sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Kaupunkirakenne, Soininvaara ja white flight - spekulointia

Soininvaara on puhunut useaan otteeseen sen puolesta, että kaupinkirakenteen on kiinteydyttävä, jotta työmatka-autoilu vähenisi. Olen samaa mieltä Soininvaaran kanssa siitä, että kaupunkiraknteen kiinteyttäminen on ekologisista syistä toivottavaa.

Arvostan Soininvaaraa, mutta Soinivaaran ongelma on minusta ehkä liika teoreettisuus. Hän analysoi maailmaa insinöörin tavoin. Kunhan mahdollisimman paljon sopivan hintaisia asuntoja saadaan rakennettua alueille, joille on hyvät julkiset liikenneyhteydet, kaupunkirakenne saadaan terveeksi.

Soininvaara on tavallaan insinööri eikä ota huomioon kulttuuria eikä etnisyyttä. Hänellä ei lopulta ole realistista ihmiskuvakaan - tämä liittyy kansalaispalkkakeskusteluun, mutta palaan siihen myöhemmin.

Kaupunkirakenteen kiinteyttäminen onnistuu tällä hetkellä hyvin isommissa kaupungeissa, mutta on jo merkkejä siitä että moni-etnisistä lähiöistä suomalaisia on siirtymässä pois. Osa siirtyy Soininvaaran halveksimille nurmijärville - siis kehyskuntiin joissa asuvat ovat riippuvaisia yksityisautoista.

Tällainen white flight tuhosi aikoinaan mm. Detroitin - ja monen muun amerikkalaisen kaupungin - terveen kaupunkirakenteen. Pakeneminen monikulttuurilähiöistä on oikeastaan jopa suositeltavaa. Vähentäähän lähiöiden heterogeenisuus luottamusta asukkaiden kesken ja on siksi lapsille usein huonompi kasvuympäristö kuin homogeenisempi ympäristö. (Mitään täydellistä homogeenisyyttä tosin en aja - tietynasteinen heterogeenisuus on todennäköisesti hyväkin asia.)

Ongelma white flightissa luulisi Soininvaaran näkökulmasta olevan se, että kaupunkirakenne rikkoutuu. Nurmijärvet vahvistuvat. Valitettava tosiasia tuntuisi olevan se että vihreä sivistyneistökään ei ota huomioon realiteetteja. Eli lueta Putnamia, Ostromia, Hardinia jne. tai viisastellaan siitä, mitä luottamus oikeastaan tarkoittaa.

Voin tietysti olla väärässäkin - en halua haastaa riitaa vaan keskustella. Ympäristö on varmasti Soininvaarallekin tärkeä asia.

10 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Itse olen aina pitänyt Soininvaaran betonilaatikkojen ja "tiiviin kaupunkirakenteen" ihannointia vastenmielisenä ekososialismina ja pidän edelleenkin.

Jukka kirjoitti...

Luulen että olen itse ekologisemmin suuntautunut ihminen kuin Soininvaara. Välillähän täällä on tosin joku kommentoija käynyt sanomassa että minun ei sovi puhua ekologiasta kun olen äärioikeistolainen ...

Minua ei häiritse tuo kaupunkirakenteen tiivistäminen vaan se että vihreät eivät minusta aikuisen oikeasti ole sitoutuneet ympäristön suojeluun kunnolla vaan ovat muuttuneet lähinnä feministiseksi puolueeksi.

Utumies kirjoitti...

Soininvaara on hauska veijari siitä, että hän yrittää ajatella uusilla tavoilla. Ja tietenkin sitten edustaa aika lailla samanlaista arvomaailmaa kuin allekirjoittanut. En kyllä menisi kokeilemaan miehen joka ideaa.

Nämä kaupunkisuunnittelut ovat aika kaukana omista jutuista. Vaikka aikoinaan olisinkin päässyt aluetietdettä lukemaan. Siis vuonna kivi.

Ongelma kai ei ole se, että luodaan omia toimivia homogeenisiä alueita jonnekin. Vaan nimenomaan että niitä luodessa syntyy kaupunkeihin niitä hyvinvointityhjiöitä. Kuten Strugaskin veljesten scifiromskussa Машина желаний, toivemasiina.

Vihreät voisivat puolestani olla syvänvihreä puolue. Arvoliberalismi ja kaikenlaiset hippismit vaan kannattavat nykyään, kun vasemmisto muuten haluaa säilyttää oloja eikä muuttaa niitä. Vihreitä kannatan kyllä tässäkin suhteessa. Mutta on se aikamoista nonparellia paskakakun pällä. On ihan sama ollaanko tasa-arvoisia, kun peti palaa. Niin sanotusti.

Tiedemies kirjoitti...

Käsittääkseni soininvaara ei ole ihannoinut betonilaattikkoja puhuessaan tiiviistä kaupunkirakenteesta, vaan jonkinlaista brittiläistyylistä rivitalokortteli-ajatusta, jolla päästään asukastiheyksiin lähelle 10 000as/km², muttei juuri sen yli.

En ole Oden kanssa samaa mieltä monestakaan asiasta, mutta ymmärrän tämän taustalla olevan ajatuksen. En usko kaavoituksen kaikkivoipaisuuteen, mutta sillä voidaan luoda edellytykset logistisesti järkevälle kaupunkirakenteelle. Minusta tämä "ekosososialismi"- syytös on täysin kohtuuton, ottaen huomioon, että ihmiset asuvat urbaanisti ilman mitään erityisempää pakottamistakin.

Jos he asuvat, niin on kait kuitenkin järkevää etsiä vaihtoehtoja sellaisista paikoista ja malleista, joissa on toimivuutta. En usko, että Detroitia tms. on kukaan ihannoinut.

Etnisyyskin on sopimuksenvarainen asia. Jopa niin sanotut "han-kiinalaiset" ovat tosiasiassa etnisesti aika monenkirjavaa sakkia, diversiteetti on geneettisesti samaa luokkaa kuin koko ns. "valkoisen rodun" sisällä.

Jukka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jukka kirjoitti...

Olen siis kaupunkirakenteesta Soininvaaran kanssa samaa mieltä. Ja siis TM:n.

Mitä etnisyyteen tulee, niin en puhu mistään genetiikasta vaan sosiaalisesta tai kulttuurisesta tai rodullisesta tms. identiteetistä.

Mikä on tietysti jossain määrin mielivaltaista. Mutta ei esimerkiksi kantaväestön - tai Lipposen rouvan - yksipuolisesti määriteltävissä.

Jos joku ei usko kuuluvansa kanssasi samaan uskonnolliseen, sosiaaliseen tai kulttuuriseen tai etniseen ryhmään niin ei sitten kuulu.

Tiedemies kirjoitti...

Jos joku ei usko kuuluvansa kanssasi samaan uskonnolliseen, sosiaaliseen tai kulttuuriseen tai etniseen ryhmään niin ei sitten kuulu.

Nimenomaan. Siksi minusta olennaista onkin tarkastella asiaa -- sanon heti, etten pidä poliittisesta viitekehyksestä, koska se tuntuu aina implikoivan jotain sosiaali-insinööreilyä tms -- siten, että pohditaan keinoja, joilla tämä kuuluvuuden tunne voidaan saavuttaa eroavaisuuksista huolimatta.

Amerikkalaiset ovat tässä jossain määrin onnistuneet jonkinlaisen patriootti-konstruktion avulla.

Jukka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jukka kirjoitti...

Nimenomaan. Siksi minusta olennaista onkin tarkastella asiaa -- sanon heti, etten pidä poliittisesta viitekehyksestä, koska se tuntuu aina implikoivan jotain sosiaali-insinööreilyä tms -- siten, että pohditaan keinoja, joilla tämä kuuluvuuden tunne voidaan saavuttaa eroavaisuuksista huolimatta. .

Amerikkalaiset ovat tässä jossain määrin onnistuneet jonkinlaisen patriootti-konstruktion avulla


Puolassa aikoinaan vähemistöt (tataarit, saksalaiset, juutalaiset, ...) integroitiin Puolaan jonkinlaisella ajatuksella Puolan pyhyydestä. Puolan pyhyys oli eräänlainen toinen uskonto joka oli riippumaton katolisuudesta.

Puolahan oli 1500-luvulta noin vuoteen 1934 - marsalkka Pilsudskin kuolemaan asti - suht onnistunut monikulttuurikokeilu. Mutta tyypillistä maalle olivat valtavat luokkaerot. Alin luokka oli puolalainen.

Se, että vähemmistöt olivat etuoikeutettuja nostatti liikehdinnän ja kun karismaattinen Puolan vapauttaja Pilsudski - joka kutsui itseään liettualaiseksi - kuoli, enemmiostöväestö alkoi sortaa vähemmistöjä. Hitler ja Stalin siisti sitten lopulta pöydän.

Jukka kirjoitti...

No rehellisyyden nimiessä sanottakoon että ensi sijainen tapa integroida vähemmistöt oli tietysti taloudellinen. Saksalainen porvaristo ja juutalaiset middlemannit elivät varakasta elämää.

Puola tarjosi 1600-luvulla uskonnonvapauden anabaptisteille ja muille protestanteille, juutalaisille, muslimeille, armenialaiskristityille ja karaiimeille. Puola oli aatelisen taivas, juutalaisen paratiisi ja talonpojan helvetti.