torstaina, lokakuuta 07, 2010

Asiantuntija

Asiantuntijoiden mukaan kerjäämistä ei pitäisi kieltää. Asiantuntijoina haastatellaan vähemmistövaltuutettua, Vapaata Liikkuvuutta ja oikeusoppineita:

Oikeustieteilijöiden mielestä sisäministeriön työryhmän esitys kerjäämisen kieltämiseksi sisältää useita epäkohtia, jotka johtaisivat käytännössä romanien syrjintään. Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mielestä kerjäämisen kieltäminen olisi suunnilleen yhtä tehokasta ja järkevää kuin köyhyyden kieltäminen.

...Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet vastustaa kieltoaikeita, koska hän katsoo niiden kohdistuvan nimenomaan romaneihin. Myös vihreiden eduskuntaryhmä tyrmäsi kieltoaikeet heti.


(Lähde: Oikeusoppineet tyrmäävät kerjäämiskiellon, HS, 7.10.2010)

Vierastan asiantuntijuutta oman karvaan kokemukseni takia. Asiantuntijaksi kutsutaan usein henkilöä, joka tuntee perusteellisesti jonkin vallitsevan instituution (siihen mahdollisesti liittyvine moraalikäsityksineen), liiketoimintamallin tai teknologian. Maahamuuttoviranomainen, sosiaaliviranomainen tai juristi. Mutta yhtälailla GSM-puhelunvälityksen asiantuntija tai radioverkkojen asiantuntija.

Asiantuntijuus on tärkeää kun tilanne on vakaa. Mutta kun instituutiot ja teknologiat ja liiketoimintamallit muuttuvat, asiantuntijasta tulee jarrumies tai suorastaan koominen hahmo. Kun melkein koko muu maailma jo ymmärsi, että Internet tulee myös mobiiliverkkoon, mobiiliteknologian asiantuntijat uskoivat että 2G:n ratkaisut on tuotava 3G:hen eli Internet pitää "parantaa" lisäämällä siihen monimutkaista kontrollia (Internet Multimedia System, Quality of Service). Kun vallankumous oli vuonna 1918 Pietarin kaduilla jo täydessä käynnissä, duuma käsitteli asiantuntijoiden valmistelemaa Venäjän hallituksen esitystä tullilain muutokseksi.

Maahanmuuttoviranomainen kuvittelee olevansa maahanmuuton asiantuntija. Arvelenpa kuitenkin että yhden oikean vietnamilaisen työllistänyt närpiöläinen kasvihuone-yrittäjä ymmärtää enemmän maahanmuutosta kuin tällainen asiantuntija.

Sosiaalipolitiikan lainsäädännön koukeroiden ymmärtäminen on jonkinarvoista (tosin hyvin yliarvostettua) asiantuntijuutta silloin kun sosiaaliturvajärjestelmä on vakaa. Mutta kun taloudellinen perusta nykyisenlaiselta sosiaaliturvajärjestelmältä sortuu, sellaisella asiantuntijuudella ei ole mitään arvoa.

Sellaisellla asiantuntijuudella ei ole kovin suurta arvoa ennen muutostakaan. Paljon enemmän arvoa olisi sellaisella asiantuntijalla, joka ymmärtää, miten tehokas sosiaaliturva voidaan turvata tulevaisuudessakin. Siis sellainen asiantuntija, joka ymmärtää miten vapaamatkustaminen murtaa sosiaaliturvaa ja miten vaapamatkustamista voidaan rajoittaa. Ja sitä, miten maahanmuuttajat kyetään mahdollisimman tehokkaasti integroimaan suomalaiseen työelämään. Ja sellainen asiantuntija, joka ymmärtää miten kilpailu tai ns. kolmas sektori voitaisiin mobiilisoida luomaan uudenlaisia ja tehokkaampia ratkaisuja sosiaaliturvan ylläpitämiseksi.

Tällaista asiantuntijuutta voi kutsua vaikkapa visionäärisyydeksi. Itse asiassa asiantuntijan ei itse tarvitse edes osata visioida, kunhan hän ymmärtää olla jarruttamatta tai muuten haittaamatta kehitystä. Työvoimapolitiikka on hyvä esimerkki alueesta, joissa vähäisempi kontrolli auttaisi yksityistä sektoria luomaan uusia työpaikkoja.

Eva Biaudet'n huoleen siitä, että laki kohdistuu nimenomaan romaneihin voisi tietysti asiattomasti kysyä, onko Eva rasisti. En kuitenkaan kysy. Ymmärrän toki Biaudet'n huolen. Vaan kysyn:

Entäs sitten ?

5 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Yleisellä tasolla sanoisin, että laki, joka säädetään ad hoc tällaisessa tilanteessa, on vähän kyseenalainen. Tausta on tämä: Yhteiskunnassa on kirjoitettuja (lait) pelisääntöjä ja kirjoittamattomia (tapakulttuuri) ja nyt näyttää siltä, että kirjoittamattomia yritetään ylläpitää tekemällä niistä kirjoitettuja.

Se, mikä tästä tekee kyseenalaisen on, että yritys tehdä tällaisesta laki, näyttää ja on muodoltaan de facto yritys siivot yhden uuden etnisen ryhmän edustajat katukuvasta.

Oma käsitykseni on, että kerjäämisen voisi hyvinkin kieltää, vaikkakin täällä Englannissa kerjäläisyyteen suhtaudutaan paljon vähemmän kauhistelevasti, ja olen alkanut tottua siihen. Sensijaan kerjäämisen kieltäminen juuri sillä hetkellä, ja siitä syystä, että romaneja sattuu ilmestymään paljon katukuvaan, on minustakin pelkkää rotupolitiikkaa.

Paheksun kyllä tässä suhteessa kaikenlaisia paapojia, jotka haluavat antaa kerjäläisille signaalin, että Suomessa tienaa kerjäämällä. En hyväksy kerjäämistä elämäntapana, enkä varsinkaan sen organisoimista isossa mittakaavassa, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kielto juuri nyt ja tässä tilanteessa kohdistuisi vain ja ainoastaan romaneihin. En tyrmää, kuten yllä esitetään, mutta en pidä sitä silti myöskään oikein hyväksyttävänä toimenpiteenä juuri nyt.

Imulippo kirjoitti...

Näiden asiantuntijoiden mukaan jokin tietty rikollinen toiminta on siis leimautumisen estämiseksi sallittava, jotta sen kieltämisellä ei leimattaisi siihen muita useammin syyllistyvää etnistä ryhmää. :D

Aakke kirjoitti...

Erittelen tässä joitain teemoja kerjäämiskeskusteluun liittyen:

1) Suomen sosiaaliturva. Tällä hetkellä katsoisin sen olevan riittävä minimitarpeisiin. Siksi "joidenkin" mielestä kadulla ei tulisi olla ihmisiä kerjäämässä. Kerjäläiset häiritsevät heitä henkisesti.

2) Keskustan kivijalkakaupat ja kauppakeskukset eivät ole ilahtuneita kerjäläisistä. Miksikö? Kun ihminen shoppailee iloisella mielellä, ostaa hän enemmän. Kun kadulla on kerjäläinen, ostaa ihminen vähemmän, koska hänellä on paha mieli siitä että kadulla on ihminen jolla ei (oletettavasti) ole mitään.

3) Libertaristinen aspekti. Niin kauan kuin kerjääminen ei häiritse ketään (fyysisesti), tulisi se sallia. Luonnollisesti yksityisalueella kerjääminen ei ole sallittua, jos alueen omistaja niin päättää. Katu on kuitenkin julkinen paikka. Ihmiseltä ei voida kieltää ansaintamahdollisuuksia. Jos ansaintamahdollisuus kielletään, tulisi kieltäjän kustantaa tästä aiheutuva haitta/tappio.

Samalla tapaa jos esim. sunnuntai-aukioloa rajoitetaan, tulisi rajoittajan korvata sunnuntailta saamatta jääneet ansiot.

4) Todellisuudessa kerjääminen on liiketoimintaa. Romaniassa värvätään "ammattikerjääjiä", jotka kuskataan Suomeen. Kerjäämisestä tietty osuus menee "organisaatiolle", osa jää kerjääjälle.

5) Mitä jos esim. katutaiteilijan esitys häiritsisi jotain henkisesti? Mikä ero on esim. pantomiimitaiteilijan esityksessä ja kerjäläisen sanattomassa kerjäämis-aktissa?

6) Mikä ero on kerjäläisen ja hyväntekeväisyys/kansalaisjärjestöjen kerääjän välillä? Eikö rahat mene loppujen lopuksi samaan paikkaan? Suututtaako järjestöjä se, etteivät he enää pääse "vetämään välistä", kun avun kohteet ovat tulleet itse kaduille?

7) En myöskään näe kerjäämistä sen luokan ongelmana - ainakaan Suomessa - että siitä pitäisi säätää valtiotasolla. Kaupunkien järjestyssääntöihin voidaan implementoida kerjäämisen kieltävä kohta tarvittaessa. Kansanedustajat harjoittavat rent seekingiä kerjäämisasiassa, haluavat siirtää sen omaan säätelypiiriinsä.

---

SUMMA SUMMARUM

Nyky-Suomesta voidaan erottaa kaksi ryhmää, jotka vastustavat kerjäämistä:

i) He, joita kerjääminen häiritsee henkisellä tasolla. He eivät voi hyväksyä sitä, että Suomessa, jossa valtio huolehtii kaikista, on tällainen ilmiö kuin kerjääminen. Sanoisinko näin, että tähän ryhmään kuuluvat ovat pääosin vasemmistolaisia.

ii) Kauppiaat, koska kerjääminen muuttaa ihmisten ostokäyttäytymistä negatiiviseen suuntaan.

---

MITÄ MIELTÄ ITSE OLEN KERJÄÄMISESTÄ

En lähtisi kieltämään. En myöskään pode huonoa omaatuntoa, jos en anna kerjäläiselle mitään.

Jos kauppiaille aiheutuu kerjäämisestä selviä myynnillisiä tappioita, voisivat he ajaa kuntakohtaisen järjestyssäännön läpi, joka kieltäisi kerjäämisen kauppaliikkeiden edessä. Kerjäläiset eivät saa häiritä liiketoimintaa. Liiketoiminta mahdollistaa loppujen lopulta sen, että kerjäläisille on rahaa mitä antaa.

Tarvittaessa kaupungeista voitaisiin osoittaa tietyt alueet kerjäämistoimintaan - samalla tapaa kuin toripaikat. Näiden alueiden ulkopuolella kerjääminen olisi kielletty.

Jukka kirjoitti...

Kun olin Kalkutassa 1992, näin nuorehkon silvotun ihmisen kerjäämässä. Kädet oli katkottu ranteista ja jalat nilkoista. En koskaan anna rahaa kerjäläisille Annoin joskus Intiassa kengänkiillottajapojille ruokaa, kun en voinut antaa kenkiä kiillotettavaksi. Kerjääminen on henkistä prostituutiota, huumekaupan kaltaista toimintaa.

Kerjäämiskieltoa kannatan kuitenkin ensi sijassa väestönlaadullisista syistä. Tulkitkoon kukin miten tämän kommentin haluaa taikka ymmärtää. Ja lukekoon rivien välistä.

Toukka kirjoitti...

Niin, olisi onnekasta jos myös vaikkapa somalit ja Irakin kurdit kerjäisivät yleisesti. Silloin kyse ei olisi yhdestä etnisestä ryhmästä, ja kyseinen hatusta reväistyad hoc -perustelu - eli että ei me nyt voida kerjäämistä kieltää kun kaduilla kerjääjät ovat enimmäkseen romaneja - menettäisi merkityksensä.

Vaikka ei se tietenkään menettäisi. Kerjuukieltoa vain alettaisiin nimittää romanivastaisen sijasta maahanmuuttajavastaiseksi.

Mieto piriste khat on sentään saatu kriminalisoiduksi, vaikka kielto selvästi kohdistuu yhteen kansanryhmään ja on siten de facto syrjivä.

Kerjäläisiä ei haluta siivota katukuvasta koska he ovat romaneja, vaan romanikerjäläiset halultaan siivota koska he ovat kerjäläisiä. Hassua ettei näin yksinkertainen syy-seuraussuhteen suunta hahmotu monille periaatteessa fiksuillekaan ihmisille.