Onko riippuvuus yhteistyön perusta ? Osa 2

Olen jonkun aikaa puhtaasti havaintoon perustuen tullut siihen johtopäätökseen, että

Ihmiset, kuten rikkaat ja sosiaalihuollon varassa elävät, jotka eivät ole riippuvaisia muiden ihmisten hyvästä tahdosta, muuttuvat helpoimmin kusipäiksi.

Rikas ei joudu pyytämään ystäväänsä hoitamaan lapsiaan, että pääsee siippansa kanssa ulos, vaan ostaa lasten hoitopalvelut, Rikas ei joudu vippaamaan rahaa. Rikas ei tarvitse apua työpaikan haussa. Sosiaalipummi ei tarvitse myöskään apua työpaikan haussa, koska hän ei kaipaa työpaikkaa. Sosiaalipummi ja rikas eivät joudu tekemään yhteistyötä työkavereidensa ja työnantajansa kanssa. Edellinen siksi että hän ei ole riippuvainen työpaikastaan ja jälkimmäinen siksi että hänellä ei ole työpaikkaa. Sekä sosiaalipummi että rikas on muita useammin kusipää. Kusipäisyys näkyy parhaiten siinä, miten ihmiset kohtaavat palveluammatissa olevan ihmisen tai itseään alemmassa asemassa olevan henkilön. Sosiaalipummin käyttäytyminen terveyskeskusten työntekijöitä kohtaan on tyyppiesimerkki, jonka jokainen voi nähdä.

Rikkaitten osalta voi todeta, että se rikas joka on itse joutunut alunperin luomaan varakkuutensa ja joka siis on aikoinaan tarvinnut sosiaalisia taitoja, ei yleensä ole kusipää. Kusipäitä ovat yleensä vain ne, jotka sosiaalipummmien tavoin ovat saaneet rahansa perintönä ilman ansiota.

Kusipäisyys on kasvava luonnonvara - kysykää keneltä tahansa opettajalta miten lasten vanhemmat nykyään heihin suhtautuvat. Siis keskimäärin.

Havaintoani tukee vahvasti eräs laaja tieteellinen tutkimus, joka on raportoitu kirjassa

In Search of Homo Economicus: Behavioral Experiments in 15 Small-Scale Societies, Henrich et al,

Tutkimuksen tekoon osallistui suuri joukko antropologeja ja taloustieteilijöitä. Siinä käytettiin behavioristisessa taloustieteessä kehitettyjä menetelmiä vertailevaan antrolopgiseen tutkimukseen.

Kun reiluutta mitattiin sillä, miten korkean tarjouksen henkilö tekee Ultimatum pelissä, puolet reiluuden vaihtelusta kyettiin selittämään sillä, miten riippuvainen henkilö on yhteistyöstä muiden ihmisten kanssa. Sama tulos päti kun mitattiin viidentoista eri heimon keskimäräistä reiluutta ja heimon jäsenten keskimääräistä riippuvuutta toisista heimon jäsenistä.

Heimot vaihtelivat voimakkaasti instituutioidensa suhteen. Machiguenga-intiaanit harjoittivat yhden perheen puutarhanhoitoa ja olivat äärimmäisen riippumattomia toisistaan. Machiguengat olivat myös lähes täysin kykenemättömiä mihinkään talkoisiin tms. julkishyödykkeen tuottoprojekteihin.
Toisessa päässä olivat paraguailaiset Ache-metsästäjät ja indonesialaiset valaanpyytäjät, jotka pelatessaan Ultimatum-peliä jakoivat "kakun" yleensä puoliksi.