Tapio Tuurille ja Marko Parkkolalle lyhyt kommentti - osa 2

Edelliseen kirjoituksen teen vielä sen lisäyksen, että en näe kansallismielisten järjestöjen tekevän mitään pesä-eroa "Putinin ymmärtäjiin". Kansallismieliset järjestöt eivät osallistu Ukraina-solisaarisuus-työhön eivätkä muutenkaan tue Rajamaiden taistelua Venäjää vastaan.

Suomi on Rajamaa muiden Euroopan Rajamaiden joukossa. Meidän on puolustettava länsimaista sivistystä Venäjää vastaan samalla lailla kuin islamismia vastaan. Rajamaissa tietoisuus eurooppalaisuudesta pitää olla vahvempaa kuin Euroopan keskustassa. Jos jossain, Euroopan ajatus pelastetaan juuri siellä, missä konfrontaatio vihollista vastaan on kaikkein voimakkainta. Olkoon vihollinen sitten islamismi tai Venäjä.

Suomalaisen kansallismielisyyden ei pidä olla omahyväistä Suomi-keskeisyyttä vaan nimenomaan Rajamaa-ideologia, joka tajuaa että Suomen kansa on yksi Rajamaa-kansa yhteisessä taistelussa yhteistä vihollista vastaan. Tarvitaan Euroopan laajuista talvisodan henkeä eli kansallista ja Euroopan laajuista yhteisyyden tunnetta.

Venäjä on Venäjä riippumatta siitä, onko se punainen vai valkoinen, totesi AKS:n valajäsen numero 1, Elias Simojoki.

Ehkä Venäjä joskus rauhoittuu imperialistisesta uhostaan, mutta niin kauan kuin asia ei näin ole, Suomi on Rajamaa. Suomalaisten on sopeuduttava siihen ajatukseen. Rajamaan asukas ei ole narisija eikä nöyristelijä, vaan hänellä on aura tai vasara toisessa kädessä ja miekka toisessa.

Jos Suomi ja Eurooppa joskus pelastuu hedonistismista ja monikultturismista, se tapahtuu nimenomaan niin, että Rajamaa-asenne leviää koko Eurooppaan. Ukrainalaiset ovat jo tiedostaneet Rajamaa-luonteensa sitä kautta, että tuhannet ukrainalaismiehet ovat kaatuneet taistelussa Ukrainan puolesta. Ukrainaa ei saa jättää yksin. Joka ei ole 100%:sti Ukrainan puolella on 100%:sti meitä vastaan. Rajamaat ovat Euroopan helmi - taistelussa Rajamaat kehittyvät yhteisöllisemmiksi ja yhteisöllisyys voi levitä myös Euroopan hedonistiseen ytimeen asti. Suomi voi toki kieltäytyä olemasta Taisteleva Rajamaa ja valita Vasallivaltion luonteen mutta samalla se asettuu ihmisyyden ulkopuolelle. Lakeijaksi.

Tarvitaan uusi Liike.

Väestönlaatu: Kiinan eugeniikka-ohjelma

Evoluutiopsykologian professori Geoffrey Miller, jota olen aiemmin referoinut lähinnä hänen loistavan monikulttuurisuus-kritiikkinsä takia, kirjoitti viime vuonna mielenkiintoisen kirjoituksen Kiinan eugeeniikka-ohjelmasta.

Kiinan eugeniikka-ohjelman päämäärä on Kiinan väestön äo-tason nostaminen ja talouden vahvistaminen sitä kautta. Keinoina on mm. yhden lapsen politiikan löysääminen koulutettujen ihmisten osalta - varakas henkilö voi mm. ostaa oikeuden hankkia toisen lapsen.

Kiinan hallitus tukee myös perustutkimusta päämääränä selvittää ne geenit, jotka ovat älykkyyden takana. Kun geenit on selvitetty, on keinohedelmöityksen keinoin helppo nostaa lasten keskimäääräistä äo:ta. Jos avioparilla on pakasteessa 10 hedelmöitettyä munasolua, niiden DNA scannataan ja se munasolu istutaan, jossa on runsaiten "äo-geenejä". Ongelma on se, että äo:hon vaikuttavia geenejä tunnetaan vain vähän. Tunnetut geenit selittävät äo-eroista vasta hyvin pienen osan.

Kiinalla on kuitenkin selkeä päämäärä korottaa väestönsä äo:ta. Millerin mielestä päämäärä on tuettava. Miller myös ihmettelee mitä Länsi aikoo asian osalta tehdä. Onko meillä varaa katsoa vierestä, kun Kiinassa kehitetään laadukkaampaa väestöä?

China has been running the world's largest and most successful eugenics program for more than thirty years, driving China's ever-faster rise as the global superpower. I worry that this poses some existential threat to Western civilization. Yet the most likely result is that America and Europe linger around a few hundred more years as also-rans on the world-historical stage, nursing our anti-hereditarian political correctness to the bitter end.

Kuten Maailmanpankkikin on osoittanut, väestönlaatu on talouden merkittävä menestystekijä. Kun yksi suurvalta alkaa harjoittamaan väestönlaadun korottamiseen tähtäävää politiikkaa, muut seuraavat vääjäämättä perässä. Ennemmin tai myöhemmin.

Mitä "tulitauon" jälkeen?

Ukrainan ja "separatistien" välille "solmitun" "tulitauon" jälkeen on aika kysyä, mitä nyt tapahtuu? Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun strategian ja turvallisuuspolitiikan lehtori Tomas Ries analysoi erilaisia vaihtoehtoja Putinin seuraavalle vedolle, mutta toteaa sitten yksinkertaisen totuuden:

"Minkä vaihtoehdon Putin valitseekaan, hänen lopullisena tavoitteenaan on Riesin mukaan saada koko Ukraina Venäjän vaikutuspiiriin.

- Se ei välttämättä tarkoita sitä, että Venäjä haluaisi liittää Ukrainan osaksi Venäjää. Tarvittavan vaikutusvallan voi saavuttaa myös epävirallisesti, Ries selittää."

Eli emme tiedä valtaako Ukrainan koko Venäjän, mutta mikäli Putinia ei pysäytetä, Putin tulee alistamaan keinolla millä hyvänsä Ukrainan Venäjän vasallivaltioksi. Keinona voi olla Ukrainan talouden vaikeuttaminen mm. pitämällä Ukrainan armeija jatkuvasti liikekannalla, tai Putin voi jatkaa Ukrainan valtausta pala kerrallaan kuten tähänkin asti Lännen katsellessa suhteellisen passiivisena päältä.

Uskoakseni Suomen osalta Venäjällä on samanlainen strategia. Suomesta pyritään tekemään Venäjän vasallivaltio - keinot ovat hyvin erilaiset kuin Ukrainan osalta, koska Suomessa ei ole laajoja venäjänkielisiä alueita, joissa "sepratisti"-toiminta olisi luontevaa. Suomea tullaan ajamaan vasalliksi pelottelemalla suomalaiset poliitikot pysymään Naton ulkopuolella ja pelottelemalla heidät rikkomaan EU:n pakoterintamaa. Suomalaiset, jotka ovat tottuneet korkeaan elintasoon ja turvallisuuteen, on helppo pelotella kyykkyyn.

Ennustukseni on, että Suomen ja Ukrainan suvereniteetit hiljalleen romuttuvat ja muut Rajamaat Valko-Venäjää lukuunottamatta integroituvat yhä voimakkaammin Natoon sitä kautta, että Nato perustaa laajoja tukikohtia Venäjä-vihollisen rajan tuntumaan. Jotta Suomi voisi pysäyttää kehityksen omalta osaltaan tarvittaisiin riskinottokykyisiä rohkeita poliitikkoja.

Afrikka on erilainen

Maailman väestönkasvu on odotettua nopeampaa, koska YK:n mukaan Afrikka on erilainen:

The new study also says Africa is likely to see the largest increase in population — from about 3.5 billion to 5.1 billion people — during the next 85 years.

United Nations Population Division Director John Wilmoth, one of the study's authors, says researchers previously anticipated population trends in Africa would follow patterns in other countries, increasing at a slower rate as birth control use became more widespread.

But that has not turned out to be the case.

“The level of contraceptive use has continued to increase but slowly — more slowly than expected — and fertility therefore has been falling less rapidly than expected, and the population therefore continues to grow more rapidly than we expected,” he said.

Research conducted jointly by the United Nations and the University of Washington anticipates the population of Asia will peak at five billion people by 2050, up from 4.4 billion people today.

YK on aikaisemminkin joutunut peräytymään teoriasta, että samat lainalaisuudet pätevät sekä Afrikassa että muissa köyhissä maissa kuten vaikka Bangla Deshissa tai Intiassa. Maailman terveysjärjestö mm. myönsi, että AIDS-epidemia ei tule koskaan leviämään Afrikan ulkopuolelle. 

A quarter of a century after the outbreak of Aids, the World Health Organisation (WHO) has accepted that the threat of a global heterosexual pandemic has disappeared.

In the first official admission that the universal prevention strategy promoted by the major Aids organisations may have been misdirected, Kevin de Cock, the head of the WHO's department of HIV/Aids said there will be no generalised epidemic of Aids in the heterosexual population outside Africa.

...

Dr De Cock said: "It is very unlikely there will be a heterosexual epidemic in other countries. Ten years ago a lot of people were saying there would be a generalised epidemic in Asia – China was the big worry with its huge population. That doesn't look likely. But we have to be careful. As an epidemiologist it is better to describe what we can measure. There could be small outbreaks in some areas."

... why is the situation so bad in sub-Saharan Africa? It is a combination of factors – more commercial sex workers, more ulcerative sexually transmitted diseases, a young population and concurrent sexual partnerships.

Sexual behaviour is obviously important but it doesn't seem to explain [all] the differences between populations. Even if the total number of sexual partners [in sub-Saharan Africa] is no greater than in the UK, there seems to be a higher frequency of overlapping sexual partnerships creating sexual networks that, from an epidemiological point of view, are more efficient at spreading infection. 

Kansankokonaisuuden selitys Afrikan erilliselle kehitykselle on biologia. Seksuaalikäyttäytymisen erot selittyvät käsittääkseni ainakin osin biologialla siinä missä erot maiden taloudellisessa kehityksessäkin.

Suhtaudun omaan hypoteesiini, joka perustuu Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin kirjoihin,  kuitenkin avoimin mielin. Esimerkiksi markkinatalouden esteiden purkaminen on Afrikassakin edistänyt talouskasvua joissain sellaisissakin maissa, missä raaka-aineita ei juuri ole. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin laajasti vuonna 2012. Mm. Botswanan, Ruandan ja Etiopian kehitys on ollut tehokkaan talouspolitiikan ansiosta ripeää.

Seksuaalikäyttäytyminen ei kuitenkaan, kuten vuoden 2012 kirjoituksessanikin osoitin, ole seurannut talouskehitystä. Botswanan BKT oli tuohon aikaan jo Latvian tasoa, mutta elinijänodote oli AIDS-epidemian takia romahtanut alle 40-vuoden, koska seksuaalikäyttäytyminen on lievästi sanoen holtitonta.

Åland är helt utan säkerhetsgarantier

In princip - eller enligt ett avtal - är Åland en demilitariserad zon sedan 1800-talet. Demilitariseringen innebär att ingen militär personal får uppehålla sig på Åland och inga befästningar får byggas. Sjöbevakningen, som är en del av det finska gränsbevakningsväsendet, är ett undantag.

Demilitariseringen har bekräftats mellan Finland och Ryssland 1992.

Som vi dock kan se i Ukraina i dag har ett avtal mellan Ryssland och ett annat land inget värde för Ryssland, om avtalet är i strid med Rysslands intresse. Ryssland har 1994 lovat respektera Ukrainas gränser (Budapest memorandum).

Således har Åland i praktiken inga säkerhetsgarantier förutom den finska sjöbevakninen.

I teorin är även Frankrike ock Storbritannien parter i demilitariseringen och neutraliseringen av Ålandsöarna. Men så är Storbritannien och USA parter i Budapest memorandumet - de har i teorin garanterat Ukrainas suverenitet.

Blir Finland medlem i Nato, förblir Åland så vitt jag förstår utanför alliansens säkerhetsgarantier.

Kiitos Jussi Halla-aho - osa 2

Jussi Halla-aho totesi tänään: 

"Eilen oli harvinainen hieno hetki Euroopassa. Europarlamentti hyväksyi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa. Salista oli videolinkki Verkhovna Radaan, joka ratifioi sopimuksen samaan aikaan.
Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.

Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.

Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä."

Naiset ja maanpuolustustahto

Venäjä ei ole uhka Suomelle-haihattelija Tarja Halonen valittiin presidentiksi pitkälti naisten äänillä. Suomalaisilla naisilla - joillain on harvoin esimerkiksi upseerikoulutus - on uskoakseni ollut hyvin heikko ymmärrys siitä, millaisessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa elämme.

Johtavassa asemassa olevat miehet sen sijaan ymmärtävät asian paljon paremmin - suurella osalla on upseerikoulutus. Tutkimuksen mukaan johtavassa asemassa tunnistavatkin Venäjän uhan muita ihmisryhmiä paremmin.

Esimerkiksi Kurdistanin miliiseissä naisia on melkein yhtä paljon kuin miehiä - voin kuvitella että naisten kuva turvallisuustilanteesta on suomalaisten naisten kuvaa huomattavasti realistisempi.

Maanpuolustustahdon vahvistamisen kannalta on oleellisen tärkeä, että naiset on voitettava isänmaalle. Vertailukohdaksi sopii esimerkiksi se miten AKS:n valajäsen nro 27 Elmo Kaila halusi voittaa vuoden 1918 sodan jälkeen työläiset takaisin isänmaalle vaatimalla mm., että suojeluskunnat avaavat ovensa myös sosialidemokratialle.

Naisten ymmärrystä Suomen heikkoa turvallisuustilannetta kohtaan pitäisi vahvistaa ja naisten maanpuolustustahtoa vahvistaa.

Turvallisuuspolitiikka ja maanpuolustustahdon vahvistaminen ovat Suomen tulevaisuuden tärkein kysymys. Kurdeista voi tässä suhteessa ottaa hyvinkin mallia.

Tapio Tuurille ja Marko Parkkolalle lyhyt kommentti

Kiitän Tapio Tuuria ja Marko Parkkolaa tärkeän asian esille ottamisesta.

Putinia "ymmärtäviä" ihmisiä on selvästikin mukana Suomenkin kansallisessa liikkessä. Putinin ryöstöretkeä Ukrainaan ymmärretään. Länsi nähdään kriisin todellisena aiheuttajana aivan kuin RT:n propagandassa. Suomi on muka aivan eri asia kuin Ukraina, joka on muka luonnollinen osa Venäjää.

Selitys Putiniin kohdistuvalle ihailulle on tietysti se, että Vladimir Putinin retoriikassa on painotettu perinteisiä arvoja sekä mm. homojen oikeuksien ja amerikkalaiskeskeisen globalisaation vastaisuutta. Venäjä kuitenkin on edelleen ilmiselvästi Suomen vapauden pahin vihollinen. Venäjän uhka on koko ajan voimistumassa päinvastoin kuin monet haihattelijat presidentti Tarja Halonen etunenässä pitkään kuvittelivat. Venäjän lentokoneet ovat mm. loukanneet Suomen ilmatilaa useita kertoja.

Venäjän ymmärtäjät on viipymättä puhdistettava kansallisesta liikkeestä - siis esimerkiksi Sisusta, elleivät he suostu itsekritiikkiin. (Puhdistamisella tarkoitan mm. erottamista ja välien katkaisemista henkilökohtaisella tasolla.)

Viimeisen 10 vuotta suomalainen kansallismielinen liike on keskittynyt islam-kritiikkiin ja pakkoruotsin vastustamiseen. 20- ja 30-lukujen ryssänvihan perinne on jäänyt syrjään. AKS:n valajäsenen nro 27 Elmo Kailan ajatus, että luokkaristiriitoja on alennettava ja koko kansa on saatava yhtenäisenä maanpuolustusaatteen taakse Venäjän uhan torjumiseksi, on nostettava uudelleen kansallisen liikkeen keskiöön. Turha puoluekilpailu, joka vain kasvattaa ristiriitoja kansan sisällä, on saatava minimoitua.

Tarvitaan synteesi 20-luvun kansallisen liikkeen Venäjän uhan torjumiseen perustuneen lähestymistavan ja 2000-luvun islam- ja maahanmuuttokriittisen lähestymistavan välillä. Nyt tarvitaan luovuutta tämän synteesin rakentamiseen.

Olen samaa  mieltä Tuurin kanssa, että Nato-jäsenyys on hyväksyttävä kansallismielisen liikkeen tavoitteeksi. Vaikka kansallismieliset eivät luonnollisesti yleensä kannata kansainvälisiä sitoumuksia, vastentahtoisuudesta huolimatta on oltava käytännöllinen ja ymmärrettävä milloin tarvitaan liittoutumista. Suomi ei yksin kykene puolustautumaan. Nato-jäsenyys loisi Venäjää kohtaan peloitevaikutuksen, mikä suurella todennäköisyydellä estäisi koko aggression ennen kuin se edes pääsisi kunnolla alkuun.

Obama ei halua olla maailmanpoliisi, mutta maailma tarvitsee maailmanpoliisin

Barack Obama ei ole muslimi - suurin osa sen suuntaisesta amerikkalaisesta republikaanisesta Obama-propagandasta on vain omiaan pilaamaan kaiken keskustelun. Arvostan tavallaan Obamaa siitä, että hän on tähän mennessä toteuttanut melko hyvin lupauksensa olla erilainen presidentti kuin George Bush junior. Siis lupauksensa olla sekaantumatta maailman asioihin maailmanpoliisin roolissa. Nytkin kun hän on reagoimassa ISIS:in harjoittamaan Lähi-Idän kansoihin kohdistuvaan terroriin, hän tekee sen äärimmäisen ahdistuneena ja pitkin hampain.

En kuitenkaan ole samaa mieltä Obaman kanssa USA:n ulkopolitiikasta. Minusta on paha asia, että Amerikka ei halua olla maailmanpoliisi. Maailma tarvitsee maailmanpoliisia ja vielä enemmän maailman rajamaat kuten Suomi ja Ukraina tarvitsevat maailmanpoliisia puolustautuakseen maailmanrosvoilta kuten Venäjältä. Tässä maailmassa roistot - kuten ISIS ja Venäjä - hyökkäävät armotta pienempiensä - esimerkiksi liittoutumattomien rajamaiden ja pienten vähemmistöjen - kimppuun. Liittoutumattomien rajamaiden on tietysti liittouduttava, mutta tarvitaan myös maailmanpoliisia, mitä roolia ei voi ottaa muu kuin USA.

1800-luvulla maailmanpoliisina toimi Britannia. Britannia mm. kielsi orjakaupan Atlantilla yksipuolisesti. Atlanti oli Britannian sisämeri.

USA:n maailmanpoliisi-toiminnan inhoaminen on yksi vasemmiston, libertaarien ja monen kansallismielisen mieliharrastus. Meillä kansallismielisillä ei ole enää varaa sellaiseen Suomen edun vastaiseen toimintaan. Ranskalaisilla sohva-kansallismielisillä ehkä on, meillä ei. Suomalaisten kansallismielisten on syytä tehdä vahva irtiotto kaikenlaiseen amerikkalaisen isolationismiin. On Suomen etu, että seuraava USA:n presidentti on haukka. Esimerkiksi Hilary Clinton. Jos uuskonservattivit harkitsevat tukeaan Clintonille, hakitsen kyllä minäkin. Amerikka-vastaisuus ei ole Suomen etu.

Sorry vaan kaikki mukafiksut vasemmalla ja äärioikealla: Amerikan inhoaminen on putoamassa muodista. Ja vaikka ei olisikaan, Amerikan vastustamiseen keskittyminen tilanteessa, missä maailmanroisto Venäjä on Suomen tämän hetken suurin uhka, osoittaa lähinnä täydellistä idiotismia.

Ps. Suosittelen teitä lukemaan Foreign Affairsin Obama-kritiikin, joka selittää miksi Obaman periksianto maailmanpoliisin roolille on riittämätön. Suosittelen lukemaan myös professori Ian Morrisin loistavan kirjan War - What is it good for. (Yritän arvostella kirjan myöhemmin.)

Microsoft/Nokian romahdus: loputkin työpaikat vaarassa

Seurasimme tällä blogilla viitisen vuotta Nokian matkapuhelin-liiketoiminnan romahdusta. Ja sitä, miten Nokia yrityksenä viime tipassa pelastui myymällä romahtaneen matkapuhelin-busineksensä Microsoftille työntekijöineen.  Microsoft teki huonot kaupat. Se osti Nokian matkapuhelin-liiketoiminnan vain koska Steve Ballmerin toimitusjohtaja-kauden strategia vaati, että Microsoftilla on oma ratkaisu kaikille alustoille (PC, tabletti ja matkapuhelin).

Kirjoitin kaupan yhteydessä: Yleinen käsitys USA:ssa alkaa olla selvä: Microsoft osti Nokian, koska puhelinliiketoiminnan saaminen sen omiin käsiin oli oleellinen osa Microsoftin TÄYSIN VÄÄRÄÄ strategiaa matkia Applea. 

Uuden toimitusjohtajan myötä Microsoft on ilmeisesti hiljalleen ajamassa koko matkapuhelin-liiketoimintaansa alas - Microsoft/Nokian työntekijät Suomessa tulevat menettämään työpaikkansa.

HS kertoo seuraavaa:

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen uskoo, että huonoja uutisia ohjelmistoyhtiö Microsoftin työpaikkojen osalta tulee Suomeen vielä lisää.

3000 Suomeen jäävää Microsoftin työpaikkaa ovat vaarassa kadota. Henkilöstöllä on nyt jo vahva käsitys siitä, että seuraavat yt-neuvottelut alkavat lokakuun aikana", Malinen sanoo.

Microsoft ilmoitti elokuun lopussa, että heinäkuussa aloitetut yhteistoimintaneuvottelut ovat päättyneet. Työpaikkansa menettää Suomessa 1050 ihmistä.

Oli virhe äänestää Niinistöä

Kun äänestin Niinistöä viime vaaleissa, tein sen pitkin hampain, ja ilmaisin asian Faceboookissa monta kertaa ääneen. Tajusin median juttujen perusteella, että Niinistö on luonteeltaan Halosen kaltainen kyykyttäjä. Äänestin kuitenkin Niinistöä, koska ajattelin, että Niinistö on "meikäläinen" ja että Haaviston äänestäjät ovat samaa sakkia kuin Halosen äänestäjät. Luotin, että Niinistö kannattaa Natoa.

Unohdin sen, että siinä missä öykkäri rakastaa valtaa ja pitää alempiensa nöyryyttämisestä, hän yleensä myös nöyristelee vahvempiaan, koska on pelkuri. Öykkäri tai koulukiusaaja, kun jää yksin vahvempansa kanssa, muuttuu kuuliaiseksi narriksi.

Niinistö veti ilmeisesti tukensa Natolta käytyään Putinin puhuttelussa Moskovassa tai Lavrovin käydessä Suomessa. Moskovassa hän jo esitti ajatuksen, että haluaa jatkaa Halosen viitoittamaa tietä. Luulin silloin, että Niinistö teeskentelee niin kuin suomalaisilla poliitikoilla on tapana Moskovassa teeskennellä. Mutta ei ilmeisesti.

Nolottaa oma virheeni - pyydän anteeksi. Ei ole punaisia ja valkoisia vaan [väristä riippumatta] vain isänmaallisia Suomen kansalaisia, sanoi aikoinaan sotien välisen ajan ehkä henkisesti vankin suomalainen poliitikko Kyösti Kallio. Valitettavasti on sitten myös näitä halosia ja niinistöjä.

Suomi ei ole erityistapaus paitsi naiviutensa osalta

Kirjoitin jonkin aikaa sitten siitä, miten Suomen turvallisuuspolitiikan epäonnistuminen johtuu pitkäti suomalaisten kuvitelmasta että olemme erityistapaus.

Kun olin nuori, Itä-Euroopassa oli joukko Venäjän (Neuvostoliiton) valtaamia entisiä valtioita (Georgia, Armenia, Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, ...) , joukko Venäjän satelliittivaltioita (Unkari, Puola, DDR, ...) ja suomettunut Suomi. Suomi kutsui itse itseään puolueettomaksi valtioksi ja muita Itä-Euroopan maita Itäblokiksi. Suomi ei kuulunut suomalaisten mielestä Itä-Eurooppaan ollenkaan, vaikka kartasta voisi luulla toisin.

Suomi oli näistä valtioista selkeästi menestynein ja myös piti itseään menestyneimpänä. Sodan nöyryytyksestä oli noustu ja päästy pitkälle. Itsetyytyväisyys oli tavallaan perusteltua, vaikka Suomen vapaus oli rajoitettua.

Kun Neuvostoliitto romahti, muut Itä-Euroopan maat näkivät tilaisuutensa tulleen. Ne käyttivät uutta tilannetta viivyttelemättä jamaksimaalisesti hyväkseen ja integroituivat länteen niin tehokkkaasti kuin mahdollista. Suomi luotti omaan "puolueettomuuteensa" ja jäi turvallisuuspoliittisen integraation ulkopuolelle. Suomen ei tarvinnut Suomen johdon mielestä mennä Natoon, koska olimme erikoistapaus"puolueettomuutemme" takia. Terve itsetyytyväisyys muuttui aiheettomaksi itsetyytyväisyydeksi ja ylimielisyydeksi.

Historian professori Marko Maunula todistaa samaa suomalaisten erityislaatuisuudesta.

Suomi teki vakavan virheen, kun se ei liittynyt Natoon jo 1990-luvulla. Valitettavasti katteeton optimismi ja kummallinen myytti suomalaisesta erityissuhteesta Venäjään estivät liittymisen.

Suomalaiset jostain kumman syystä kuvittelevat olevansa Venäjän ja venäläisyyden asiantuntijoita. Tämä harhaluulo kumpuaa samasta myyttisten kumpujen yöstä kuin uskomus ”venäläiseen sieluun”.

Me uskomme, että venäläisyys ja venäläinen ajattelutapa ovat jonkin sortin esoteerinen voima, johon me olemme kytkettyjä liki paranormaalein sitein. Me osaamme kanavoida aivomme Puškinia lukevien, vodkaa juovien ja mollivoittoisia lauluja kuuntelevien naapuriemme taajuudelle, ja muun maailman pitäisi kuunnella meidän meediotulkintojamme venäläisen sielun kielten soimisesta.

Jostain syystä muuta maailmaa ei meidän Venäjä-tuntemuksemme vakuuta. Haglundin mainitsema aikaisempi suomalainen uskomus, että me voisimme toimia jonkin sortin demokraattisena kätilönä, joka ohjaa Venäjää kohti oikeaa, moniarvoista ja liberaalia demokratiaa, on mallikappale meidän suomalaisten Venäjän tuntemuksen heppoisuudesta sekä itseriittoisesta ja pompöösistä uskostamme omaan Venäjä-viisauteemme.

Valitettavan suuri osa suomalaisten Venäjä-asiantuntijoiden lausunnoista on mutu-pohjalta ponnistavaa subjektiivista sanahelinää, jossa datan sekä talous- ja sotilaspoliittisten realiteettien analyysi jää toissijaiseksi. Paljon kiinnostavampaa ja valaisevampaa analyysia Venäjästä voi lukea vaikkapa amerikkalaisten laatulehtien sivuilta.

Jos joku naapustossamme tuntee Venäjän hyvin, se on Viro. Eteläiset naapurimme joutuivat, vuosikymmenten saatossa, traagisesti tutustumaan venäläiseen politiikkaan erittäin läheisesti. Kun he palasivat itsenäisiksi, miten he käyttivät Venäjä-tuntemustaan? Juoksemalla Natoon heti, kun se oli mahdollista.

"Tulitauko" eli Itä-Ukrainan osien luovutus Venäjälle

Ennustin ajat sitten, että Krimin valtauksen jälkeen Venäjä valtaisi Donetskin ja Harkovan alueet. Venäjä on nyt eilen alkaneen "tulitauon" myötä saanut faktisesti haltuunsa suuren osan Itä-Ukrainaa. (Ei tosin vielä Harkovaa.) Ukraina luopui/luopuu de facto suvereniteetistään Itä-Ukrainan vallattujen alueiden osalta.

Tähän asti venäläiset ja heidän separatistinsa ovat propagandassaan vaatineet Ukrainan perustuslain muuttamista federaaation muotoon ja Itä-Ukrainan itsehallinnon kasvattamista. Todellisuudessa Itä-Ukrainassa tapahtuu sama mikä Krimillä - ja aiemmin Georgian Abhaasiassa ja Etelä-Ossetiassa ja jo sitä ennen Moldovan Transniestriassa:

Alue irrotetaan Ukrainan valtiosta ja joko liitetään suoraan Venäjään tai alueiden asema "itsenäisinä kansantasavaltoina" (=Venäjän nukkevaltioina) stabilsoidaan. Alueet saattavat nimelisesti pysyä Ukrainan valtion osina osavaltioina, mutta tällä ei ole kuin propagandistinen merkitys. Guardian-lehti kertoo mm., että Venäjä on aloittanut kahdenväliset neuvottelut proxy-valtioidensa kanssa öljyntoimituksista.

Venäjän suorittama Itä-Ukrainan osien valtaus oli siis vain yksi askel ketjussa Itä-Euroopan maiden pilkkomisessa, epästabilisoimisessa ja ottamisessa Venäjän ja sen proxy-valtioiden haltuun. Eteneminen ei tietenkään pysähdy tähän. Tulitauko tuskin kestää ja vaikka kestäisikin, Putin jatkaa seuraavalle alueelle.

En tietenkään väitä, että minulla on todisteet siitä, että eteneminen jatkuu myöhemmin kohti Odessaa tai Narvaa tai Lappeenrantaa. Aika on osoittanut intuitioni monta kertaa oikeaksi. Niin kauan kuin Länsi ei pysäytä Putinia, Putin jatkaa etenemistään. Keinoina on disinformaatio, "separatismi", "tulitauot", tyhjät lupaukset, venäläiset "rauhanturvaajat" ja Lännessä toimivat viideskolonnalaiset. Perustelut toimille keksitään luovasti ja muuttuvat jatkuvasti. Ensin puhutaan Ukrainan muuttamisesta federatioksi ja sitten yhtäkkiä Novororossijan valtiosta.

Venäjän strategia on toisintoa Hitlerin strategiasta 30-luvun lopulla. Hitler ehti - ennen kuin Länsi todella reagoi - saada hiljalleen haltuunsa a) Reininmaan, b) Danzigin vapaavaltion, c) Itävallan, d) Tsekkoslovakian Sudettialueet, e) Tsekkoslovakian Böömin ja Määrin, f) Liettuan Memelin kaupungin sekä g) Tsekkoslovakian Slovakian, johon Saksa muodosti Transniestrian kaltaisen nukkevaltion. Putin on ottanut vasta haltuunsa a) Georgian Abhaasian, b) Georgian Etelä-Ossetian, c) Ukrainan Krimin ja d) osan Itä-Ukrainaa. Putin pysäytetään kuten Hitlerkin. Mitä aikaisemmin sitä parempi.

Kansankokonaisuus ei läde arvaamaan mikä on seuraava alue Putinin projektissa.

Niinistö käytti arvovaltansa Natoa vastaan

Niinistö käytti arvovaltansa Natoa vastaan.

Äänestin itse Niinistöä presidentiksi ja olen äärimmäisen pettynyt siihen, että hän vaikuttaa lähinnä Tarja Halosen kopiolta. Voi vain ihmetellä, miksi hän pettää äänestäjänsä ja miksi hän pettää isänmaan. Vai onko Venäjä pelotellut hänet täysin ja uhannut vastatoimilla, jos Suomi hakeutuu Natoon?

Selitystä emme tule saamaan - Suomessa ei äänestäjiä ja kansalaisia kunnioiteta sen vertaa että saisimme selityksen. Jotain poliittista propagandaa kyllä kuulemme:

Minusta me rakennamme nyt turvallisuuttamme omiin puolustusvoimiin, jotka ovat eurooppalaisessa mittapuussa aika ainutlaatuiset, siinä mielessä me ajattelemme nämä asiat koko lailla toisin kuin monet EU-maat.

Odotin, että Niinistö käyttäisi arvovaltaansa Naton puolesta. Mutta hän petti isänmaan.

Suomen romahdus - osa 3 - suomalaisten naivismi

Suomalainen nimettomänä pysynyt diplomaatti toteaa sen, mikä tällä blogilla on todettu jo vuosia: Suomalaisten luottamus siihen, että Venäjä ei uhkaa meitä, on esimerkiksi amerikkalaisten mukaan hyvin naivi. Diplomaatti itse tuntuu ajattelevan samaan tapaan - diplomaattina hän kyllä keksii näennäisiä vasta-argumentteja amerikkalaisten hämmentyneille kysymyksille, mutta ei usko niihin itsekään.

Suoraviivaiset amerikkalaiset ovat alkaneet kysellä Suomen turvallisuuspolitiikasta. Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut, joten miksi Suomi ei muuta linjaansa? 

"Siihen voi vastata, että Suomeen ei kohdistu suoraa uhkaa, ja uskomme kansalliseen puolustukseen", diplomaatti sanoo. Kaikki Washingtonissa eivät perustelua ymmärrä. 

Eikä ymmärrä yksikään täysälyinen suomalainen isänmaan ystävä. Puolustusministerimmekin kyllä toistaa väitettä, että sotilaallista uhkaa ei ole. Mutta tarkoittaako hän sitä, että uhkaa ei ole seuraavan kuuden kuukauden aikana vaikkakin tietysti kahden vuoden sisällä vai puhuuko näin vain rauhoitellakseen suomalaista äänestäjäkarjaa, on minulle hieman epäselvää.

Naiviudesta seuraa se, että olemme ilman turvatakuita. Kun Venäjä on likvidoinut koko Ukrainan valtion, Suomi saattaa hyvinkin siksi olla seuraavana vuorossa. Suomalaiset sosiaalisessa mediassa jankuttavat sohvafilosofit saattavat toistaa ylimielisenä, että meillä ei ole täällä mitään mitä venäläiset haluaisivat tai Venäjällä ei ole muuten mitään syytä hyökätä tänne.

Tällaiset argumentit eivät ole tosiasiassa minkäään arvoisia. Tosiasia on, että Venäjä rakentaa imperiumia ja mikä tahansa naapurimaa kelpaaa sen imperiumin rakennuspalikaksi. Kysymys on vain siitä, mikä maa on helpoin ottaa. Julkisesti mediassa esitettävä perustelu hyökkäykselle Putinilta kyllä löytyy helposti. Siinä ei tarvitse olla järjen häivääkään, koska eurooppalaiset putininmorisiamet nielevät sen kyllä.

Amerikkalaisten kanta on selvä. Jokainen rehellinen suomalainen tajuaa karvaan totuuden viimeistään nyt:

"Nato-maiden ja Natoon kuulumattomien maiden välillä on selvä raja. Monet Helsingissä ovat toivoneet, että jos Suomi on Natolle läheinen ja arvokas kumppani, Nato tulisi pahan paikan tullen apuun. Niin ei ole."

"Kuka ottaa kotivakuutuksen, kun naapurusto on jo tulessa?"

Vasemmistolainen Guardian antaa tilaa monikultturismin uhreille - kiitos !

Vasemmistolaisessa Guardian-lehdessä pakistanilaissyntyinen yliopistokoulutettu (Oxford) nainen ja yrittäjä kertoo siitä, miten häntä ja muita tyttöjä on kohdeltu ja kohdellaan pakistanilais-yhteisössä. Nainen on itse päässyt elämässään pitkälle, vaikka hän on joutunut 10-vuotiaana useiden raiskausten kohteeksi ja vaikka hänen vanhempansa eivät tukeneet tyttöä millään lailla.

I grew up in a small community of a few hundred British-Pakistanis in Skipton, less than 60 miles from Rotherham. When I was 10 a neighbour started sexually abusing me. Paralysed by shame, I said nothing.

At 18 I was fortunate enough to receive an offer to study at Oxford University. I was enthralled with the exciting new world around me and tried desperately to fit in. I replaced my traditional shalwar kameez with jeans. I bared my shoulders and cut my hair. I socialised more than I studied and became president of the Oxford Union.

...

It was only after a decade away from Skipton that I was finally able to garner the courage to return and testify against my abuser. When I first told my mother about the abuse I’d suffered, she was absolutely devastated. The root of her anger was clear: I was heaping unbound shame on to my family by trying to bring the perpetrator to justice. In trying to stop him from exploiting more children, I was ensuring my parents and my siblings would be ostracised. She begged me not to go to the police station.

If I’d still been living in Skipton, surrounded by a community who would either blame me for the abuse or label me a liar, I’m not sure I could have rejected her demands.

1200 nuorta tyttöä joutui englantilaisessa kaupungissa pakistanilaisten miesten pedofilian kohteeksi. Sosiaalivirkailijat vaikenivat. Monikulttuurisuuden ideologia herättää sosiaalivirkailijoissa pelon, että heidät leimataan rasisteiksi.

Feministejä ei pakistanilaistyttöjen kohtalon kiinnosta pätkän vertaa. Feministejä ei asia kiinnosta, koska pakistanilaistytöt eivät ole valkoisen patriarkaatin uhreja vaan erilaisten ihmisten. Uhrit eivät ole valkoisia keskiluokan naisia, joita feminismi edustaa. Feminismi on äärielitistinen keskiluokan ideologia.

Tässä ei tietysti Halla-ahoa lukeneille ole mitään uutta, mutta hienoa että ongelma nostetaan esiin myös brittiläisessä "edistyksellisessä" lehdistössä.