Hobbesilaisen lähestymistavan ongelmia

Markkinatalous on ollut eräs onnistuneimpia yhteiskunnallisia innovaatioita kautta aikojen. Markkinatalouden ajatus on laittaa itsekkäät yksilöt kilpailemaan keskenään ja näin saavuttamaan mahdollisimman hyvä lopputulos.

Markkinatalous perustuu David Humen havaintoon että

in contriving a system of government ... every man ought to be supposed to be a knave, and to have no other end, in all his actions, than his private interest

mikä suomeksi käännettynä tarkoittaa suunnilleen sitä että kun suunnittelemme jotain järjestelmää (yritystä, talousjärjestelmä, yhteiskuntajärjestelmää) meidän pitää olettaa että jokainen ihminen on täysin itsekäs kaikissa teoissaan. Humen ihmiskäsitys on siis hobbesilainen - ihmiset voidaan saada tekemään hyviä tekoja vain jos hyvien tekojen tekeminen hyödyttää ihmistä.

Tietyin reunaehdoin Humen ajatus on johtanut hyvin hedelmälliseen tulokseen. Markkinatalous on luonut valtavan tuottavuuden nousun luodessaan talousjärjestelmän, jossa omistajuus on hyvin määritelty omistuslainsädännöllä ja kilpailua on edistetty kilpailulainsäädännöllä.

Toisissa tilanteissa tulos ei ole ollut yhtä hyvä:

1. Uusklassinen taloustiede ennustaa itse että mm. tilanteessa joissa ns. täydelliset sopimukset eivät ole mahdollisia, optimaalista tulosta ei välttämättä saavuteta. Esimerkkinä työsopimus. Työsopimus ei normaalisti ole täydellinen: vaikka sopimuksessa voidaan sopia palkan taso siinä ei voida kuin yksinkertaisten töitten tapauksessa määritellä työntekijän suorittaman työn määrää.

2. Ihminen ei välttämättä toimi Humen itsekkyysoletuksen mukaisesti. Esimerkiksi työntekijä saattaa - saadessaan mielestään kohtuullista palkkaa - tehdä "velvolisuuden tunteesta" tai "hyvän motivaation takia" paljon enemmän kuin itsekkään toimijan oletus edellyttäisi.

Toisaalta useissa tilanteissa on todettu että mikäli yksilöä käsitellään kuin hän olisi itsekäs toimija, hän alkaa myös toimia kuten itsekäs toimija. Tästä voi olla esimerkiksi seurauksena alentunut työpanos.

Bowles toteaakin että useassa tilanteessa järkevämpää kuin rakentaa yhteiskunnan tai yrityksen säännöt ja insentiivit itsekäs toimija -oletukselle olisi rakentaa sääntöjä jotka edistävät ihmisen sosiaalisuutta ja moraalisuutta. Lakien, sääntöjen ja instituutioiden pitäisi olla sellaisia että

1. ne ihmiset, jotka luonnostaan toimivat sosiaalisesti, saisivat tilaisuuden toimia sosiaalisesti

2. ne ihmiset, jotka luonnostaan toimivat itsekkäästi, ajautuisivat sosiaalisten ihmisten kannustuksesta ja painostuksesta myös toimimaan sosiaalisesti

Minusta hyvin oleellinen huomio on se että Internet-taloudessa omistusoikeus on menettämässä osittain merkityksensä. Esimerkiksi yhä suurempi osa koodista (softasta) tehdään
avoimena lähdekoodina. Avoimen lähdekoodin projekteissa hyödykkeen tuottaja ei saa rahallsita korvausta tekemästään työstä - eikä kuluttaja maksa tuotteesta. Hyödyke tuotetaan talkoilla ja omistajuus on epäselvä.

Tällainen Internet-talous toimii hyvin eri tavalla kuin hobbesilainen systeemi. Bowlesin mukaan se muistuttaa huomattavasti enemmän roussealaista keräilijä-metsästäjä-yhteisöä kuin omistusoikeuteen perustuvaa hobbesilaista yhteiskuntaa.

Maailma ei tietenkään ole mustavalkoinen - omistusoikeudella on valtava merkitys tulevaisuuden taloudessa. Pointtini onkin enemmän juuri sanoa että maailma ei ole niin mustavalkoisen hobbesilainen kuin David Hume ja moni muu oletti -
ei talousjärjestelmä mutta ei myöskään yhteiskunta. Yhteiskunnassakin palveluiden tuottaminen voi joskus onnistua paljon paremmin ja halvemmalla yhteisöllisesti talkoina kuin valtion toiminnalla. Yhteisöllinen hyödykkeiden tuotto lisää myös ihmisten sosiaalisuutta ja vähentää vapaamatkustamista.

Katso aiemnat postaukseni tähän liittyen tästä ja tästä.