Argentiinassa kerrotaan tarinaa että Argentiinan karismaattinen presidentti Juan Peron matkusti ympäri maata ja jakoi riihikuivaa rahaa työläisille valtion kassasta. Voi tietysti sanoa että Peron muutti vanhaa eteläamerikkalaista käytäntöä vain siltä osin, että valtion rahoja jaettiin nyt köyhille eikä rikkaille.
Suomessa rahantulo valtion kassaan on vähenemässä laman takia ja valtio on päättänyt hankkia rahaa lainamarkkinoilta voidakseen jatkaa rahan jakamista. (Se, kenelle rahaa Suomessa tarkkaan ottaen jaetaan - ja paljonko - on minulle hiukan epäselvää.)
Lainanotto on velkaelvytystä. Jos Suomen ongelma olisi tosiaankin lyhyt lama, velkaelvytys olisi järkevää. Todellisuudessa Suomessa on nyt käynnissä laman ohella paljon merkittävämpi asia - laaja ja suht nopea rakennemuutos. Haaste on juuri tämä nopeus.
Rakennemuutos ei onnistu rahanjakopolitiikalla - peronismilla - vaan tarvitaan pelkoa toimeentulon katoamisesta, ahdistusta, uusien mahdollisuuksien etsimistä, valtion sektorin supistamista ja yrittämistä.
Viro, Latvia ja Liettua saattavat nousta tästä lamasta helpommin kuin Suomi. Ruotsi selviää myös helpommin, koska se voi käyttää vanhakantaista devalvaatiokikkaa. (En ota kantaa siihen olisiko Suomenkin pitänyt säilyttää markka. On hyvin vaikeaa tietää, onko nuorten teoreetikkojen into romuttaa vanha maailma ja korvata se kirjaviisautta käyttäen tässä tapauksessa parempi vai huonompi kuin kokemuksen antama opetus. Viro käytti puhdasoppista kirjaviisautta vuonna 1991 ja onnistui varsin hyvin.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Tuo setelirahan kylväminen ei ole koskaan tietänyt tulevaisuudessa mitään hyvää.
Minä kritisoin tällaisen panchovillailun lisäksi sen ajoitusta. Me emme ole vielä lähelläkään syvintä taantumaa ja valtion on kuitebnkin avannut avoimen skrittan kaikkien kuitattavaksi.
Ei hyvää päivää...
Virossa lähti kyllä talous kovaan kasvuun 1990-luvun alussa mutta se kasvu oli kotimaisen kulutuksen velkavetoisen kuplan varassa, kuten muuallakin Baltiassa.
Jos haluatte tukea Baltian vientiteollisuutta, ostakaa baltialaisia oluita. Jotkut latvialaiset portterit Alkossa ovat brittivastineisiinsa nähden aivan järjettömän halpoja. Jopa tsekkiläiset ovat tuntuvat olevan kalliimpia kuin balttioluet.
Markku,
Viro on kuitenkin laissez-fair kapitalismia harjoittava maa. Ongelmat ratkeavat varmasti perinteisilä kaapitalismin keinoila: valtava määrä yrityksiä menee konkurssiin ja uusia tulee tilalle. Ainoa riski on että tulee yhteiskunnallisia konflikteja.
Yksilön kekseliäisyys takaa että Viro nousee.
Suomessa sen sijaan aletaan elvyttää velkarahalla tilanteessa, jossa työttömyys on jonkun verran noussut, vaikka luultavasti suuret ongelmat ja suuri rakennemuutos on vasta alussa.
Miten velkaelvytys auttaa siinä että puunjalostusteollisuus on - harjoitettuaan pitkään lähes olematonta tuotekehitystasoa - pakenemassa maasta. (Keskusteltuani eään ystäväni kanssa ja luettuani HS:n taloussivut sunnuntaina luulen että työvoimakustannuksilla ei ole mitään osuutta puunjalostusteollisuuden pakenemisessa. Toki markkinoiden kaukaisuudella ja puun kasvunopeudella on suuri merkityksensä, mutta oleellisin ongelma on että uusia tuotteitaa ei kehitetä.)
Suomen olisi saatava yksityinen aloituskyky kasvuun. Se osuus väestöstä, joka on elänyt lähinnä vientiteollisuuden tuloilla - ylipäätään verorahoilla - on aivan liian suuri. Eivätkä he edes ymmärrä sitä.
Suomi on edelleen pyramidin rakentajien maa.
Rakennemuutoksen välttämättömyys on ilmeinen, mutta syistä, joita on täälläkin joskus käsitelty, suomalaiset ovat tyypillisesti hyvin haluttomia luopumaan mistään sellaisesta, johon ovat tottuneet. Siksi talouselämä täällläkin on niin jäykkää.
Euroon liittyminen oli suoranainen ihme, joka on tuottanut niin tavattoman paljon hyvää suomalaisille, ettei sitä ihan heti tajua. Inflaatio on vähintään puolittunut siitä, mitä se markka-aikana oli, yksityinen velanotto ei johda massiivisiin omaisuuden uudelleenjärjestelyihin heti laskukauden tullessa jne.
Markka ja rahapolitiikka ja tiukkaotteinen talouspolitiikka olivat tietyssä mielessä reaalipoliittisia välttämättömyyksiä sodanjälkeisessä Suomessa, mutta tiukan linjan dirigismi melkein kuristi kehtoonsa monta potentiaalista kasvuyritystä 70-luvulla. Nokiankaltainen monoliitti selvisi, koska se oli riittävän iso jo lähtökohtaisesti ja pääsi "vahingossa" erikoistumaan johonkin muuhun kuin paperiteollisuuteen.
Paperiteollisuuden olisi pitänyt antaa alkaa mennä alaspäin jo kolmekymmentä vuotta sitten. Se, että sitä tekohengitettiin niinkin pitkään, vei tavattomasti resursseja muusta taloudesta. Miksi puunjalostusteollisuus olisi koskaan panostanut mihinkään muuhun kuin volyymin kasvattamiseen ja tuotannon tehostamiseen, kun se saattoi aina luottaa, että kun tuotteen maailmanmarkkinahinta laski, niiin valtio devalvoi?
Voi tolla oikeassa, TM. (En ota kaikkiin asioihin kantaa koska ei ole pakko. Otan kantaa vain niihin asioihin joista jotain luulen ymmärtäväni.)
"Euroon liittyminen oli suoranainen ihme, joka on tuottanut niin tavattoman paljon hyvää suomalaisille, ettei sitä ihan heti tajua. Inflaatio on vähintään puolittunut siitä, mitä se markka-aikana oli, yksityinen velanotto ei johda massiivisiin omaisuuden uudelleenjärjestelyihin heti laskukauden tullessa jne."
Mitä hyötyä tavalliselle asuntolainanottajalle oikeastaan on alhaisesta inflaatiosta ? En siis ymmärrä sitä.
Olen kyllä menttaalisti täysin kyrpiintynyt näihin monoliitteihin ja tajuan että Suomen talouspolitiikka ei seuraa markkinatalouden oppeja, mutta en oikein kykene perustelemaan että miksi se nyt olisi niin paha asia.
Sen pahan asian voin kyllä havaita pitkään yksityisellä toimineena, että kovin on jäykkää touhua.
Muistan sen ajan hyvin kun vahvan markan politiikka epäonnistui pahasti. Itse puolustin vahvan markan joka välissä.
Jälkeenpäin ajattelin, että vahvan markan politiikkaa oli typerää, kun hinnat ja palkat eivät joustaneet kuitenkaan.
Mitä hyötyä tavalliselle asuntolainanottajalle oikeastaan on alhaisesta inflaatiosta ? En siis ymmärrä sitä.
Reaalikorko ei paljoakaan elä inflaation jyllätessä, joten nimelliskoron pitää elää. Näinollen (uskottava) inflaatiouhka nostaa nimelliskoron karkeastiottaen tasolle inflaatio + reaalikorko.
Jos inflaatio lähentelee kymmentä prosenttia, niin nimelliskorko nousee äkkiä sinne main. Tällaisessa ympäristössä ei oteta paljon pitkiä lainoja yksityisiltä markkinoilta, se on varma.
90-luvun lama johti mittaviin omaisuuden uudelleenjärjestelyihin, kun asuntojen hinnat putosivat ja korot nousivat. Tällä oli kaikenlaisia kerrannaisvaikutuksia.
Vakaampi valuutta- ja korkopolitiikka tuo ennustettavuutta, joka mahdollistaa sen, että ihmiset voivat suunnitella elämäänsä vähän pidemmällekin. Vielä 70-luvulla asuntolainan saamiseksi tarvittiin suhteita tai merkittäviä määriä omaa pääomaa.
OK.
Eli 70-luvulla keskiluokka sai lainan ja maksatutti sen inflaatiolla.
Jotenkin niin. 70-luvulla pääomaa kontrolloitiin vielä aika paljon, lähinnä haluttiin käsittääkseni varmistaa suomalaisen raskaan vientiteollisuuden pääoman saatavuus. Pienillä tai kasvuyrityksillä ei ollut niin väliksi.
Tämä on osittain samaa teemaa, josta sinäkin olet kirjoittanut "suomalaisessta kansanluonteesta", eli isoja ja vahvoja toimijoita nöyristellään ja ihaillaan Suomessa, ainakin on ihailtu perinteisesti.
Keskiluokka maksatti osan lainastaan inflaatiolla. Tosin lainoihin ei ollut mahdollisuutta koko keskiluokalla.
"Tämä on osittain samaa teemaa, josta sinäkin olet kirjoittanut "suomalaisessta kansanluonteesta", eli isoja ja vahvoja toimijoita nöyristellään ja ihaillaan Suomessa, ainakin on ihailtu perinteisesti."
Jep.
Pelkään pahoin että uuden avoimemman Suomen ihailijat uskovat liikaa siihen, että Suomi olisi tässä asiassa muuttunut paljoa.
Tuollaiset kulttuuriset asiat muuttuvat varsin hitaasti.
Pelkään pahoin että uuden avoimemman Suomen ihailijat uskovat liikaa siihen, että Suomi olisi tässä asiassa muuttunut paljoa.
Vetoan tietoisesti post hoc ergo propter hoc, mutta Suomi on avoimempi ja nyt ei ole näillä vallan ja voiman nöyristelijöillä enää ainakaan talouspolitiikassa yhtä suurta sanansijaa.
Rahapolitiikka hoidetaan nykyisin muualla ja muista lähtökohdista, joten sillä ei voi enää tehdä tätä politiikkaa. EU estää myös kilpailu- yms. säädöksineen isoimmat törkeydet. Kaikki isot puolueet puhuvat protektionismia vastaan jne.
Kulttuuri on ainakin osittain muuttunut. Palvonnan kohteita on tietysti vieläkin, mutta jos se on edes yhdellä talouspolitiikan saralla vähentynyt, niin se on jo paljon.
Ei sillä, kyllä tuota mentaliteettia löytyy edelleen noissa valtion puuhissa, puheet sokeista ja klustereista jne. ovat tyypillisesti sitä mentaliteettia, että pienet kyykkyyn, isot jyrää.
Tämän nyt ainakin täytyy muuttua, jotta olisi edes jotain toiveita tulevaisuudessa. Suomesta on edelleen jonkinlainen "pohjolan Japani" niin hyvässä kuin pahassakin. (Tosin täällä samanlaista konsensusvetoista suuruudenpalvontaa ei ole sentään ihan niin paljon)
En kiistä että on todennäköisesti avoimuuttakin tullut.
Toisaalta isojen pelaajien jyllääminen on ollut tyypillistä myös 90-luvulle ja 2000-luvulle (Nokia).
Lähetä kommentti