Maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan

Usein ajatellaan, että kun maahanmuuttaja muuttaa uuteen maahan, on "luonnollista" että hän sopeutuu uuden maan kulttuuriin. Esimerkiksi suomalaiset sopeutuivat ja sulautuivat angloamerikkalaiseen kulttuuriin muutamassa sukupolvessa muuttaessaan USA:han.

Ajatus sopeutumisen luonnolisuudesta on nyky-Suomessa vallalla sekä maahanmuuttokriittisten että maahanmuuttomyönteisten keskuudessa. Ero on vain siinä että maahanmuuttokriittiset yleensä ajattelevat että eräät maahanmuuttajaryhmät eivät kykene sopeutumaan länsimaiseen/suomalaiseen elämäntapaan vaikka heidän pitäisi ja maahanmuuttomyönteiset ajattelevat että he kykenevät.

Länsimaisella elämäntavalla tarkoitettakoon tällä kerralla vain seuraavia asioita:

1. naisten autonomiaa ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan
2. ihmisten mieltämistä yksilöinä eikä ryhmän jäseninä
3. urakeskeisyyttä

Kysymys kuuluu miksi on luonnollista että maahanmuuttaja sopeutuisi länsimaiseen elämäntapaan? En tarkoita luonnollisella nyt niinkään toivottavaa vaan todennäköistä.

Sopeutuminen kohdemaan kulttuuriin merkitsee sosiaalisen oppimisen teorian näkökulmasta, että maahanmuuttaja imitoi uuden kohdemaan ihmisten tapoja ja arvoja.

Maahanmuuttajien sopeutuminen sosiaalisen oppimisen teorian näkökulmasta

Sosiaalisen oppimisen teoria tutkii sitä, miten imitaatio eli sosiaalinen oppiminen toimii. Karkeasti yksinkertaistaen voi sanoa että ihmiset oppivat sosiaalisesti lähinnä seuraavilla tavoilla:

1. Imitoidaan oman etnisen ryhmän tai muun viiteryhmän jäseniä.
2. Imitoidaan muiden viiteryhmien jäseniä, jos näillä on korkea status.
3. Sisäistetään vallitsevan yhteiskunnan normeja varsinkin jos normien rikkomista rangaistaan.

Väitän, että suurimmalle osalle islamilaisista maista tuleville kouluttamattomille maahanmuuttajille oppimistapa 1 on ilman muuta vallitseva suomalaisessa yhteiskunnassa:

Oppimistapa 2 ei ole todennäköinen, koska kouluttamaton maahanmuuttajamies kohtaa enimmäkseen sellaisia suomalaisia, jotka ovat keskimääräistä useammin eronneita, vaimonsa tossun alla, työn uuvuttamia, yksinäisiä, alkoholisoituneita tai kykenemättömiä saamaan lapsiltaan kunnioitusta. Maahanmuuttajanainen kohtaa usein suomalaisia naisia, jotka ova eronneita, yksinhuoltajia, alkoholisoituneita työn uuvuttamia tai kykenemättömiä pitämään lapsiaan kurissa.

Maahanmuuttajamiehellä ei juuri mitään insentiiviä imitoida suomalaisten normeja ja arvoja. Ne ovat hänen kannaltaan lisäksi erittäin epäedullisia - heikentäähän naisen (ja nuorten) autonomia suhteessa mieheen miehen sosiaalista asemaa. Maahanmuuttajanaisella on tiettyä insentiiviä imitoida suomalaisten elämäntapaa, mutta suomalaiseksi ryhtyminen vaatii riuhtautumista irti patriarkaalisesta yhteisöstä. Oppimistapa 2 ei siis tule kysymykseen. Oppimistapa 3:kaan ei tunnu Suomessa toimivan.

Mielenkiintoinen kysymys on voidaanko maahanmuuttajien sopeutumista helpottaa. Kysymys palautuu minusta kysymykseen, onko oppimistavan 2 merkitystä mahdollista vahvistaa.

Esitän hypoteesiin siitä miten oppimistavan 2 merkitystä voitaisiin vahvistaa:

Maahanmuuttajat sopeutuisivat paremmin, mikäli suomalaisessa yhteiskunnassa palattaisiin patriarkaalisempaan ja perhekeskeisempään kulttuuriin. Tämä olisi suomalaistenkin oma etu. Tarvitsemme suomalaisessa yhteiskunanassa eräänlaista konservatiivista (moraalista) vallankumousta.

Mikäli tässä epäonnistutaan maahanmuuttajien sopeutuminen voi tapahtua vain oppimistavalla 3 jos silläkään. Se merkitsee jatkuvaa konfrontaatiota maahanmuuttajien ja valtakulttuurin välillä.