tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

Claus von Stauffenberg - fasismin vastaisen vastarinnan marttyyri ?



Saksalaisten viime aikoina yrittäessä luoda uudelleen positiivista saksalaista identiteettiä he ovat luoneet katseensa saksalaisiin sankareihin, jotka ovat taistelleet totalitarismia vastaan. Kreivi Claus Philipp Maria Graf Schenk von Stauffenberg - Hitlerin vastaisen salaliiton ehkä keskeisin hahmo ja mies joka vei pommin Hitlerin huoneeseen - on valittu tällaiseksi sankariksi. von Stauffenberg on oivallinen sankari myös siksi että hänet teloitettiin eli hän oli myös "vastarintaliikkeen" marttyyri.

Ainoa ongelma von Stauffenbergissa on että hän ei ollut demokraatti. Päinvastoin hän oli aristokraatti ja upseeri - autoritäärinen tai kuten nykyään sanottaisiin äärioikeistolainen.

Aristokraattien viha Hitleriä kohtaan ei ilmeisesti johtunutkaan siitä että Hitler oli anti-semiitti tai siitä että Hitler oli autoritäärinen. Viha johtui siitä että Hitler halusi murtaa säätyvallan Saksan armeijassa - tuoda kansanmiehiä upseeristoon ja vähentää aateliston valtaa Saksan armeijassa.

Hitler onnistuikin murtamaan aateliston vallan Saksan armeijassa ja tekemään Saksan armeijasta Euroopan suurista armeijoista kaikkein tasa-arvoisimman. Kuten aikaisemmassa postauksessani totesin natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas. Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää.

von Stauffenbergin ja muitten salaliittolais-upseerien teon taustalla ei siis todennäköisesti ollut ainakaan pelkästään totalitarismin tai anti-semitismin vastustaminen - vaan suuttumus feodalismin viimeisen linnakkeen rapautumisesta. Lopullinen päätös Hitlerin murhaamisesta johtui sitten ilmeisesti Saksan sotamenestyksen romahtamisesta.

Toisaalta esittämäni kuva von Stauffenbergista voi olla hiukan liian kyyninen - von Stauffenbergin etääntymiseen Hitleristä vaikutti ilmeisesti myös natsien raakuudet mm. juutalaisia kohtaan kristalliyönä 1938 ja Itä-Euroopan juutalaisten tuhoaminen Saksan hyökätessä NL:oon vuonna 1941. Toisaalta myös von Stauffenbergin demokratian vastaisuus oli erilaista kuin natsien demokratian vastaisuus - se oli eliitin uskoa siihen että kansa ei ole kykenevä johtamaan maata. von Stauffenbergin demokratian vastaisuus oli enemmän feodalismia kuin fasismia.

Toisaalta kuva voi olla myös liian siloitteleva: von Stauffenberg oli pitkään Hitlerin puolella. Hän oli tyytyväinen Hitlerin valtaannoususta ja vasta myöhemmin tuli kriittisemmäksi Hitleriä kohtaan ja lopulta asettui Hitleriä vastaan.

Lähteet:

1. Saksankielisen Wikipedian artikkeli von Stauffenbergista.

2. P. J Richerson and R. Boyd, The Evolutionary Dynamics of a Crude Super Organism. Human Nature, 10: 253-289, 1999

2 kommenttia:

Kekke kirjoitti...

Stauffelberg ja kumppanit tulevat glorifioiuidiksi luultavasti sellaisten pullamössövasurien taholta, joita Stauffelbergin kaltainen upseeri olisi halveksinut ja ehkä halunnut niittää muutamalla Maximin sarjalla nurin. Vuoden 1918 hulinointi Kielin punamatruusien kapinoineen kaikkineenkin kun oli tuoreessa muistissa.

Jukka Aakula kirjoitti...

Luulen että meidän nykyajan ihmisten on vaikea ymmärtää näitä kavereita.

Carl Schmidt esimerkiksi kirjoitti natsi-Saksan perustuslain vaikka oli muutamaa kuukautta ennen natsien valtaannousua yrittänyt estää natsien valtaannousun ottamalla saksalaisten aristokraattiupseerien kanssa vallan.

Nämä ihmiset - Saksan autoritäärinen aristokraattinen oikeisto - on semmosta porukkaa jota meillä ei enää Euroopassa ole. Puolassa Pilsudski oli hiukan samanlainen - välillä pidettiin vaalit joissa liettualaiset, kommunistit, ukrainalaiset ja juutalaiset äänestivät autoritäärisen suvaitsevaisen nationalistisen aatelismiehen Pilsudskin Puolan presidentiksi - välillä Pilsudski otti vallan itse.