Liberaalikonservatiivi Bulletin: Ruotsalaisen maahanmuuttokeskustelun pimennys

Pitkän linjan toimittaja, Ruotsiin Augusto Pinochetin vallankaappauksen jälkeen paennut chileläinen ex-marksisti ja Ruotsin uuden liberaalikonservatiivin päivälehden Bulletinin kolumnisti Mauricio Rojas kirjoittaa kolumnissaan millaista oli 15 vuotta sitten kirjoittaa maahanmuuttajien rikollisuudesta. Elettiin itsensä kiduttamisen ja pimennyksen aikaa - maahanmuuttajien rikollisuudesta kirjoittaminen oli täydellinen skandaali.

Dagens Nyheter julkaisi viistoista vuotta sitten kirjoitukseni, joka enemmän kuin mikään teksteistäni herätti suurta hämmennystä. Aihe oli maahanmuuttajien rikollisuus:

Ryhmänä maahanmuuttajat ovat selvästi yliedustettuina rikostilastoissa. Yliedustus säilyy vaikka huomioitaisiin kaikki muut sosioekonomiset tekijät. [Alkuperäisessä tekstissä puhuttiin 100% erosta - vakavampien rikosten osalta 300-400% erosta - kääntäjän lisäys]. Tämä yleinen huomio peittää kuitenkin suuret erot eri maahanmuuttajaryhmien välillä. Maahanmuuttajat tietystä maista eivät tee enempää rikoksia kuin syntyperäiset ruotsalaiset, kun taas toiset ryhmät tekevät rikoksia paljon suuremmassa määrin, erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikoksia.

Ei ole mitään tekijöitä, jotka liittyisivät suoraan Ruotsin tilanteeseen, jotka kykenisivät selittämään nämä suuret erot - siis useiden satojen prosenttien erot - ryhmien välillä - ryhmien joita on ulkomuodollisesti vaikeaa erottaa toisistaan ja jotka sosioekonomisessa suhteessa ovat käytännössä aivan samassa asemassa [Ruotsin yhteiskunnassa]. 

On välttämätöntä kaivaa pintaa syvemmältä: “Se ilmiö, joka väistämättä pitää huomioida jotta voimme antaa seltyksen esitetyille kysymyksille, on maahanmuuttajien sosiaalikulttuurinen perintö. Erot tässä perinnössä yhdessä muiden yleisten tekijöiden - kuten syrjinnän - kanssa voivat antaa selityksen eroihin rikollisuudessa kuten myös eroihin “erikoistumisessa” tietyntyyppisiin rikoksiin. Sellainen väite on tähän mennessä ollut enemmän tai vähemmän tabu, mutta se on ainoa lähestymistapa,  jolla voimme sekä ymmärtää tilanteen että ryhtyä korjaamaan tilannetta, joka on syvästi epätyydyttävä.

Maahanmuuttajien rikollisuudesta kirjoittaminen oli täydellinen skandaali aikana jolloin Bulletinin kaltainen päivälehti oli vielä mahdottomuus. Elettiin suurta maahanmuuton aiheuttamien ongelmien pimennyksen aikaa. Inkvisitio oli valmis reagoimaan - sanaa kulttuuri ei saanut käyttää kuin positiivisessa merkityksessä, paitsi tietysti jos oli kyse ruotsalaisesta tai länsimaisesta kulttuurista.

Kyseessä oli kiusallinen itsensä kiduttaminen - kaikki viat ja puutteet olivat ruotsalaisuudessa. Kyseessä oli provosoiva ja epärakentava itsensä kiduttaminen, mutta ilmiö myös aiheutti suurta kärsimystä ja jopa ihmishenkien menetystä. Ruotsalainen yhteiskunta sulki silmänsä sorrolta, joka maksoi nuorten naisten kuten Pela Atroshin ja Fadime Sahindalin hengen. Ja sama tylsä sokeus aiheutti, että annoimme islamismin ja klaaniväkivallan saada jalansijan rinnakkaisyhteiskunnissamme. 
Tilanne pahani, koska koko virallinen Ruotsi - viranomaiset, akateeminen maailma, media ja myös sosialidemokratia - oli ainakin uskovinaan kaikkialla läsnäolevaan rakenteelliseen rasismiin, jota propagoitiin osana äärimmäistä teoriaa intersektionaalisuudesta.Tämän teorian mukaan kaikessa on kysymys enemmistöyhteiskunnan valtarakenteista, sen kolonialistisista ajatusrakenteista ja rakenteellisesta rasismista. Esimerkiksi kunniaväkivallasta tai klaanirakenteista puhuminen  - tai ylipäätään maahanmuuttajien kulttuuriperinnön ongelmakohtien esiintuominen - ymmärretään tässä perspektiivissä stigmatisoivan syyllistämisen ilmaukseksi sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat rasismin uhreja.

Jonkin aikaa sitten hämmästelivät valtiotieteilijät Peter Esaiasson ja Bo Rothstein sitä, miten ruotsalainen tutkijakunta on kokonaan ohittanut “sukuun perustuvat verkostot jotka uhkaamalla väkivallalla käyttävät suurta valtaa maahanmuuttalähiöissä”. He totesivat, että tutkimusalueen “ideloginen ja poliittinen lataus” on mahdollinen syy tähän yksisilmäisyyteen: ”Tämä on voinut johtaa siihen että ne tutkijat jotka ovat halunneet kyseenalaistaa vallitsevan käsityksen, jonka mukaan integraatio-ongelmat ovat oire enemmistöväestön harjoittamasta rakenteellisesta syrjinnästä, eivät ole voineet harjoittaa tutkimustyötä alalla.”

Juuri siksi, että haluamme lopullisesti murtaa itsensä kiduttamisen petoksen ja tarttua todellisiin ongelmiimme, Bulletin-lehti tarvitaan. On aika katsoa totuutta silmiin, vaikka se voi tuntua pahalta pimennyksen vuosien jälkeen.