Sivuhuomautus ilmastonlämpenemis-keskusteluun

Voiko olla sattumaa että ihmisen aiheuttamaan ilmastonlämpenemiseen suhtautuvat kriittisesti juuri ne - siis monet libertaarit ja kansallismieliset - jotka kokevat että globaalien yhteismaan ongelmien ratkaisu vaatii toimia, jotka ovat ristiriidassa heidän ideologiansa kanssa:

1. Monet libertaarit vierastavat sitä, että on edes olemassa yhteismaan ongelmia, jotka vaativat laajojen ihmisjoukkojen koordinoitua toimintaa. Jokaisessa yhteismaan ongelmassa, jota ei kyetä yksityistämällä ratkaisemaan, nähdään kollektiivisuuden uhka ja siksi koko ongelma usein kielletään.

2. Monet kansallismieliset taas vierastavat sitä, että ilmaston lämpeneminen vaatii globaalia toimintaa, koska globaali toiminta rajoittaa kansallisvaltioiden suvereniteettia.

Sanon tämän siitä huolimatta että suhtaudun kansallismielisyyteen ja libertarismiin pääsäntöisesti positiivisesti ja lasken itseni kansallismieliseksi.

Yhteismaa-käsitteen kehittäjä ekologi Garret Hardin kritisoi sitä, että esimerkiksi väestöräjähdys nähdään globaalina yhteismaan ongelmana, kun se ei sitä Hardinin mielestä oikeasti ole. Kuitenkin Garret Hardin tunnusti että globaalejakin yhteismaan ongelmia on olemassa:

Lastly, someone cries, "But the population problem is a global problem. We need global solutions!" Before panicking , let us look at the word global. Some problems are certainly global. Take acid rain. Take the green house effect. Both cases involve the atmosphere, which is forever distributed and redistributed over the entire globe. Admittedly, it will be difficult to produce the global cooperation that is needed to solve such global problems, but no lesser solutions will work. Now, let's look at the potholes in the streets. There are potholes all over the civilized world, but is that any reason for setting up a global pothole authority to fix our potholes? Would the pothole in your street be filled sooner if we globalized the problem?

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

We are not faced with a single global population problem but, rather, with about 180 separate national population problems. All population controls must be applied locally; local governments are the agents best prepared to choose local means. Means must fit local traditions. For one nation to attempt to impose its ethical principles on another is to violate national sovereignty and endanger international peace. The only legitimate demand that nations can make on one another is this: "Don't try to solve your population problem by exporting your excess people to us." All nations should take this position, and most do. Unfortunately, many Americans seem to believe that our nation can solve everyone else's population problems.