Eilen oli Ekomodernistien mahtava ilmasto- ja ydinvoima-seminaari. Puhujia oli Fortumista ja varsinkin suomalaisten yritysten ilmastofoorumista CLC:stä.
Minua kiinnosti eniten CLC:n Jouni Kerosen esitys ja hänen analyysinsä taloudellisista insentiiveistä realimaailman pitkän linjan yritysihmisten näkökulmasta. Suomalaiset firmat ovat näemmä heränneet sille, että jos ilmaston lämpenemistä ei pysäytetä taloudellisella insentiivillä, se pysäytetään pakkolailla joka on aivan mahdottomasti tehottomampaa ja yritysten ja yksilön vapautta rajoittavaa. (Jouni Kerosen ja Mari Pantsarin kirja menee luklistalle.)
Yritysten edustajat näemmä ajattelevat että CO2-veron pitäisi olla globaalisti ehkä jopa 70$ per tonni eikä 2$ niin kuin keskimäärin maailmassa. Pessimismiä oli kyllä ilmassa, että onnistuuko.
On tärkeää tajuta että korkea CO2-vero (tai päästön hinta jos päästökauppa) ei mene käytännössä hintoihin vaan vaikeuttaa energiainvestointeihin. (Sama oli viesti talousnobelisti Nordhausin kirjassa). Mutta jotta ei menisi, pitää toimia CO2-veron osalta nopeasti ja globaalisti. Investoinnit ja rakentamiset vievät nimittäin joka tapauksessa aikaan. Insentiivit pitää luoda.
Yritykset puhuvat aina yhteiskuntavastuusta signaloidakseen hyvyyttään ja suhtauduin siksi hiukan kyynisesti heidän innostukseensa ilmaston lämpenemisen torjunnasta. Mutta tajusin nyt lopullisesti, että yritystenkin - samoin kuin keskiluokan - etu on, että CO2-verot nousevat, jotta ei mennä pakkolakeihin.
Tietysti osa punavihreitä haluaakin rajoittaa ensisijassa keskiluokan vapautta ja osa perussuomalaisista toivoo että näin tapahtuisi, jotta ihmisiä vituttaisi mahdollisimman paljon ja he saisivat ääniä ja sitä myöten paikkoja eduskunnasta.
Politiikka on usein koordinaatiopeli. Äärilaidat haluavat, että politiikka muuttuu identiteettipolitiikaksi. Puhutaan lähinnä homoista, avioliitosta, keskiluokan vapauden rajoittamisesta, maahanmuutosta niin kyllä äärilaidat hyötyvät. Se onkin heidän yhteinen suunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti