Halla-ahon oikeudenkäyntiä puitaessa on puhuttu paljon siitä, oliko Halla-aholla oikeus sanoa mitä hän sanoo.
Sananvapaus on tärkeä asia - se on välttämätön osa demokratiaa - mutta tässä tapauksessa sanomisen oikeus ei ole ainakaan minusta oleellisin kysymys. Keskustelussa on viime aikoina unohtunut se minusta mielenkiintoisempi kysymys, hyödyttääkö Halla-ahon kirjoitukset kansankokonaisuuden etua vai ei.
Oletetaanpa nyt että Halla-ahon kirjoitukset edistävät kansankokonaisuuden etua. Jos lukija on eri mieltä, tehköön hän päässään välttämättömät muutokset seuraavaan päättelyketjuun.
Koska Halla-ahon kirjoitukset hyödyttävät kansankokonaisuuden etua, rangaistus tuntuu kohtuuttomalta siitä riippumatta onko jonkinasteinen uskonrauhan rikkominen tapahtunut vai ei. Jossain muussa maassa kuin Suomessa ankara rangaistus tekisikin Halla-ahosta todennäköisesti puhtaan marttyyrin ja rangaistus edistäisi kansankokonaisuuden etua.
Koska suomalaiset (=suuri osa suomalaisista) ihailevat valtaa ja mielivaltaa, suuri osa kansaa kokee rangaistuksen ensi sijaisesti onnistuneeksi mielivavallan käytöksi. Mielivallankäyttäjää ihaillaan ja rangaistuksen saajaa pilkataan.
Suomalaisten vallan ihailu tuli esille Kekkosen aikana, kun länsimaisia arvoja puolustavat kansanedustajat joutuivat Kekkosen ja hänen hännystelijöidensä pilkan kohteeksi. Suomalaisten vallan ihailu tuli esille myös kansan tukiessa Halosen öykkäröintiä virkanimityskysymyksissä.
Sananvapauden puolustaminen ei näin ollen ole tärkeää vain siksi, että sananvapaus on länsimaisen demokratian välttämätön perusta vaan myös siksi, että rangaistus herättää ainakin osassa kansaa vahingoniloa. Osa tästä mielivaltaa ihannoivasta kansanosasta siirtyisi kuin luonnostaan mielivallan käyttäjän (Illman) puolelle.
Itse asia ei näitä ihmisiä niinkään kiinnosta vaan he nimenomaan asettuvat kannattamaan korkean statuksen henkilöä, mikä näille ihmisille on sama asia kuin mielivallan onnistunut harjoittaja.
Vastaavasti nämä ihmiset asettuvat Halla-ahon puolelle, jos ja vain jos Halla-aho onnistuu tavalla tai toisella nöyryyttämään valtionsyyttäjän virastoa - esimerkiksi saamalla edes osittain vapauttavan päätöksen.
Korkean statuksen omaavien yksilöiden imitointi on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus mutta vaikuttaa siltä että Suomessa korkea status määräytyy voittopuolisesti (mieli)vallan käytön onnistumisen perusteella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
En oikein hyväksy mitään "Kansankokonaisuutta hyödyttävän teon" käsitettä. Sellainen kuulostaa liikaa avoimelta valtakirjalta asioita piittaamatta laeista moraalista.
Se tuo mieleen jonkun Jack Bauerin kaltaisen Übermenschin, jolla on paitsi oikeus, myös moraalinen velvollisuus tehdä "mitä pitää tehdä" varjellakseen kansakuntaa ja toimia kaikkien lakien ja moraalin ulkopuolella kansankokonaisuuden eduksi.
Luulen, että vahvojen johtajien ihailu kuuluu pikemminkin tiettyyn yhteiskunnalliseen vaiheeseen kuin kansanluonteeseen. Kun oleskelin eräässä Afrikan maassa jossa taloudellinen tila oli heikko, kuulin todella monesta suusta kuinka he haluaisivat vahvan diktaattorin. Kun ihmiset ovat hämmentyneitä, he etsivät jotain joka sanoo mitä pitäisi tehdä. Tällaiselle vahvalle johtajalle ollaan valmiita myöntämään erivapauksia. Esimerkiksi diktaattoria, joka ei yritä vetää melkein kaikkea välistä pidetään vähän tyhmänä. Kun taloudessa meni heikosti, Lipposta ihailtiin, mutta kun talous kääntyi, ihmiset kääntyivät Lipposta vastaan.
Tiedemies, ymmärrän pointtisi mutta varsinaisen asian osalta sillä ei ole relevanssia.
Mikko, varmasti tuossa on totta toinen puoli. Mutta vain toinen - suomalaiset arvostavat valtaa ja mielivaltaa.
Suomalaiset arvostavat mielivaltaa silloin, kun se kohdistuu sopivalla tavalla itsestä erotettavissa olevaan ihmiseen tai ihmiseen, joka "luulee olevansa jotain", "veneenkeikuttajaan" tms.
Tämä mentaliteetti on olemassa ja osa "kansankokonaisuuden" eheyttä ylläpitävää mekanismia. Esimerkiksi luokkarajoja ylläpidetään tänäkin päivänä tällä tavalla. Vielä 50-luvulla syntynyt ikäpolvi puhuu mielellään pahaa yksilöistä, jotka eivät "tiedä paikkaansa".
"Tämä mentaliteetti on olemassa ja osa "kansankokonaisuuden" eheyttä ylläpitävää mekanismia. Esimerkiksi luokkarajoja ylläpidetään tänäkin päivänä tällä tavalla."
Konformismista yms. eheyttä ylläpitävistä mekanismeista on tottakai paljon haittaakin. Tämän blogin tarkoitus on tuoda esiin yhteisöllisyyden ja eheyden hyviä puolia mutta olen puhunut myös huonoista puolista. Mielstäni aika paljonkin.
Itse olen luonteeltani non-konformisti enkä todellakaan arvosta sitä että ihmiset seuraavat johtajaa.
Eheyttäminen - esimerkiksi ns. talvisodan henki - ei kuitenkaan minusta lisää epätasa-arvoa. Uskoisin että säätykierto nopeutui sodan jälkeen huomattavasti ja on sittemmin pikemmin hidastunut tai ei ainakaan nopeutunut niin kuin peruskoulun luojat väittivät.
Markkinaliberalismi ja yksilökeskeisyys ja meritokratia merkitsee pikemminkin taloudellista epätasa-arvoa.
Puhutaan siitä, että yhteiskunta tarjoaa jokaiselle kykyjensä mukaisen paikan mutta onni vaikuttaa usein paljon enemmän kuin kyvyt.
Tuloerot jyrkkenevät. Tuloerot eivät noudata normaalijakaumaa vaan pikemmin "power lawta".
Olen aina vihannut luokkarajoja ja isäni kasvatti meidät arvostamaan työtä eikä syntyperää tai säkällä hankittua suromaisuutta.
Toki on myönnnettävä, että sellainen eheyttäminen missä edellytetään ihmisen pysyvän lestissään - oman luokkansa jäsenenä - lisääkin epätasa-arvoa.
Toisaalta erillinen työväenkulttuuri 30-luvulla vahvisti työväestön itsekunniotusta - ei voi sanoa että luokka-ajattelu oli pelkästään paha asia.
Koko kansankokonaisuus-ajattelun historiallinen perusta on, että yhteiskunta jossa on proletariaatti on heikompi kuin yhteiskunta jossa ei ole luokkarajoja.
Maalaisliiton Kyösti Kallio totesi aikoinaan, että ei pidä olla valkoisia ja punaisia vaan isänmaallisia suomalaisia. Samaa ajattelua ajoivat demarien Tanner ja AKS:n Kaila ja Ruutu.
Natsi-Saksan äärimmäinen eheytysajattelu oli sekin äärimmäisen aateliston vastaista. Natsi-Saksan aremija oli tehokas nimenomaan siksi että luutnanttitaso oli samanlaisia työläisiä kuin sotilaatkin.
Patriarkkaaliset yritykset - esimerkiksi Ahlström hoitivat paljon paremmin työläisiään kuin kapitalistisemmat yritykset, vaikka samalla sekaantuivatkin näiden elämään.
Eheysajattelun ongelma on enemmän se, että joskus olla liian ahdasmielisiä tai sorretaan vähemmistöjä.
Machiavellin kuvaus helposti hallittavasta kansasta osuu suomalaisiin hyvin: listi johtaja ja heidän vastarintansa loppuu kuin seinään.
Suomi on viimeisen tuhannen vuoden ajan ollut vasallivaltio, vaikka se ei sitä nimellisesti olekaan ollut itsenäistymisensä jälkeen. Kansan mentaliteetti on edelleen sama: herrat tietää paremmin, ne päättää meidän elämästä ja oikeuksista, ei me itse osata.
Sama näkyy hallitsijoissammekin: pääministeri ja presidentti ovat rähmällään joka suuntaan ja varmoja siitä, että muiden kuin Suomen tarpeiden motivoimat päätökset ymv. ovat ainoita oikeita ja että suomalaisilla ei ole oikeutta eikä kykyä hallita itseään.
Suomalaiset ovat aina selvinneet maailman parhaina häviäjinä, mutta voittajia meissä ei juuri ole.
Tehokkain osoitus siitä on demokraattinen perustuslaki ja hallinto, jotka antoivat valtansa ja oikeutensa pois. Heistä se ei kuulunut heille.
Puutun lempiaiheeseeni (eli natseihin, tietty!). Ei kai Kolmannen Valtakunnan asevoimissa yleisesti ottaen "luutnanttitaso" ollut duunaritaustaista. Siellä oli yleisesti ottaen muita selvästi vahvempi aliupseeristo; joukkueenjohtajista iso osa oli aliupseereita eikä upseereita, kuten muissa armeijoissa.
Waffen SS:ssä oli sitten noin niin kuin kirjoitit: upseerit olivat samalla tavalla proletaustaisia kuin miehetkin.
Tämän laajemman aiheen suhteen Tiedemies osui postin #4 ensimmäisessä kappaleessa maaliin. Mielivaltaa *sinänsä* ei pidetä pahana lainkaan, kunhan se vain kohdistuu sopivaan kohteeseen. Mahtavatko muut kansat lopulta olla tässä asiassa kovin erilaisia? Missä ja miten se ilmenee?
Tarkoitin vain, että mielivallan arvostuksella on rajansa.
Presidentin virkanimitykset, joita olet käyttänyt esimerkkinä, ovat mielestäsi mielivaltaa, mutta en usko, että suurin osa kansalaisista arvostaa niitä siksi. Luulen, että iso osa Halosen (sinänsä mielivaltaista) toiminnan arvostuksesta tulee siitä, että koetaan, että esitykset virkoihin on tehty hyvävelijärjestelmän tms. puitteissa ja siten "valistuneen johtajan" päätös on objektiivisempi.
Mielivaltaa kyllä arvostetaan silloin, kun joku ei mukaudu asemaansa vaan "keikuttaa venettä". Esimerkiksi eräässä taloyhtiössä hallitus oli "päättänyt" ikkunaremontista. Yksi osakkaista tiedettiin remontin vastustajaksi ja hänet käytännössä savustettiin muuttamaan taloyhtiöstä pois.
Itse yhtiökokouksessa halusin esittää kysymyksiä projektista ennen kuin asiasta äänestetään, niin hallituksen puheenjohtaja alkoi syyttää minua taloyhtiön toiminnan hankaloittamisesta. Kokemus oli selvästi, että puheenjohtaja päättää kaikesta ja osakkaat tottelevat ja maksavat.
"Ei kai Kolmannen Valtakunnan asevoimissa yleisesti ottaen "luutnanttitaso" ollut duunaritaustaista. Siellä oli yleisesti ottaen muita selvästi vahvempi aliupseeristo; joukkueenjohtajista iso osa oli aliupseereita eikä upseereita, kuten muissa armeijoissa."
Asko, olet oikeassa ! Yksinkertaistin aivan liikaa.
Saksalaisilla työpaikoilla on sama juttu - työnjohtajataso on vahva ja työporukkojen autonomia on voimakas. Työntekijät ovat saaneet oppisopimuskoulutuksella kaikki jonkinlaisena koulutuksen.
Ero on Fukuyaman mukaan suuri esimerkiksi ranskalaiseen firmaan jossa valkokaulustyöläiset lasikopeistaan katselevat miten duunarit tekevät työtä, mutta valkokaulukset päättävät kaikesta. Duunareita ei arvosteta.
Tiedemies,
Esimerkkisi ovat hyviä, vaikken ikimaailmassa voi tulkita Halosen päätöksiä valistuneen johtajan - vaan nimenomaan öykkärin - toimiksi.
En halunnut väittää että kaikki suomalaiset kaikissa tilanteissa diggaavat mielivaltaa, mutta tendenssi on vahva että mielivaltaa arvostetaan. Luin lehdistä niitä kommmentteja jotka kadun tallaajat antoivat Halosen virkanimityssooloilusta ja iso osa niistä viittasi siihen että poliitikkojen nöyryyttäminen on se mitä presidentiltä haetaan. Kekkosen aikana niitä poliitikkoja, jotka vastustivat vaalien peruuttamista nöyryytettiin, ja suuri osa kansasta - erityisesti kepulaiset - olivat innoissaan.
Mutta turhahan tästä on jankata - tiettyä erimielisyyttä on havaittavissa mutta jatketaan keskustelua jos asiassa tulee jotain uutta esille.
Tuplis,
Olen suht samaa mieltä, en ole vaan aivan varma siitä miksi Suomessa on syntynyt tällainen valtaa ihannoiva hierarkkisenpuoleinen politiikan tekotapa, jossa normaalidemokratia korvautuuu a) presidentin ja pääministerin korostetulla asemalla ja b) hyvävelipiireilllä.
Fukuyama väitti että kansalaisyhteiskunta ja kansalaisaktiivisuus on kehittynyt vahvemmaksi pikemmin feodaalisen historian omaavissa maissa kuten Keskisessä Italiassa ja Japanissa kuin keskitetyn hallinnon maissa kuten Ranskassa tai Kiinassa - tai Suomessa. Mene tiedä. Onko kenelläkään tästä mielipidettä?
Onko kenelläkään tästä mielipidettä?
On - Ranskassa oli muuten hyvin pitkä feodaalinen traditio ja se toimi hyvin. Valitettavasti 1800-luvun vallankumouksilla vaan teilattiin sen perintö ja saatiin aikaan samanlainen mielivaltayhteisö kuin täällä.
Pohja, jonka feodaalinen traditio antaa demokratialle, on se, että se, joka vallassa kulloinkin on, ei voi tehdä ihan mitä tahansa.
Feodaalivaltiossa sotaherrat vastaavat teoistaan toisilleen. Mielivaltavaltiossa Iso Jehu ei vastaa kenellekään, eikä kukaan haasta häntä jos tämä tekee hulluuksia.
Tästä syystä esim. Rooman keisariaika oli nopeampaa kehitystä, mutta myös rappeuttavaa sellaista, koska vallan vahtikoirat poistettiin. Tasavaltalaismalli oli siksi parempi, että siinä älyttömiä hullutuksia kannattamaan tarvittiin enemmän sakkia.
Meillä olisi periaatteessa mahdollisuudet tasavaltaan, mutta kiitos puoluekurin (seuraa Isoa Jehua-traditio), uskomattoman korruption ja vaihtoehdottomuuden status quolle ei käytännössä valtaa pitäviä kaheleita pidättele mikään.
Kitos, Tuplis,
Olen samaa mieltä, että on pitkä matka sellaiseen oikeaan KYPSÄÄN demokratiaan jossa kansalaisten osallistuminen on muutakin kuin protestointia ja narinaa.
Valitettavasti 1800-luvun vallankumouksilla vaan teilattiin sen perintö ja saatiin aikaan samanlainen mielivaltayhteisö kuin täällä.
Krhm. Itsevaltainen hallinto Ranskassa oli se, joka osaltaan johti niihin vallankumouksiin, kun valtaeliittikin oli kuninkaiden mielivallan alla.
http://en.wikipedia.org/wiki/Louis_XIV_of_France
Lähetä kommentti