Kilpailu on markkinatalouden moottori.
Wikipedia kirjoittaa:
Mikroekonomisen teorian mukaan mikään tapa allokoida resursseja ei ole yhtä tehokas kuin puhdas kilpailu. Kilpailu aiheuttaa mikroekonomian teorian mukaan että kaupalliset yritykset kehittävät uusia tuotteita, palveluita ja teknologioita, jotka antavat kuluttajille enemmän valinnanvaraa ja parempia tuotteita. Suurempi valikoima aiheuttaa yleensä, että hinnat laskevat siihen verrattuna että kilpailua ei olisi ollenkaan (monopoli) tai sitä olisi vähän (oligopoli).
Viimeaikaisen tutkimuksen perusteella voidaan minusta tehdä seuraavaa vahvempi huomio:
Yritysten välinen kilpailu ei ainoastaan paranna tuotevalikoimaa ja tuotteiden hinta/laatu-suhdetta, vaan se myös epäsuorasti kasvattaa yritysten tehokkuuutta sitä kautta, että kilpailutilanteessa (ryhmäkonfliktissa) olevan yrityksen - tai minkä tahansa ihmisyhteisön - koheesio kasvaa.
Koheesiolla tarkoitan sitä, että yrityksen tai muun yhteisön työntekijät keskittyvät pikemmin ajamaan yrityksen/yhteisön etua kuin omaa etuaan.
Esimerkiksi Jyväskylän Yliopistossa tehdyn kokeelliseen tutkimuksen mukaan
ihmisryhmän jäsenet harjoittavat helpommin yhteistyötä konfliktitilanteessa kuin tilanteessa jossa ihmisryhmien välillä ei ole konfliktia.
Ryhmä toimii myös tehokkaammin, kun se on konfliktissa toisten ryhmien kanssa. Tehokkuus syntyy ilmeisesti ensi sijassa sitä kautta, että konfliktitilanteissa vapaamatkustajia ei kertakaikkiaan siedetä eikä suvaita. Vapaamatkustajiin kohdistuu konfliktitilanteessa vihan tunne ja tunteesta seuraavat teot.
Homogeenisen kansallisvaltion ongelma on, että vaikka homogeenisuus sinänsä parantaa kansalaisten keskeistä luottamusta ja kykyä tehdä yhteistyötä, etnisten konfliktien puute alentaa konfliktin tasoa ja alentaa näin ryhmäkoheesiota. Näin varsinkin, jos vielä rauhantila vallitsee kansallisvaltion ja sen naapureiden kesken.
Näin on eittämättä Suomessa käynyt. Kun melkein satavuotta kestänyt kansallisvaltio, seitsemättä vuosikymmentä jatkunut rauhantila ja pitkään jatkunut tasa-arvo ja luokkasopu ovat alentaneet konfliktien määrää, yksilökeskeisyys on kasvanut liian korkeaksi. Vielä suuremmassa määrin sama on tapahtunut Ruotsissa.
Kysymykseen onko kansallisvaltio sitten huono asia, kun se alentaa konflikteja ihmisten välillä, vastaan seuraavasti:
Maailmassa mikään ei ole staattista, esimerkiksi kansallisvaltio vaatii jonkin asteisia konflikteja säilyäkseen elinvoimaisena. Maahanmuuton lopettaminen ongelmakulttuureista ei voi olla kuin minimaalinen päämäärä yhteiskunnan elinvoiman säilyttämiseksi.
Trotski vaati Venäjän vallankumouksen tulosten elinvoimaisena pitämiseksi jatkuvaa vallankumousta. Väitän että kansalliskonservatiivisen liikkeen on kansallisvaltion elinvoimaisena pitämiseksi ylläpidettävä eräänlaista jatkuvaa konservatiivista (moraalista) vallankumousta.
Individualismin äärimuodot ovat esimerkiksi politiikassa aiheuttaneet tilanteen, että poliitikot eivät enää aja kansankokonaisuuden etua vaan omaa etuaan tai tuulesta temmattuja näennäishumaaneja päämääriä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Ei varsinaisesti liity kirjoitukseen, mutta ajattelin, että saattaisit olla kiinnostunut, koska olet kirjoittanut uskonnosta evolutiivisesta näkökannasta käsin. Seuraavasso on tutkimusryhmä, joka tilastollisesti tutkii uskonnollisten/uskonnottomien ihmisten lukumäärien ym. kehittymistä.
A Study in Religion, Demography and Politics
http://www.sneps.net/RD/religdem.html
Seuraavassa on yksi artikkeli liittyen Euroopan tilanteeseen:
The End of Secularisation in Europe?: A Demographic Perspective
http://www.sneps.net/RD/uploads/1-1-KaufmannASRarticle.pdf
Kiitos. Liittyyhän tämä toki kirjoitukseen.
Kun puhun konservatiivisesta (moraalisesta) vallankumouksesta en toki välttämättä tarkoita uskonnollisuuden lisäämistä. Mutta tarkoitan jonkinlaisen yhteisöllisemmän ja tribaalisemman elämäntavan paluuta mihin auttamatta liittyy tietysti uskonto.
Uskon, että islamilainen maahanmuutto tuo meille joka tapauksessa pitkäksi aikaa uskonollisiin arvoihin nojautuvan yhteisön. Se miten pääväestö reagoi heihin on mielenkiintoista nähdä.
Vaihtoehtoja on:
1. Muslimien tiukka kritisointi iliberaalista näkökulmasta, mikä saattaa johtaa demonisointiin. Maahanmuuton minimointi.
2. Peilikuvastrategia. Pääväestö alkaa painottaa omaa suomalaista tai kristillistä perinnettä, purkaa 60-lukulaisuuden.
3. Aletaan passiivisesti odotella muslimien siitä modernisoitumista.
4. Kielletään ongelma.
5. Alistuminen islamille tai jopa aktiivinen liittyminen islamiin.
Ei voi sataprosenttisen varmaksi sanoa mikä on oikea strategia. Itse siis kannatan 2:ta mutta miten moraalisen kumouksen voi saada aikaan, kun länsimainen hedonismi on jo niin pitkällä.
Mutta Roosin väite, että islam modernisoituu, on myös mahdollista. Itse en siihen usko.
Ehkä käykin niin että islam modernisoituu osittain ja sulautuu pysyväksi osaksi eurooppalaista valtakulttuuria. Konfliktit ovat vakavia mutta jäävät marginaaliin. Eurooppalaiset hyväksyvät islamin osaksi arkea ilman että pahimmat dhimmikauhukuvat toteutuvat. Jonkinlainen tylsä, hidastempoinen ja epädramaattinen keskitie siis. Ei monikulttuurista paratiisia, ei suurta taistelua, ei dhimmiytymistä eikä islamin ylivaltaa, ei perinteisen Euroopan uutta nousua.
Toki tuokin on mahdollista. Euroopassa on varmasti turvallisuuspalveluissa sun muissa sisäministeriöiden organisaatioissa tehty asiasta jotain analyysiä. Vasarahammerin blogi on minusta rehellistä yritystä miettiä sitä mitä Euroopassa tulee tapahtumaan.
Eittämättä muslimiväestön määrä ainakin nousee suureksi.
USA:ssa ja Euroopassa on se ero, että Euroopassa islam on radikaalimpaa. Jotain Euroopassa on mikä aiheuttaa tämän. Väitän että se jokin on moraalinen heikkous ja sekularisaatio.
"Mutta tarkoitan jonkinlaisen yhteisöllisemmän ja tribaalisemman elämäntavan paluuta mihin auttamatta liittyy tietysti uskonto."
Miksi yhteisölliseen elämiseen liittyy "tietysti" uskonto? Se on varmasti ollut luonteva yhteisön tiivistäjä silloin, kun maailmankuva sisälsi muutenkin paljon myyttejä, mutta miksi nykyään?
Kilpailun yhteisöllisyyttä luovasta vaikutuksesta olen muuten aivan samaa mieltä, kuten myös siitä, että nykyään kärsimme liian vähästä yhteisöllisyydestä. Kaikenkaikkiaan siis tuntuu, että me kärsimme haasteettomuudesta, yksilöinä ja yhteisönä.
Ehkäpä "auttamatta" on hiukan vahva ilmaisu.
Mutta on tosiaankin selvää kokeellista näyttöä siitä että uskonnolla on tärkeä rooli ryhmäkoheesion ylläpidossa.
Israelin kibbutsien jouduttua 80-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin, uskonnolliset kibbutsit selviytyvät ja säilyttivät yhteisöllisyytensä mutta muut kibbutsit joutuivat siirtymään yksityisomistukseen. Uskonnon on todettu lisäävän ryhmän jäsenten keskinäistä luottamusta.
http://www.anth.uconn.edu/faculty/sosis/publications/sosisandrufflerea.pdf
Tämä ei ole kannanotto sosialismin puolesta mutta katso:
http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2008/02/kolme-ihannetilaa-punainen.html
Itse näen kansallisvaltion parhaana vaihtoehtona verrattuna jonkilaiseen Jugoslavian tapaiseen etniseen sekametelisoppaan - joka vain odottaa räjähtämistään. Samanlaista matalan intesiteetin sisällisotaa on Ranskassa, Ruotsissa ja kaikkialla siellä missä on paljon etnisiä ryhmiä. Toki tuollainen jatkuva konflikti tila saattaa parantaa alkuperäisten kansallisvaltion asukkaiden ryhmäkoheesiota, mutta mielestäni paremmin se voidaan hoitaa medialla. Riittävän kauan, kun hoetaan länsimaisen kulttuurin ylivoimaisuudesta, niin ihmiset alkaa uskoa siihen. Tosin tuollaista ei tule tässä todellisuudessa tapahtumaan, koska on niin tabu sanoa olevansa ylpeä länsimaisesta kulttuurista, eikä muslimien...
Nyt menee aika scifiksi, mutta omasta mielestäni parhain valtiotyyppi on lievästi uskonnollinen, nationalistinen kansallisvaltio, jossa on sekä indivualilismia että kollektiivisuutta. Kansallisvaltiota johtaa pragmaatikot, asiantuntijat, kuten sinun kaltaisesti henkilöt, jotka ovat perillä asioista... Eikä mitkään Mika Ilmannit, Thorsit ja muut haihattelijahumanistit.
Lähetä kommentti