Yhteisöllisyys ja modernisaatio - yhteenvetoa

HS haastattelee evoluutiopsykologian tutkijaa Markus J. Rantalaa: 1700-luvun elämäntyyliä noudattavilla amisheilla kaksisuuntainen mielialahäiriö on 18 kertaa harvinaisempi kuin niillä yhdysvaltalaisilla, jotka elävät moderniin länsimaiseen tapaan. Kanadassa asuvilla, hyvin yhteisöllisillä hutterilaisilla sairaus on peräti 62 kertaa muuta väestöä harvinaisempi.

Tutkimusryhmän väitettä tukee muun muassa se, että esi-isiemme tapaan elävillä metsästäjä-keräilijäkansoilla kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei ilmene. Myös kliininen masennus on heillä erittäin harvinaista.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on Rantalan mukaan osin perinnöllinen, osin ruokavalioon ja osin stressitasoon liittyvä ongelma. On tietysti hätiköityä väittää varmasti, että nimenomaan ihmisen atomistuminen ja yhteisöllisyyden alenemisen olisi stressitason kasvun syy, mutta vahvoja viitteitä siihen siis on.

Moderni elämäntapa ja sen yksilökeskeisyys tuovat mukanaan monia hyviä puolia. Yksi on tietysti se, että voimme tieteen keinoin löytää syitä vaikkapa niihin ongelmiin mitkä leimaavat nykyaikaa. Toinen hyvä esimerkki on lapsikuolleisuuden romahtaminen ja muu terveyden tilan paraneminen. Kolmas on se, että ihminen ei ole enää pakolla sidottu niihin ihmisyhteisöihin, joihin he ovat syntyneet, vaan voivat jatkaa matkaa ja siirtyä muualle.

Modernisaatio siinä mielessä, että ihminen ei ole enää pakolla sidottu niihin ihmisyhteisöihin, joihin he ovat syntyneet, on Euroopassa vuosisatoja hiljalleen edennyt prosessi eikä pelkästään nykyaikaa leimaava ilmiö. Antropologi Joseph Henrichin uusin kirja avasi tutkimusta laajasti. Euroopan kehitys näyttäisi liittyneen paljolti nimenomaan siihen, että ihminen ei ole enää pakolla sidottu niihin ihmisyhteisöihin, joihin he ovat syntyneet, vaan ovat voineet vaihtaa yhteisöä sellaiseen missä elämän laatu on kasvanut. Yhteisöjen keskinäinen kilpailu on ollut Euroopan edistystä ajava voima. Uskonnollisten yhteisöjen, käsityöläis- ja kauppiasyhteisöjen, työyhteisöjen, yhdistysten, paikallisyhteisöjen, luostariveljeskuntien, yliopisto-yhteisöjen, yritysten. 

Modenissa yhteiskunnassa yhteisöön kuuluminen on vapaaehtoista ja yhteisöä voi vaihtaa ja ihminen voi kuulua useampaankin yhteisöön samaan aikaan.  Tutkimukset osoittavat, että modernissa yhteiskunnassa ihmisten luottamus ja reiluus muitakin kuin omaan sukuun kuuluvia ihmisiä kohtaan on selkeästi korkeampi kuin esimodernissa suku- ja klaanikeskeisessä kulttuurissa. 

Ihminen on kuitenkin edelleen yhteisöllinen laji. Ihmisen reiluus ja luottamus kasvavat tutkimusten mukaan, mikäli hän toimii yrityksessä ja työyhteisössä, joka on voimakkaassa kilpailuasetelmassa muiden yritysten kanssa. Ihmisen osallistuminen kansalaisyhteiskuntaan vahvistuu tutkimuksen mukaan, mikäli hän on joutunut elämään tilanteessa missä hänen yhteisönsä (kansa, paikallisyhteisö) on joutunut aseelliseen konfliktiin.

Näyttäisi siltä, että mitä kauemmaksi etenemme sota-ajasta, sitä heikommaksi yhteiskuntien sisäinen kuky tehdä uudistuksia muuttuu. Se, että pohjoismaisessa yhteiskunnassa ihminen pärjää taloudellisesti sosiaaliturvan varassa, vaikka ei aseta itseään alttiiksi esimerkiksi työyhteisön sosiaalisille paineille, näyttäisi lisäävän egoismia ja kusipäisyyttä. 

Professori Paul Collier mukaan hyvinvointiyhteiskunta toimi loistavasti vuoden 45 ja 70 välillä koska se perustui toisen maailmansodan aikana kertyneeseen voimaan: yhteiseen identiteettiin, joka oli syntynyt onnistuneesta kansallisesta ponnistuksesta.