Tänään Ukrainan kansa - tai sen terve osa - taistelee Viktor Janukovytšin hallitusta vastaan Kiovan kaduilla. Janukovytš ja hänen kannattajansa Itä-Ukrainassa ovat myyneet maansa Putinille öljystä ja kaasusta. Janukovytš on ryhtynyt supistamaan Ukrainan demokratiaa ja ihmisoikeuksia lainsäädännön kautta. Kiovan kaduilla on käynnissä sota demokratian ja vapauden puolesta.
Ukraina on Venäjän painostuksesta luisumassa kohti samankaltaista autoritääristä hallintoa kuin Venäjä ja Turkki.
Venäjä on ajat sitten ilmaissut että sen päämääränä on naapurimaidensa suvereniteetin romuttaminen. Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais loi aikoinaan ajatuksen Venäjän uudesta imperiumista, jossa energiapolitiikkaa hyväksi käyttäen pyritään kasvattamaan Venäjän mahtia lähialueilla. Venäjän uuden imperialismin ensimmäisiä sovellusalueita ennustettiin 2005 olevan Ukraina, Valko-Venäjä, Puola ja Baltia. Venäjä oli jo silloin voimakkaasti laajentanut omistuksiaan entisten neuvostotasavaltojen kuten Armenian, Georgian, Viron ja Latvian energiasektorista. Katri Pynnöniemi totesi silloin Ulkopolitiikka-lehdessä energiapolitiikan olevan yhä tärkeämpi osa presidentti Putinin ulkopolitiikkaa. Venäjä pyrki Pynnöniemen mukaan aiempaa järjestelmällisemmin käyttämään hyväksi monopoliasemaansa lähialueidensa energiataloudessa ja vaikuttamaan näin naapurimaiden talous- ja sisäpolitiikkaan.
Helsingin Sanomat ennusti myös vuonna 2006:
Autoritäärinen Venäjä näyttää suhtautuvan epäluulolla demokratiakehitykseen naapurustossaan kuten sen koleat välit Georgian, Ukrainan ja myös balttien kanssa kertovat. ... Sikäli kuin Kremlin ulkopolitiikalla on yhtenäinen johtoajatus, se näyttää olevan suurvalta-aseman palauuttaminen.
Ulkopolitiikka-lehti kirjoitti 2005, että Venäjän energiasektorin johto on suurelta osalta turvallisuuspalvelun miesten miehittämä. Ulkopolitiikka-lehden artikkelin mukaan venäläiset öljy-yhtiöt rahoittivat Latviassa ja Liettuassa oppositiopuolueiden vaalikampanjoita.
Tänään Putin puhuu HS:n mukaan euraasian yhdentymisestä:
"Euraasian yhtyminen tarjoaa mahdollisuuden koko Neuvostoliiton jälkeiselle alueelle muuntua globaalin kehityksen yhdeksi itsenäiseksi keskukseksi sen sijaan, että se on jossakin Euroopan ja Aasian liepeillä"...
Putin jätti sanomatta, kuka Euraasian unionia johtaa. Venäjän politiikka kertoo vastauksen: Venäjä tietenkin.
Moskovassa tiedetään, että toive paluusta supervallaksi on turha, jos Ukraina lipsahtaa lännen leiriin. Putinin maailmankuva perustuu nollasummapeliin. Venäjää suosiva Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš onkin lähtenyt Venäjän tielle rajoittamaan kansalaisvapauksia ja muita kansanvallan edellytyksiä.
Euraasian liitto on Neuvostoliiton jatko. Se korjaa osittain sitä "onnettomuutta", joka Neuvostoliiton hajoaminen joillekin ihmisille oli.
Suomessa vastustetaan epäviisaasti tässä tilanteessa Nato-jäsenyyttä. Vanhemmat haikailevat ilmeisesti jonkun kekkoslaisen ajan perään ja nuoremmat elävät hedonistin Ruususen unta, johon ei kuulu huoli kansakunnan tulevaisuudesta.
Venäjä on ajat sitten ilmaissut että sen päämääränä on naapurimaidensa suvereniteetin romuttaminen. Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais loi aikoinaan ajatuksen Venäjän uudesta imperiumista, jossa energiapolitiikkaa hyväksi käyttäen pyritään kasvattamaan Venäjän mahtia lähialueilla. Venäjän uuden imperialismin ensimmäisiä sovellusalueita ennustettiin 2005 olevan Ukraina, Valko-Venäjä, Puola ja Baltia. Venäjä oli jo silloin voimakkaasti laajentanut omistuksiaan entisten neuvostotasavaltojen kuten Armenian, Georgian, Viron ja Latvian energiasektorista. Katri Pynnöniemi totesi silloin Ulkopolitiikka-lehdessä energiapolitiikan olevan yhä tärkeämpi osa presidentti Putinin ulkopolitiikkaa. Venäjä pyrki Pynnöniemen mukaan aiempaa järjestelmällisemmin käyttämään hyväksi monopoliasemaansa lähialueidensa energiataloudessa ja vaikuttamaan näin naapurimaiden talous- ja sisäpolitiikkaan.
Helsingin Sanomat ennusti myös vuonna 2006:
Autoritäärinen Venäjä näyttää suhtautuvan epäluulolla demokratiakehitykseen naapurustossaan kuten sen koleat välit Georgian, Ukrainan ja myös balttien kanssa kertovat. ... Sikäli kuin Kremlin ulkopolitiikalla on yhtenäinen johtoajatus, se näyttää olevan suurvalta-aseman palauuttaminen.
Ulkopolitiikka-lehti kirjoitti 2005, että Venäjän energiasektorin johto on suurelta osalta turvallisuuspalvelun miesten miehittämä. Ulkopolitiikka-lehden artikkelin mukaan venäläiset öljy-yhtiöt rahoittivat Latviassa ja Liettuassa oppositiopuolueiden vaalikampanjoita.
Tänään Putin puhuu HS:n mukaan euraasian yhdentymisestä:
"Euraasian yhtyminen tarjoaa mahdollisuuden koko Neuvostoliiton jälkeiselle alueelle muuntua globaalin kehityksen yhdeksi itsenäiseksi keskukseksi sen sijaan, että se on jossakin Euroopan ja Aasian liepeillä"...
Putin jätti sanomatta, kuka Euraasian unionia johtaa. Venäjän politiikka kertoo vastauksen: Venäjä tietenkin.
Moskovassa tiedetään, että toive paluusta supervallaksi on turha, jos Ukraina lipsahtaa lännen leiriin. Putinin maailmankuva perustuu nollasummapeliin. Venäjää suosiva Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš onkin lähtenyt Venäjän tielle rajoittamaan kansalaisvapauksia ja muita kansanvallan edellytyksiä.
Euraasian liitto on Neuvostoliiton jatko. Se korjaa osittain sitä "onnettomuutta", joka Neuvostoliiton hajoaminen joillekin ihmisille oli.
Suomessa vastustetaan epäviisaasti tässä tilanteessa Nato-jäsenyyttä. Vanhemmat haikailevat ilmeisesti jonkun kekkoslaisen ajan perään ja nuoremmat elävät hedonistin Ruususen unta, johon ei kuulu huoli kansakunnan tulevaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti