Herald Tribune -lehden eilisessä numerossa oli artikkeli ilmastopolitiikasta. Bushin hallinnon ajatus on, että hiilidioksiidipäästöjä vähennetään niin että kukin maa asettaa omat tavoitteensa hiilidioksipäästöjen vähentämiselle ja sitten sitoutuu niihin. En usko että onnistuu.
Kuullostaa hiukan wikipedia-projektilta: kaikki tekevät sen verran kuin itse haluavat.
Vaikka olen kirjoittanut paljon talkoohengen merkityksestä julkishyödykkeiden tuottamisessa, jokin panee minut vahvasti uskomaan, että mikä toimii wikipedialle ei toimi ilmastomuutoksen hidastamiselle. Uskon, että ilmastomuutoksen rajoittaminen ei esimerkiksi tuo samalla tavalla statusta politikoille kuin wikipediaan artikkelien kirjoittaminen kirjoittajille. Päinvastoin politikon status omien äänestäjiensä silmissä laskee jos tämä alkaa laittamaan resursseja ilmastonmuutoksen estämiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
No poliitikon ei onneksi tarvitse ajatella äänestäjia kuin muutaman kuukauden ennen vaaleja.
Ajattele muuten tilannetta vaikka vain 20 vuotta taaksepäin. Miten ympäristönsuojelu on Suomessa kokenut täydellisen mullistuksen. Ei lyijyä polttoaineessa, ei juuri enää edes rikkiä. Järvet ovat puhdistuneet jne.
Monilla yrityksillä on ns. vihreitä brandejä. Jätteet lajitellaan, kierrätettään. Ympäristövahingoista tuomitaan yhteisösakkoja.
Tosin ilmastonmuutosta ei enää voi estää. Sitä voi ehkä vain yrittää hidastaa.
Tosin itse uskon maapallon hoitavan ilmastonmuutoksen pois päiväjärjestyksestä omilla keinoillaan.
Olisi varmaan hyvä selvittää kuinka paljon häkkyrän kuvaamasta muutoksesta on tapahtunut "alhaalta ylös" ja kuinka paljon "ylhäältä alas". Teollisuus ainakin aloitti toteuttamaan ympäristöystävällisiä juttuja jo ennen ylhäältä tulevaa poliittista painostusta.
Jenkkien taka-ajatus voi olla se, että kehittyneemmät maat kehittäisivät ympäristöystävällisempää teknologiaa, joka olisi muualla sitten käyttöön otettavissa. Tiedä häntä.
Mikäli ilmastomuutos on niin dramaattinen kuin aika yleisesti väitetään, sen estäminen kyllä melkein edellyttäisi kansainvälistä pakkoa.
Tässä on semmoinen juttu, että kun paperitehtaat saatiin puhdistamaan jätevetensä hyöty (mm. pr-vaikutus) oli usein hyvin paikallinen. Osapuolia (tehtaita) oli 1 tai korkeintaan 2 - 3.
Jos puhdistamiseen ei suostuttu, paikalliset asukkaat osoittiat soremellaan yhtä tehdasta, joka oli vastuussa siitä että lähivesistö oli saastunut.
Sovitiin asiasta sitten vapaaehtoisesti tai valtakunnan tasolla lakia säätämällä, osapuolia oli vähän.
Nyt kun Itämeri pitäisi saada säilytettyä osapuolia on paljon ja mukana maita kuten Venäjä jossa ei ole perinteitä kansalaisyhteiskunnasta tai yritysten välisestä vapaaehtoisesta sopimisesta.¨
Saati sitten kun on kyseessä ilmasto.
Niin mutta ei ne paperi-ja sellitehtaatkaan sitä ihan omaa hyvyyttää alkaneet tehdä.
Juuso Waldenkin sanoi aikoinaan, että mitä niitä vesiä puhdistelemaan, kyllä kalat ne syö.
Siitä on kehitystä tapahtunut aika mittavasti. Ja taloudellinen kasvu mahdollistaa jatkossa toivottavasti myös nykyisten ongelmien ratkaisua. Köyhällä ei ole siihen varaa. ( Kiina)
Kyllä toki lainsäädäntöä tarvittiin, mutta vain kansallista lainsäädäntöä.
Itämeren rannalla ei ole kuin kymmenkunta valtiota mutta sen puhtaana pitäminen ei onnistu. Ilmastonlämpeneminen on vielä monin verroin vaikeampi ongelma, koska sopimukseen pitäisi saada Kiina, USA, Intia, Venäjä yms.
Itämeren ongelma on siinä, että se on matala murtovesistö, joka aikoinaan päästettiin todella huonoon kuntoon.
Itämeren keskisyvyys on vain 55 m ( esim. välimeren 1000 m). Ja vaihtuma kapeuden Tanskan salmien kautta hyvin pientä. Joten se on herkästi "haavoittuva".
Ja toki nykyisinkin maatalouden ja entisten itä-euroopan maiden saasteet sinnne ovat hyväksymättömällä tasolla.
Mutta toivottavasti tässäkin tapahtuu kehitystä myönteiseen suuntaan.
Ilmastonlämpeneminen on niin monitasoinen ja -mutkainen ongelma, että siinä tarvittaisiin radikaalimpia toimia. Enkä usko, että pahimmat saastuttajamaat ryhtyvät voimakkaisiin toimiin, ennen kuin ihmiset itsessään havahtuvat kokemalla jotain todella konkreettista. Ja silloinkin tarvitaan elämän asenteeseen muutos, joka kylläkin on pääosin toteutettavissa.
Mutta totuushan on se, että ilmastonmuutosta ei enää kyetä edes pysättämään.
Suomalaiset näemmä vastustavat ilmastoveroa, mikä nyt ei tietysti paljoa globaalisti vaikuta, mutta kertoo ehkä jotakin.
Päästömaksuista on EU-alueilla puhuttu paljon ja EU-kansalaiset ovat todennäköisesti jo kyllästyneet siihen että EU-maat yksipuolisesti toteuttavat Kioton sopimusta. Kustannuksia tulee EU-teollisuudelle, mutta mitään hyötyä ei oikeastaan synny, kun USA ja Kiina ja Venäjä tupruttelevat kuten ennenkin.
Vaikea kuvio.
Kun lukee vaikkapa WWF:n sivua niin siellä puhutaan hiilidioksiidipäästöjen laskemisesta 80 %:lla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990-tasosta ja siitä, miten pitää sitoutua yhteisiin talkoisiin.
Miten 6 miljardia ihmistä saadaan mukaan yhteisiin talkoisiin, joihin pitää sijoittaa todella paljon rahaa ja työtä ? Milloin tällaiset talkoot ovat onnistuneet ?
Onnistuneita talkoita on tietysti vaikka kuinka paljon - esimerkiksi suon kuivatuksia on tehty talkoilla, on puolustettu Suomea talvisodassa. Mutta kun esimerkiksi Suomi kävi sotaa, laitettiin saman pitäjän pojat usein samaan komppaniaan jolloin porukka tunsi toisensa ja tietty yhteishenki saatiin aikaiseksi.
Mutta se että Kiinan ja USA:n hallitukset ynnä kaikki muut sopisivat riittävistä toimista ilmastoasiassa ei tule onnistumaan käsittääkseni mitenkään. Ei USA:n ja Kiinan hallitus ole kiinnostunut kuin energiansaannin turvaamisesta seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Jos demokraatit voittavat vaalit, he alkavat ehkä sitoutua jonkin tasoisiin vähennyksiin, mutta Kiina ei. Kiina päinvastoin hyödyntää kaikin tavoin sitä kilpailuetua ettei kiinalaisissa tuetteissa ole päästömaksuja tarvinnut huomioida.
Parempi ehdotus voisi EHKÄ olla että jenkkien uusi hallitus päättää yksipuolisesti päästöistä ja pommittaa ne tehtaat maan tasalle jotka aiheuttavat ylimääräisiä päästöjä.
Lähetä kommentti