tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Kerala - kaksi tulkintaa

JP Roos hehkuttaa Etelä-Intian Keralan osavaltion ihmeellisyyttä kahdessakin postauksessa tässä ja tässä. Ihailen itsekin Keralaa ja olen käynyt siellä kahdesti.

Kerala on onnistunut monessa suhteessa. Vaikka Keralan bruttokansantuote on vain 17:s osa USA:n bruttokansantuoteesta, elinajanodote on vain neljä vuotta alhaisempi kuin USA:ssa. Imeväiskuolleisuus on romahtanut, syntyvyys on noin 2.0 ja lukutaito lähenee kovaa vauhtia sataa.

Kerala on onnistunut myös monikulttuuurisuudessa. Vaikka vähemmistöjen (kristittyjen ja muslimien) osuus on noin 50% väestöstä ja enemmistökin on jakaantunut lukuisiin kasteihin, yhteiskuntarauha on säilynyt.

Omani ja Roosin kokemus Keralasta on varsin samanlainen.

Tulkintamme on ehkä kuitenkin erilainen: JP vaikuttaisi tekevän Keralan onnistumisesta sen johtopäätöksen, että mikä onnistuu Keralassa (Keralan malli) onnistuu muuallakin. Roos toteaa mm.:

Mutta siis monikulttuurisuudesta: Kerala on mahdollisimman kaukana Suomesta tässä suhteessa! Joka puolella näkee valtavan erilaisia ihmisiä, valtavan erilaisia ympäristöjä, kaikki on tiiviisti vierekkäin (kaupungit ovat tosi ahtaita eli kasvavat lähinnä sisään päin, samalla kun kaduilla liikenne vain kasvaa). Melkein olisin sitä mieltä, että jokaisen halla-aholaisen voisi lähettää Keralaan pariksi kuukaudeksi niin ainakaan hän ei sen jälkeen valittaisi että meillä Suomessa on liikaa ulkomaalaisia jotka eivät noudata oman maan tapoja. Keralassa jokaisella on omat tapansa jotka poikkeavat selvästi toisistaan. Vaikka todennäköisesti he palaisivat vain entistä vihamielisempinä ja raivokkaampina. Mutta se olisii kiintoisa yhteiskunnallinen kokeilu.

Itse olen muuten sitä mieltä, että on harmi että meille tulee niin vähän intialaisia. Heitä saisi olla paljon enemmän!


Keralan mallia on haluttu kopioida - milloin Afrikkaan milloin Etelä-Amerikkaan. Keralan mallia onkin käyty ulkomailta ihmettelemässä enemmän ehkä kuin Suomen koululaitosta. Keralan malli ei ilmeisesti kuitenkaan ole noin vain kopioitavissa.

Keralan kulttuuri on syntynyt satojen ja tuhanten vuosien aikana. Keralassa, jossa muslimiväestöä on ollut yli tuhat vuotta ja kristittyjä melkein kaksi tuhatta vuotta on ollut aikaa ratkaista monikulttuurisuuden ongelmat. Tasa-arvolla on Keralassa myös varsin pitkät perinteet: Braminien monopoli jumalanpalvelusten järjestämiseen kyseenalaistettiin 150 vuotta sitten. Kastit ovat kilpailleet pitkään keskenään siitä, kenen naiset ovat koulutetuimpia. Maharadjat kilpailivat siitä kenen alamaisilla on korkein lukutaitoprosentti.

Jos Keralan malli olisi helposti kopioitavissa, miksi kopioiminen ei ole onnistunut edes muualle Intiaan. Siinä missä Kerala on tasa-arvoinen ja missä Keralassa vallitsee alkeellinen hyvinvointivaltio, varsinkin Pohjois-Intia on äärimmäisen epätasa-arvoinen. Siinä missä muslimit, kristityt ja hindut elävät Keralassa sovussa keskenään, muualla Intiassa on varsin usein etnisiä konflikteja.

Kerala on todellakin mahdollisimman kaukana Suomesta monikulttuurisuuden suhteen niin kuin Roos sanoo. Mutta niin on myös Irak ja Libanon ! Irakissa ja Libanonissa eri kansat ja uskonnot ovat jo tuhansia vuosia eläneet yhdessä. Miksi Irak ja Libanon eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin Kerala ? Onko Kerala pikemmin poikkeus kuin sääntö ?

On selvää, että on olemassa myös hienoja monikulttuurisia maita. Libanonkin kai oli sitä 50-luvulla. Monikulttuurisuus voi ehkä olla rikkauskin, mutta samalla se on epävakauden lähde. Robert Putnamin tutkimus monikulttuurin vaikutuksista amerikkalaisten lähiöiden oloihin tarvitsee seuraajia voidaksemme objektiivisemmin vastata kysymykseen, mikä on monikulttuurisuuden vaikutus eri valtioiden oloihin.

6 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

"On selvää, että on olemassa myös hienoja monikulttuurisia maita. Libanonkin kai oli sitä 50-luvulla."

Tuo on se ydin. Libanonkin oli "monikulttuurinen onnela" aiemmin, mutta katsokaa sitä nyt. Kerala voi olla jonkinlaisessa epästabiilissa tasapainossa tänään, mutta pienet muutokset ja tapahtumat voivat tehdä siitä lyhyessä ajassa monikulttuurisen helvetin. Lisäksi tulee muistaa, että Keralan tilannetta helpottaa se, että vaikka siellä on erilaisia uskonnollisia ryhmiä, kaikki ovat käytännössä samaa etnistä/ rodullista ryhmää (Genetic similarity theory, Philippe J. Rushton, ja sen vaikutus sosiaaliseen koheesioon). Lisäksi esim. islam on siellä sillä tavalla hapertunut, että se ainakin tällä hetkellä helpottaa koheesiota, mutta sekin voi muuttua fundamentalistisempaan suuntaan.

Jukka kirjoitti...

En olisi noin pessimistinen Keralan suhteen. Monikultturismin onnistuminen on kuitenkin vuosisatojen työn tulosta. Ihmisten instituutiot voivat usein ratkaista vaikeitakin ongelmia.

Mutta ajatus, että Kerala olisi joku malli jota kuka tahansa voi soveltaa, on väärä.

Valkea kirjoitti...

Intiassa kristityiksi ja muslimeiksi on suhteellisesti ja absoluuttisesti kääntynyt eniten kastittomia, joiden status ja tilanne on ollut huonoin. Kun he ovat nyt saaneet asemaansa parannettua, he pitävät toki kiinni uudesta asemastaan, jos ei ole erityistä tarvetta laittaa sitä pelinappulaksi. Toisaalta kun muslimit ovat viimeisten vuosikymmenien aikana aloittaneet tappamisen yms. väkivaltaisuuksia hinduja vastaan Intiassa, hindut ovat vastanneet niihin massiivisella murhaamisella. Tämä toimii muslimeille pelotteena.

En toki kiellä sitä, että Keralassa on saatu aikaan stabiilisuutta lisääviä muutoksia. En vain usko niiden pysyvyyteen.

Jukka kirjoitti...

Etelän Kerala on rantamaa joka on aina käynyt kauppaa.

Kristinusko on pohjoisessa lähinnä sitä että kastittomat kääntyvät kristityiksi ja islam on sitä että melko myöhäiset muslimivallottajat toivat uskonnon pakolla Intiaan, mutta etelässä tilanne on täysin toinen.

Islam tuli hyvin aikaisin kaupan mukana Keralaan. Yli tuhat vuotta sitten.

Juutalaiset olivat jo ammoisista ajoista käyneet kauppaa Keralaan.
Kun Jerusalem vallattiin 1900 vuotta sitten ja diaspora alkoi juutalaisia lähti paljon Keralaan. Keralassa on ollut jopa juutalaisvaltio.

Kaksoisvirtainmaasta ja Syyriasta päin katsottuna Kerala on strategisesti hyvällä paikalla. Kristinusko levisi Keralaan nimenomaan Babyloniasta. Vielä 1900-luvulla piispoja on tullut Syyriasta Keralaan.

Keralan tärkeimmän kristilllisen kirkon nimi on Syyrian Ortodoksinen Kirkko. Se lienee noin 1700 vuotta vanha. Kun kristinusko tuli Keralaan, Syyria oli vielä kristitty maa.

Siirtomaaisännät (Portugal, Hollalnti, Englanti) toivat Keralaan myös katolisuuden ja anglikaanisuuden myöhemmin.

Kristityt ovat Keralassa tavallaan "intialainen uskonto" samalla tavalla kuin hinduismi, sikhismi ja jainismi. Keralassa kastijärjestelmä koskettaa myös kristittyjä. Kastittomia kristittyjä kutsutaan daliittikristityiksi ja heillä on omat kiintiöt Intian yliopistoissa.

Tilanne on kristinuskon osalta sama myös Tamilimaassa. Kerrotaanhan apostoli-Tuomaan muuuttaneen Tamilimaahan ja olen käynyt hänen haudallaankin Chennaissa.

Kristinuskon tilannetta Keralassa pitääkin ehkä rinnastaa siihen suvaitsevaisuuteen, jota hindut harrastavat jaineja kohtaan.

Hinduismihan ei ole monoliittinen uskonto vaan jokaisen kastin uskonto on hieman erilainen. Keralalaiselle hindulle kristityn kanssa sosialiseeraaminen ei ole sen kummempi asia kuin sosialiseeraaminen eri kastisen hindun kanssa - usein ehkä paljon pienempikin. Saattaa ehkä olla että kasti on tärkeämpi kuin uskonto - pappiskastinen kristitty ja pappiskastinen hindu ovat samaa kastia.

Valkea kirjoitti...

Kaksi korjausta; islam tuotiin pakolla Intiaan, mutta kastittomat kääntyivät siihen useimmiten vapaasta tahdostaan parantaakseen asemaansa. Keralassa on vieläkin jonkin verran uskonnoltaan juutalaisia, mutta he ovat geneettisesti samanlaisia kuin muut paikalliset intialaiset. Kyse on siis todennäköisimmin kaupankäynnin tms. mukana intialaisille levinneestä uskosta. Intianjuutalaisten uskonnossa on elementtejä, jotka todistavat sen olevan vanhaa ja aitoa heprealaista perua, vaikka siihen on sekoittunut muita elementtejä.

Jukka kirjoitti...

Ei tuo ollut mikään korjaus.

Olen koko ajan sanonut ttä islam tuli Pohjois-Intiaan valloituksen kautta. Keralaan se tuli kaupan kautta paljon aiemmin kuin Pohjois-Intiaan.