perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Kuplat

Puhutaan pörssikuplasta ja asuntokuplasta.

Taloustieteilijä Herbert Gintisin mukaan suuri syy pörssikuplan syntymiseen on se, että ihmiset sen sijaan että toimisivat rationaalisen aktorin tavoin, imitoivat niitä jotka ovat onnistuneet. Jos esimerkiksi naapuri tai tuttu on voittanut rahaa pörssissä, mennään itsekin sijoittamaan rahaa pörssiin. Tällainen käyttäytyminen johtaa - ei nyt suorastaan vääjäämättä, mutta kuitenkin usein - pörssiosakkeiden yliarvostukseen ja pörssikuplaan. Tämänkertainen pörssikuplaa ei ehkä olisi syntynyt ilman asuntokuplaa ja asuntolainakuplaa, mutta yksityiskohdat ovat lopulta vain yksityiskohtia ja niistä puhuminen usein jälkiselittelyä.

Kuplia tulee aina ja kuplat yleensä puhkeavat.

Gintisin mainitsemat konformismi (=enemmistön mielipiteen imitointi) ja statukseen pohjautuva imitointi (=imitoidaan sitä, joka on onnistunut) ovat ihmislajille hyvin tyypillisiä oppimisen muotoja. Imitointi on usein edulllista. Kun esimerkiksi maahanmuuttaja sopeutuu kohdemaan arvoihin ja normeihin niitä kyseenalaistamatta ( when in Rome, do as the Romans do ), tällainen konformismi on usein yksilönkin kannalta edullista.

Usein on kerta kaikkiaan liian kallista oppia asioita itse kokeilemalla, muiden mielipiteiden imitointi on usein halvempaa ja tarpeeksi tarkkaa. Konformismi on evoluution mielessä sopeuma eli adaptaatio.

Koska ihmisyhteisöt koordinoivat käyttäytymistä aina yhteisin normein ja normin rikkojia rangaistaan, normien sisäistäminen niitä kyseenalaistamatta on usein erityisen edullista.

Konformismiin liittyy kuitenkin myös suuria haittoja:

1. Konformismin takia ihmisyhteisöt pitävät usein pitkään kiinni sellaisista käytännöistä - esimerkiksi naisten ympärileikkaus - jotka ovat jo kauan johtaneet suureen haittaan yksilötasolla tai koko yhteisönkin kannalta.

2. Joissain tilanteissa kuten pörssissä ja asuntomarkkinoilla muiden imitointi on usein pitkällä tähtäimellä tuhoon tuomittu strategia. Usein pörssissä se yksilö joka ostaa kun muut myyvät ja myy kun muut ostavat pärjää parhaiten.

3. Konformismin synnyttää usein vihamielisyyttä uusia innovaatiota kohtaan vaikka toki samalla synnyttää tervettä skeptisyyttä uusille älyttömyyksille.

Konformismi tai muu imitointi johtaa yhteiskunnallisiin kupliin yhtä hyvin kuin pörssikuplaan. Ideologia, joka on aluksi syntynyt terveenä vastauksena todellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, saa eräänlaisen monopolin aseman ja alkaa elää omaa elämäänsä.

Feminismi joka alkoi naisten oikeutetuista vaatimuksista tasa-arvoisuuteen, on nykyajan yhteiskunnallinen kupla. Monikultturismi on eittämättä toinen. Saksan sosiaalidemokraatteja lähellä olevan Friedrich Ebert-säätiön tutkija Ernst Hillebrand on todennut:

Tarvitaan tervejärkinen analyysi lapsellisen monikulttuurisuusunelmoinnin sijaan. Kuten jokaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, myös maahanmuutosta aiheutuu sekä haittoja että hyötyjä. (HS: Sosiaalidemokraattien suosio romahtanut Länsi-Euroopassa, ILKKA AHTIAINEN, 13.9.2008)

Kupliin liittyy aina unelmointia ja imitointia. Ideolgian perusväitteitteet - joihin aina pitäisi suhtautua kriittisesti - aletaan mieltää aksioomiksi ja niistä aletaan johtaa toimintastrategioita tavallaan täysin loogisesti. Kun juutalaisten hävittämisen "vääjäämättömyys" 30-luvun Saksassa ensin "ymmärretiin", ainoa ongelma oli logistinen. Käytännön miehet astuvat jossain vaiheessa kuplaideologian johtoon. Käytännön mies ei kyseenalaista alkuperäisiä premissejä vaan toimii.

Yhteiskunnallisia kuplia syntyy aina. Yksi tyypillinen oli tosiaan 30-luvun saksalaisten usein vilpitön usko siihen, että juutalaisten hävittäminen on välttämätöntä. Jopa sellaisetkin ihmiset, joilla oli juutalaisia ystäviä, saattoivat "ymmärtää" hävittämisen "väistämättömyyden".

Samanlainen väistämättömyyden ajatus levisi 70-luvulla joihinkin oikeistolaisiin. Mm. Kekkonen tuntuu uskoneen, että sosialismin voitto on väistämätöntä. Nykyaikana on vaikea kuvitella miten voimakas äärivasemmiston vaikutus oli varsinkin 70-luvun nuorten aikuisten tietoisuudessa.

Kuplien puhkeamiset ovat hyvin tyypillisiä myös yhteiskunnallisille kuplille. 70-luvun taistolaisliike hävisi yhtäkkiä jonkinlaisen sisäisen romahdukksen kautta 70/80-luvun taitteessa. Kun Åbo Akademin Ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa taistolaiset saivat yleensä viisi paikkaa vuodesta toiseen, yhtenä vuonna (1980) paikkaluku romahti yhtäkkiä yhteen. Taistolaisuuden romahtaminen tapahtui paljon ennen Neuvostoliiton romahtamista ilman selkeää ulkoista syytä. Jälkikäteen tapahtumaa voi tietysti selitellä monellakin tapaa, mutta jälkiselittelyihin kannattaa aina suhtautua hyvin kyynisesti.

Monikulttuurisuus, postmodernismi, Halos-kupla (äärivasemistolaisen, ammattitaidottoman ja naivin ihmisen laaja kannatus) ja feminismi-kupla puhkeavat ehkä samalla tavalla. Feminismi tai monikultturismi tuskin kaatuvat pelkkään ulkoiseen kritiikkiin. Tarvitaan MYÖS sisäinen romahdus - yhtenä kauniina päivänä feministien kokouksiin ja verkkosivuille ei vain enää tulee ketään.

Ulkoiset syyt - kuten Yliopiston tieteen vastaisten laitosten määrärahojen supistukset tai ulkoinen kritiikki - toki murentavat feminismin voimaa, mutta lopulta liike kaatuu siihen että jäsenet kaikkoavat joitain pahimpia luusereita lukuunottamatta yhtäkkiä. Joku kynnnys on ylitetty ja romahtamisen hetki tulee lopulta aina yllätyksenä.

Eestin kommunistisen puolueen laajan toimistorakennuksen ikkunat jäivät yhtenä aamuna sytyttämättä 90-luvun alussa. Se oli historiallinen hetki siinä missä sinimustvalgeen vetäminen Pikk Hermannin salkoon 24.9.1989.

Toivon että maahanmuuttokriittisyydestä ei tule samanlaista kuplaa. Merkkejä tästä on olemassa. Pahinta on jos mitään ei saada edes aikaiseksi ennen kuin liike muuttuu kuplaksi.

10 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Moni yhteiskunnallisen liikkeen alullepanija on irtisanotunut myöhemmin liikkeestään. Liikkeiden yksi ominaisuus on, että ne alkavat elää omaa elämäänsä.

Määrärahojen supistaminen ei välttämättä aiheuta liikkeen heikkenemistä. Joskus voi käydä päinvastoin. Kun liikkeen jäsenet tuntevat itsensä nurkkaan ahdistetuiksi, ne alkavat uskoa liikkeeseen yhä vahvemmin. Siksi itsemurhalahkojakin on ollut olemassa.

Päinvastaine taitaa olla yleisempää: esimerkiksi ympäristöliike on saatu täydellisesti eliitin talutusnuoraan antamalla sille kaikenlaisia resursseja, kuten foorumeita ja työpaikkoja yms. joissa huolestuneet ihmiset voivat rauhassa puuhastella kaikenlaisia selvityksiä aiheuttamatta suurempaa harmia eliitin touhuille.

Jukka kirjoitti...

"Määrärahojen supistaminen ei välttämättä aiheuta liikkeen heikkenemistä."

En kiistä. Kuvio on tosiaan monimutkainen.

Naistutkijat kyllä hovisyöttiläinä lopettaisivat postmodernistiset puuhastelunsa jos heiltä vietäisiin määrärahat. Toisaalta tuskin kukaan heitä töihinkään ottaisi ainakaan yksityiselle. Paitsi mediatalot. Toisaalta Yle ja HS eivät nekään välttämättä kauaa syötä Akuliinoja.

Näitä joukkoliikkeitä tulee ja menee. Niistä ei kaikista tietenkään tule mitään kuplia.

Taistolaisuus ja Lapuan Liike olivat aika tyypillisiä kuplia.
Homma karkasi täysin käsistä.

Anonyymi kirjoitti...

Kupla on sana, jolla ilmaistaan ilmiötä. Ilmapallo on kupla.

Rahoituskupla on sitä, että pankki antaa sulle rivin numeroita. Monelle muullekin pankki antaa rivin numeroita. Sitä sanotaan lainan antamiseksi. Saat tyhjää. Kun tyhjyys tulee näkyviin sanotaan että kupla puhkesi. Ihmiset ovat tyytyväisiä, selvisi sekin. Kupla puhkesi.

Harva miettii asiaa. He tietävät jo, kupla puhkesi.

Tiedemies kirjoitti...

Ansiokas kirjoitus, mielestäni, joskin jäi vähän epäselväksi se, millä tavalla esimerkiksi feminismin tms. "kuplamaisuus" ilmenee.

Rahapuolella kupla on helppo ymmärtää yhtäältä takaisinkytkennän ja toisaalta yksilöiden diskreetin (epäjatkuvan) luonteen kautta: Kasvaessaan kupla on ikäänkuin jatkuva (siis matemaattisessa mielessä jatkuva), eksponentiaalinen ilmiö, mutta puhkeamisvaiheessa epäjatkuva.

Feminismin tms. rooliin yhteiskunnallisessa muutoksessa ei ole helppo liittää tällaista suuretta, joka kasvaisi jotenkin voimakkaasti ja joka sitten luistaisi kertaheitolla alta pois. Taistolaisten kohdalla sentään voitiin mitata paikkalukua erilaisissa vaaleissa, kuten mainitsit, mutta feminismissä on kyse pitkälti retoriikasta ja virkanimityksistä. (ja tietysti viranomaistoiminnasta yleisemmin).

Mikä on naistutkijoiden rooli ja osuus tutkimusmäärärahoista? Kuinka monta noita naistutkijoita oikeasti on yhteiskunnassa "syöttiläinä"? Viisi? Kymmenen? Oikeasti.

Jukka kirjoitti...

Kiitos kritiikistä.

Ajatukseni siis on että kuplamaisuus ilmenee jotenkin seuraavanlaisesti:

Porukka A miettii asioita ja tekee johtopäätöksen, että p1,....,pn. Porukka ymmärtää että jokainen ajatus, päämäärä tai väite ei välttämättä ole ihan kiveen hakattu.

He alkavat levittää ajatuksiaan. Samalla ehkä esittäen asiat hiukan varmempina kuin oikeastaan itsekään uskoivat. Kun asjatukset ovat levinneet saavuttaen kannatusta yli tietyn kriittisen masssan, konformismi ja muu imitaatio (=oppiminen ilman varsinaista omaa ajattelua) tarttuu väitteisiin p1,...,pn. Ajattele asiaa S-käyränä.

Väitejoukko muuttuu lisäksi tavallaan klimpiksi P=p1+p2+...+pn. Siihen aletaan liittää moraalinen arvo totuusarvon lisäksi.

P ei enää olekaan asia josta keskustellaan pelkästään asiapohjalta vaan moraalin pohjalta. P muuttuu varmaksi tiedoksi. P:n "rikkojia" jopa rangaistaan.

P:stä aletaan johtaa erilaisia johtopäätöksiä ottamatta huomioon että pi ei ole oikeasti ihan varma. Muita väitteitä q aletaan arvioida sen perusteella ovatko ne ristiriidassa väitteen P kanssa.

jne. jne.

Kuplamaisuus liittyy siis siihen että yhä älyttömämpiä väitteitä, jotka seuraavat P:stä, aletaan muodostaa. Kupla merkitsee sitä että ideologia, jonka porukka A alkuksi loi, alkaa laajeta, muuuttua yhä todellisuudesta vieraantuneemmaksi jne.

Jukka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jukka kirjoitti...

eli tarkoitukseni olisi saada tämä "Kupla" ajatus kirkastetttua mutta kuten huomaat se on hiukan vielä kesken.

Perustan sen siis kuitenkin Boydin ja Richesronin ajatukseen, että erilaiset "imitaation" muodot ovat ihmisen oppimisen peruspalikoita ja ne johtavat usein eräänlaisiin kupliin, joissa yleisen ymmärryksen Y etäisyys d(Y,T) totuuteen T alkaa kasvaa ja sitten pamahtaa.

Tiedemies kirjoitti...

Ymmärrän pointtisi nyt paremmin, kiitän selvennyksestä.

Anonyymi kirjoitti...

On kuplaa ollenkaan. Luottoexpansio vaan taas jne.....

Kullervo Kalervonpoika kirjoitti...

Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen kommentoi yllättäen varsin perinteiseen tyyliin (ja varsin nykymenon vastaisesti) asiaa näin:

Joskus olen miettinyt, olemmeko liian helposti tottuneet sanomaan, että yhtenäiskulttuurin ajat ovat takanapäin. Kansalliset tottumukset ja paikalliset tavat istuvat usein sitkeämmässä kuin itsekään toivomme. Muistelen professori Osmo Jussilan joskus lausahtaneen Itä-Euroopan kehitystä arvioidessaan, että kahta on vaikea kitkeä pois, kansallisuutta ja uskontoa. Jos näitä ihmisten elämään jatkuvasti vaikuttavia tekijöitä ei oteta todesta, ne voivat vääristyneellä ja kärjistyvällä tavalla vaikuttaa politiikkaan, kuten monissa Euroopan maissa on jouduttu havaitsemaan.

Koko teksti löytyy täältä:
http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/piispa/puheenvuoroja/?x20117=267118