Omistan tämän kirjoituksen Jussi Halla-aholle.
Ihmisen joutuessa rangaistuksi, vaikka hän on omasta mielestään toiminut epäitsekkäistä motiiveista paremman maailman hyväksi, saattaa johtaa katkeruuten mutta yhtä hyvin tyytyväisyyden ja ilonkin tunteeseen. Hegel on todennut jopa, että
yksilö, joka ei ole pannut henkeään alttiiksi, voidaan epäilemättä tunnustaa persoonaksi; hän ei ole kuitenkaan saavuttanut tämän tunnustuksen aitoa kokemista riippumattomana itsensä tiedostavana subjektina
Anglosaksiset filosofit Hobbes ja Locke, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti amerikkalaisten "perustajaisien" ajatteluun ja sitä kautta USA:n perustuslakiin, pitivät Hegelin ajatusta mielettömänä. Kuolema kunnian tai lipun - Hegelin "tunnustetun aseman savuttamisen halun" takia - on ristiriidassa ihmisen itsesäilymisen kanssa. Kuoleman ja kunnian korostaminen on Locken ja Hobbesin näkökulmasta irrationaalista, eikä pelkästään sitä vaan koko elämän vaarantamista mielettömyyden alttarille.
Itsesäilymisen nostaminen moraalin perustaksi Hobbesilla ja Lockella johti myöhemmin vääjäämättä Homo Economicukseen ja omaa utiliteettiaan maksimoivaan ihmiseen. Homo Economicus kokee esimerkiksi sakot yleensä utiliteettiaan alentavaksi tekijäksi.
Huomautus: Käsitykseni Hobbesin, Hegelin ja Locken ajattelusta perustuu pelkästään Francis Fukuyaman tulkintaan kirjassa Historian loppu.
Fukuyama eittämättä arvostaa Hobbesia ja Lockea suurina ajattelijoina, mutta näkee Hegelin kuitenkin merkittävämpänä.
"Hobbesin ja Locken itsesäilytykselle ja mukavan elämän säilyttämiselle antama moraalinen etusija ei tyydytä meitä... Kun myönteiset "korkeammat" tavoitteet puuttuvat, lockelaisen liberalismin sydämen tyhjyyden täyttää tavallisesti rajaton rikkauksien tavoittelu... Liberaalisen ihmiskäsityksen rajoittuneisuus käy vielä selvemmin ilmi, jos tarkastelemme liberaalin yhteiskunnan tyypillistä tuotetta ... porvaria ... [joka] keskittyy kapeasti vain oman välittömän itsesäilytyksensä ja aineellisen hyvinvointinsa asioihin...
Locken ja Hobbesin ihminen ei Fukuyaman mukaan lopulta onnistuisi rakentamaan edes kansalaisyhteiskuntaa - saati sitten puolustamaan maataan ase kädessä.
Porvari on myös pelkuri. Eräs Saksan konservatiivisen vallankumouksen merkittävin edustaja Ernst Jünger kirjoitti vuonna 1924 artikkelissaan On Danger (Über die Gefahr):
The bourgeois person is perhaps best characterized as one who places security among the highest of values and conducts his life accordingly. His arrangements and systems are dedicated to securing his space against the danger that at times, when scarcely a cloud appears to darken the sky, has laded into the distance. However, it is always there: it seeks with elemental constancy to break through the dams with which order has surrounded itself.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Loistava puolustuspuhe, mutta väärälle henkilölle!
On se hämmentävää, miten niin samanlaista yksilömoraali-ideaaleista, intellektuaalisista painotuksista ja sosiokulttuurisista kiinnostuksen kohteista huolimatta me kumpikin edustamme toisillemme symmetrisesti vastakkaista eettistä kantaa. Tai epäeettistä.
Sanottu pätee myös käsiteltyyn aiheeseen.
Luulisin, että Halla-Aho saa voimaa marttyyriudestaan. Tieten tahtoen sitä haettiin, nyt sitä saatiin. ja onhan julkkisuus (sic) nykyään jo urakin. Sillä päsee vaikkapa populistipoliitikoksi populistipoliitikon paikalle (homo economicus = homo pseudopopuliticus).
Tai mistä minä tiedän. Kaipa se asiaansa oikeastikin uskoo. Oikeastaan pahempi niin, jos.
Onhan se toki mielenkiintoista seurata, mitkä ovat poliittisesti korrektin eli sosiaalisesti hyväksytyn puheen rajat Suomessa. Mr. Halla-Aho on eräänlainen kuraojan syvyyden mittari, sameiden vesien tulkki. Enkä nyt viittaa tähän julkiseen hamsterinhäkkiin, jossa me kaikki kieputamme innokkaasti omia oravanpyöriämme ja jossa julkiset rajat tulevat aika nopeasti vastaan kuitenkin.
On tietysti vaikea tiettynä hetkenä nähdä kuka on oikeassa, kuka on historian konna ja kuka sankari. Tai sitäkään kuka toimii eettisin perustein ja kuka hakeakseen julkisuutta julkisuuden vuoksi.
Tektstini totuusarvo ei riipu siitä osoittaako historia että Jussi on oikealla asialla.
Siihen, toimiiko Jussi oikeista motiiveista, tekstini tietysti liittyy kyllä. Jos toimii, teksti on paikallaan. Jussi tietää omat motiivinsa todennäköisesti itse.
En tunne häntä niin hyvin että voisin varmasti tietää hänen motiivinsa. Jotenkin minun on vaikea uskoa, että hän toimisi niin kuin toimii vain julkisuuden kipeyttään tai vaikkapa silkkaa nuivuuttaan.
Lapsena valitsin aina inkkarit.
Tässä on nyt sellainen vittumainen juttu, että olen joutunut niitten hikisten, väkivaltaisten punaniskalänkkäreiden puolelle. Haluaisin olla aina inkkareiden, jalojen villien puolella. Vaikka sitten hampaansa teroittaneiden päänkutistajienkin.
Kaipa tämä on nimenomaan sitä porvarillistumista. Vallitsevan järjestyksen turvaamista omien pyyteiden ja tarpeiden motivoimana :(
Enemmistön tyrannia on aina vähintään muodon tyranniaa - sisällöstä riippumatta.
Tämä on niitä artikkeleja joihin ei ole lisättävää. Noin se on.
Off-topic; toivottasti pieni Islanti pystyy pitämään puolensa liberaaleja ja kleptokraattisia englantilaisia ja hollantilaisia kiristäjiä vastaan:
http://notsylvia.wordpress.com/about/about-iceland/why-iceland-and-latvia-wont-and-cant-pay-for-the-kleptocrats-ripoffs/
Off-topic; Moraali ja abstrakti ajattelu:
http://www.amren.com/ar/2009/02/index.html
Hehee, tuon viimeisen Valkean linkin lukemisen jälkeen en olekaan enään yhtään pahoillani tästä oamsta punaniskalänkkärileiristä. Yee-haw!
Valkea on kommentaattorina jonkinlainen arvoitus itselleni. Hän yhtäältä tekee parhaansa esittääkseen konservatismin puhtaana Thantoksen yhteiskuntafilosofiana, mutta toisaalta kiistää tämän epämääräisin sanakääntein aina kysyttäessä.
Tahtoisin tuohon nyt kommentoida, että liberaali yhteiskuntafilosofia sisältää "sydämen tyhjyyttä", kuten tekstissä esitetään, samassa mielessä kuin biologia tai tähtitiede.
Se ei pyri vastaamaan siihen, mitä on "hyvä elämä". Homo economicus ei ole ihmiskuva, vaan työhypoteesi tiettyjen ilmiöiden selittämiseen. Ei se ole mikään vaatimus ihmisen käyttäytymiselle, vaan abstraktio, jota käytetään kontekstissa, jossa ilmiöiden olennainen olemus on riippuvainen siitä, mitä yksilöt kokevat hyödykseen.
Se syy, jonka vuoksi kiistän toistuvasti olevani liberaali, on juuri tämä: Toisin kuin liberaalit yhteiskuntateoreetikot, minä ihan oikeasti ajattelen niin. Siis, että abstraktioilla on rajat ja että se, että abstraktiota käytetään jossain kontekstissa, ei tarkoita että väitetään sen kertovan kaiken.
Ihmiset, joilla on päässä vika - kuten eräät nimeltämainitsemattomat bloggaajat (ei kukaan tähän ketjuun toistaiseksi kommentoinut= - kuvittelevat että ajattelun työkalu on sama asia todellisuus. Eli kyse on reifikaatiosta ajattelun ja argumentoinnin virheenä.
Liberaalit tietenkin syyllistyvät tähän siinä missä muutkin, mutta liberaalien käyttämät abstraktiot ovat pääsääntöisesti parempia.
"Tässä on nyt sellainen vittumainen juttu, että olen joutunut niitten hikisten, väkivaltaisten punaniskalänkkäreiden puolelle. Haluaisin olla aina inkkareiden, jalojen villien puolella. Vaikka sitten hampaansa teroittaneiden päänkutistajienkin."
"On se hämmentävää, miten niin samanlaista yksilömoraali-ideaaleista, intellektuaalisista painotuksista ja sosiokulttuurisista kiinnostuksen kohteista huolimatta me kumpikin edustamme toisillemme symmetrisesti vastakkaista eettistä kantaa. Tai epäeettistä. "
Minulla ei ole oikeastaan tarvetta tarveta selitellä omaa eettisyyttäni, koska tämä blogi ei käsittele minua vaan yhteisöllisyyttä.
Mainittakoon nyt kuitenkin että olen kerran joutunut pyytämään anteeksi muutamia mauttomia lausuntojani "neekereistä". Se, että esimerkiksi vastustan maahanmuuttoa islamilaisista maista tiettyjen hampaan terottamisten takia ei tarkoita sitä, että suhtautuisin islamiin negatiivisesti. Ehkä tämä kolme ja puoli vuotta sitten kirjoitettu postaus kuvastaa suhdettani islamiin tai pikemmin tämä "matkeakertomus".
Suhteeni muihin kulttuureihin on ensi sijassa muista kulttuureista kiiinnostuneen romantikon tms. seikkailukirjojen lukijan. Suhtaudun ihailevasti vaikkapa nyt preeriaintiaaneihin, maijoihin, atsteekkeihin, pataaneihin, kurdeihin, amisheihin, hutteriiteihin, Marokkoon, ottomaaneihin, uusguinealaisiin, Intian kastijärjestelmään, Bosnian muslimeihin, montenrgolaisiin, kroaatteihin, palestiinalaisiin ja shioihin, mutta en ruotsalaisiin.
Joku kai voisi väittää pikemmmin että olen kulttuurirelativisti. Mutta en ole sitä oikeastaan, koska kannatan tiettyihin kulttuureihin littyvien ongelmien leviämisen estämistä Suomeen rajaa hyväksi käyttäen.
En tarkoita että "minua ei kiinnosta naisten asema Afghanistanissa tai Bosnian kansanmurha", mutta en silti suostu tuomitsemaan vaikkapa pataanikulttuuria. En suostu arvottamaan pataanien kulttuuria suomalaista kulttuuria huonommaksi mutta käytännön syistä en hyväksy laajempaa pataanien muuttoa tänne.
Suhtaudun pataaneihin aivan samalla tavalla kuin vaikkapa susiin tai apasheihin.
Homo economicus ei ole ihmiskuva, vaan työhypoteesi tiettyjen ilmiöiden selittämiseen. Ei se ole mikään vaatimus ihmisen käyttäytymiselle, vaan abstraktio, jota käytetään kontekstissa, jossa ilmiöiden olennainen olemus on riippuvainen siitä, mitä yksilöt kokevat hyödykseen.
Se syy, jonka vuoksi kiistän toistuvasti olevani liberaali, on juuri tämä: Toisin kuin liberaalit yhteiskuntateoreetikot, minä ihan oikeasti ajattelen niin. Siis, että abstraktioilla on rajat ja että se, että abstraktiota käytetään jossain kontekstissa, ei tarkoita että väitetään sen kertovan kaiken.
Samuel Bowlesin, Ernst Fehrin ja muiden Homo Economicus kritiikki ei ole mitään murskakritiikkiä vaan todetaan vaan että rajat käytettävyydelle tulee vastaan pikemmin aiemmin kuin myöhemmin.
Ja että Homo Economicus voidaan laajentaa niin että sen soveltuvuuslasta tulee laajempi.
Tai oikeastaan pikemmin niin että nähdään ihminen heteroggeenisempana. Vain osa ihmistä käyttäytyy kuin Homo Economicus ja toisilla taas sosiaaliset preferenssit tulevat tärkeinä mukaan (Homo reciprocans).
Lisäksi Homo reciprocans pyritään määrittelemään yhtä formaalisti kuin Homo economicus.
Nim. tiedemiehen tyylille sopivasti hän käyttää Freudin, eli eurooppalaisille ja länsimaiselle sivilisaatiolle katkeroituneen ja vihamielisen aktivistin kauan sitten vääräksi osoitettuja teorioita luulojensa tukena.
Liberaalien konseptien hyvyyttä tai huonoutta hän ei pysty arvioimaan, koska hän ei tiedä niiden historiaa ja käyttötarkoituksia (kontra ääneen lausuttu ns. virallinen käyttötarkoitus).
Mutta ei siinä mitään, kyllä maailmaan mölyä mahtuu. Anna näppäimistön laulaa. Ehkä se helpottaa oloasi.
Käytin Freudin termiä siksi, että se sopii hyvin, en siksi että se olisi "oikea".
Se sopii hyvin siksi, että Valkean postmodernismifeminismi - jota hän aidon postmodernistin tapaan kutsuu "paleokonservatismiksi" - ammentaa myös paljon Freudin käsitteistöstä, vaikka tietysti kiistääkin täysin tämän käsitteistön legitimiteetin vedoten tämän juutalaisuuteen, patriarkaalisuuteen, heteronormatiivisuuteen jne.
Odotankin innolla Valkean dekonstruktiota näistä liberaaleista käsitteistä. Olemmehan jo saaneet lukea tilastotieteen ja symbolilogiikan dekonstruktiota, ehkä käytetty metodi - ilmeisesti jonkinlainen transformatiivinen hermeneutiikka - paljastaa meille loputkin liberaalin ajattelun piilomerkitykset?
Tai luemmeko todella? En tiedä, koska koko tietämisen ja lukemisen tapamme on väärä, liberaalin väärän tietoisuuden kyllästämä.
Valkean (miten puhutteleva ja sopiva nimimerkki!) liekki on toistaiseksi selvästi niin kirkas, että se vain häikäisee meidät maan matoset, tyhjänpäiväiset suunpieksijät.
"... vaikka tietysti kiistääkin täysin tämän käsitteistön legitimiteetin vedoten tämän juutalaisuuteen, patriarkaalisuuteen, heteronormatiivisuuteen jne."
- Taisinkin jo aiemmin sanoa, että nim. tiedemiehen olkiukkomielikuvituksella hän pystyy ihan hyvin keskustelemaan keksimiensä henkilöiden kanssa yksin.
Jatka toki, älä anna minun häiritä sisäistä keskusteluasi.
Vakavissaan, postmodernit suuntaukset - joista Utumies varmaan osaa kertoa paljon enemmän - ovat oikeasti juuri sellaisia, että niissä käytetään käsitteistöä ja teoriaa, jonka pohjaoletukset kuitenkin heitetään romukoppoon saman tien kun se sopii.
Eli esimerkiksi psykoanalyysiä käytetään, mutta samalla kritisoidaan sitä patriarkaaliseksi tms. (juutalaisuus oli oma ns. läppäni, kuten varmaan ymmärrät).
Annan tässä muutaman vinkin, joka liittyy, ei niinkään itseeni, vaan yleisemmin keskusteluun (minun kanssani tuskin haluat enää keskustella). Ensiksikin, kannattaa noudattaa itse niitä standardeja, joita asettaa muille.
Toiseksi, kannattaa kertoa, missä ja miksi toinen on väärässä eikä vain blanket-tyyppisesti väittää, että toinen on jotenkin "yleisluontoisesti" väärässä.
Kolmanneksi, ei kannata yleisestiottaen olettaa mitään siitä, mitä toinen tietää, jos toinen ei suoraan sitä sano tai se ei suoraan ilmene jostain, mitä toinen kirjoittaa.
Neljänneksi, ja liittyen edelliseen, jos kuitenkin näyttää siltä, että toinen ei tiedä jotain asiaa, on usein huomattavasti informatiivisempaa osoittaa kohta, josta tämä tietämättömyys ilmenee kuin vain syyttää toista tietämättömyydestä.
Ja lopuksi, jos tarkoituksena ei, kuten yllä olevat kohdat implisiittisesti olettavat, olekaan se, että pyritään käymään rakentavaa keskustelua mielipiteistä ja tosiasioista, vaan ns. "pään aukominen", niin se kannattaa tehdä pääsääntöisesti muulla tavoin kuin rikkomalla ylläolevia ohjeita, koska siten se on tehokkaampaa.
Lähetä kommentti