Syväekologia

Minua syytettiin kommentissa syväekologiksi, koska olen sitä mieltä, että ilmasto lämpenee ja lajit kuolevat sukupuuttoon ihmisten toiminnan tuloksena.

Syväekologia on kuitenkin aatesuunta ja se että että ilmasto lämpenee ja lajit kuolevat sukupuuttoon ihmisten toiminnan tuloksena on taas tosiasiaväite. Se, että pitää ko. tosiasiaväitettä totena suurella todennäköisyydellä, ei millään lailla tee ihmisestä syväekologia. Tosiasiaväiteiden suhteen olen avoin kiritiikille.

Täysinen toinen asia on, että en ainakaan suoralta kädeltä kiistä ainuttakaan syväekologian päämäärää. Alla olevan listan väiteet 1,2,5 ja 6 allekirjoitan 100%:sti.

Inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän hyvinvointi ja kukoistaminen maapallolla on itseisarvo. Ei-inhimillisen elämän arvo ei riipu sen hyödyllisyydestä ihmisen tarkoituksiin.

Myös elämänmuotojen rikkaus ja monimuotoisuus ovat arvoja itsessään, ja ne myötävaikuttavat inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän kukoistamiseen maapallolla.

Ihmisillä ei ole oikeutta vähentää tätä rikkautta ja monimuotoisuutta muuten kuin tyydyttääkseen välttämättömät tarpeensa.

Pyrkimys ihmiselämän ja kulttuurien kukoistamiseen sekä pyrkimys ihmisten väkiluvun laskemiseen ovat sopusoinnussa keskenään.

Nykyinen ihmisen aiheuttama häiriö ei-inhimilliselle elämälle on kohtuuton, ja tilanne on huononemassa nopeasti.

Siksi ihmisten toiminnan ja sen perusteiden on muututtava. Muutos vaikuttaa talouselämän, teknologian ja ideologian perusrakenteisiin.

Ideologinen muutos on pääasiassa muutosta kohti elämän laadun ja itseisarvon kunnioittamista, ei pitämistä kiinni elintason kohoamisesta. Laadun ja määrän ero tiedostetaan syvällisesti.

Kaikilla, jotka hyväksyvät edellä luetellut kohdat, on velvollisuus osallistua suoraan tai välillisesti tämän välttämättömän muutoksen aikaansaamiseen.

Olen kuullut monen libertaarin vähättelevän lajien suojelun merkitystä. Kaikkien ei kuulemma tarvitse osallistua lajien kuten susien suojeluun, koska on mielipidekysymys onko vaikkapa vietnamilaisen sarvikuonon kuoleminen sukupuuttoon tärkeä asia. (Niin kuin tietysti onkin mielipidekysymys. Samoin on mielipidekysymys, että "kaikkien ei tarvitse osallistua lajien suojeluun, koska on mielipidekysymys onko lajin kuoleminen sukupuuttoon valitettavaa." Itse olen sitä mieltä että "vaikka se on mielipidekysymys onko lajin kuoleminen sukupuuttoon valitettavaa, kaikki on pakotettava osallistumaan lajien suojeluun esimerkiksi rahoittamalla suojelua julkisilla varoilla".)

Sen sijaan libertaarien mukaan väkivallattomuuden idea, joka heijastelee universaalin ihmisarvon ihannetta, on jollain oudolla tavalla arvo, joka kaikkien pitäisi hyväksyä universaaliksi arvoksi. Siksi se, että maapallolla on 7 miljardia kuluttajaa on muka pikemmin merkki edistyksestä kuin onnettomuus. Se, jolla on toisenlaiset arvot joutuu sitten vähättelyn kohteeksi. (Tosiasiassa universaalin ihmisarvon asettaminen syväekologisten arvojen edelle on myös mielipidekysymys.)

Samanlaisen vähättelyn kohteeksi joutuu, jos ei hyväksy absoluuttista sopimusvapautta universaaliksi arvoksi vaan hyväksyy vaikkapa sen, että ihmiset joutuvat maksamaan veroja tai joutuvat alentamaan hiilidioksidipäästöjä, koska veron maksu ja pakolliset päästörajoitukset voivat joissain tilanteissa nostaa tehokkuutta.

Asia on kuitenkin niin, että se millainen arvopohja ihmisellä on ei tee ihmistä sen irrationaalisemmaksi tai rationaalisemmaksi. Se että ihminen on laumasielu ja ihminen seurustelee vain samanmielisten kanssa, sen sijaan on melkoinen este sille että korkeankaan älykkyysosamäärän ihminen saavuttaisi mitään henkisiä päämääriä. Valtaa hän voi toki saavuttaa.

Se, että kannatan suurelta osin syväekologisia periaatteita ei ole mikään este sille että voin samaan aikaan käsitellä rationaalisesti ja rehellisesti taloustieteen, antropologian, politiikan tai markkinatalouden kysymyksiä.

Se ei myöskään ole missään mielessä ristiriidassa vaikkapa Hayekin ajattelun kanssa.