Taloyhtiö on pienoisyhteiskunta omine hallintoelimineen, kulttuureineen ja normeineen.
Taloyhtiöömme oli syntynyt kummallinen käytäntö. Vaikka taloyhtiössämme vain puolet osakkeen omistajista on eläkeläisiä, taloyhtiöön oli kehittynyt käytäntö valita hallitukseen pelkkiä eläkeläisiä. Eläkeläisten aktiivinen osallistuminen yhtiökokokseen edesauttoi asiaa.
Keinot ylläpitää käytäntöä olivat monet. Yksi keino oli pitää kaikki hallituksen kokoukset työaikana. Jos joku työssäkäyvä valittiin varajäseneksi "kasvamaan", kokousten ajankohta varmisti että hän ei päässyt kokouksiin jolloin ko. varajäsen vieraantui tehtävästään ja jäi pois hallituksesta seuraavana vuonna.
Toinen keino oli se, että hallituksen puheenjohtaja pani hallituksen jäsenet tekemään niin paljon "vapaaehtois"-työtä, että kukaan työssä käyvä ja perheellinen ei jaksanut osallistua hallituksen toimintaan. Puheenjohtaja propagoi ajatusta sanomalla että "hallituksen jäsenyys merkitsee ensi sijassa työtä". Rutiininomaiset asiatkin - lumen luonnista alkaen - kuuluivat taloyhtiön hallituksen jäsenten tehtäviin. Normi on raskaassa ristiriidassa sen kanssa että hallityksen tehtävä on asunto-osakeyhtiölain mukaan johtaa taloyhtiötä. Talkoitten teon ei pitäisi olla kytköksissä hallituksen jäsenyyteen. Pikemmin hallituksen puheenjohtajan pitäisi suuressa yhtiössä ottaa etäisyyttää pieniin rutiiniasioihin, varsinkin jos taloyhtiössä on isännöitsijä ja huoltoyhtiö rutiiniasioita varten.
Kolmas keino oli suoranainen propaganda. "Taloyhtiön hallituksen jäsenten olisi suotavaa tuntea taloyhtiön historia". Koska taloyhtiön ikä on noin 35 vuotta, tämä vaatimus implikoi käytännössä että hallituksen jäsenten on oltava vanhoja asukkaita eli eläkeläisiä.
Yksinkertaisilla keinoilla ylläpidettiin eräänlaista eläkeläis-apartheidia. Korjauksia vastustettiin sloganeilla "vähävaraisilla eläkeläisasukkailla ei ole varaa laajoihin ja kalliisiin korjauksiin".
Eläkeläis-apratheidin jyrkin vaihe ei lopulta kestänyt kauaa. Se päättyi siihen, että osa eläkeläisistä ymmärsi, että harjoitettu sukupolvien välisen kuilun rakentaminen on kohtuutonta ja lisäksi johtaa siiihen että osaaminen häviää eläkeläissukupolven mukana.
Muutoksen aikaansaaminen vaati riitaisan kokouksen. Taloyhtiön pihalla panetellaan ihmisiä vielä pitkään. Muutos voi pahimmassa tapauksessa jäädä väliaikaiseksikin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Tämä ongelma tulee pahenemaan lähivuosina radikaalisti, kun eläkeläisten asunnonomistajien osuus kasvaa.
Tavallaan korjausten vastustaminen ja siitä seuraava "poistuma" voidaan nähdä luonnollisena pääoman poistumana kun työvoimaakin poistuu, mutta epäilen ettei se ole sellaista reaalista sopeutumista, joka olisi tarkoituksenmukaista.
Itse muutin omakotitaloon, enkä kadu lainkaan. Yhteismaan ongelmien ja erilaisten koordinaatiopelien ratkominen on tavattoman raskasta.
Tuo kertoo, miksi naapureista kannattaa ottaa selvää, ennen kuin muuttaa taloyhtiöön, etenkin vanhaan pientaloyhtiöön.
Jos eläkeläisiä asuu vain muutamassa asunnossa, heidät voi pitää tyytyväisenä ihan arkipäiväisillä keinoilla kuten ystävällisyydellä ja avuliaisuudella.
Jos taas heitä on merkittävä vähemmistö tai enemmistö yhtiön asukkaista, yhtiöön ei kannata muuttaa tai sieltä kannattaa muuttaa pois.
Tiedemies sanoi...
Itse muutin omakotitaloon, enkä kadu lainkaan. Yhteismaan ongelmien ja erilaisten koordinaatiopelien ratkominen on tavattoman raskasta.
Tähän blogipostaukseen ja sekä tähän kommenttiin liittyen käyttäjälle Valkea:
Jos tarkastellaan ehdottamiasi "minituotantoyhteisöjä", niin yksi syy niiden vähyyteen löytyy tästä Jukan postauksesta.
En tietenkään tässä ehdota, että ne olisivat jollain tapaa huonoja järjestelmiä, mutta niissä on enemmän ongelmia ratkottavana, kuin nykyisessä arkipäiväisessä "elämäntavassa".
Onnistuneen yhteisön syntyminen on hiukan niin kuin uuden eläinlajin syntyminen mutaation kautta. Harvoin se onnistuu. Mutta kun se onnistuu - hutteriititkin leviävät kuin sienet sateella - se voi vallata laajoja alueita niinkuin hutterismi Kanadan länsiosissa.
Perhe - kahden ihmisen yhteisö - jossa lapset ovat jonkinlaisia ulkojäseniä ilman ääni valtaa onnistuu usein juuri siksi että siinä on vain 2 jäsentä.
Toisaalta jos tarve on suuri - esimerkiksi kun on köyhyyttä - tuollainen yhteisön luonti kyllä onnistuu. Suomessa yhteisöjä syntyi 1900-luvun alussa todella paljon.
Aakke,
Tavalla tai toisella menestyksellisiä yhteisöjä on paljon. Libertaariyhteiskuntia ei ole ainuttakaan. Mistäköhän se voisi johtua? Ja, mistä johtuu se, että libertaarit pysyvät Suomessa muutaman hengen pienenä joukkiona? Voisiko se johtua siitä, että libertaareilla on ainutlaatuinen kyky kääntää jopa potentiaaliset liittolaisetkin vastustajikseen. Kyse on sekä luonteiden suhteen jonkinlaisesta adverse selection -ilmiöstä, sekä siitä, että suomalaiset libertaarit ovat kansainvälisesti vertaillen äärimmäisiä kannoissaan.
Libertaarit voisi monessa suhteessa ottaa vakavastikin, kunnes huomaa, että libertaareille, kuten liberaaleillekin, ihmiset ovat keskenään vaihdettavissa olevia merkityksettömiä yksikköjä ja että hekin tarjoavat samaa we are the world -rajat auki roskaa.
Tässä esimerkki kansainvälisestä laadukkaammasta libertarismikeskustelusta. Olen hiukan eri mieltä Halin kanssa, mutta hyödyllisiä pohdintoja silti:
http://democracyreform.blogspot.com/2009/04/dear-hal-you-wish-to-replace-state-with.html
Lisäys: Huomatkaa myös linkittämäni artikkelin kommentit.
...ihmiset ovat keskenään vaihdettavissa olevia merkityksettömiä yksikköjä ...
Ihmiset ovat yksilöitä. Mutta mitä enemmän ihmisistä puhutaan kvantitatiivisessa perspektiivissä, sitä enemmän yksilölliset (laadulliset) tekijät häipyvät. Mielestäni näin käy aina, riippumatta poliittisesta suuntautumisesta. Ehkäpä se on kaiken ongelma - puhutaan "Suomen kansasta" tai "helsinkiläisistä", ihan niinkuin he olisivat yksi ja sama uniformi joukko. Kuitenkin kyseessä on intresseiltään, rodultaan, kulttuuriltaan, osaamistasoltaan, perhesuhteiltaan jne. varsin sekalainen joukko.
...ja että hekin tarjoavat samaa we are the world -rajat auki roskaa ...
Libertarismi toimii sitä paremmin, mitä useammalla maantieteellisellä alueella sitä sovelletaan.
Miksette te libertaarit ette tee mitään?
Muuttakaa yhteiskunta toisenlaiseksi. Ei maailma puhumalla muutu - ainakaan niin radikaalisti kun te haluatte.
Sosialismi kaatui siihen, että ihmiset meni kadulle, kiipesivät muurin yli jne. Apartheid kaatui lakkoilemalla ja kauppasaarrolla. Ympäristönsuojelijat taistelivat Koijärvellä.
Mutta te ette tee muuta kuin puhutte ja menette aamulla kirjastoon töihin. Kieltäytykää olemasta valtion kanssa tekemisissä - älkää äänestäkö - älkää nostako eläkkeitä - tai tehkää jotain muuta.
Menkää edes yksityiselle töihin.
Jotain.
Libertarismi toimii sitä paremmin, mitä useammalla maantieteellisellä alueella sitä sovelletaan.
Kokeilkaa vaikka jossain kylässä.
Pyytäkää valtiolta lupaa kokeilla sitä. Minusta se olisi hienoa. Tehkää proto.
Anarkismiakin kokeiltiin Kataloniassa.
Sosialismi kaatui siihen, että ihmiset meni kadulle, kiipesivät muurin yli jne.
Sosialismi kaatui talousjärjestelmän mahdottomuuteen. Teknologian kehittyessä resurssien pikkutarkka allokointi kävi mahdottomaksi. Ihmisten reaktio oli seurausta tästä.
Apartheid kaatui lakkoilemalla ja kauppasaarrolla.
Apartheid-järjestelmä kaatui tehottomuuteen, joka seurasi rotujen segregaatiosta. Ihmisten reaktio oli seurausta tästä.
Ps. Harvassa ovat ne blogit, joiden kommentointi etenee taloyhtiön kautta sosialistisiin ja apartheid-järjestelmiin. Mitähän tämän blogin kommenteissa tullaan vielä näkemään? Jään innolla odottamaan.
Olisko paras taloyhtio sitten se missa suuren osan asunnoista omistaa yksi ja ainoa sijoittaja. Sellaisessa mina asustelen. En siis omista, vaan vuokraan.
Vuokralaisten ehdoilla pyorii siis homma, eli taloyhtio tahtoo hyvia ja luotettavia vuokralaisia, ja pitaa talon sellaisena, etta se heita houkuttaa hyvilla hinnoilla. Korjaukset siis hoituu ajallaan.
...
mutta tasta libertarismista. Kaikki maailman libertaarit yhdistykaa. Miksihan se ei toimi.
Mutta kannatettava asia on tehda jotain. Nyt on viela pienia kuntia jaljella. Keratkaa porukka kasaan ja vallatkaa yksi. Valtiohan se suuri paha on, mutta kylla kunnassakin taitaa olla monenlaista mita pystyy karsimaan kun poliittinen tahto on. Onko kirjastoja pakko ollenkaan pitaa pystyssa. Koulutuksen jarjestamisessakin voi varmaan luova. kun kunnallisiin terveyspalveluistakin saadaan vastenmieliset, niin eikohan ne vapaamatkustajamieliset ja sosialistit ala pikkuhiljaa kunnasta muuttamaan muualle.
...
Uskonnon varjollakin saattaisi kyeta luomaan ainakin lahkolaisten valille taysin vapaata ja verotonta kauppaa, kun valuutan naamioi karmaksi.
Tarvitaan vain mielikuvitusta. Libertaarit taitavat Suomessa vaan liiaksi viela laittaa uskonsa demokratiaan, ja etta kylla se kansan mielipide muuttuu, kunhan viela blogikirjoituksen julkaisen.
jaa. ehkapa sita voisinkin ruveta uskonnon perustajaksi.
Lähetä kommentti