Nykykulttuuriin kuuluu naureskella kaikille jotka väittävät että ennen oli paremmin.
USA:n ja UK:n eturivin yhteiskuntatieteilijät Robert Putnam, Charles Murray ja Paul Collier antavat kuitenkin kirjoissaan aika pitkäli kuvan, että 40-70-luvuilla yhteiskunnissa yhteistyö toimi paljon paremmin kuin nyt. Nykyaikaa leimaa alempien luokkien syrjäytyminen. Jotkut asiat toki ovatkin paremmin. Turha lähteä ehkä mittaamaan onko hyvää enemmän kuin pahaa.
Vasemmistoliberaali Putnamin mukaan USA:ssa afroamerikkalisia lukuunottamatta ihmisiä ei 50-luvun pikkukaupungissa jätetty. Pikkukaupungissa vaikkapa ongelmaperheiden lapset saivat apua varakkaammilta perheiltä. Naisten osuus Collegen aloittaneissa oli jo yli 50% - ei tosin loppuun saattaneista. Nykyaikana eri yhteiskuntaluokat elävät täysin erillään. Syrjäytyminen on tulkutonta. Alemman sosiaaliluokan koulut ovat tosiasiassa - ei määrärahojen takia - dramaattisesti huonompia kuin ylemmän luokan koulujen. (Robert Putnam: Our Kids - The American Dream in Crisis )
Oikeistoliberaalin Murrayn mukaan taas alimpien sosiaaliluokkien avioliitot ovat nykyään romahtaneet - ylempien yhteiskuntaluokkien avioerot eivät sen sijaan ole nousseet minnekään. Alimman sosiaaliluokan perheissä lapsilla on hyvin usein vain äiti ja äidin äiti - miehet jotka eivät elä lastensa kanssa tai eivät ole koskaan solmineetkaan avioliittoa tai pitempiaikaista avoliittoa ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta. Elianjanodote amerikkalaisilla valkoisilla laskee keskimäärin koko ajan - lasku tulee pelkästään alemmista sosiaaliluokista. (Charles Murray Coming Apart: The State of White America, 1960–2010) Seksuaalinen vapaus on alemmalla sosiaaliluokalla johtanut siihen mihin polygamia aina johtaa: alempien sosiaaliluokkien miesten syrjäytymiseen työmarkkinoilta ja siirtymiseen epäsosiaalisen elämäntapaan. (Lähde: Marko Hamilo, Yksiavioisuus on vähentänyt väkivaltaa, rikollisuutta ja köyhyyttä.)
Vasemmistolainen Paul Collier kuvaa englantilaisten yhteiskunnan kehitystä: "Sosiaalidemokratia toimi vuodesta 1945 1970-luvulle, koska se perustui toisen maailmansodan aikana kertyneeseen […] voimaan: yhteiseen identiteettiin, joka oli syntynyt […] onnistuneesta kansallisesta ponnistuksesta." Nykyään ei ole yhteistä identiteettiä eikä yhteen hiileen puhaltamista: "National Review jopa kommentoi valkoisen työväenluokan alenevaa elinajanodotetta: “he ansaitsevat kuolla”." "Uudet menestyjät eivät ole kapitalisteja eivätkä tavallisia työläisiä. He ovat hyvin koulutettuja, joilla on erityistaitoja. He ovat muodostaneet uuden luokan, he tutustuvat toisiinsa yliopistolla ja muodostavat uuden yhteisen identiteetin, jossa arvostus syntyy uudenlaisista taidoista. He ovat jopa luoneet itselleen erillisen moraalin, jonka piirteitä ovat esimerkiksi etnisyyden ja seksuaalisen suuntautumisen korottaminen uhriryhmäidentteetiksi (victim group identity). Koska he ovat erityisen huolestuneita näistä uhriryhmistä, he tuntevat moraalista ylemmyyttä alemmin koulutettuja kohtaan." (Lähde "Paul Collier: The Future of Capitalism. Facing the New Anxieties" https://sarastuslehti.com/.../sosiaalidemokratia.../ )
Demokratian tilakin oli huomattavasti parempi kuin nykyään, mutta unohdetaan nyt se tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti