Suomessa on keskusteltu homojen oikeuksista kirkossa.
Sillä välin Ranskassa Nikolai Sarkozyn hallitus ajoi parlamentissa läpi eläkeiän korotuksen parilla vuodella. Ranskalaiset vastasivat tähän välttämättömään uudistukseen tavalliseen narsistiseen tapaansa polttamalla autoja. "Meillä on tämä hieno vallankumouksen perinne". Sarkozyn henkilökohtainen kannatus laski 28 prosenttiin.
Sarkozy teki miehen työn, mutta Ranskassa ei uudistajia arvosteta. Poliitikon tehtävä on kuitenkin ensi sijassa edistää maansa oloja - ei kannatuksen maksimointi.
Ranskalainen nuoriso mellakoi kaduilla eläkeiän nostamista vastaan eli sen puolesta, että rahaa siirretään nuorilta eläkeläisille. "Meillä on tämä hieno vallankumouksen perinne".
Samaan aikaan Isossa Britanniassa David Cameronin hallitus on ajamassa läpi valtavia leikkauksia budjettiin. Koulutusta ym. lukuunottamatta valtion menoeriä lasketaan 20%. Taloustieteilijöitäkin moinen nopea leikkaaminen jo hirvittää. Mutta David Cameronin hallituksen suosio ei ole ainakaan vielä laskenut.
Britannian perintö on toisenlainen kuin Ranskan. Konsevatiivi-uudistaja Margaret Thatcher ajoi aikoinaan läpi laajoja antisosialistisia uudistuksia ja sai Britannian talouden rullaamaan. Englantilaiset näkevät ilmeisesti uudistuksissa mahdollisuuden, eivätkä pelkkää uhkaa.
Britanniassa on toki ilmassa hermostuneisuutta siitä, miten tässä nyt käy. Ranskalaiseen lapselliseen kapinointiin britti ei näemmä kuitenkaan alennu.
Lähde: Olen viime aikoina mm. bussissa aamulla töihin matkustaessani kuunnellut BBC:n World Serviceä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Thatcherin kausi ei ollut niin ruusuinen kuin annat ymmärtää. Talouskasvu ei ollut yksikäsitteistä, so. nominaalinen ja reaalinen BKT kasvoivat kyllä, mutta esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella elävien määrä kaksinkertaistui ja työttömyys kolminkertaistui Thatcherin kaudella.
Cameron on paljolti suosittu, koska briteillä on perinne antaa poliitikoille aikaa toteuttaa politiikkaansa ja arvioida vasta lopputuloksia. Ranska, osin Suomi ja monet muutkaan maat - myös USA mukaanlukien - eivät tällaista demokratian perinnettä omaa. Briteissä on aivan tavallista, että pääministeri istuu kymmenenkin vuotta (Thatcher hallitsi 11 vuotta), koska kansalaiset pitävät pysyvyydestä.
Olen samaa mieltä siitä, että brittiläinen poliittinen kulttuuri on aivan eri luokkaa kuin suomalainen.
En sanonut että ihailen Thatcheriä joka asiassa. Arvostan häntä siitä että hän teki uudistuksia ja sai ay-liikkeen kuriin.
Syrjäytyminen todennäköisesti paheni Thatcherin kaudella, mutta luokkayhteiskunta oli rakennettu jo paljon ennen - jako A-luokkaan ja B-luokkaan ei johtunut Thatcheristä. Pikemminkin hän ajoi meritokratiaa. Thatcher käsittääkseni inhosi yläluokkaista elitismiä ja edusti "luterilaista työmoraalia". Hän arvosti ahkeraa duunaria.
Olen lähinnä haukkunut UK:ta tähän mennessä alaluokan moraalin romahtamisesta yms. joten sitä taustaa vastaan tämä kirjoitus edusti toista näkökulmaa Britanniaan. En toki väitä olevani mikään Britannian asiantuntija.
Thatcher ei tehnyt kerrassaan mitään ylemmän keskiluokan ja yläluokan nepotismille liike-elämän johdossa, eli todellakaan hän ei mitään meritokratiaa ajanut tai arvostanut. Se oli pelkkää lip-serviceä.
Thatcher kyllä arvosti ahkeraa duunaria, mutta oli silti sitä mieltä, että näiden pitäisi mukisematta ottaa vastaan alempi palkka, jos pomo niin sanoo, eikä näillä pitäisi olla porukalla oikeutta vaatia parempaa.
Ay-liike tuskin oli mikään rakentava voima Englannissa siinä vaheessa kun Thatcher aloitti pääministerinä.
Jos vertaa siis vaikka suomalaiseen tai saksalaiseen ay-liikkeeseen samaan aikaan.
En sano mitään siitä, oliko Thatcherin pistäminen kampoihin AY-liikkeelle hyvä vai huono idea. Todennäköisesti se oli hyödyksi yhteiskunnalle, sillä AY-liikkeen ulkoparlamentaarinen voimapolitiikka oli haitallista.
Thatcher kuitenkin oli hyvin valikoiva, millaisia tehottomuuksia vastaan hän taisteli. Hän ei vastustanut yläluokan erivapauksia kuten ylähuoneen perinnöllisiä paikkoja, hän ei puuttunut valtionyhtiöiden yksityistämisissä kähmintään ja tehottomuuteen.
Hän ei myöskään puuttunut liike-elämää hallitsevan eliitin johtokunta-ja johtoporraskartelliin, järjestelyyn, jossa isojen yritysten hallituksia ja toimivaa johtoa miehittävät ristiin melko pienet piirit, jotka säätävät käytännössä toistensa palkat - yrityksissä, joiden osakkeenomistajina ovat vakuutus- ja eläkeyhtiöt, joiden hallituksissa ja johdossa samaisen kartellin jäsenet istuvat jne. Siinä ei ole kyse meritokratiasta, vaan pitkälti eräänlaisesta nepotismista. Ideologia sanoo, että koska se ei ole valtion puitteissa tapahtuvaa nepotismia, se ei ole ongelma.
Nämä rakenteet ovat tosin edelleen olemassa, myöskään Blair ei niihin puuttunut, ja Brownilla ei käytännössä ollut mitään valtaa tehdä asialle mitään. Kollektivistista muiden rahojen kähmintää se on, ja aivan samanlaisesta päämies-agentti-ongelmasta siinäkin on kyse kuin valtion parissa.
Ranskassa eläkeikää ollaan sis nostamassa 62 vuoteen. Saksassa sen sijaan se on jo 65 ja sitä ollaan nostamassa. Se että Saksassa metallimiehet mielenosoittavat on jotensakin ymmärrettävää.
Eläkeiän nostamisen vastustaminen ei ole typeryyttä kuten Jukka vihjailee, vaan pikemminkin kaukonäköisyyttä: suurella todennäköisyydellä tässä ehtii elää vielä pitkän aikaa.
Eläkeiän nostamisen vastustaminen ei ole typeryyttä kuten Jukka vihjailee, vaan pikemminkin kaukonäköisyyttä: suurella todennäköisyydellä tässä ehtii elää vielä pitkän aikaa.
Eläkeiän nosto johtuu julkisen, osittain rahastoivan eläkerahastojärjestelmän pyramidiluonteesta, jossa uudet jäsenet maksavat vanhojen voitot.
Järjestelmä toimii hyvin niin kauan kuin populaa tulee lisää töihin. Ongelmana on vain se, että työvoiman tarve pienenee taitotason (skill set) loppupäästä eli perusduunareita ei enää tarvita kasvavan automaatioasteen, off-shoringin jne. takia.
Lisäksi maahanmuutto nykymuodossaan ei tuo Suomeen riittävää taloudellista piristysruisketta, jotta se riittäisi pitämään eläkejärjestelmää pystyssä.
Valtio voi työllistää maahanmuuttajia, ja saada eläkejärjestelmän pysymään pystyssä näin, mutta todennäköisesti se tarkoittaa valtion (yli)velkaantumista.
---
Yleisesti ottaen pyramidipeleissä on se ongelma, että ne joskus saavuttavat päätepisteensä. Tällöin "konkarit" ovat saaneet voittonsa, ja "tulokkaat" jäävät nuolemaan näppejään.
Esim. tällä hetkellä joidenkin USA:n osavaltioiden julkisten elärahastojen varojen arvioidaan saavuttavan nollapisteen jo tämän vuosikymmenen loppupuolella (Illinois 2018, New Jersey 2019*).
*Lähde: http://www.economist.com/node/17248984
---
Voi tulla yksityisille eläkerahastoille ja muille eläkesijoitusvaihtoehdoille kysyntää seuraavan kymmenen vuoden sisällä, kun (julkisten) eläkerahastojen tila "valkenee".
Sammalkieli,
En väittänyt että eläkeiän nostamista ei saa vastustaa. Mutta lienee selvää, että Ranskan 60-vuoden eläkeikä ei ole taloudellisesti kestävä.
Lähetä kommentti