Dinosaurus-johtaminen

Viestintäpäällikkö Sakari Lauriala kysyy tänään HS:ssä miksi Suomessa suvaitaan johtajia, joiden ainoa meriitti on jonkinlainen jämäkkyys ja jäykkyys, mutta jotka ovat vallankipeitä, autoritäärisiä ja vastustavat kaikkea muutosta. Nämä johtajat turvautuvat johtamisessa pelkkään asemaan eivätkä osaamiseen.

...Miten on mahdollista, että suomalaiset organisaatiot kaikilla sektoreilla sallivat suuren määrän huonoa johtamista ja johtajuutta? Miksi kutsumani despoottidinosaurukset ja monoliittimammutit istuvat jämäkästi mihinkään liikkumatta ja mitään uudistamatta lukuisissa liitoissa, kansalaisjärjestöissä, yrityksissä, valtion ja kunnallishallinnon organisaatioissa? Ehkä vähiten kuitenkin yrityksissä, jotka joutuvat onneksi muuntumaan pakon eli markkinoiden edessä.

Miksi tätä despoottidinosaurusten ja monoliittimammuttien 1970-lukulaista, mitään kehittämätöntä johtamisoppia suvaitaan? Kaiken lisäksi malli ja sen toteuttajat nojaavat autoritäärisyyteen, vallankipeyteen, jatkuvaan muutosvastarintaan sekä erityisesti muodolliseen, ansaitsemattomaan asemaan, ei ansaittuun.

Tämä malli toimi varmaankin Kekkoslovakian aikaan, jolloin lähes kaikki kumarsivat ja pelkäsivät valtaa. Kekkonen on kuitenkin kuollut, yhteiskunta monimutkaistunut, valta jakautunut, ja demokratia kehittynyt.

...

Laurialan esittämä kysymys on äärimmäisen tärkeä. Pitkään työelämässä olleena tunnistan kyllä minäkin Laurialan kuvaaman hyvin yleisen ja vastenmielisen johtajatyypin. Olen samaa mieltä että tällainen johtajatyyppi on este organisaation kehittymiselle - olkoon kyse sitten "kansalaisjärjestöistä" (verovaroin ylläpidetyt kukkaisrahastot), "urheilujärjestöistä" (doping-liitot), yrityksistä, kunnista, seurakunnista tai valtiovallasta. Suurin ongelma on varmaankin juuri monoliittiset "kansalaisjärjestöt" ja "urheilujärjestöt".

Syy dinosaurus-johtajien olemassaoloon lienee ainakin osin suomalaisten - varsinkin vanhempien sukupolvien - taipumus ihailla valtaa ja mielivaltaa. Ongelma ei ratkea inisemisellä. Suomalaisilla on tapana haukkua johtajiaan selän takana, mutta usein se jää siihen. Muutos voi syntyä sukupolven vaihdoksen kautta, mutta se ei ole mitenkään varmaa.

Työelämän epävarmuus ja lama saattavat pönkittääkin dinosauruksia. Monella alalla isot monoliittiset organisaatiot dinosaurusjohtajineen pärjäävät laman aikana hyvin. Kanta-asiakasjärjestelmät sun muut kilpailua rajoittavat mekanismit tekevät kuluttajista yhden dinosaurus-ketjun torppareita. (Ihmettelen muuten miksi kuluttajavirasto ei puutu näihin kanta-asiakaskortteihin.)