Microsoftin romahdus jatkuu: Windows Phone, koulut

Lehdistö raportoi viime viikolla, että Windows Phonen eli käytännössä Lumian, markkinaosuuden kasvu on pysähtynyt ja kääntynyt jonkinmoiseen laskuun. Uusi Suomi kysyi, onko Microsoft ostanut Nokialta kuraa. Markkinaosuuden notkahdus on dramaattista, koska markkinaosuus on ennestäänkin alhainen ja markkinat odottivat nousua tilanteessa, missä Microsoft oli pannut koko voimansa Lumian taakse.

Microsoftin tulos on edelleen hyvä - Windows myy tosin vuosi vuodelta vähemmän. Microsoft on nyt kovaa vauhtia menettämässä koulut. Microsoftin markkinaosuus USA:n kouluissa putosi 48%:sta 28%:iin 2012-vuodesta 2013Q3:een. Tulevat työntekijät ja päätöksen tekijät eivät pian kouluissa Microsoftin Officea ja Windowsia näe.

Windowsin asema pelimaailmassa on toki vielä kova ja yritysten pilvipalveluissa voimakkaasti kasvava. Microsoft saattaa onnistua muuttamaan itsensä PC-softa-firmasta johonkin toiseen rooliin samalla lailla kuin Nokia näyttäisi onnistuneen muuttamaan itsensä puhelin-firmasta verkkoinfran valmistajaksi. Romahdus on viisauden alku.

Rokottamatta jättäminen, siivellä eläminen ja kansanterveys

Kirjoitin aikoinaan rokottamatta jättämisestä yhteisöllisyden näkökulmasta:

Jos kaikki rokottavat lapsensa esimerkiksi poliota vastaan, tautiepidemia voidaan välttää. Mutta on oleellista havaita että itse asiassa riittää että tietty tarpeeksi korkea prosentti ihmisistä rokottaa lapsensa, jotta epidemia voidaan välttää. Lääketieteessä käytetään termiä herd immunity:

"Herd immunity (or community immunity) describes a type of immunity that occurs when the vaccination of a portion of the population (or herd) provides protection to unvaccinated individuals."

On siis täysi syy puhua kansanterveydestä eikä pelkästään yksilöiden terveydestä.

On tärkeää tajuta että yhteisön immuniteetti on julkishyödyke jonka tuottamiseen liittyy vapaamatkustajan ongelma: jos kaikki muut ihmiset N - 1 rokotuttavat itsensä, mutta yksi henkilö jättää itsensä rokottamatta, ko. henkilö hyötyy yhteisön immuniteetista ilman että itse osallistuu immuniteetin tuottamiseen. Rokotuksesta on aina tietty haitta yksilölle joten tällainen vapaamatkustaja pääsee hyötymään. 

HS kirjoitti tänä aamuna Lohjan tapauksesta:

"Tämä on niin sanottua siivellä elämistä", professori Timo Vesikari Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksesta kuvaa.

"Tällaiset yhteisöt saattavat pärjätä siksi, koska Suomessa tuhkarokkorokotuksen suosio on erittäin korkea, jotain 97–98 prosenttia. Tauti ei leviä normaalisti Suomessa, ja rokottamatta tartunnalta voi säästyä pitkällekin."

Vesikari arvelee, että steineryhteisössä ei olla kovimpia mahdollisia rokotevastustajia, mutta luonnonmukaisuus on arvossaan. Steinerajattelu ei neuvo jättämään rokotuksia pois.

"He pitävät esimerkiksi tuhkarokkoa normaalina lastentautina, joka lasten tavallaan kuuluu luonnonjärjestyksen mukaan sairastaa, ja sairastaminen vain vahvistaa vastustuskykyä. Se pitää paikkansa mutta edellyttää, että lapsi selviää siitä hengissä."

Samainen HS on kuitenkin antanut tilaa väärän tiedon levittäjille. Akuliina Saarikoski selitti HS:ssä aikoinaan:

Suomalaisessa rokotevimmassa arvioidaan tehokkuutta kansanterveyden, ei yksilöiden terveyden kannalta. Jos mittari on tämä, hyväksytään samalla että tietty prosentti rokotettavista sairastuu rokotteista aiheutuviin sairauksiin, kuten narkolepsiaan.

Rokotteista on vaikea saada objektiivista tietoa, koska kaikki lääkärit viittaavat kansanterveyslaitoksen suosituksiin, jotka siis puolestaan laaditaan kansan, ei yksilöiden terveyttä ajatellen.

Kyse on nimenomaan kansanterveydestä tai siis lauman terveydestä eikä pelkästään yksilöiden terveydestä. No toivottavasti Lohjan tapauksesta opittiin ja miksipä ei opittaisi.

Venäjä keksii universalismin ja hyödylliset idiootit aina uudelleen

Venäläiset keksivät internationalismin/universalismin aina uudelleen. Dostojevskilaiset uskoivat että tsaarin Venäjä on universalistinen valtio, joka turvaa mm. vähemmistöjen kuten suomalaisugrilaisten aseman. Neuvostoliitto loi vasemmistolaisen universalismin. Koko maailman kommunistinen liike oli alistettu Kominternille ja suuri joukko vasemmistolaisia seurasi Neuvostolliittoa kuin lampaat. Ranskalainen älymystö etunenässä.

Ranskan kommunistipuolue mm. kieltäytyi tukemasta Ranskan taistelua Saksaa vastaan vastaan koska Neuvostoliitto ja Saksa olivat sillä hetkellä liitossa keskenään. Neuvostoliitto oli kommunistin isänmaa. Suomalainen Otto-Wille Kuusinen oli tyyppiesimerkki. 

Nyt Venäjällä toivotaan, että koko maailman konservatiivit pitäisivät Putinia johtotähtenään: 

""It is a mistake to believe that Putin wants to lower a new Iron Curtain, build a new Berlin Wall and pursue a policy of isolationism," Morozov wrote in Colta.ru.  "On the contrary, Putin is creating a new Comintern. This is not isolationism, but rather the maximum Putinization of the world. The Comintern was a complex system that worked with ideologically sympathetic intellectuals and politicians. What we are seeing now is not an attempt to restore the past, but the creation of an entirely new hegemony."" 

Osa amerikkalaisesta traditionalismista haluaa seurata Putinia ja Suomessa jotkut haluavat liittyä mukaan. 

While his stance as a defender of traditional values has drawn the mockery of Western media and cultural elites, Putin is not wrong in saying that he can speak for much of mankind," conservative American commentator Patrick Buchanan wrote. "Putin may be seeing the future with more clarity than Americans still caught in a Cold War paradigm."

Kutsuttakoon näitä konservatiiveja vaikkapa Putinin hyödyllisiksi idiooteiksi. Nämä ihmiset palvelevat Venäjän hegemonia-pyrkimyksiä aivan samallalailla kuin Kuusinen aikoinaan. Ihminen voi olla konservatiivi tai traditionalisti ja samalla ymmärtää, että Venäjä on vapauden vihollinen. 

Ukrainalaiset veljemme tarvitsevat kaiken tukemme.

al-Qaida etenee?

Suosittelen lukemaan Financial Timesin artikkelin siitä, miten päinvastaisista puheista huolimatta al-Qaida etenee. Sen toiminta on levinnyt laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin ja se pitää hallussaan alueita mm. Syyriassa ja Irakissa. Sen päämääränä onkin nyt enemmän kuin suora lännen vastainen toiminta, "emiraattien" luominen eri puolille maailmaa.

Putin - Suomen ja Ukrainan kansojen vihollinen

Tänään Ukrainan kansa - tai sen terve osa - taistelee Viktor Janukovytšin hallitusta vastaan Kiovan kaduilla. Janukovytš ja hänen kannattajansa Itä-Ukrainassa ovat myyneet maansa Putinille öljystä ja kaasusta. Janukovytš on ryhtynyt supistamaan Ukrainan demokratiaa ja ihmisoikeuksia lainsäädännön kautta. Kiovan kaduilla on käynnissä sota demokratian ja vapauden puolesta. Ukraina on Venäjän painostuksesta luisumassa kohti samankaltaista autoritääristä hallintoa kuin Venäjä ja Turkki.

Venäjä on ajat sitten ilmaissut että sen päämääränä on naapurimaidensa suvereniteetin romuttaminen. Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja ja Putinin luottomies Anatoli Tshubais loi aikoinaan ajatuksen Venäjän uudesta imperiumista, jossa energiapolitiikkaa hyväksi käyttäen pyritään kasvattamaan Venäjän mahtia lähialueilla. Venäjän uuden imperialismin ensimmäisiä sovellusalueita ennustettiin 2005 olevan Ukraina, Valko-Venäjä, Puola ja Baltia. Venäjä oli jo silloin voimakkaasti laajentanut omistuksiaan entisten neuvostotasavaltojen kuten Armenian, Georgian, Viron ja Latvian energiasektorista. Katri Pynnöniemi totesi silloin Ulkopolitiikka-lehdessä energiapolitiikan olevan yhä tärkeämpi osa presidentti Putinin ulkopolitiikkaa. Venäjä pyrki Pynnöniemen mukaan aiempaa järjestelmällisemmin käyttämään hyväksi monopoliasemaansa lähialueidensa energiataloudessa ja vaikuttamaan näin naapurimaiden talous- ja sisäpolitiikkaan.

Helsingin Sanomat ennusti myös vuonna 2006:

Autoritäärinen Venäjä näyttää suhtautuvan epäluulolla demokratiakehitykseen naapurustossaan kuten sen koleat välit Georgian, Ukrainan ja myös balttien kanssa kertovat. ... Sikäli kuin Kremlin ulkopolitiikalla on yhtenäinen johtoajatus, se näyttää olevan suurvalta-aseman palauuttaminen.

Ulkopolitiikka-lehti kirjoitti 2005, että Venäjän energiasektorin johto on suurelta osalta turvallisuuspalvelun miesten miehittämä. Ulkopolitiikka-lehden artikkelin mukaan venäläiset öljy-yhtiöt rahoittivat Latviassa ja Liettuassa oppositiopuolueiden vaalikampanjoita.

Tänään Putin puhuu HS:n mukaan euraasian yhdentymisestä:

"Euraasian yhtyminen tarjoaa mahdollisuuden koko Neuvostoliiton jälkeiselle alueelle muuntua globaalin kehityksen yhdeksi itsenäiseksi keskukseksi sen sijaan, että se on jossakin Euroopan ja Aasian liepeillä"... 

Putin jätti sanomatta, kuka Euraasian unionia johtaa. Venäjän politiikka kertoo vastauksen: Venäjä tietenkin. 

Moskovassa tiedetään, että toive paluusta supervallaksi on turha, jos Ukraina lipsahtaa lännen leiriin. Putinin maailmankuva perustuu nollasummapeliin. Venäjää suosiva Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš onkin lähtenyt Venäjän tielle rajoittamaan kansalaisvapauksia ja muita kansanvallan edellytyksiä.

Euraasian liitto on Neuvostoliiton jatko. Se korjaa osittain sitä "onnettomuutta", joka Neuvostoliiton hajoaminen joillekin ihmisille oli.

Suomessa vastustetaan epäviisaasti tässä tilanteessa Nato-jäsenyyttä. Vanhemmat haikailevat ilmeisesti jonkun kekkoslaisen ajan perään ja nuoremmat elävät hedonistin Ruususen unta, johon ei kuulu huoli kansakunnan tulevaisuudesta.

Korkman jukisesta sektorista

Sixten Korkman toteaa, että julkisen sektorin kokojen vertaaminen eri maiden välillä on vaikeaa.

Julkisten menojen vertailu Suomen ja muiden maiden välillä on hankalaa, sanoo Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman.

Tilastointiin liittyy Korkmanin mukaan sudenkuoppia, jotka tekevät vertailun vaikeaksi. Esimerkiksi tulonsiirtojen ja etuuksien verottaminen vaihtelee eri maissa, mikä vaikuttaa julkisten menojen suuruuteen.

Lisäksi vertailua vaikeuttaa se, että julkisen sektorin tehtävät määritellään hyvin eri tavoin eri maissa. Suomessa julkinen sektori kerää veroja koulutuksen ja terveydenhuollon järjestämiseen, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmiset joutuvat maksamaan ison osan terveydenhuollosta ja koulutuksesta omasta taskustaan.

Korkman on tietysti oikeassa. 

Julkinen sektori voi lisäksi olla joskus tehokaskin palvelun tuottaja. Tekesin toiminta esimerkiksi edisti suomalaisen peliteollisuuden syntyä voimakkaasti.

Välttämättä esimerkiksi Suomen terveydenhuollon suurin ongelma ei ole julkisten palveluiden tuotannossa vaan erilaisissa kartelleissa. Apteekki-kartellissa. Lääkäriliitto-kartellissa, joka on "asiantuntija"-lausunnoillaan pitänyt lääkärien koulutuksen alhaisena, mikä on johtanut lääkäripulaan ja sitä kautta lääkärien palkkojen nousuun. Mutta kilpailuviranomaiset, jotka nekin ovat osa julkista sektoria, eivät näitä kartelleja ole tehottomuutensa takia purkaneet. 

Julkinen terveydenhuolto on epäonnistunut dramaattisesti terveydenhuollon tietojärjestelmien uudistamisessa. Suomalaisen julkisen koulun taso on ollut suht korkea, mutta viimeaikaisten tutkimusten ja opettajien omien kokemusten perusteella julkisen koulutuksen taso on laskussa. 

Suuri osa ihmisistä jää työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska taloudelliset insentiivit eivät toimi, kun verotus ja tulon siirrot ovat korkeita. Suuri osa ihmisistä ei aktiivisesti huolehdi mielekkään koulutuksen hankkimisesta ja hankkiudu pois eilisen päivän aloilta ja romahtavista firmoista.

Vastakkainasettelun aika?

Markku Stenholm pohdiskelee ansiokkaasti suomalaista yhteiskuntaa Burken hengessä.

Kommentoin tässä yhtä kohtaa kirjoituksessa.

"Konservatismi nähdään liian usein pelkkänä haluna säilyttää vanhaa tai jopa palata siihen. Suomessa, jos ei muuallakin Euroopassa, käsityksiin konservatismista on vaikuttanut myös USA:n politiikan kaksinapaisuus. Muodostamme näkemyksellisen kehyksen siitä mitä jenkit sanovat konservativismiksi ja mitä he sanovat liberalismiksi ja sovitamme omat näkemyksemme noihin kehyksiin. Tämä yksinkertaistaa ajattelua liikaa, eivätkä USA:n politiikan vastakkainasettelulle perustuvat näkemykset enää kuvaa todellisuutta. Niitä on myös vaikea, ellei mahdoton, sovittaa eurooppalaiseen aatehistoriaan, vaan ne latistuvat eräänlaiseksi vapaamielisyyden ja tiukkapipoisuuden vastakkainasetteluksi."

Amerikkalaisen vastakkainasettelun siirtyminen Eurooppaan on huolestuttavaa mutta varsin vääjäämöntä.

Lähes kaikki ideologiset suuntaukset Euroopassa kopioivat oleelliselta osin ajatteluaan ja symbooleitaan USA:sta. Jopa USA:han kielteisesti suhtautuvien ideologioiden kannattajat kopioivat USA-kielteiset ajatuksensa suurelta osin USA:sta. Alunperin eurooppalaisia, mutta Euroopassa unohtuneita, ajatuksia kopioidaan USA:n kautta takaisin Eurooppaan.

Kopioitaessa ei lopioida vain teorioita ja ideoita vaan myös viholliskuvat. Esimerkiksi puheet "liberaalista eliitistä" on kopioitu pitkälti amerikkalaisilta webbisivuilta, samoin ajatus että konservatismi on puhdasta pahuutta on kopioitu USA:sta, samoin libertaarien viha valtiokeskeisiä ideologioita vastaan.

Rehellisestä ihmisestä amerikkalaisten viholliskuvat eivät ainakaan aluksi ihan täysin matchaa eurooppalaiseen todellisuuteen. Eri tavalla ajattelevat eivät ole ehkä kumminkaan aivan niin hulluja kuin amerikkalaiset aateveljet esittävät. Eurooppalaiset konservatiivit ja kristityt eivät sentään kai kannata kreationismia?  Epärehellisimmät ihmiset selittelevät ongelman jotenkin pois.

Mutta "ongelma" on itseään korjaava. Samaan aikaan kuin itse kopioidaan ajatuksia ja viholliskuvia USA:sta, myös muut kopioivat ajatteluaan USA:sta. Alunperin virheellinen viholliskuva - vastapuoli nimittäin ei oikeasti ole niin hullu kuin viholliskuva antaa ymmärtää - korjautuu sitä kautta, että vastapuoli alkaa muuttua samanlaiseksi kuin vastapuoli on amerikkalaisilla aateveljillä.

Teoriaa (viholiskuvaa) ei korjata muuttamalla teoriaa paremmaksi vaan muuttamalla todellisuus lähemmäs teoriaa. Itse asiassa todellisuutta ei tarvitse edes muuttaa tietoisesti vastaamaan mainiota teoriaa, vaan todellisuus muuttuu itsestään kun kaikki kopioivat amerikkalaisten ajattelua.

Seurauksena on vastakkainasettelun yhteiskunta, missä suuri osa mielipiteistä muodostetaan sitä kautta, että halutaan signaloida kuulumista ryhmään eikä sitä kautta että halutaan harjoittaa hyvää politiikkaa. Toisin sanoen seurauksena on tehoton yhteiskunta.

Mustalaisten avioliittoinstituutio - osa 5: kuolema ja lesken asema

Olen kirjoittanut aiemmin mm. romanien avioliittoinstituutiosta ja havainnut että Suomen mustalaiset ovat yksi harvoja yhteisöjä, joilta puuttuu perinteinen avioliittoinsituutio:

Suomen romanit muodostavat yhden niistä hyvin harvinaisista yhteisöistä, joissa avioliittoa eräänä tärkeänä instituutiona ei ole olemassa.... Suomen romaninuorilla ei ole vakiintunutta ja hyväksyttyä seurustelutapaa, joka johtaisi avioliittoon... Suomessa ei myöskään ole järjestettyjä avioliittoja [päinvastoin kuin esimerkiksi Ruotsissa]. Perinteisesti ainoa merkittävä tapa jolla suomalainen perinteistä kiinni pitävä romani saattoi muodostaa avioliiton oli karkaaminen...

Eräs syy tähän avioliiton rituaaliseen väheksyntään suomalaisessa romaniyhteisössä perustuu suvun jäseniltä odotettuun lojaalisuuteen. .. Jäsenten odotetaan osoittavan ehdotonta lojaalisuutta omaa sukuaan kohtaan, ja avioliitossa osapuolet jäävät ainoastaan oman sukunsa jäseniksi.

(Lainaus: Pentikäinen et al, Suomen Kulttuurivähemmistöt)

Kirkon ohjeessa työntekijöilleen todetaan taas:

Vihkiminen on romanien keskuudessa verrattain uusi ilmiö. Kirkollisen vihkimisen harvinaisuus on perua ajalta, jolloin kirkolliset toimitukset olivat romaneilta kiellettyjä. Romanien liittyminen yhteen noudattaa myös omaa kulttuurista kaavaansa, johon ei ole tarvittu kirkollista instituutioita.  

Yhteen meneminen on romanikulttuurissa häveliäisyyden piiriin kuuluva alue ja siksi romanikulttuuri lienee niitä harvoja kulttuureja maailmassa, jossa avioliitto ei ole keskeinen perhejuhla traditioineenYleensä uskovaiset romanit haluavat myös kirkollisen ja virallisen vihkimisen. Häveliäisyyssyistä kutsuvieraina ovat yleensä nuoret ihmiset. Isompiakin häitä järjestetään, mutta ne ovat huomattavasti pääväestöä harvinaisempia. Vihkiessä papin on hyvä tiedustella etukäteen, mitä kulttuuriseikkoja vihkitoimituksessa on hyvä ottaa huomioon.

Nyt luin Facebookista Ville Vuorela-nimisen ihmisen kommentin, jossa hän kertoi:

Katselin aikanaan yhden jakson "kakolan kaalet" -sarjaa. Romaniperheen isä kuolee = asiat rikotaan, lakanat revitään, huonekalut tuhotaan, kerrostaloasunto oli pakko myydä kun niitä ei enää nykyisin voi polttaa. Ja kaikki tämä perheessä johon jää ainakin leski ja aikamiespoika.

Toisin sanoen kun romanimies kuolee hänen tavaransa hävitetään. Esimerkiksi huonekalut. 

Täytyypä selvitellä romanien hautajais-perinteitä ja lesken oikeuksia tarkemmin. Mutta tavaroiden hävittäminen vaikuttaisi webbikeskustelujen perusteella olevan totta. Kukaan ei esimerkiksi suomi24:n romanipalstalla kiellä tätä väitettä:

Kun romani kuolee, niin irtaimisto hävitetään. Selitä siinä sitten sossussa, että lesken pitäisi saada uus rokokookalusto ja nahkasohvat kun vanhat on poltettu kuolemantapauksen vuoksi ja märssy romutettu ilman että olis edes mankkaa sisältä myyty.

Tarkimmat mustilaisethan hävittää koko astiaston, jos yksi astia siitä on tippunut lattialle. Tai jos keittiönpöytä on saastunut, niin tuhannen päreiksi sekin, vedellä sitä ei puhtaaksi saa. Tämmöisten tapojen ylläpitoon tarvitaan valkolaisia. 

Päinvastoin tapoja puolustellaan.

Hirvenmetsästys, kansalaisyhteiskunta ja monikulttuurisuus

Jean-Jacques Rousseau kuvasi ensi kerran hirvenmetsästystä malliesimerkkinä ihmisten välisen yhteistyön problematiikasta. Tässä perinteessä taloustieteessä on luotu hirvenmetsästys-peli (Stag Hunt), jota käytetään mallintamaan mm. kansalaisyhteiskunnan sosiaalista kontrahtia. 

Käsittelen kansalaisyhteiskuntaa ja sen suhdetta monikultturismiin Sarastuksen artikkelissa Hirvenmetsästys, kansalaisyhteiskunta ja monikulttuurisuus.

Krugman jutteli pehmeitä ja elvytyksen kannattajat taputtavat

Paul Krugman kertoi, että Suomessa ei leikkauksia tarvita.

Mietitäänpä siis vaihtoehtoja mitä Suomen pitäisi tehdä saadakseen talouden keskipitkällä aikavälillä kuntoon ja velkaantumisen loppumaan.

Vaihtoehtoja

90-luvun alussa ja aina ennenkin kilpailukyky nostettiin - ja julkisen sektorin kustannukset pidettiin kurissa - devalvoimalla. Nyt siitä keinoa ei ole. Lähinnä vastaava keino on sisäinen devalvaatio. Sisäinen devalvaatio merkitsisi palkkojen leikkauksia ja menojen leikkauksia. Lainojen leikkaus ei kuitenkaan käsittääkseni onnistu, koska tällä kertaa kaikki lainat on sidottu ulkoiseen valuuttaan - sitähän euro tehollisesti on - ja pankkijärjestelmä on liian riippuvainen ulkomaisesta pankkijärjestelmästä, jotta lainojen leikkaukset onnistuisivat. Sisäinen devalvaatio ilmeisesti johtaisi kotitalouksien faktiseen ylivelkaantumiseen.

Toinen vaihtoehto sitten on, että kilpailukyky nousee työn tuottavuutta nostamalla ilman palkan ja tulonsiirtojen leikkauksia. Se on pitkä tie, eikä ole mitään takeita siitä että siinä onnistutaan. Toki se osa kilpailukyvyn nostamisesta onnistuu helposti, missä kilpailukyvytön teollisuus ajetaan alas, mutta onnistuuko uusien työpaikkojen luonti uusille aloille. Ja mitä takeita on että nämä uudet työpaikat edustavat korkeampaa työn tuottavuutta eikä vain alempia palkkakustannuksia. Ylipäätään on vaikea uskoa, että laman aikana työn tuottavuuden nostaminen ajamalla työpaikkoja nurin olisi oikea lääke. Suuren ja tehottoman julkisen sektorin tuottavuutta ei kuitenkaan saada nostettua, koska luova tuho puuttuu käytännössä julkiselta puolelta ja koska tulonsiirtojen supistuksiin ei ole poliittista tahtoa.

Kolmas vaihtoehto sitten on, että Suomen kilpailukyvyssä ei ole oikeasti mitään ongelmaa ja velkaantuminenkaan ei ole mitenkään hälyttävää, kuten Krugman tuntuu ajattelevan. Totta on toki, että Nokia ajautui ongelmiin aivan muista syistä kuin työn tuottavuus -ongelmien takia. Nokia ajautui ongelmiin, koska markkinajohtajan on nyt vaan kertakaikkiaan vaikea sopeutua tilanteeseen, missä teknologia menee uusiksi. Krugmannin ajatus kaatuu todennäköisesti siihen, että Vanhan Nokian edustama teollisuuden ala (mobiili-laite -business) ei ole ainoa ala, joka Suomessa on kuihtumassa.

Mihin Suomi oikeasti ajautuu?

Suomi ylläpitää nyt laajaa julkista sektoria laajoine tulonsiirtoineen lainarahalla - julkista sektoria joka epäonnistuu jatkuvasti kaikissa uudistuksissaan, koska järjestelmä on liian kompleksinen kehitettäväksi. Tällainen monimutkainen järjestelmä ei korjaudu kuin supistamalla ja korvaamalla vanhoja rakenteita kokonaan uusilla - esimerkiksi yksityistämällä. Mutta poliittinen tahto ja kyky puuttuu. Jatkuvasti esitetään lisäksi, että näivettyvää teollisuutta pitäisi ylläpitää valtion rahoin. Kansan enemmistö kannattaa valtion telakoita. Toisin sanoen suuri osa suomalaisista kuvittelee, että voimme noin vain siirtyä takaisin 80-luvulle.

Latvian tie - eli sisäinen devalvaatio - ei Suomessa onnistu koska väki on liian mukavuuden haluista ja uskovat populismissaan tajuavansa miten asioita hoidetaan. Eurosta eroamiseenkaan ei näytä olevan rohkeutta, eikä edes Krugman kannata sitä. Oikeastaan jäljelle jää sitten ajautuminen. Ajaudutaan kun ei ole kykyä tehdä ratkaisuja:

Velkaantumisen kasvu jatkuu - mukaan lukien kuihtuvan teollisuuden tukeminen velkarahalla ja myöhempi konkurssiin päästäminen. Toisaalta ykstyinen sektori leikkaa työpaikkoja, mikä nostaa ehkä vielä työttömyyttä. Hiljalleen alkaa kuitenkin syntyä uusia työpaikkoja, joissa on joko korkeampi työn tuottavuus tai - useimmiten - alhaisempi palkka. Palkat siis laskevat kuitenkin. Mutta tällainen palkan laskeminen onnistuu helpommin kuin sisäinen devalvaatio koska tässä ei tarvita poliittista rohkeutta.

On kuitenkin epätodennäköistä, että velkaantuminen saadaan kuriin koska eläkkeitä ja tulonsiirtoja ei alenneta mutta palkat alenevat ainakin aluksi. Julkisen sektorin työntekijät ja eläkeläiset nostelevat mukavia rahoja kuten ennenkin. Hinnatkin laskevat deflaation myötä - eläkeläiset ja virkamiehet hyötyvät. Yhteiskunta alkaa näivettyä toden teolla. Suomi romahtaa pahimmassa tapauksessa ja tulonsiirroista riippumaton väki siirtyy muualle. Näivettymisen ja romahduksen jälkeistä aikaa on vaikea ennustaa. Venäläisiä maahanmuuttajia tänne on todennäköisesti jatkossakin tulossa. Venäläiset ja kiinalaiset ostavat omakotitalot ja yritykset kuin Microsoft Nokian.

Tietotekniikka ja opetus - mietteitä omien kokemusten pohjalta

Koulukirja-business on kustannusyhtiöille suhteellisen helppo tapa rahastaa julkista sektoria (koulutointa) ja myös koululaisten vanhempia. Samalla tavalla julkista terveydenhuoltoa on rahastettu tietojärjestelmien kehityksessä. Julkishallintoa on helppo kusettaa.

Vaihtoehtoisessa maillissa opetusmateriaali olisi verkossa ilmaiseksi. Mutta vaaransa on siinäkin. Jonkun pitää tuottaa oppimateriaalia ja siinä on taas uusi mahdollisuus rahastukseen. Kustannusyhtiöt tietenkin esittäisivät itsensä alan asiantuntijoiksi ja yrittäisivät monopolisoida opetusmateriaalin tuottamisen. Toisaalta tietokonelaitteiden myyjät näkisivät mahdollisuuden rahastaa julkissektoria. Opettajat toteaisivat että heitä pitää jatkokouluttaa ja taas kuluisi rahaa. Ay-liike vaatisi opettajille koulutukseen koulutusvapaita. Koko idea romahtaisi lopulta rahan puutteeseen, vaikka päämääränä oli säästää ja tuottaa korkeatasoisempaa opetusmateriaalia.

Olen kotiopettanut pojalle ohjelmointia ja sitä kautta saanut asiaan hiukan konkretiaa. USA:ssa näyttää olevan webbi-sivuja joissa voi opiskella ilman koulukirjoja. Esimerkiksi code.org webbissivu ohjelmointiopetusta varten on käännetty suurelta osalta suomeksi. Sivujen tekemiseen on kyllä sijoitettu suhteellisen paljon resursseja (yritysten rahoja, julkista rahaa ja vapaaehtoistyötä), mutta ne ovat käyttäjälle täysin ilmaisia.

Herättää optimismia. Suomen kannattaa minusta liikkua tässä nyt sen verran hitaasti, että ei asiaa aleta sössiä. Lisä-vaaranahan on, että hommaa aletaan hoitaa opetusministeriössä "asiantuntijoiden" voimin ja uudet opetusmenetelmät määrätään kouluille joillain ukaaseilla ylhäältä alas. Kouluille ja opettajille pitäisi antaa autonomia alkaa vaihtaa koulukirjoja verkko-opetukseen. Yksityistäminen lienee helpoin tapa korottaa koulujen autonomiaa ja nostaa niiden insentiivejä kehittää opetusmateriaaleja itse.

Toisaalta nykyjärjestelmässäkin on mahdollisuuksia. Ja käsittääkseni jotkut opettajat ovatkin alkaneet kehittää itse opetusmateriaalia. Yksin tai talkoina.

Taloyhtiössä tapahtuu eli miten suhtautua häirikköön?

Talossa asuu ihminen, joka polttaa ilotulitteilla asuntonsa - ehkä lääkehumallassa - ja tuhoaa samalla parin naapurin asunnon. Häiriökäyttäytymistä on ollut pitkään jo tätä ennen.  Roskia säilytetään rivitaloasunnon pihassa eikä sitä kanneta roskikseen. Naapurissa oleva eläkeläis-pariskunta kärsii ko. ihmisen touhusta. Häirikkö-asukkailla on varaa asua omistusasunnossa, koska joku aikaisempi sukuplvi on onnistunut keräämään omaisuutta.

Omistusasunnon saa häiriökäyttäytymisen takia otettua yhtiön haltuun muutamaksi kuukaudeksi, mutta sitten ihminen voi muuttaa takaisin asuntoonsa ja jatkaa naapureiden terrorisointia, kunnes asunto otetaan taas monimutkaisen menettelyn kautta haltuun. Laki tuntuisi puolustavan ensi sijassa näiden häiriköiden oikeutta. Keskiverto demari saakin orgasmin, jos kaupunki tai valtio tai joku niiden tukema "kansalaisjärjestö" onnistuu sijoittamaan entisen vangin tai narkkarin asumaan keskiluokan asuma-alueelle. Entinen vanki saattaa murtautua saman taloyhtiön muihin asuntoihin - tai ainakin hänen asumisensa valtion ylläpitämän kansalaisjärjestön omistamassa asunnossa alentaa asunto-osakeyhtiön asuntojen arvoa. Ihmiset muuttavat pois, jos ihmeen kautta saavat asuntonsa myytyä.

Kun ihmiset eivät voi vaikuttaa asioihinsa, syntyy lynkkkaus-ilmapiiri. Syntyy ilmapiiri, että otetaanpa laki omiin käsiinsä. "Johan on kumma ellemme me yhtä vitun narkkaria saa kuriin", naapurit ajattelevat.
Taloyhtiössä asuvat juristit yms. hyssyttelevät "kiihkoilijoita". Toinen tulkinta on kuitenkin tämä:

Jotkut henkilöt signaloivat itsekkäistä syistä kuulumistaan johonkin ryhmään ja vapaamatkustavat rankaisijoiden kustannuksella. Altruistinen rankaisu eli vertaisrankaisu ("lynkkaaminen") on julkishyödyke ja siksi siihen liittyy auttamatta vaapaamatkustajan ongelma.

No parempi toki, jos väkivaltamonopoli huolehtii häiriköistä. Oman käden oikeudella voi olla monenlaisia haitallisia sivuvaikutksia. Mutta väkivaltamonopolilla pitäisi myös olla halu auttaa ihmisiä ja keinot käytössään. Olen kuullut jo yhden perussuomalaisen kansanedustajan ratkaisuehdotuksen häiriköiden kuriin laittamiseen. Ehkä muillakin on ratkaisuvaihtoehtoja. Demari ehdottanee tulonsiirtoja ja lisää tukiasumista, mutta onko kenelläkään vakavasti otettavia ja rehellisiä ehdotuksia?

(Lähde: itse koettua ja vanhan ystävän kokemaa elämä.)

Packalenin malli on hyvä pohja keskustelulle

Yön pari nukuttuani ja asiaa mietittyäni annan tukeni Packalenin mallille. Packalenin malli tukee nimenomaan heikkotuloisia ihmisiä, jotka joutuvat asumaan kaupungin asunnoissa. Jos narkomaanit ja muu vastaava väki keskitetään nolla-alueille, tavalliset ihmiset voivat asua rauhassa.

Packalen on tyrmätty eliitin taholta 100%:sti - niin kuin Suomessa on tapana. Monella ihmisellä on ollut vahva tarve signaloida omaa edistyksellisyyttään. Tässä on ollut helppo tapa signaloida. Vähävaraisista viis!

Packalenin ehdotus on minusta hyvä pohja keskustelulle siitä, miten jatkuvaa harmia muille ihmisille aiheuttavat narkomaanit ja muut taparikolliset saadaan neutralisoitua siinä mielessä, että heidän aiheuttamansa haitta muille ihmisille minimoidaan.

Toki ehdotuksessa on huonojakin puolia kuten se, että jos heikkolaatuinen väki keskitetään samalle alueelle, heidän mahdollisuutensa sosiaalistua kunnon ihmisiksi alenee edelleen.