HS haastattelee yhtä nykyajan merkittävimmistä taloustieteijöistä Daron Acemoğlua - leikkaan tähän pätkiä kirjoituksesta.
"Länsimaissa keskeinen ongelma on, miten varmistetaan hyvinvoinnin jakautuminen kaikille ja huolehditaan talouskasvusta, joka perustuu etenkin työn tuottavuuden paranemiseen. Lähes kaikissa eurooppalaisissa valtioissa epätasa-arvo on kasvanut ja työn tuottavuuden kasvu on hidastunut, vaikka kaikki vaikuttavat olevan innoissaan uuden tekniikan mahdollisuuksista. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että uudesta tekniikasta ei ole vain saatu kovin paljon hyötyä.”
Pandemia on todennäköisesti jossain määrin parantanut työn tuottavuutta, koska monet ihmiset eri puolilla maailmaa ovat tehneet etätöitä ja digitalisaatio on edistynyt. Vaarana kuitenkin on, että pandemian kielteiset vaikutukset työn tuottavuuteen ovat sen myönteisiä puolia suuremmat.
Henry Ford otti vuonna 1908 liukuhihnan käyttöön autojen valmistuksessa. Keksinnön seurauksena Fordin T-mallin korien kokoonpanoaika supistui runsaasta 12 tunnista viiteen ja puoleen tuntiin ensimmäisen vuoden aikana. Työn tuottavuuden kasvu oli lopulta sen verran voimakasta, että Ford pystyi
kaksinkertaistamaan työntekijöidensä tuntipalkan, vaikka auton hinta romahti kolmasosaan.
Lähempänä nykyaikaa työn tuottavuutta paransivat 1940-luvulla keksityt tietokoneet ja 1980-luvulla käyttöön tulleet henkilökohtaiset tietokoneet. Internetin ja älypuhelimien vaikutus työn tuottavuuden paranemiseen on sen sijaan ollut 2000-luvulla vähäisempää.
Acemoğlu korostaa, että valtioilla on ollut tärkeä asema antibioottien, nanotekniikan ja internetin kehittämisessä. Nykyisin ongelmana on, että valtiot eivät enää rahoita tutkimusta ja tuotekehitystä yhtä paljon kuin ennen, vaan ne pikemminkin palvelevat suuryhtiöiden pyrkimyksiä.
PANDEMIA saattaa Acemoğlun mielestä pitkän ajan kuluessa muuttaa eri puolilla maailmaa omaksuttua näkemystä, että valtion asemaa taloudessa pitäisi supistaa. ”Tätä ajatusta voi toki puolustaa, mutta nimenomaan tutkimuksessa ja tuotekehityksessä valtiolla on oltava vahva asema, jotta kansantalouksia hyödyntäviä innovaatioita saadaan aikaan ja niitä hyödynnetään mielekkäällä tavalla. Valtiot eivät ole pystyneet kilpailemaan parhaista lahjakkuuksista yritysten kanssa. Ja ehkä tärkein muutos on, että monilta valtioilta puuttuu näkemys siitä, miten uutta tekniikkaa pitäisi hyödyntää. Monissa valtioissa päättäjät kysyvät mieluummin Googlelta ja Facebookilta, miten uutta tekniikkaa pitäisi hyödyntää.” Se vie valtiot harhapoluille, koska yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa. Toisaalta hyvin kannattavat yritykset saavat aikaan myös yhteiskunnallista hyvää, koska niillä on varaa maksaa suurempia palkkoja työntekijöilleen.
ONGELMA EI OLE se, etteikö innovaatioita tehtäisi. Pikemmin kysymys on siitä, miten ne valjastetaan palvelemaan paremmin yhteiskuntia.
Acemoğlu pitää selvänä, että uudet innovaatiot ovat viime vuosina hyödyttäneet eniten yhtiöitä eivätkä suinkaan yhteiskuntia. ”Kokonaiskuvassa ongelma on lukittuminen yhtiöiden näkemyksiin, miten innovaatioita voidaan hyödyntää. Olen aika varma, että suuryhtiötkin hyötyisivät siitä, jos uutta tekniikkaa hyödynnettäisiin enemmän uusien ja mielekkäiden työpaikkojen luomisessa ja saataisiin siten ihmisten taidot paremmin käyttöön palveluissa, koulutuksessa ja terveydenhuollossa.”
KORONAVIRUSPANDEMIA on nykyajan suurin taloudellinen sekasorto. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan se on pahin taantuma 1930-luvun suuren laman jälkeen. Vakavissa taloudellisissa kriiseissä valtioiden merkitys taloudessa on aina kasvanut, koska vain niillä on talouden jäätyessä keinot pelastaa rahoitusjärjestelmä, yritykset ja työpaikat. Siksi myös nykyisessä kriisissä valtiot ovat keskuspankkien lisäksi elintärkeässä asemassa taloudellisten vahinkojen korjaamisessa. Yksi nykyisen kriisin pitkän ajan seurauksia on Acemoğlun mukaan se, että valtioiden asema taloudessa pysyy entistä vahvempana senkin jälkeen, kun kriisi on ohitse.
Acemoğlun mielestä on ollut virhe korostaa sitä, että valtioiden ei pidä osallistua uuden tekniikan kehittämiseen vaan se on jätettävä yrityksille. ”Mielestäni tämä on väärin, koska uudessa tekniikassa ulkoisvaikutukset ovat suuret. Etenkin, jos tekniikan kehittyminen on pienen homogeenisen joukon varassa. Tulevaisuudessa tarvitaan uutta sääntelyä uutta tekniikkaa varten, mutta valtioiden ja yritysten yhteistyö on edelleen myös järkevää ja mahdollista.”
Markkinatalouden keskeinen ajatus taas on, että yritykset ja kotitaloudet ratkaisevat talouden ongelmat markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella. Lisäksi pääoma ja työvoima voivat liikkua vapaasti. Periaatteessa markkinatalous voi toimia myös silloin, jos tuotantovälineet olisivat valtion omistuksessa. ”Markkinataloudelle ei mielestäni ole vaihtoehtoa. Mallia voisi ottaa Pohjoismaista, jossa markkinatalous ja hyvinvointivaltio sosiaalisine turvaverkkoineen toimivat hyvin yhdessä. Terve yhteiskunta tarkoittaa hyviä työpaikkoja mahdollisimman monelle. Terve yhteiskunta ei voi mielestäni perustua ajatukselle, että ihmiset eläisivät esimerkiksi perustulon varassa. Sen sijaan pitää olla työpaikkoja, jotka takaavat ihmisille ainakin kohtalaisen elintason.”
”Monissa länsivaltioissa onnistuttiin toisen maailmansodan jälkeen luomaan ihmisille mielekkäitä työpaikkoja. Nykyisin yhteiskunnat tuottavat mielekkäitä työtehtäviä vain hyvin suppealle joukolle. Jos tarkastellaan vaikkapa oppilaitoksista valmistuvien palkkoja Yhdysvalloissa, ne eivät ole muuttuneet vuosiin.”
KYMMENEN viime vuoden kuluessa on keskusteltu myös paljon globalisaatiosta. Sadat miljoonat ihmiset teollisuusvaltioissa ovat menettäneet työpaikkansa, kun niitä on siirretty halvemman työvoiman valtioihin. Työpaikkansa menettämisestä turhautuneet ovat alkaneet etsiä vaihtoehtoja poliittisista ääriliikkeistä. Ne tarjoavat monimutkaisiin kysymyksiin usein yksinkertaisia vastauksia.
”Globalisaatiosta ovat hyötyneet eniten suuret yritykset ja kaikista rikkaimmat”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti