Kulttuurin hitaus

Elina Hirvonen kirjoittaa Jussi Halla-ahosta, Hirsi Alista, rasismista ja joittenkin kulttuurien paremmuudesta toisiin verrattuna Vihreässä Langassa:

Kulttuurirelativismia ja rasismia yhdistää yksi asia: molemmat tuntuvat olettavan, että kulttuurit ovat monoliittisia ja muuttumattomia.

Ja silti, vain henkäys sitten eurooppalaiseen kulttuuriin kuului ihmisten poltto roviolla. Vain puolitoista vuosisataa sitten Yhdysvaltain nykyisen presidentin todennäköisin ammatti olisi ollut orja. Vain reilu kymmenen vuotta sitten avioliitossa tapahtuva raiskaus oli Suomessa ihan jees.

Ihmisoikeudet eivät ole puhkeilleet yhteenkään kulttuuriin kuin kukkaset, vaan jokaisen voittamiseksi on tarvittu tuskallista työtä. Kulttuurirelativismi ei siksi tarkoita muiden kulttuurien kunnioittamista, vaan kulttuurin määrittelyvallan antamista ihmisille, jotka haluavat kiistää muiden oikeudet.

”Meidän kulttuuri on parempaa” -ajattelu sivuuttaa, että ei ole mitään muuttumatonta meidän tai muiden kulttuuria.

Hirvosen kommentilla on arvonsa koska se painottaa työn - sanoisin mielummin yhteistyön - merkitystä kulttuurin muuttamisessa mutta on minusta liian optimistinen muutoksen suhteen:

Kulttuurit eivät toki ole muuttumattomia ja joskus kulttuuri muuttuu nopeastikin. Toisaalta monet kulttuurintutkijat painottavat pikemmin kulttuurin muuutoksen hitautta kuin nopeutta. (Lähde: Peter J Richerson ja Robert Boyd: Ei ainoastaan geeneistä. Miten kulttuuri muunsi ihmisen evoluution. Terra Cognita, Helsinki 2006.)

Esimerkkinä Richard E. Nisbett ja kumppanit mainitsevat kunniankulttuurin säilymisen USA:n Etelä-Valtioissa pitkään senkin jälkeen, kun sen syntymiseen johtaneet olosuhteet ovat väistyneet. Kunniankulttuuri syntyy esimerkiksi rajamailla joihin lain yksilöä suojaava käsi ei ulotu. Esimerkkinä Skotlannin Ylämaa.

Mutta kunniankulttuuri säilyy tyypillisesti pitkään senkin jälkeen kun sen edellytykset ovat murentuneet. Kunniankulttuuri säilyy, koska siinä on itseään säilyttäviä mekanismeja. Yksittäinen yksilö tai suku joka luopuu kunniankulttuurista - esimerkiksi suvun tyttärien seksuaalisuuden väkivaltaisesta rajoittamisesta - menettää kunniansa ja sitä myötä statuksensa muitten ihmisten silmissä. Sukua saatetaan jopa rangaista sulkemalla se yhteisön ulkopuolelle.

Koska ihmiset yleensä imitoivat nimenomaan korkean statuksen omaavia ihmisiä, kunninansa ja sitä myötä statuksensa menettäneitten ihmisten mallia ei noudateta. Takaisinkytkentä toimii ja kulttuurin tila palaa alkupisteeseensä.

Puhutaan negatiivisesta takaisinkykennästä, kun takaisinkytkentä heikentää muutoksen alkuperäistä vaikutusta stabiloiden systeemiä (=olemassaolevaa kulttuuria).

Ihmisen kulttuurievoluutiossa kulttuurin normeista poikkeamisen rankaiseminen on oleellinen tekijä. Vaikka olosuhteet muuttuvat voimakkaasti, kulttuuri ei välttämättä muutu optimaalisemmaksi uuteen ympäristöön, koska poikkeamista vanhoista arvoista rangaistaan. Boydin ja Richersonin erään artikkelin otsikko onkin paljon puhuva:

Punishment Allows the Evolution of Cooperation ( or Anything Else) in Sizable Groups

Kulttuurin muuttaminen edellyttääkin usein joukkotoimintaa/yhteistoimintaa - tarpeeksi moni tietyn kultturin paikallinen edustaja sopii yhdessä, että vanhasta tavasta luovutaan. Koska joukkotoiminta maksaa siihen osallistujille ja koska joukkotoimintaan liittyy yleensä vapaamatkustajan ongelma, kulttuurin muuttaminen on usein vaikeaa.

Kerroin aiemmin positiivisen esimerkin tyttöjen ympärileikkaus-instituution murtumisesta:

Naisten ympärileikkausta ei odotuksista huolimatta oltu koulutuksen leviämisen ja modernisoinnin kautta saatu Senegalissa loppumaan - saati sitten muissa heikommin edistyvissä Afrikan maissa.

Mutta vuonna 1997 pienessä Bambara-heimon kylässä nimeltään Malicounda pidettiin paikallisen kansalaisjärjestön aloitteesta kokous, jossa kolmentoista kylän naiset, joilla oli samanikäisiä tyttäriä, päätti kertaheitolla luopua ympärileikkauksesta.

Pian lähellä sijaitsevan Faluni-heimon kahdeksantoista kylää seurasi esimerkkiä. Päätökset levisivät kylästä kylään ja pian Senegalin hallitus kielsi ympärileikkaukset.

Instituutio mureni alhaalta ylöspäin. Oleellista oli ilmeisesti, että tietyn paikallisen yhteisön kaikki tytöt jätettiin ympärileikkaamatta. Jos vain yksittäiset naiset olisivat päättäneet että heidän tyttäriään ei ympärileikata, tytär olisi todennäköisimmin menettänyt mahdollisuutensa avioliittomarkkinoilla. Tarvittiin yhteistoimintaa.