sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Sivuhuomautus ilmastonlämpenemis-keskusteluun

Voiko olla sattumaa että ihmisen aiheuttamaan ilmastonlämpenemiseen suhtautuvat kriittisesti juuri ne - siis monet libertaarit ja kansallismieliset - jotka kokevat että globaalien yhteismaan ongelmien ratkaisu vaatii toimia, jotka ovat ristiriidassa heidän ideologiansa kanssa:

1. Monet libertaarit vierastavat sitä, että on edes olemassa yhteismaan ongelmia, jotka vaativat laajojen ihmisjoukkojen koordinoitua toimintaa. Jokaisessa yhteismaan ongelmassa, jota ei kyetä yksityistämällä ratkaisemaan, nähdään kollektiivisuuden uhka ja siksi koko ongelma usein kielletään.

2. Monet kansallismieliset taas vierastavat sitä, että ilmaston lämpeneminen vaatii globaalia toimintaa, koska globaali toiminta rajoittaa kansallisvaltioiden suvereniteettia.

Sanon tämän siitä huolimatta että suhtaudun kansallismielisyyteen ja libertarismiin pääsäntöisesti positiivisesti ja lasken itseni kansallismieliseksi.

Yhteismaa-käsitteen kehittäjä ekologi Garret Hardin kritisoi sitä, että esimerkiksi väestöräjähdys nähdään globaalina yhteismaan ongelmana, kun se ei sitä Hardinin mielestä oikeasti ole. Kuitenkin Garret Hardin tunnusti että globaalejakin yhteismaan ongelmia on olemassa:

Lastly, someone cries, "But the population problem is a global problem. We need global solutions!" Before panicking , let us look at the word global. Some problems are certainly global. Take acid rain. Take the green house effect. Both cases involve the atmosphere, which is forever distributed and redistributed over the entire globe. Admittedly, it will be difficult to produce the global cooperation that is needed to solve such global problems, but no lesser solutions will work. Now, let's look at the potholes in the streets. There are potholes all over the civilized world, but is that any reason for setting up a global pothole authority to fix our potholes? Would the pothole in your street be filled sooner if we globalized the problem?

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

We are not faced with a single global population problem but, rather, with about 180 separate national population problems. All population controls must be applied locally; local governments are the agents best prepared to choose local means. Means must fit local traditions. For one nation to attempt to impose its ethical principles on another is to violate national sovereignty and endanger international peace. The only legitimate demand that nations can make on one another is this: "Don't try to solve your population problem by exporting your excess people to us." All nations should take this position, and most do. Unfortunately, many Americans seem to believe that our nation can solve everyone else's population problems.

25 kommenttia:

Tuplis kirjoitti...

Oma syyni skeptisyyteeni on se, etten ole nähnyt uskottavaa dataa sen puolesta. Kaikki, mitä olen nähnyt sen puolesta, on tullut osoitettua minun toisten tahojen puolelta pahasti vuotaviksi teorioiksi.

Olisi jotenkin outoa, jos ideologisin perustein kieltäytyisin ottamasta vakavasti ongelmaa vain siksi, että se on luonteeltaan väistämättä globaali.

Jukka kirjoitti...

En epäilekään sinun rehellisyyttäsi.

Enkä edes väitä että jokainen skeptikko on epärehellinen tai että jokainen vihreä joka kannattaa väestöongelman ratkaisua globalisoimalla ongelma on epärehellinen.

Mutta otinpahan nyt tämän "kuvion" kuitenkin puheeksi.

Jukka kirjoitti...

Jokaisessa asiassa on monta tapaa suhtautua tosiasiaan P:

1. Olla oikeassa harkinnan jälkeen. P
2. Olla väärässä harkinnan jälkeen. Not P.
3. Uskotella itselleenkin että not P koska P ei sovi omaan maailmankuvaan.
4. Uskotella itselleen että P, vaikka ei todellisuudessa tiedä, onko P totta, koska P sopii omaan maailmankuvaan.
5. Päättää oman maailmankuvansa perusteella vaikka että not P, ja sitten hankkia informaatiota joka tukee not P:tä.
6. Vängätä aina vastaan ja sillä perusteella valita mielipide. (Nonkonformismi)

Ottamatta nyt kantaa kumpi tässä tapauksessa on P.

Tämä sopii keskusteluun ilmastonmuutoksesta, rotujen eriarvoisuudesta, maahanmuutosta jne.

Tiedemies kirjoitti...

Jokainen perustaa oman uskomuksensa tai skeptisyytensä omasta mielestään huolellisesti punnittuun evidenssiin. Tämä mielipide on kuitenkin jokaisella vinoutunut, ja vaikka vinoumaa ei voi suoraan osoittaa kenenkään yksittäisen ihmisen mielipiteistä, se voidaan helposti osoittaa siitä, miten täysin toisiinsa liittymättömät käsitykset esiintyvät yhdessä.

Yksilö voi vallan hyvin kokea punnitsevansa evidenssiä "rehellisesti", mutta hän soveltaa lähdekritiikkiä oman sosiaalisen ympäristönsä ja viiteryhmänsä ehdoilla. Älyllisesti rehellinen ihminen etsii huomaamattaan aina jonkinlaista keskitietä.

Tämä on mielekäs ja toimiva evidenssin punnitsemisen strategia silloin, kun yritetään esimerkiksi selvittää, miten joku saaliseläinten lauma käyttäytyy tai pyritään ennakoimaan, mihin vihamielinen petolauma on menossa, että osataan välttää se. Se toimii hyvin myös elottoman luonnon ennakoimisessa, kuten kevään alkamispäivän arvaamisessa tms.

Se ei kuitenkaan toimi metateoriana silloin, kun ihminen luonnostaan antaa suuremman painoarvon sellaisille näkemyksille, joita esittää itselle mieluinen taho. Tällöin näkemys, jonka on mahdollista polarisoitua, myös usein polarisoituu. Lisäksi se ajaa ihmiset pikkuhiljaa "kulttuurisotaan".

Angloamerikkalainen "kulttuurisota" on ollut rantautuneena jo jonkin aikaa suomalaisessa blogimaailmaan. Kaikesta muusta hiukan, sanoisinko erikoisesta ilmaisustaan huolimatta Panu Höglund itseasiassa huomasi sen ensi kertaa joskus muutamia vuosia sitten. Tähän on liittynyt sellainen ilmiö, että ennen erilliset positiot ovat klimppiytyneet keskenään. Esimerkiksi maahanmuuttokritiikki, ilmastonmuutoskeptisyyt, "rosvot kiinni"-populismi, contra maailmoja syleilevä "monikulttuurisuus", kaikenlainen ituhippeily, makkaratukkailu, antikapitalismi, homeopatia jne.

Tämä ilmiö on vastenmielinen, koska se synnyttää laumoittain kommentaattoreita, jotka julistautuvat älyllisesti rehellisiksi, vaikka mielipiteet voi katsoa taulukosta.

Valkea kirjoitti...

Nim. T: "maahanmuuttokritiikki,
ilmastonmuutoskeptisyyt, "rosvot kiinni" ...,"

- Näillä on yhteisiä nimittäjiä ja ne perustuvat tietyille perusperiaatteille. Kehottaisin muuten perehtymään traditionaalisten konservatiivien ajatteluun ja sitten vasta kirjoittamaan tuosta, mutta voi arvata minkälaista tulkintaa sieltä sitten tulisi. Suoraan kaavatehtaalta.

"contra maailmoja syleilevä "monikulttuurisuus", kaikenlainen ituhippeily, makkaratukkailu, antikapitalismi, homeopatia"

- Tuossa on kieltämättä enemmän poseerausta, osoittavaa esiintymistä ja tiettyä sattumanvaraisuutta, mutta tuo sopii liberalismin periaatteisiin. Mutta huomaa, että nämä ovat mediassa mainostettuja ja epävirallisesti liberaalin "eliitin" hyväksymiä, joten kyseessä on "their master's voice".

Jukka kirjoitti...

Onhan tämän "mielpideklimpittymisen", Valkea, todennut jo moni muukin. Myös Halla-aho. Minusta Tiedemiehen analyysi klimpittymisen yksityiskohdista oli ihan hyvä.

Se miksi itse en klimpitä "ilmastonlämpenemis-skeptisyyttä" ja "maahanmuuttokritiikkiä" ei sekään ehkä johdu tosiasiassa siitä, että olisin kriittinen tai fiksu vaan siitä, että olen nonkonformisti kuin Ellilä.

Kyllä meitä "syväekologisteja" on muitakin kansallismielisessä liikkeessä. Ja niitä joiden mielestä kehitysmaiden sorrettujen (esim. Oaxacan intiaanien) eteen tehty työ on luonnollinen jatkumo kansallismielisyydelle ja sitä työtä voidaan mielellään tehdä yhdessä ekovihreidenkin kanssa.

Tiedemies kirjoitti...

Ongelma on siinä, että ihminen ei ole kovin rationaalinen kun hän punnitsee evidenssiä, joka on peräisin sosiaalisista lähteistä. Yksilön pitäisi painottaa evidenssiä neutraalisti, mutta konformistit yliarvioivat sovinnaisen näkemyksen tukevan evidenssin painoarvon.

Non-konformistejä on todella vähän. Iso osa itseään non-konformisteina pitävistä on itseasiassa eräänlaisia contrarian-conformisteja, eli sellaisia, jotka etsiytyvät mahdollisimman "epäkorrektien" näkemysten pariin ja omaksuvat ne klimppeinä.

Tällaisia kirjoittajia on esimerkiksi libertaarien joukossa paljon. Äärimmillään se sisältää kaikenlaista salaliittouskoa tms. kuten vaikka että 9/11 oli CIA:n masinoima tms.

Valkea kirjoitti...

"... se voidaan helposti osoittaa siitä, miten täysin toisiinsa liittymättömät käsitykset esiintyvät yhdessä."

- Nim. T:n analyysi on vilpitön ja huomaa olemassaolevat korrelaatiot asianmukaisesti.

Nim. T. on varmasti omalla tietokoneohjelmointiin liittyvällä alallaan osaava henkilö.

Olen aiemmissa kirjoituksissani viitannut siihen kuinka lisääntyvä työn osaamisalueiden fragmentoituminen ja kaventuminen vaikeuttaa havaitsemis-, tulkitsemis- ja ymmärtämismahdollisuuksia. Kokonaisuus näyttää järjettömältä ja epäloogiselta. Näin ei kuitenkaan ole. Yhdistävät periaatteet ovat taustalla siitä huolimatta, että monet eivät niistä tiedä. Vaikka tämä kehitys on osittain yhteiskunnan monimutkaistumisen seurausta, se on myös tietoista politiikkaa. Kansalaisille voitaisiin suhteellisen helposti opettaa yhteiskunnan kokonaisuuteen ja vallankäyttöön liittyviä periaatteita ja metodeja, mutta näin ei haluta tehdä. Ne ovat tärkeitä, joten syynä poisjättämiseen ovat vallankäytön tavoitteet; kansalaiset halutaan pitää tietämättöminä em. alueilla, jotta heitä on helpompi hallita. Siten sinänsä käsityskykyinen henkilö, kuten nim. T. näkee ympärillään monia käsittämättömiä, mutta säännönmukaisia laajan tason ilmiöitä; ja paljon häneltä jää myös huomaamatta, mm. koska hänen elämänsä ja työnsä kapeat siivut rajoittavat hänen mahdollisuuksiaan perehtyä kokonaisuuksiin.

Tavalliset ihmiset ovat nappuloita kokonaisuuksia hallitsevien valtaapitävien peleissä.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta Valkean analyysi jälleen kerran vaikuttaa paranoidilta. En sano tätä haukkuakseni häntä henkilönä, vaan puhun analyysin metodista, eli siitä, että esitetään yhteiskunnallisille ilmiöille ikäänkuin jokin "kontrolloiva taho".

Tavalliset ihmiset ovat nappuloita kokonaisuuksia hallitsevien valtaapitävien peleissä.

Olen tavannut ns. valtaapitäviä ja ollut henkilökohtaisesti tekemisissä joidenkin heistä kanssa. Oma näkemykseni on, että he ovat, jos jotain, keskiverto maallikkoälymystön edustajaa heikommin perillä yhteiskunnan "kokonaisuudesta". Esimerkiksi Jukan peliteoreettiset analyysit ja huomiot erilaisista ilmiöistä ovat jotain, mitä keskiverto rivikansanedustaje ei edes kykene ymmärtämään.

Todellisuus on - tietyssä mielessä siis - paljon ahdistavampi kuin se, että jokin eliitti ohjailisi yhteiskunnan kehitystä. Todellisuudessa kukaan ei ole perillä siitä, miten yhteiskunta toimii, eikä periaatteessa edes voi olla. En nyt tahdo mitenkään vähätellä Valkean käsityksiä, sillä ne eivät minusta ole silti kokonaan virheellisiä. Ihmiset voivat oppia ymmärtämään tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia ja ymmärtää vallankäytön menetelmiä, mutta niiden taustalla ei kyllä ole mitään tietoista ohjailua.

Valkea kirjoitti...

Re: nim. Tiedemies.

Minusta nim. Tiedemiehen analyysi vaikuttaa jälleen kerran typerältä, ehkä naiiviltakin.

Keskustelin Jukan kanssa tätä aihetta sivuavasti yhteismaan ongelmasta. On totta, kuten Jukka sanoo, että yhteismaan ongelmaa ei oteta huomioon monissa poliittisissa asioissa, ja se pitäisi ratkaista niissä tavalla tai toisella, koska se on tärkeä tekijä yhteiskunnassa. Jukka kuitenkin epäili, että poliitikot eivät ota sitä huomioon tietämättömyyden takia. Tästä olen eri mieltä erityisesti ammattipoliitikkojen osalta. Valtiotieteessä sen opiskeleminen kuuluu perusasioihin. Esim. Heikki Paloheimon ja Matti Wibergin kirjan Politiikan Perusteet takakannessa sanotaan: "Teos on kirjoitettu ensisijaisesti yliopistolliseksi oppikirjaksi, ..." Yhteisomaisuuden (yhteismaan) ongelmaa aletaan käsitellä sivulta 22 alkaen. Lisäksi ne maallikkokansanedustajat, jotka ovat tietämättömiä yhteismaan ongelmasta, saisivat sen tietoonsa puolueidensa ammattipoliitikoilta hyvin nopeasti niissä asioissa joihin se liittyy, jos olisi halua ratkaista niitä.

*****

Kuinka samankaltaisia meidän yhteiskuntamme ja muinaiset kreikkalaiset yhteiskunnat ovat?:

http://hommaforum.org/index.php/topic,28141.0.html

Tiedemies kirjoitti...

En väitä, että päättäjät ovat tietämättömiä ongelmista, väitän, etteivät he ymmärrä niitä. Yhteismaan ongelma (tai vangin dilemma) on peliteoreettinen ongelma, jonka suurin haitta on tehottomuus, eli se, että tilanne itsestään ajautuu kaikkien kannalta epäedulliseen suuntaan.

Useimmat poliitikot kuitenkin hahmottavat asian moraalin kautta.

Tiedemies kirjoitti...

Palaisin vielä alkuperäisen kirjoituksen asiaan siinä, että olen samaa mieltä Jukan kanssa: mielestäni poliittisen järjestelmän - ja puhun politiikasta laajassa merkityksessä koko skaalassa aina omakotiyhdistyksistä YK:hon - pitäisi olla ennenkaikkea tarkoituksenmukainen, eli organisatoristen kokonaisuuksien tulisi keskittyä ratkomaan tehottomuusongelmia sillä tasolla, jossa ne itse operoivat.

So. esimerkiksi populaatioon liittyvää problematiikkaa pitäisi pyrkiä ratkomaan kansallisella tai jopa maakunnallisella tasolla, koska tällä tasolla sen ongelmat esiintyvät. Esimerkkinä vaikka Kainuun autioituminen. (Sekin on populaation peliteoreettinen ongelma, tosin toisin päin.)

Itse en ole "kansallismielinen", koska vaikka olen suomalainen ja koen suomalaisuuden itselleni tärkeäksi ja suomalaisen kulttuurin omakseni, kansallinen taso ei ole päätöksenteossa minusta mitenkään "pyhä", so. ei ole mitään syytä yhtäältä päättää kansallisella tasolla vaikkapa siitä, mitä bussinkuljettajien palkat ovat (en kannata vallan keskittämistä kansallisvaltiolle), tai toisaalta, ei ole mielekästä jättää kansalliselle tasolle päätöksiä globaaleista yhteismaan ongelmista (so. mielestäni on olemassa ongelmia, joissa ei ole mielekästä vedota kansalliseen suvereeniuteen.)

Kuten Jukka, suhtaudun libertarismiin teoriana ja filosofiana pääsääntöisesti positiivisesti. En libertaaria yhteiskuntaa mielekkäänä tavoitteena, vaan ennemminkin se on minulle mittatikku ja vertailukohta, siis jonkinlainen benchmark. Jokaisen poliittisen päätöksen pitäisi kokonaisuutena olla tehokkaampi kuin laissez faire, jotta sen implementoimista voidaan pitää mielekkäänä.

Valkea kirjoitti...

Re: nim. Tiedemies

Poliitikot ymmärtävät oikein hyvin sen mistä esim. nykyisen talouden ongelmissa on kyse, erityisesti ammattipoliitikot. Sen kuulee mm. haastatteluissa, kuten äskettäisessä A-talkin keskustelussa, jossa perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja, Heinäluoma, kreikkalainen henkilö ja joku kokoomuksen edustaja väittelivät Kreikan kriisistä ja sen rahoittamisesta.

On totta, että monet ongelmat ovat suurelta osin rakenteellisia, mutta kansalaiset voivat vähimmilläänkin vaatia poliitikoilta ennakko-odotuksena, että he vaativat rakenteellisten ongelmien ratkaisemista (poliitikkojen tehtävänä on ratkaista yhteiskunnallisia rakenteellisia ongelmia, ei pitää niitä yllä, antaa niiden pahentua, jättää ne huomiotta tai luoda niitä, jos niiden ratkaiseminen on mahdollista, kuten nyt talouskriisissä on asianlaita), mutta sitä he eivät tee muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, kuten Perussuomalaiset ja Uk Independence Party (Nigel Farage saattaa olla lukijoille tuttu).

Toisaalta liberaalipoliitikkojen kansaan kohdistama poliittinen korrektius ja liberalismi eivät ole mitään muuta kuin ulkoistettua "moralismia" liberaalien oman edun ajamiseksi ja muiden vahingoksi. Reagoin negatiivisesti, jos joku yrittää vaatia minulta niiden noudattamista.

Tässä esimerkkejä ongelmista Eu:ssa. Huomatkaa, että ensimmäisessä artikkelissa meppi tuo ongelmat julkisuuteen ja vaatii niiden ratkaisua. Se riittää minun osaltani antamaan hänelle puhtaat paperit.

http://www.telegraph.co.uk/comment/personal-view/3621063/Another-year-another-EU-fraud.html

http://www.openeurope.org.uk/research/top100waste.pdf

http://www.nytimes.com/2009/10/27/world/europe/27iht-sugar.html?_r=1&pagewanted=all

Annetaan Paul Van Buitenenin, Eu-virkamies ja "whistleblower", puhua; Euroopan Salaiset Kansiot (2000):

"Petostentorjuntayksikkö - voimaton instituutio

Euroopan komissiossa on kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan kaikki ongelmat on ratkaistava talon sisällä, eikä kukaan saa paljastaa mitään ulospäin. Se vaikuttaa osaltaan siihen, että komission valvontamekanismit pettävät. Poliittisessa ympäristössä asioita ei viedä oikeuteen, vaan ne käsitellään suljettujen ovien takana. Jotta asia ei pääsisi julkisuuteen, yleensä ei käynnistetä rangaistusmenettelyä esimerkiksi lahjontaa harjoittanutta tai asiakirjoja väärentänyttä virkamiestä vastaan, vaikka teko sinänsä vaatisi rangaistuksen. Myöskään sisäisiä kurinpitotoimenpiteita ei useinkaan panna alulle, koska tieto niistä vuotaisi hyvin pian ulos. Niinpä komissio on vaikean valinnan edessä: ryhtyäkö kurinpitotoimiin, jotta asia tulisi selvitetyksi perin pohjin, vai yrittääkö saada se hoidetuksi suljettujen ovien takana? Jälkimmäinen vaihtoehto voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtämällä asianomainen virkamies "vaarattomampiin" tehtäviin, joissa hän ei ole enää tekemisissä budjettivarojen kanssa. Siten todellisuudessa ei rangaista väärästä toiminnasta, ja vilpinteko voi jatkua kaikessa rauhassa. Käytännössä kyse on vaitiolovelvollisuudesta.

Vaikenemisen tarkoitus on estää komission tai peräti koko Eu-politiikan joutuminen huonoon valoon julkisuudessa."

Tiedemies kirjoitti...

Valkes: poliitikkojen tehtävänä on ratkaista yhteiskunnallisia rakenteellisia ongelmia, ei pitää niitä yllä, antaa niiden pahentua, jättää ne huomiotta tai luoda niitä, jos niiden ratkaiseminen on mahdollista, kuten nyt talouskriisissä on asianlaita.

En ole eri mieltä, mutta useimmiten kyse on siitä, että ongelma voidaan ratkaista usealla eri tavalla, ja koska demokratiassa ei yleensä päästä yksimielisyyteen ratkaisun tavasta, ei mitään ratkaisua saada vietyä todella läpi.

Toisin kuin sinä, minä tulkitsen tämän järjestelmän tietyssä mielessä ei-toivotuksi sivuvaikutukseksi, eikä se ole seurausta kenenkään tietoisesta suunnittelusta. Tätä piirrettä sinänsä voidaan kritisoida, mutta sen olemassaolo on ns. emergentti ominaisuus, eikä johdu mistään yksittäisestä ideologiasta kuten "liberalismista".

Toisaalta liberaalipoliitikkojen kansaan kohdistama poliittinen korrektius ja liberalismi eivät ole mitään muuta kuin ulkoistettua "moralismia" liberaalien oman edun ajamiseksi ja muiden vahingoksi. Reagoin negatiivisesti, jos joku yrittää vaatia minulta niiden noudattamista.

En ole eri mieltä siitä, että poliittinen korrektius on ongelma. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, mistä ongelma johtuu ja mistä se on seurausta.

Yksi keskeisiä syitä siihen, miksi toisinaan melko provokatiivisesti nimitän konservatismia "kuoleman ja tuhon" ideologiaksi, liittyy tähän.

Poliittinen korrektius on ääri-ilmentymä ja jonkinlainen vääristymä siitä, että laillisuusperiaatteeseen nojaavan yhteiskunnan ehdottomasti tärkein tehtävä on turvata yksilön oikeus tulla yhteiskunnan kontekstissa kohdelluksi puhtaasti sen mukaan, miten hän toimii osana yhteiskntaa. Tämä voidaan yksinkertaisesti ilmaista siten, että laki on kaikille sama.

Moderni konservatismi ei tohdi eksplisiittisesti sanoutua tästä periaatteesta irti, mutta konservatismin perinteeseen kyllä kuuluu juonne, joka on jäljitettävissä aina Rooman tasavaltaan, jonka mukaan on olemassa syntyperältään etuoikeutettu luokka, jolla on laillisia etuoikeuksia. Tämä on purkautunut länsimaissa lopullisesti oikeastaan vasta 1960-luvulla.

Poliittinen korrektius on tavallaan peilikuva konservatiivisesta ajattelusta. Siinä on vaihdettu patriisin/aatelin/valkoisten protestanttien jne. etuoikeutetun ihmisryhmän tilalle uhrihierarkia. Kehitys voidaan tässä jäljittää - ja tässä suhteessa Valkean jutuissa on paljon järkeä - aina valistuksen perinteeseen ja jonkinlaiseen "jalon villin" ihannoimiseen.

Jukka kirjoitti...

Demokratian heikkous tulee todella vahvasti nyt esiin Kreikan tapauksessa. Aikaisemmin vastaavanlainen tilanne, missä demokraattisesti valitut populistit jakoivat valtion kassasta rahaa kansalle ja ajoivat koko yhteiskunnan nurin tapahtui laajassa mitassa Argentiinassa.

Jared Diamond, kirjassaan Romahdus, kuvaa sitä miten Joaguin Balaguer - Dominikaanisen tasavallan presidentti - syyllistyi laajoihin ihmisoikeusloukkauksiin mutta samalla Diamond ylisti Balaguerin työtä Dominikaanisen tasavallan luonnon puolesta. Demokraattisemmin suuntautuneet presidentit epäonnistuivat aina luonnonsuojelualueiden laittoman asuttamisen estämisessä. Ei ollut uskallusta. Kune Balaguer viimeisen kerran valittiin presidentiksi, hän lähetti samana iltana helikopterit ja psukutraktorit tuhoamaan luonnonsuojelualueille rakennettuja maatiloja.

Demokratia ei ole automaattisesti tehokas, vaikka se ehkä onkin keskimäärin tehokkaampi kuin jokin muu järjestelmä.

Olen samaa mieltä Tiedemiehen kanssa siitä, että on arvioitava jokaista järjestelmää tarkoituksenmukaisuuden ja tehokkuuden mittarein. Luulen, että ero ajattelussamme on ehkä siinä, että TM painottaa enemmän yleisiä periaatteita (top down) siitä miten tehokkuus syntyy ja minä enemmän kulttuurista legasia (kulttuurieroja, uskontoa, historiaa jne.).

Muitakin eroja toki on.

Jukka kirjoitti...

So. esimerkiksi populaatioon liittyvää problematiikkaa pitäisi pyrkiä ratkomaan kansallisella tai jopa maakunnallisella tasolla, koska tällä tasolla sen ongelmat esiintyvät. Esimerkkinä vaikka Kainuun autioituminen. (Sekin on populaation peliteoreettinen ongelma, tosin toisin päin.)

Rooman valtakunnassa oli 300-luvulla valtava väestö-ongelma. Varsinkin maaseutu tyhjeni väestöstä.

Taloustieteellista näkökulmaa edustavan antropologi Josepph Tainterin selitys on se, että kun resursseja ei enää saatu uusia alueita valtaamalla, Rooman valtio kasvatti maatalouden verotusta.

Lopulta verotus nousi maanviljelijöiden kantokyvyn ja alueita alkoi tyhjentyä.

Valkea kirjoitti...

Nim T: "... ongelma voidaan ratkaista usealla eri tavalla, ja koska demokratiassa ei yleensä päästä yksimielisyyteen ratkaisun tavasta, ei mitään ratkaisua saada vietyä todella läpi."

- Ei, vaan aluksi on kyse siitä, että ratkaistava asia pitää problematisoida, jotta se saa ensin huomiota, se määritellään, se vaatii ratkaisua ja toimenpiteitä, se tulee osaksi julkista ja yksityistä keskustelua, ja lopulta osaksi erilaisia päätöksentekoprosesseja. Kun problematisointi on suoritettu asianmukaisesti, päätöksentekoprosesseissa kyllä löytyy sille jokin ratkaisu. Näin ei monissa millä tahansa mittareilla vakavissa ongelmissa haluta tehdä. Jos päätös tuottaa vajavaisen ratkaisun, problematisointi voidaan suorittaa niin monta kertaa uudestaan, että kunnollinen ratkaisu löytyy.

"... syntyperältään etuoikeutettu luokka, jolla on laillisia etuoikeuksia."

- Yhteisömalli, jota olen kannattanut ei luo mitään luokkia, joilla on laillisia etuoikeuksia. Mutta se miksi synnymme; sukupuoli, etnisyys, perheen ja suvun jäsenyys, kulttuurinen ja historiallinen ryhmä, jne ei ole vähäpätöisempää kuin se mitä esim. opiskelullaan saavuttaa. Yleensä ne määrittelevät ihmistä lopulta enemmän ja pysyvämmin kuin opiskelu (joka sekin on hyvin paljon riippuvainen syntymisen mukana saaduista asioista). Ammattiala voi vaihtua elämän aikana, vaikka opiskelu osoittaisi johonkin suuntaan.

Ja luuletko, että nykyisen liberaalin kompleksisuudella vapaamatkustavan, etuoikeuksia kahmivan, eksklusiivisen ja syrjivän liberaaliluokan elättäminen on kansalle mieluista vain sen takia, että vapaamatkustajan papereihin on liitetty Harvardin tai Oxfordin leima.

Periytyvät, synnynnäisiin etuoikeuksiin perustuvat aristokraatit, joita en siis kannata, hoitaisivat valtiota paremmin kuin liberaalit, koska jatkuvuus yli sukupolvien on heille tärkeää (toisin kuin omaa lyhyen tähtäimen etuaan tavoitteleville liberaaleille) ja heidän oma omaisuutensa on samassa veneessä kansalaisten kanssa. Tosin ehkäpä liberaalit ajavat yhteiskunnat siihen pisteeseen, että aristokraatteja on pakko alkaa kannattamaan.

Toisaalta sosiaalinen sopimus perustuu kansalaisuuden eksklusiivisuuteen. Jos se menetetään, niinkuin liberaalien mallissa käy, yhteiskuntaelämä muuttuu liberaaleille pelkäksi taisteluksi vallasta. Näin käy kun kansalaisten intressit yhteiskuntaan vähenevät ja siten myös heidän velvollisuutensa yhteiskunnalle. Se on kaikin tavoin kuluttavaa liberaaleille ja se tulee jauhamaan liberaalit aikanaan pois vallasta.

Valkea kirjoitti...

Lisäys: Miksi liberaalit kannattavat koulutuksellista meriittisysteemiä? Hehän ovat niin monessa valtaan ja rahaan liittyvässä asiassa perinnöllisiä, monopolistisia ja eksklusiivisia, miksei tässäkin. Kyse ei ole mistään hyväntekeväisyydestä. Kyse on siitä, että liberaalit haluavat imeä ja indoktrinoida mahdollisimman suuren osan kyvyistä osaksi liberaalia järjestelmää, jotta muualle yhteiskuntaan ei syntyisi vaihtoehtoisia valta- ja talouskeskuksia. Kyse on siis vallan ja talouden monopolisoinnista, ei avoimuudesta tai suvaitsevuudesta.

Jukka kirjoitti...

Periytyvät, synnynnäisiin etuoikeuksiin perustuvat aristokraatit, joita en siis kannata, hoitaisivat valtiota paremmin kuin liberaalit, koska jatkuvuus yli sukupolvien on heille tärkeää (toisin kuin omaa lyhyen tähtäimen etuaan tavoitteleville liberaaleille) ja heidän oma omaisuutensa on samassa veneessä kansalaisten kanssa. Tosin ehkäpä liberaalit ajavat yhteiskunnat siihen pisteeseen, että aristokraatteja on pakko alkaa kannattamaan.

Olisiko tässä kysymys samasta ilmiöstä kuin Kiinassa:

Paikallaan oleva rosvopäällikkö tai sotaherra riistää kylän asukkaita vähemmän kuin paikasta toiseen siirtyvä, koska edellinen on riippuvainen siitä, että kyläläiset pysyvät hengissä seuraavaankin vuoteen.

Jared Diamond puhuu kirjassaan aika paljon tästä. Kun eliitti on samassa veneessä kuin hallittavat eikä voi paeta asiat hoituvat yleensä maassa paljon paremmin.

Valkea kirjoitti...

Re: Jukka

Jep.

Tiedemies kirjoitti...

En ole täysin eri mieltä Valkean kanssa. Siis, uskon, että liberaalissa yhteiskunnassa syntyy samantapaista aristokratisoitumista kuin oli silloin, kun konservatiivit yrittivät pitää yllä aatelin etuoikeuksia. Mielestäni ei myöskään ole väärä huomio todeta, että etuoikeutettu aateli pitää yhteiskunnasta parempaa huolta tietyssä mielessä, kuin eliitti, jonka asema perustuu demokraattiseen suosiontavoitteluun.

Se, mikä mielestäni on väärä väite on, että olisi olemassa jokin liberaali eliitti, joka olisi korvannut aateliston ja ohjailisi yhteiskuntaa jotenkin omista lähtökohdistaan. Pidän tällaista jonkinlaisena sarjakuvamaisena abstraktiona yhteiskunnasta.

Ymmärrän ison osan niistä ongelmista, joita nim. Valkea esittää ja tunnistan ne myös ongelmiksi, mutta pidän tällaista kuvitteellista eliitin ohjailua täysin olemattomana.

Ymmärsin kyllä piikin ja impliisiittisen syytöksen, jonka mukaan minä kuuluisin johonkin "liberaaliin eliittiin", mutta tämä on kyllä virheellinen käsitys. Esimerkiksi saamani 7000 euron apuraha, jonka turvin matkustan syksyllä Oxfordiin, oli ensimmäinen hyväksytty rahoitushakemus puolesta tusinasta lähettämästäni.

Toukka kirjoitti...

Tiedemies: Useimmat poliitikot kuitenkin hahmottavat asian moraalin kautta.

Eikö kysymyksenasettelun "mikä on tarkoituksenmukaista" taustalla ole aina moraali: mitkä ovat kollektiivin tasolla aidosti tavoittelemisen arvoisia asioita?

Moraali ohjaa myös keinojen valintaa. Maksiimia "Tarkoitus pyhittää keinot" ei länsimaissa pidetä yleisesti hyväksyttynä, paitsi ääritilanteissa ("kyllä, meidän on pommitettava Saksa ja Japani raunioläjäksi, vaikka samalla kärventyy elävältä satojatuhansia naisia ja lapsia").

Jälkeenpäin näitä ratkaisuja sitten puidaan vuosikymmeniä. Ratkaisuja ei tosin tehty demokraattisen proseduurin kautta, mutta omana aikanaan niillä voi melkoisella varmuudella arvioida olleen enemmistön tuen.

Tiedemies kirjoitti...

Eikö kysymyksenasettelun "mikä on tarkoituksenmukaista" taustalla ole aina moraali[?]

Tarkastelutaso voidaan tietysti aina asettaa niin, että taustalla on jokin moraalinen positio, mutta viittasin tässä tarkoituksenmukaisuus contra moraali- asetelmassa vähän muuhun.

Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa tietyn juonteen vihreät, jotka vastustavat automaattista jätteidenlajittelua. Otetaan vaikkapa metallipurkit ja muu sekajäte.

Ratkaisuna tähän tarjotaan velvoitetta lajitella jätteet. Tämä velvoite hahmotetaan moraaliseksi velvollisuudeksi, ei niinkään siksi mitä se aiheuttaa, vaan symbolina, eli lajittelematta jättäminen on moraalitonta koska se on haluttomuutta nähdä vaivaa "suuremman hyvän" vuoksi.

Näinollen tarkoituksenmukainen ratkaisu - eli jätehuoltoyhtiön laitteisto, joka automaattisesti erottelee metallijätteen, poltettavaksi kelpaavan jätteen jne. - on moraalisen ratkaisun, siis henkilökohtaisen lajittelun tarpeettomaksi tekevänä ratkaisuna "moraaliton".

Muitakin esimerkkejä voi olla. Esimerkiksi ehkäisyvälineiden vapaa saatavuus. Seksuaalimoraalilla on tarkoituksenmukaisuus yhteiskunnassa, jossa aviottomat lapset jäävät vaille tarpeellista kasvatusta ja resursseja, tai jossa sukupuolitaudit ovat vakava uhka (esim. tämän päivän Afrikassa). Ehkäisyvälineet palvelevat osin samaa funktiota ja ovat usein tarkoituksenmukainen keino ehkäistä ko. ongelmia.

Vastaavia esimerkkejä voi jokainen löytää vaikka kuinka paljon. Olen syyttänyt paljolti konservatiivejä juuri tästä, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ilmiö on paljon universaalimpi, ja sitä esiintyy kaikissa poliittisissa suuntauksissa.

Ilmiö - tai oikeastaan sen taustalla oleva inhimillinen taipumus - on omalta osaltaan yksi selittävä tekijä siinä, miksi tietyt käsitykset tosiasioista ideologisoituvat. Esimerkiksi katolisen kirkon "asiantuntijat" ovat esittäneet, että HI-virus pääsisi tunkeutumaan kondomin kumin läpi, väite joka on mitä ilmeisimmin pähkähullu. Tai erilaiset herätysliikkeet, joiden parissa esiintyy erilaista kreationistista "tiedettä"; vihreät, joiden parissa esiintyy kaikenlaista kummallista käsitystä ydinvoimasta; vasemmistolaiset, joiden parissa esiintyy outoja näkemyksiä taloustieteestä; oikeistokonservatiivit ja libertaarit, joiden parissa esiintyy outoja näkemyksiä yhteismaan ongelmista. Jne.

Jukka kirjoitti...

Toukka:

Eikö kysymyksenasettelun "mikä on tarkoituksenmukaista" taustalla ole aina moraali: mitkä ovat kollektiivin tasolla aidosti tavoittelemisen arvoisia asioita?

Totta. Arvot ja moraali vaikuttavat aina siihen mikä on tehokasta. Arvot ovat siis siinä mielessä primäärejä.

Toisaalta tuskin tehokkuutta voi nähdä pelkästään moraalisena kysymyksenä. Terveellinen ruoka, riittävä palkka ja siisti ympäristö koetaan yleensä arvokkaaksi moraalijärjestelmästä riippumatta.

Arvot ja moraalin voi nähdä osittain myös välineellisenä eli sekundäärisenä:

Kuvaamani jainilaisten muni-järjestelmää (=alastomat miehet kulkevat talosta taloon tarkastamassa että ihmiset elävät "harmonooisesti") ei tarvitse hyväksyä tai pitää arvokkaana, mutta on helppo tajuta että tällainen moraalis-uskonnollinen järjestelmä voi nostaa yhteisön tehokkuutta, vaikka sen voi muuten ajatella olevan tietyllä tapaa mieletön tai irrationaali.

http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2009/04/ottaisitko-nama-miehet-kotiisi-eli.html

Politiikan tutkija ja tämän vuoden taloustieteen nobelisti Elinor Ostrom ja ekologi David Sloan Wilson ovat tutkineet kulttuuria ja uskontoa sekundäärisenä (välineellisenä) ilmiönä.

Valkea kirjoitti...

Se, mikä mielestäni on väärä väite on, että olisi olemassa jokin liberaali eliitti, joka ... ohjailisi yhteiskuntaa jotenkin omista lähtökohdistaan.

- Tähän sopinee toisaalla kirjoittamani vastaus:

/ - Olen käyttänyt sanaa eliitti ja tulen käyttämään sitä myöskin tulevaisuudessa. Se johtuu siitä, että yhteiskuntien kerrostuminen ja hierarkisoituminen johtaa yhteiskuntia pääsääntöisesti ohjaavien eliittien muodostumiseen (Stratification and Power, Structures of Class, Status and Command; John Scott, Professor of sociology at the University of Essex / Governing the Present; Professor Peter Miller and Professor Nikolas Rose; both at the London School of Economics and Political Science / Security, Territory and Population; The Birth of Biopolitics; Michel Foucault, Professor at the College de France). Em. sinänsä normaali, mutta nykyään vääristynyt, yhteiskunnan toiminta ei liity salaliittoihin.

"... jolla on jotain salattua tietoa yhteiskunnan toiminnasta ja jota se aktiivisesti estää tulemasta julki."

- Systeemi toimii niin, että yleensä eliitin ei tarvitse aktiivisesti estää tai salata tietoa; erikoisalojen tiedon monimutkaisuus; kertomatta jättäminen julkisuudessa; opetuksen aiheiden ja sisältöjen valikointi; median aiheiden ja sisältöjen valikointi; asiantuntija-auktoriteettien "pehmeä" valta, jota ei pakoteta, vaan johon ihmiset hakeutuvat; työn ja osaamisen kapea-alaistuminen; ihmisten vaativat tavallisen elämän velvollisuudet ja toisaalta rajallinen aika ja energia; jne. huolehtivat ihmisten tietämättömyydestä ilman salaamista. /

"Ymmärsin kyllä piikin ja impliisiittisen syytöksen, jonka mukaan minä kuuluisin johonkin "liberaaliin eliittiin", mutta tämä on kyllä virheellinen käsitys. Esimerkiksi saamani 7000 euron apuraha, jonka turvin matkustan syksyllä Oxfordiin, oli ensimmäinen hyväksytty rahoitushakemus puolesta tusinasta lähettämästäni."

- Oxford tuli mieleeni esimerkkinä todennäköisesti siksi, että sain äskettäin tilaamani Oxford University Pressin kirjan. Sinä et kuulu liberaaliin eliittiin. Sinulla on liian vähän valtaa, rahaa ja yhteiskunnan ohjaamiseen liittyvää tietoa. Sinä olet alalla (ohjelmointi), jolla tuotat palveluja, joita voidaan käyttää yhteiskunnan ohjaamisessa, mutta sinä et itse ohjaa yhteiskuntaa. Sinä olet liberaalin eliitin palvelija, niinkuin suurin osa ihmisistä.

Koska olit aiemmin poliittisesti liberaali, sinulle on jäänyt jonkinlainen tarve selitellä pois ja puolustaa (continuity and commitment principle in social psychology) liberaalien kestämätöntäkin politiikkaa. Siksi vastaat minulle ja sitten minä sinulle.

Voisi olla hyvä harkita tilannetta uudestaan.

Näyttää siltä, että olet pikkuhiljaa muuttumassa konservatiivisemmaksi, mutta et vain vielä ole oikein uskaltanut päästää liberalismista kokonaan irti.