Vaikka olemme puhuneet etnisistä ja uskonnollisista identiteeteistä ja yhteisöistä varsin pysyvinä ilmiöinä, on tietysti pidettävä mielessä että identiteetit ja yhteisöt eivät aina ole pysyviä ilmiöitä. Vanhat yhteisöllisyyden muodot häviävät ja uusia syntyy tilalle. Toisaalta vanhatkin yhteisöllisyyden muodot saattavat joskus vahvistua uudelleen. Esimerkkinä mainittakoon krooatti-, serbi- ja bosnjakki-identiteettien vahvistuminen etnisten konfliktien myötä Bosniassa.
Amerikkalainen identiteetti
Ensimmäiset USA:han saapuneet siirtolaiset olivat pääsääntöisesti valkoisia protestanttisia länsieurooppalaisia. Erityisesti puritaanien merkitys varhaisen amerikkalaisen identiteetin muodostumisessa oli merkittävä.
Puritaanit edustivat hyvin jyrkkää kalvinismin sukuista protestanttista kristinuskoa. He asettuivat asumaan Uuteen Englantiin 1600-luvun alussa ja perustivat käytännössä itsenäisen Massachusetts Bay Colonyn, joka oli Geneven valtion tyyppinen teokraatinen valtio. Puritaanien synyvyys oli korkea ja heidän sivistystasonsa ajan mittapuulla korkea. Puritaanien kolonia kukoisti, kuri oli ankara kuten Genevessä ja vääräuskoiset poltettiin. Lopulta englantilaiset tekivät sen itsenäisyydestä lopun.
Alkuperäinen amerikkalainen identiteetti perustui mm. historioitsija Alexis de Tocquevillen mukaan paljolti puritanismiin:
Alexis de Tocqueville suggested in Democracy in America that the Pilgrims' Puritanism was the very thing that provided a firm foundation for American democracy, and in his view, these Puritans were hard-working, egalitarian, and studious.
The theme of a religious basis of economic discipline is echoed in sociologist Max Weber's work, but both de Tocqueville and Weber argued that this discipline was not a force of economic determinism, but one factor among many that should be considered when evaluating the relative economic success of the Puritans. In Hellfire Nation, James A. Morone suggests that some opposing tendencies within Puritanism—its desire to create a just society and its moral fervor in bringing about that just society, which sometimes created paranoia and intolerance for other views—are at the root of America's current political landscape.
USA oli vahvasti protestanttisen identiteetin omaava maa, kunnes uusi muuttoaalto 1800-luvun lopulta 1900-alkuun toi USA:han runsaasti uutta väkeä Irlannista, Italiasta ja itäisestä Euroopasta. USA kuitenkin kykeni assimiloimaan nämä irlantilaiset, juutalaiset, ukrainalaiset ja puolalaiset 60-luvulle mennessä.
Syntyi uusi amerikkalainen identiteetti - protestanttisuus ei enää määritellyt amerikkalaisuutta. Amerikkalainen saattoi olla katolinen, juutalainen, presbyteeri tai anglikaani.
50/60-luvulla uskonnollinen identiteetti oli USA:ssa kuitenkin vielä vahva. Putnam kertoo että hänen ollessaan koulussa hän tiesi kaikkien luokkatoveriensa uskonnon. Avioon mentiin silloin vielä ensi sijassa oman uskonnollisen ryhmän sisällä. Eri uskontokuntiin kuuluvat olivat kuitenkin kaikki kunnon amerikkalaisia. Vasta 80-luvulle tultaessa uskonnollisen identiteetin merkitys alkoi laskea.
Mustia ei kuitenkaan kyetty assimiloimaan muuhun väestöön. Myös uudelleen 60-luvulla alkaen alkanut voimakas maahanmuutto toi paljon eteläamerikkalaisia ja aasialaisia siirtolaisia maahan. Maa alkoi taas jakaantua etnisesti.
Sosiologi Robert Putnam on osoittanut että kasvava diversiteetti heikentää ihmisten luottamusta toisiin ihmisiin - sekä ulkopuolisia kohtaan mutta yllättävää kyllä myös omaa ryhmää kohtaan. Uusien tulijoiden assimilaatiolla on siis USA:ssa taas kiire. Kolmannen aallon maahanmuutto vaatii Putnamin mukaan uuden - kolmannen - amerikkalaisen identiteetin luomista.
En tiedä tuleeko uusien maahanmuuuttajien - ja mustien amerikkalaisten - assimilointi ja uuden amerikkalaisen identiteetin luominen onnistumaan vai ei.
Kysymys on myös äärimmäisen mielenkiintoinen Euroopan osalta. Isossa Britanniassa edellinen päääministeri Tony Blair on puhunut siitä, miten tärkeää on luoda yhteinen brittiläinen identiteetti, joka perustuu yhteisiin brittiläisiin arvoihin. Ihmiset voivat Blairin mukaan toki säilyttää oman uskonnollisen ja etnisen identiteettinsä, mutta heidän on myös hyväksyttävä brittiläinen identiteetti:
"Integration, in this context, is not about culture or lifestyle. It is about values. It is about integrating at the point of shared, common unifying British values. It isn't about what defines us as people, but as citizens, the rights and duties that go with being a member of our society.
Christians, Jews, Muslims, Hindus, Sikhs and other faiths have a perfect right to their own identity and religion, to practice their faith and to conform to their culture. This is what multicultural, multi-faith Britain is about. That is what is legitimately distinctive.
But when it comes to our essential values - belief in democracy, the rule of law, tolerance, equal treatment for all, respect for this country and its shared heritage - then that is where we come together, it is what we hold in common; it is what gives us the right to call ourselves British. At that point no distinctive culture or religion supercedes our duty to be part of an integrated United Kingdom."
Ajatus on hyvä, mutta vaikeasti toteutettavissa, koska varsinkin muslimien arvot eroavat niin voimakkaasti brittien arvoista. Toisaalta brittiläinen yhteiskunta on rappioyhteiskunta, eikä edes kantaväestönkään osalta voi puhua mistään brittiläisisten arvojen kannattamisesta.
Ero on näin ollen suuri suht uskonnolliseen USA:han verrattuna. Uskonnollisella USA:lla voi olla kykyä assimiloida muslimitkin osaksi uutta amerikkalaista identiteettiä - briteiltä se ei onnistune.
Rotu
Putnam tekee mielenkiintoisen havainnon siitä, missä tilanteissa mustien assimiloituminen valkoiseen amerikkalaiseen yhteiskuntaan on onnistunut.
1. USA:n armeijassa konfliktit rotujen välillä olivat vielä Vietnamin sodan aikaan suuria. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana USA:n armeijassa rotujen välinen yhteiselo on kuitenkin parantunut oleellisesti. Yksi yhteiseloa parantava tekijä lienee se, että USA:n armeijalla on selkeät äo-rajat joitten alittajia ei armeijaan oteta: 30 % mustista ja 10 % valkoisista hylätään alhaisen äo:n takia. Seuraus on se, että valkoisten ja mustien varusmiesten äo on keskimäärin suunnilleen sama. Valkoisten on helpompi arvostaa mustia tovereitaan ja luottaa mustiin, koska tyhmimmät ja usein rikoksiin syyllistävät alhaisen äo:n mustat eivät pääse armeijaan.
2. Evankelikaaliset liikkeet hyväksyvät Kristuksen lapsiksi yhtä lailla valkoisen kuin mustan. Voimakas uskonnollinen identiteetti korvaa rodullisen identiteetin. Näihin päiviin saakka uskonnolliset yhteisöt ovat olleet etnisesti hyvin yhtenäisiä. USAssa oli 60-luvulla sanonta, että kirkonmenojen aikaan sunnuntai-aamupäivällä amerikkalainen yhteiskunta on kaikkein segregoitunein. Tilanne on muuttunut evankelikaalisten liikeiden nousun myötä.
Amishit
Kaikesta amerikkalaisen yhteiskunnan identiteetin uudelleen määrittelemisestä täysin irrallaan elää moni vanha amerikkalainen uskonnollinen ryhmä.
Amishit ovat 1700-luvulta asti eläneet omaa suht muuttumatonta yhteisöllistä elämäänsä Pennsylvanian Lancasterin piirikunnassa ja muualla USA:n koillisosissa. Jokainen amishi on valkoinen, saksalaisperäinen ja saksankielinen. Uusia jäseniä ei ole otettu, eikä oteta. Vaimokin löytyy lähes aina omasta paikallisyhteisöstä.
Amishi-identiteettiin muuttuvat amerikkalaiset identiteetit eivät juuri vaikuta.
Amishit maksavat pakosta veroa amerikkalaiselle yhteiskunnalle, mutta eivät ota vastaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluita. Amishit eivät ota vastaan sosiaaliapua yhteiskunnalta, vaan hädän hetkellä turvautuvat ainoastaan Herraan ja toisiin amisheihin.
On helppo väittää että amishit ovat yhteiskunnan marginaalinen ryhmä. Toisaalta amishit ja hutteriitit osoittavat selkeästi vaihtoehtoisen ja toimivan yhteiselon mallin. Siinä missä maalliset utopistiset yhteisöt tulevat ja menevät ja missä kansalaisyhteiskunnat nousevat ja rapautuvat moraalisesti, amishit ja hutteriitit ovat säilyneet melkein puoli vuosituhatta.
Usahan on vuosisatojen myötä muuttanut ihmisiä lukuisista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä. Kun esimerkiksi 100 vuotta sitten Puolan ukrainalainen uniaattiperhe muutti USA:han, paikallinen uniaattisyhteisö otti heidät avosylin vastaan. Perhe muutti kaupungin uniaattikortteliin, kävi uniaattikirkossa ja seurusteli toisten uniaattien kanssa. Perheen uniaatti-identiteetti oli todennäköisesti jopa vahvempi kuin se oli ollut kotimaassa.
Kun Irakin kristityt kaldealaiset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana muuttaneet Detroitiin, heidän kaldealaisidentiteettinsä on vahvistunut siihen nähden mitä se oli Irakissa. Monet Pohjois-Irakin kaldealaisalueen ulkopuolella asuneet kaldealaiset eivät lapsena edes puhuneet äidinkieltään, mutta oppivat sen Detroitissa päästäkseen mukaan kaldealaisten "Ankkalampeen".
Useimmille etnisille ja uskonnollisille maahanmuuttaja-identiteeteille on tyypillistä että ne vahvistuvat maahanmuuton hetkellä, kun maahanmuuttaja kaipaa turvaa uudessa ympäristössä, mutta ne vesittyvät parissa sukupolvessa. Amisheille ja hutteriiteille näin ei ole käynyt. Heidän yhteisöllisyydetensä on laadullisesti erilaista kuin uniaattien, suomalaisten tai kaldealaiisten - se perustuu yksilökeskeisyyden voimakkaalle demonisoinnille ja yksilön täydelliselle riippuvuudelle yhteisöstään.
Lähteet
1. Robert Putnam, "E Pluribus Unum: Diversity and Community in the Twenty-first Century"
2. Kevin MacDonald, "A People That Shall Dwell Alone"
3. Joe ja Elisabeth Henrich, "Why People Co-operate".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Usan pakotettu integrointi ja assimilointi on täysin epäonnistunut, ja mustat ja valkoiset ovat siitä yhtä mieltä. Kumpikin haluaa elää omiensa keskuudessa, ja se oikeudenmukainen, vapaa ja tasa-arvoinen mahdollisuus heille suotakoon. Mainitsemasi Usan armeijan integrointi ei kerro kaikkea. Vaikka mustien ja valkoisten konfliktit ovat selektiivisyyden myötä vähentyneet, armeijan henkilökunnan kuvaukset todistavat, että mustat ja valkoiset haluavat olla lähes aina omiensa keskuudessa ja joukossa kun jokin tehtävä ei pakota yhdessäoloon.
Seuraavassa kuvauksia Usan "eliitin" työväestölle aiheuttamasta pakkointegrointipainajaisesta samanaikaisesti kun "eliitti" lähetti lapsensa turvallisiin ja hyviin integroimattomiin valkoisiin yksityiskouluihin:
http://blog.vdare.com/archives/2007/10/25/elites-vs-working-class-on-schools-and-immigration/
http://www.vdare.com/devlin/090324_desegregation.htm
http://www.hoover.org/publications/policyreview/3563642.html
Pakkoassimilointia tulee pitää "eliitin" dominointiyrityksenä ja sortotoimenpiteenä, jota vastustetaan näillä perusteilla.
Asiasta toiseen. Hutteriitit eivät demonisoi individualismia. Hutteriitit pitävät ihmisen luontaista, koulimatonta ja itsekästä vietti-, halu- ja himosuuntautuneisuutta pahana, josta tulee pyrkiä kasvatuksen, uskonnon ja koulutuksen avulla kohti parempaa yhteisöllistä ja Jumalalle läheisempää identiteettiä. Mutta on korostettava, että individualistista pahaa pidetään normaalina ja luonnollisena jokaiseen ihmiseen kuuluvana ominaisuutena. Ketään ei tuomita, uhkailla tai syyllistetä sen takia, se vain kasvatuksen avulla korvataan yhteisöllisemmällä identiteetillä. Hutteriiteillä on hyvin vähän syyllisyydentuntoja, selvästi vähemmän kuin amerikkalaisilla keskimäärin, joka valaisee ongelmatonta suhtautumista individualistiseen pahaan.(Hostetler, Hutterite Society)
En usko itsekään että mustien ja valkoisten integrointi on onnistunut hyvin, mutta haluan kuitenkin tutkia asiaa mahdollisimman objektiivisesti ja rehellisesti.
Minun on kuitenkin hiukan vaikea uskoa väiteeseesi että integroituminen ei olisi onnistunut ollenkaan.
Jukka: "Minun on kuitenkin hiukan vaikea uskoa väiteeseesi että integroituminen ei olisi onnistunut ollenkaan."
- Jossain joku onnistuu, mutta se mitä tapahtuu pääsääntöisesti ratkaisee. Toisaalta integroituahan voi halutessaan ilman assimiloitumistakin. Jälkimmäinen on suurempi paha, etnisen monimuotoisuuden, kulttuurisen rikkauden ja identiteettien hävittäjä.
Mainittakoon vielä, että Usassa oikeuslaitos on joutunut taipumaan kansan painostuksen edessä, ja pakkointegroinnista ja -assimiloinnista on jouduttu pitkälti luopumaan. Hyvä kehityskulku siis.
Viimeksi taas eilen maahanmuuttajat aiheuttivat tuhoa ja sotkua taloyhtiössämme. Tämäntyyppiset ongelmat ovat lähes päivittäisiä tällä alueella. Näyttää siltä, että monet ihmiset, jotka itse elävät taloissa/ alueilla, joissa ei ole maahanmuuttajia tai joissa heitä on vain vähän ja tarkasti valikoituneita, suhtautuvat usein muiden kansalaisten maahanmuuttajaongelmiin vähättelevästi, välinpitämättömästi ja halveksien niitä, jotka ongelmista mainitsevat. Heillä on taipumus kehittää paperilla ja mielessään hienolta näyttäviä ja kuulostavia pakkotoimenpidesuunnitelmia, joissa muiden alueiden ihmisiä sekoitellaan ja dominoidaan kuin tinasotilaita. Mutta me, joihin pakkotoimenpiteet kohdistuvat, olemme ihmisiä. Lisääntyvä maahanmuutto ja pakkotoimenpiteet aiheuttavat meille lisääntyviä ongelmia ja uhkia. Tämä synnyttää vihaa niillä periaatteilla, joita jo Machiavelli kuvasi teoksessaan The Prince, ja jonka syntyä Machiavelli kehotti vallanpitäjiä voimakkain sanankääntein välttämään.
Jukka, pääset suuren harppauksen eteenpäin, kun luovut kansankokonaisuus ajattelusta, koska sellaista ei Suomessa enää ole, eikä koskaan enää tule. Suurin osa maahanmuuttajista täällä ei piittaa suomalaisista eikä Suomesta muuten kuin käytettävänä hyödykkeenä. Kaikkea voi sotkea, tuhlata ja rikkoa, koska kyllä suomalainen aina tuottaa, korjaa ja siivoaa. Rötöksiä voi tehdä, koska nehän ovat vain suomalaisia ja suomalaisten tavaroita. He kertovat lapsilleen opettavaisia tarinoita sankareistaan ja esikuvistaan, jotka teurastivat kristittyjä ja länsimaalaisia. Jos Suomea vastaan hyökättäisiin, he lähtisivät samantien pakolaisiksi jonnekin missä ei tarvitse puolustaa länsimaalaisia. Monet maahanmuuttajat eivät edes tervehdi suomalaisia, puhumattakaan, että he olisivat jollain muulla tavalla heidän kanssaan tekemisissä. Jotkut peittävät silmänsä kädellään ja kääntävät päänsä poispäin suomalaisten lähestyessä, jotta heidän ei tarvitse nähdä suomalaisia.
Osa suomalaisistakin vähät välittää Suomesta ja suomalaisista.
Siunauksellinen yhteisymmärrys näiden maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä on siitä, että kumpikaan ei halua olla toistensa kanssa tekemisissä, eikä halua assimiloitua toisiinsa. Tämä on hyvä keino suojella sitä osaa suomalaisista, jotka välittävät suomalaisista. Siinä sivussa tulevat suojelluksi ne maahanmuuttajat, joiden kulttuureissa on hyvää annettavaa valtiolliseen elämään.
"Jukka, pääset suuren harppauksen eteenpäin, kun luovut kansankokonaisuus ajattelusta, koska sellaista ei Suomessa enää ole, eikä koskaan enää tule."
Pelkään pahoin että olet oikeassa. En viitsi alkaa spekuloida sillä miten se voisi vielä tulla.
Asun etnisesti puhtaalla alueella mutta olen töissä Malmilla. Täällä tulevat kyllä esille sekä maahanmuuton että suomalaisten ongelmat.
Suosittelen kaikille espoolaisille, länsi-helsinkiläisille ja maalaisille Malmin kauppakeskukseen tutustumista. On "värikkyyttä".
Ai niin se tuli vielä mieleeni että se miksi Putnam on - ainakin virallisesti - optimistinen sen suhteen että integroituminen onnistuu on se, että USA onnistui integroimaan aikoinaan puolalaiset yms. USA:han.
Kysymys kuuluu ovatko nykyiset USA:n maahanmuuttajat kuitenkin vaikeammin integroitavissa. Ilmeisesti ovat ja jopa erittäin ratkaisevasti vaikeammin integroitavissa. On myös otettava huomioon että meksikolaisilla ei ole omassa maassaan luottamuksen ilmapiiriä vaan Meksiko on hyvin alhaisen luottamuksen ja korkean kriminaliteetin maa. Eikä kriminalitteettia ole laskenut edes nopea talouskasvu.
Luulen joka tapauksessa että Euroopan ongelmat ovat monin verroin suuremmat kuin USA:n.
Lähetä kommentti