torstaina, elokuuta 13, 2009

Päivän puolivalmis ajatus - 1

Jos keskustelijoiden ainoa päämäärä on joko

1. nostaa omaa statustaan muihin keskustelijoihin verrattuna tai
2. saada toiset ymmärtämään oma valmis mielipide

keskustelusta tulee nollasummapeli.

Nollasummapeli on peliteoreettinen tilanne, jossa yhden toimijan voitot ovat aina pois muilta toimijoilta. Peliä kutsutaan nollasummapeliksi, koska kaikkien pelaajien tappioiden ja voittojen summa on aina nolla ja jotta pelaajien keskuudesta saataisii esiin voittaja täyttyy vastaavasti syntyä häviäjä/häviäjä (Lähde: suomenkielinen wikipedia)

Jos keskustelijoiden päämääränä on edes jossain määrin etsiä totuutta keskustelun aikana, keskustelusta tulee käytännössä ei-nollasummapeli.

Sama taitaa päteä hiukan avioliittoonkin.

Varaus


Puhtaan loogisesti väite

1 tai 2 -> nollasummapeli

ei tietysti päde ehdon 2 osalta. Ehto 2 voi täyttyä tilanteessa, jossa yksi (fiksu) selittää muille (tyhmille) miten asia on, ja tehokkain ratkaisu saavutetaan kun tyhmät nöyrtyvät kuuntelemaan mahdollisimman avoimin korvin fiksua. Tällöin keskustelu ei ole nolla-summapeli.

4 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Statuskilpailu on sinänsä nollasummaista, mutta muut keskustelijat voivat saada muuta hyötyä statuskilpailijan kanssa keskustelemalla. Esimerkiksi keskustelutyylien ja argumenttien ymmärtäminen voi lisääntyä, vaikka toinen osapuoli pyrkisikin pelkästään pätemään.

Uskon lisäksi, että aika moni yrittää saada toiset ymmärtämään oman mielipiteensä ainakin aluksi. Se ei poissulje tilannetta, jonka mainitsitkin, eikä myöskään sitä, että oppii toisilta jotain. Esimerkiksi vaikka kukaan ei muuttaisi mielipidetään (ja siis ne olisivat eri mielipiteet), niin joku osapuoli saattaa oppia ymmärtämään (ja mahdollisesti kumoamaan ainakin omasta mielestään) jonkin toisen esittämän argumentin.

Keskustelussa "hävinnyt" voi lisäksi hävitä vähemmän kuin voittaja voittaa. Tällöin pelin lopputulos on sosiaalisesti ajatellen ihan hyväksyttävä, jos pitkällä aikavälillä häviöt jakautuvat jotenkin suotuisasti.

Myös ulkoishyötyjä voi esiintyä. Analogiaa voi hakea markkinataloudesta ja yritystenvälisestä kilpailusta. Vaikka yritykset yrittävät saada toisensa markkinoilta pois usein nollasummaisinkin keinoin (esim. hintasota markkinaosuudesta) kuluttajat hyötyvät. Vaikka keskustelun varsinaiset osapuolet kävisivät tällaista nollasummaista kilpailua, voi joku keskustelua seuraava ymmärtää jotain, mitä keskustelijat eivät ole huomanneet.

Mahdollisuuksia on monia.

Jukka Aakula kirjoitti...

Kiitos. En ole eri mieltä.

Olen eräässä kontekstissa blogosfäärin ulkopuolella joutunut viime aikoina tilanteeseen joissa pari henkilöä keskustelee aina sillä ajatuksella, että miten ampuisivat minun kommenttini alas.

Tästä on se seuraus että en viitsi enää keskustella. Tällöin ei synny enää sitä nollasummapeliä, josta sitten voisi syntyä positiivisia ulkoisvaikutuksia.

Kyllä tämä sama ongelma on usein myös nettikeskusteluissa.

Mikko kirjoitti...

Jukka: Suosittelen lämpimästi kirjaa Johnstone: Impro. Se ei ole oikeasti teatterista vaikka siinä sanotaankin niin. Siinä tätä asiaa käsitellään erittäin mielenkiintoisesta kulmasta. Kirja on nyt viimein noussut pinnalle jossain kansainvälisissä pelimiesblogeissa ja esim. Overcoming Biasissa.

Tiedemiehen kanssa olen siinä mielessä eri linjoilla, että vaikka tietoisesti yrittäisi saada toiset ymmärtämään, tiedostamattaan voi toimia jotenkin ihan muuten.

Jukka Aakula kirjoitti...

Kiitos, Mikko, näyttää mielenkiintoiselta kirjalta.

Lueskelin Amazonin arvosteluja aiheesta.