Esimerkin voima

WWF:n Suomen aktiivit uskovat että että
pääsemme kohti parempaa maailmaa oman esimerkkimme voimalla. He tarkoittavat, että kun WWF:n väki sitoutuu vihreään elämäntapaan muutkin ottavat opikseen. Saman logiikan oletetaan toimivan, kun EU sitoutuu Kioton sopimukseen. Muut maat seuraavat esimerkkiä.

Samoin, jos eurooppalaiset ovat suvaitsevaisia muita kohtaan, myös meitä kohtaan ollaan suvaitsevaisia. Rajojen avaaminen esimerkiksi muslimeille viestittää eurooppalaisten suvaitsevaisuutta ja muslimit ottavat meistä mallia.Saman logiikan mukaan Hitlerin olisi pitänyt vähentää varustelua, kun Ranskassa 30-kuvulla pasifistit saivat varustelumenot alhaisiksi.

Logiikka toki pelaa tietyissä olosuhteissa, mutta ilmeisesti varsin rajoitetusti. WWF:n ihmisten esimerkki saattaa purra johonkin jo ennestään ympäristöarvot omaavaan ihmiseen. Työpaikalla esimiehen esimerkki saattaa vaikuttaa työntekijöiden sitoutumiseen työhön. Valitettavasti esimerkin voima on usein varsin rajoitettu - se puree parhaiten ihmisiin, jotka kuuluvat samaan yhteisöön ja jakavat samat arvot.

Peliteoreetikko John Maynard Smith osoitti kyyhky-haukka-pelin analyysillä että jos kaikki ihmiset pelaavat strategiaa kyyhky, haukka pärjää hyvin ja lisääntyy niin kauan että haukkojen määrä nousee kyllin suureksi, jonka jälkeen saavutetaan tietty tasapainotila.

Toisin sanoen usein käykin niin, että toiset - sen sijaan että ottaisivat mallia niistä jotka toimivat moraalisesti oikein - käyttävätkin toisten hyväntahtoisuutta hyväksi. Logiikka saattaa siis kääntyä päälaelleen - kun Eurooppa luulee viestittävänsä esimerkillään että "olkaapa tekin yhtä suvaitsevaisia ja hyviä kuin me", Eurooppa saattaakin todellisuudessa viestittää että "käyttäkääpä hyväksenne naivia sinisilmäisyyttämme".

Länsimaissa usko esimerkin voimaan on kuitenkin vahva. En ole koskaan täysin ymmärtänyt mistä tällainen usko on peräisin. Luulen että se jotenkin liittyy siihen, että esimerkin voima toimii usein pienyhteisössä. Jostain syystä on sitten alettu uskoa, että se toimii myös laajemmin.

Kyseessä lienee siis ihmiselle ominainen liiallinen ekstrapolointi. Sama ilmiö pätee monessa muussakin tilanteessa. Jos esimerkiksi asuntojen hinnat nousevat 10 vuotta, aletaan uskoa että ne nousevat ikuisesti.