Trump ja populismi Amerikassa

 Trump ja populismi Amerikassa - käännös Bulletin.nu -lehdestä

Kolumnisti Mauricio Rojas kirjoittaa Donald Trumpin matkasta valtaan ja siitä miksi hänen presidenttikautensa loppu ei ole loppu amerikkalaiselle populismille.

 

Huomenna päättyy Donald Trumpin presidenttiys, mutta se ei tule merkitsemään hänen poliittisen roolinsa päättymistä eikä populismin loppua USA:ssa. Populismin juuret ovat liian syvällä, populismia ylläpitävät voimat ovat liian vahvat ja 74 miljoonaa ääntä takaavat että tämä republikaani tulee myös jatkossa edelleen esittämään merkittävää roolia amerikkalaisessa politiikassa. Trumpin voiton 2016 ja hänen edelleen säilyneen kannatuksensa selittää kaksi seikkaa, jotka tulevat vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Toinen seikka johtuu maan historiasta, toinen globalisaatiosta ja informaatiovallankumouksesta.

USA:n tasavallan historiaa on sen ensimmäisistä päivistä alkaen leimannut suuri etäisyys sen sivistyneemmän ja kosmopoliittisemman eliitin ja tavallisen kansan yksinkertaisen uskonnollisuuden ja paikallishengen välillä. Tunnettu on kuilu Perustajaisien - näiden rationalistisen deismin, hienostuneen kulttuurin ja korkean sosiaalisen statuksen - ja tavallisten amerikkalaisten välillä, joita 1700- ja 1800-luvuilla oli kiehtonut Suuri Herätys. 1600-luvun Pyhinvaeltajaisien haaveena oli rakentaa loistava kaupunki uskon vuorelle. Se haave inspiroi niitä, jotka osallistuivat masiivisiin herätysliikkeisiin ja se tulisi jatkossakin inspiroimaan valtavaa määrää amerikkalaisia.

Siinä, missä sanalla vapaus oli Washingtonille, Jeffersonille, Adamsille ja Franklinille valistuksen kaiku joka liittyi henkilökohtaiseen autonomiaan ja järjen valtaan, enemmistölle amerikkalaisia sana vapaus merkitsi oikeutta elää häiriöttä omissa uskonnollisissa yhteisöissä. Tästä johtuu kansan epäluulo, tai suorastaan vastustus, keskusvaltaa ja sen toimia vastaan. Itsehallinnollinen kansalaisyhteiskunta oli ihanne ja valtion vastaisuus (antietaismi) sen looginen seuraus.

Jännite USA:n kahden sielun välillä on saanut maan historian aikana monenlaisia muotoja, mutta ei ole jättänyt sen suurempia poliittisia vaikutuksia niin kauan kuin amerikkalainen unelma toimi enemmistön kannalta tarpeeksi hyvin. Kaikki päättyi joskus vuosituhannen vaihteessa. Jo 1970-luvulla vaikutusvaltaiset TV-saarnaajat kuten Jerry Falwell olivat julistaneet uskonnollisen Amerikan tarvetta lähteä mukaan poliittiselle areenalle jarruttamaan sitä mikä koettiin moraaliseksi rappioksi, mutta matka Trumpin voittoon 2016 oli pitkä ja vaati myös merkittäviä sosioekonomisia muutoksia, jotka radikaalisti laajensivat sitä joukkoa ihmisiä, jotka tunsivat itsensä uhatuksi ja ohitetuksi.

Informaatiovallankumouksella ja globalisaatiolla oli ratkaiseva vaikutus populismin läpimurrolle vuoden 2016 vaaleissa. Jo 1991 Robert Reich varoitti kirjassaan The Work of Nations siitä kehityksestä joka oli murentamassa perinteisen valkoisen keskiluokan ja jakamassa USA:n: "Amerikka ei tule nousemaan eikä uppoamaan yhdessä ikään kuin olisimme yhdessä veneessä (...) Olemme nyt eri veneissä, yksi uppoaa nopeasti, yksi uppoaa hitaammin ja yksi nousee jatkuvasti.”

1995 julkaistiin postuumisti Christopher Laschin The Revolt of the Elites and the Betrayal of Democracy, teos joka määritteli perustan kaikelle mikä myöhemmin tapahtuisi: Itsetyytyväisen kosmopoliittisen eliitin, uuden "älyllisen aristokratian", joka kukoisti globalisaation uudessa uljaassa maailmassa ja käänsi selkänsä Keskilinjan Amerikalle: "Ne jotka haluavat älyllisen artistokratian jäseniksi ajautuvat rannikoille, kääntävät selkänsä maan sydämelle ja luovat kontakteja kansainvälisille markkinoille välineinään nopeasti liikuteltava raha, glamour, muoti ja popkulttuuri. Voi miettiä kokevatko he ollenkaan itseään amerikkalaiseksi. Patriotismi ei tosiaankaan ole korkealla heidän hyveidensä luettelossa. Monikulttuurisuus sopii heille sen sijaan mainiosti.”

Käynnissä oleva teollistumisen alasajo, vähemmistöjen nopea eteneminen, laaja maahanmuutto ja "progressiivisten" arvojen eteneminen asetti merkittävän osan valkoista äänestäjäkuntaa hyvin epävarmaan asemaan, erityisesti uskovaiset ja alemman koulutustason amerikkalaiset. Heidän joukossaan Trump marssi maanvyörymävoittoon 2016. Hän sai melkein 80 prosenttia valkoisten evankelikaalien äänistä, kaksi kolmesta katolisten ja samoin kaksi kolmesta ilman korkeakoulututkintoa olevien valkoisten äänistä.

Kyse oli suoranaisesta kansan kapinasta, joka vei monimiljonäärin Valkoiseen Taloon. USA:n kaksi sielua halusivat, kuin Goethen Faust, kulkea eri teitä ja niin on ollut asian laita siitä lähtien. Nyt kuilu on suurempi kuin koskaan. Toiveikkaan E Pluribus Unum (monesta yksi) sijasta on uhkaavasta E Pluribus Duo (monesta kaksi) tulossa USA:n tunnus. Ikävää Amerikalle, ikävää meille kaikille.