tiistaina, tammikuuta 10, 2012

En kaipaa minäkään besserwisseriä !

Elina Grundström kirjoitti tänään HS:ssä otsikolla Kaipaatko elämääsi besserwisseriä?:

Viime syksynä hyväksytyn perustuslain muutoksen jälkeen presidentti ei enää esittele lakeja, ei edusta Suomea EU:ssa eikä nimitä kuin kaikkein korkeimmat virkamiehet.

Monet ovatkin pohtineet, mihin tällaista vallasta riisuttua presidenttiä enää tarvitaan.

Vaalikeskustelujen perusteella häntä kaivataan arvojohtajaksi. Se kuulostaa hienolta, mutta luulen, että harva haluaa sitä oikeasti. Minä en ainakaan tarvitse enää yhtään ylimääräistä besserwisseriä kertomaan, miten suomalaisten pitäisi elää ja ajatella.

Minua ei myöskään innosta asetelma, jossa presidentti "arvojohtaa" hallitusta. Nuoret ministerit tekevät parhaansa, ja joku vanha ukko jälkiviisastelee vieressä. Tätä on jo nähty tarpeeksi.


Olen aivan samaa mieltä. Tosin en kyllä näe mitään eroa siinä onko kyseessä akka vai ukko. Besserwisser eli arvojohtaja eli kyykyttäjä meillä on ollut nyt 12 vuotta.

Grundström jatkaa: Todellisuudessa presidenttiä tarvitaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitamiseen. Siinä hänellä on yhä edelleen virallistakin valtaa ja vielä suurempi epävirallinen työmaa nyt kun maailmanpolitiikan palapeli on muotoutumassa uudelleen.

Vaalit osuvat ajankohtaan, jossa kaikki Suomen ulkopolitiikan peruspilarit horjuvat. Eurooppa on talouskriisissä ja Venäjä sisäpoliittisen kriisin partaalla. Samalla puolustusliitto Nato heikkenee silmissä.

...

Presidentin pitäisi ymmärtää maailmanpolitiikkaa ja sen muutoksia laajemmin kuin koskaan ennen. Moninapaisessa maailmassa ei selviä liittoutumalla vahvimman pelurin kanssa, eikä ulkopolitiikka voi perustua yksinkertaisiin eipäs–juupas-valintoihin sen enempää Naton kuin Venäjänkään kannalta.

Maailma on muuttumassa moninapaiseksi mosaiikiksi, jossa vanhat totuudet eivät päde. Tällaisessa maailmassa presidentiltä odotetaan näkemyksellisyyttä, kaikkiin maanosiin ulottuvia suhdeverkostoja ja kykyä vaativiin monenvälisiin neuvotteluihin.

Käytännössä meillä on jo ollut kaksi tällaista presidenttiä. Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat ymmärtäneet maailman globalisoitumista ja kunnostautuneet monenkeskisessä, neuvottelevassa ulkopolitiikassa.

Suomessa heitä onkin sitten haukuttu kuin vierasta sikaa. Ahtisaari sai kotimaassa osakseen suoranaista pilkkaa ennen kuin hänelle lopulta myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Luulenpa, että Tarja Halosenkin kansainväliset ansiot oivalletaan vasta jälkikäteen.


Tarja Halonen on mielistellyt venäläisiä ja käynyt höpöttämässä tasa-arvosta aikansa eläneessä järjestössä nimeltä YK. Grundström ampuu hyvän alun jälkeen pahasti ohi. Presidentin pitäisi todellakin olla turvallisuuspolitiikan ja maailmanpolitiikan taitaja ja samalla ajaa Suomen etua. Suomen edun ajamisen Halonen on naivissa maailman "parantamisessaan" unohtanut kokonaan - turvallisuuspolitiikan tai "maailmanpolitiikan" taitajaksikaan en häntä laske.

Ahtisaarelle annan pisteet siitä että hän on todella oikeasti parantanut maailmaa, vaikka ei ehkä Suomen eteen juuri mitään suoranaisesti tehnytkään. No turvallisempi maailma on tietysti myös Suomen etu. Haavisto vaikuttaa aivan samanlaiselta kansainväliseltä toimijalta kuin Ahtisaari - Ahtisaarihan onkin suoraan sanonut että Haavisto on todennäköisin uusi Ahtisaari. Haavisto on suomalainen rauhanrakentaja ja pisteet hänelle siitä.

Suomen Kuvalehti kirjoitti pääkirjoituksessaan jokin aika sitten Suomen Nato-jäsenyydestä:

Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat.

Halonen on nimenomaan presidentti joka puhuu "suurista" periaatteista, mutta ei ole tehnyt yhtään mitään. Kansa on ollut innostunut hänestä nimenomaan tilanteissa joissa hän on toiminut kyykyttäjänä ja besserwisserinä kuten Viljasen nimityksen yhteydessä. HS:ssä haastatellut suomalaiset hykertelivät sitä, miten Halonen kyykytti poliitikkoja.

Suorapuheisimmat tarkkailijat ovat sanoneet mitä ajattelevat - muut ovat varmistelleet itselleen kutsua linnan juhliin:

"Venäläisten pussailu on kivaa mutta voi kysyä onko ylenpalttinen ystävävyys vaikuttanut myönteisesti mihinkään" (Jörn Donner).

"Tarja Halonen on rähmällään oleva hemulitäti, joka mumisee Venäjällä fraaseja, mutta ei uskalla puolustaa suomalaisten sukulaiskansojen oikeuksia." (Jarkko Tontti)

"Euroopan Neuvoston jäsenmaista pahiten ihmisoikeuksia rikkoo Venäjä. Tämä on tullut esiin kaikissa ihmisoikeuksia käsittelevissä raporteissa, nykyisen ihmisoikeuskomissaarin Thomas Hammarbergin selonteoissa ja kannanotoissa. Venäjä ei ole oikeusvaltio ja poliittista oppositiota suorastaan vainotaan. Jos Halonen olisi ottanut vastaan ihmisoikeuskomissaarin tehtävät, hän olisi ajautunut napit vastakkain hyvän ystävänsä Vladimir Putinin kanssa. Ja eihän se käy käy päinsä." (Tuulikki Ukkola)

Koska kannatan Nato-jäsenyyttä, minun on hyvin vaikea valita presidenttiehdokasta näissä vaaleissa. Äänestän kyllä mutta en aio liputtaa minkään ehdokkaan puolesta.

3 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Eikös Aatu ollut ihan samanlainen besserwisser? Kansan erimielisyys johtajansa kasvoi sodan loppua kohden, mutta ei tietenkään tullut pintaan, koska Gestapo. Bunkkerissa Aatu taisikin sanoa, että paska kansa, ennenkuin jysäytti itseään ohimoon tai pakeni Brasiliaan.

Macchiavellikin käsittelee tätä erimielisyyttä mikä kansan ja johtajan välillä voi olla. Macchiavelli sanoo, että epäsuosio johtajaa kohtaa kasvaa, kun hän toimii eri tavalla kuin kansa haluaa.

Jukka kirjoitti...

Luulen että kansan ja Halosen välillä ei ole ollut ristiriita. Niinistön ja Halosen besserwisseriys kohdistuu poliitikkoihin. Kansa rakastaa kyykyttäjä-presidenttiä jonka tehtävä on arvostella poliitikkoja.

Markku kirjoitti...

Demokratian perusidea on politiikan pysyminen kilpakenttänä.