Vuonna 1899 norjalais-amerikkalainen taloustieteilijä Thorstein Veblen osoitti kirjassaan Theory of the Leisure Class (suom. Joutilas luokka, 2002), ettei tuotannon riittämätön määrä ole varsinainen ongelma: hyödyllisiin tarkoitusperiin vaadittava tuotantotaso on jokseenkin helppo saavuttaa.
Valtavasti tuotantoa sen sijaan tarvitaan siihen, että rikkaat erottuvat hiukan vähemmän varakkaista ja he taas hiukan köyhemmistä ja niin edelleen. Kun rikkaat kilpailevat keskenään ja nostavat kulutustaan, kulutusmäärät kasvavat ketjussa läpi koko yhteiskunnan maapallolle tuhoisin seurauksin.
Veblenin Joutilas Luokka on varhainen taloustieteen rationaliteettioletuksen kritiikki, josta on tullut jo klassikko. Tällaisia hyödykkeitä, joilla ylemmät luokat erottuvat alemmista, kutsutaankin nykyään Veblenin hyödykkeiksi.
Veblenin hyödykkeille saattaa jopa kysyntä nousta sitä enemmän mitä korkeammaksi tuotteen hinta nousee ! Kysynnän ja tarjonnan laki rikkoutuu.
Veblenin hyödyke on erikoistapaus niin sanotusta kalliista signaalista. Kallis signaali on ilmiö, joka on oleellinen sekä biologiassa että taloustieteessä. Kalliilla signaalilla eläin tai taloudellinen toimija viestittää korkeaa laatuaan ja/tai statustaan muille. Biologiassa esimerkki kalliista signaalista on riikinkukon pyrstö. Pyrstö on riikinkukkouroksen liikkumista vaikeuttava "vamma", mutta se signaloi riikinkukkouroksen korkeaa laatua riikinkukkonaaraille. Muita esimerkkejä kaliista signaalista on gasellien tapa esittää korkeita hyppyjä nälkäiselle leijonalle
Evoluutiopsykologi Geoffrey Miller käsittelee uudessa kirjassaan Spent: Sex, Evolution, and Consumer Behavior Veblenin hyödykkeitä kalliina signaalina. Kerskakulutuksen - Veblenin hyödykkeiden kulutuksen - rajoittaminen on Millerinkin mukaan oleellista pyrittäessä ratkaisemaan aikamme ympäristö-ongelmia.
Miller tekee mielenkintoisen havainnon: monikultturistinen ideologia on este kerskakulutuksen rajoittamisessa, koska se estää ihmisen yksilöllisen itseilmaisun ja sellaisten yhteisöjen muodostamisen jotka perustuvat muuhun kuin materialistisiin arvoihin ja varakkuuden signalointiin Veblenin hyödykkeitä käyttäen.
Ihmisillä on Millerin mukaan halu järjestäytyä yhteisöiksi, joilla on yhteiset arvot, normit ja tavat, mutta monikulttuurinen lainsäädäntö estää ihmisiä muodostamasta tällaisia suhteellisen homogeenisia yhteisöjä. Ainoa sallittu tapa segregoitua on varallisuus. Koska varallisuutta ei voi signaloida muulla tavalla kuin kuluttamalla, monikulttuurisuus siis generoi kerskakulutusta.
[Since the only loophole in anti-discrimination laws is income, the result is that people are then motivated to escape multiculturalism is through economic stratification, by renting or buying at higher price points, thus causing the formation of] low-income ghettos, working-class tract houses, professional exurbs: a form of assortative living by income, which correlates only moderately with intelligence and conscientiousness.
. . .
[W]hen economic stratification is the only basis for choosing where to live, wealth becomes reified as the central form of status in every community — the lowest common denominator of human virtue, the only trait-display game in town. Since you end up living next to people who might well respect wildly different intellectual, political, social, and moral values, the only way to compete for status is through conspicuous consumption. Grow a greener lawn, buy a bigger car, add a media room
Katso Millerin kirjan arvostelu Occidental Quaterly lehdestä.
38 kommenttia:
Typo: Veblenin kirja ilmestyi 1899, ei 1989.
Kiitos, Veikko.
Kansallinen ajattelu lienee kanssa aikas rankka este todelliselle ympäristötietoisuudelle. Vrt. ministeri Pekkarisen jämäkkänä sojottava peruukki.
Ei me voida toisin elää kuin mitä kepulaiset on aina eläneet, ei. Möyh möyh. Muut ajakoot Euroopassa yhteistä asiaa.
Luulisin että tässä nyt sekoittuu globaali erovaisuudet oikeasti häivyttävä konsumerismi ja niihin oikeisiin eroihin sopeuttava monikulttuurisuusaate keskenään. Voin toki olla väärässäkin.
Vaikak mielenkiintoinen juttu kaiken kaikkiaan, ei siinä mitään!
Kiitos kommmentista, Utumies.
En tietenkään väitä, että kansallismielisyys on ratkaisu ympäristöongelmiin. Kysymys on hankala:
1. Suuri osa kansallismielisistä kokee kansakuntien suvereenia rajoittavat sopimukset - ilmastosopimus mukaanlukien - ongelmallisiksi. Näin kansallismielisyys on osin estekin ongelmien ratkaisuun.
2. Suuri osa kansallismielisistä kokee syntyvyyden laskun omassa maassaan ongelmalllisena.
3. Ympäristätietoisiksi julistautuneet vihreät ajattelevat kyllä usein että syntyvyyden on laskettava länsimaissa koska länsimainen elämäntapa aiheuttaa nimenomaan ilmaston lämpenemistä yms. Mutta ei suostuta myöntämään että maahanmuutto on aivan yhtä paha asia.
4. Koska kansallismielisyys on rajat kiinni ideologia sillä voi olla kuitenkin oleellista annettavaakin ympäristöliikkeelle.
Tässä keskustelussa kaivataan nyt enimmäiseksi rehellisyyttä ja muitten kuuntelemista eikä mitään öykkäröintiö, mistä en tietenkään sinua syytäkään.
Ps. Tragedy of Commons (yhteismaa) käsitteen luoja Garret Hardin tuntuu suhtautuvan hyvin epäluuloisesti globaaliin ongelman ratkaisuun, mutta ilmaston lämpenemisen suhteen hän myöntää sen välttämättömyyden:
The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."
We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.
Ilmaston lämpenemisen estämiseksi tarvitaan globaaleja toimia. Mukaanlukien niiden maiden tuotteiden diskriminointia jotka eivät suostu alentamaan päästöjään tarpeeksi. On triviaalia että "haittatullien" kantoa helpottaa se, että kansalliset rajat ovat olemassa.
Lisään vielä tähän:
"Ilmaston lämpenemisen estämiseksi tarvitaan globaaleja toimia. Mukaanlukien niiden maiden tuotteiden diskriminointia jotka eivät suostu alentamaan päästöjään tarpeeksi. On triviaalia että "haittatullien" kantoa helpottaa se, että kansalliset rajat ovat olemassa."
Väestön kasvun rajoittamiseksi tarvitaan ehkä myös globaaleja toimia. Mukaanlukien niiden maiden diskriminointia jotka eivät suostu tai kykene alentamaan syntyvyyttä.
Kansallisten rajojen olemassaolo auttaa globaalin väestönkasvun rajoittamisessa vieläkin enemmän kuin ilmaston lämpenemisen ratkaisussa.
Veblenin teoria on hyvin relevantti tänä päivänä, mutta en itseasiassa pidä "kerskakulutuksen" rajoittamista välttämättömänä ympäristönäkökohdista.
Urheiluautot, kalliit kaupunkimaasturit ja kalliit lomamatkat ovat toki kerskakulutuksen muotoja nyt, mutta mikään ei sano, että ne ovat sitä aina.
Statuksen signalointi onnistuu millä tahansa sellaisella keinolla, joka on vain korkean statuksen yksilöiden ulottuvilla. Itseasiassa pidän vihreän liikkeen köyhyysmoralismia jopa pahempana esteenä ongelman luovalle ratkaisulle kuin materialistista kulttuuria. Lisäksi uusvasemmiston brändivihamielisyys on osaltaan tuhoisaa.
Materialistisen kulttuurin "ympäristövihamielisyys" riippuu paitsi kulutuksen arvosta ja määrästä, myös kulutuksen kuormittavuudesta.
Osmo Soininvaara on minusta tässä asiassa esittänyt kaikkein parhaimman reitin - osin ehkä huomaamattaan, osin tietoisesti - tällaisen yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. Vapaa-aika on nimittäin hyödykkeenä sinänsä sellainen, ettei se kuormita ympäristöä lainkaan.
Jo nyt monet ylemmän keskiluokan perheet signaloivat statustaan etupäässä kallilla, luonnonkuiduista tehdyillä vaatteilla, perheen kanssa vietetyllä vapaa-ajalla ja terveellisellä ruokavaliolla, joista kaikkia voidaan pitää "kerskakulutuksena", koska ne ovat kalliita (vapaa-aika on sitä kalliimpaa, mitä suurempi sen vaihtoehtoiskustannus, eli työstä saatava korvaus, on) ja koska kaikilla ei ole niihin mahdollisuutta.
Jos ajatus viedään riittävän pitkälle, niin sosiaaliturvan heikennykset korostaisivat tämän kerskakulutuksen signaalivoimaa. En välttämättä kannata sellaista, mutta tämä on syytä ottaa huomioon.
Monikultturismin ongelma on tässä suhteessa olemassa, se täytyy myöntää. Kaikki tuntemani maahanmuuttajataustaiset miehet esimerkiksi pyrkivät keinolla millä hyvänsä hankkimaan kalliita autoja ja muita ulkoisia vaurauden merkkejä. Kyse on tulkintani mukaan paljolti siitä, että vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa on muitakin statuksen signalointikeinoja, ne ovat useille maahanmuuttajaryhmille liian vieraita.
Hyviä poinnteja!
Ja tosiaan, suomalaisen kulttuurin perinteiset statusmekanismit lienevät äärimmäisen vaikeapääsyisiä kelle tahansa maahanmuuttajalle. Joopa jostain keskieuroopasta. Puhumattakaan että ne usein toimivat mikrotasolla (omakotitalo, mökki ja maan omistaminen näkyvät vain sosiaalisen lähiympäristöön).
Tosiaan en itsekään näe statuksen tavoittelua ongelmana sinällään, vaan sen tiettyjä muotoja. Yksi seikak tietenkin harmittaa nykytilanteessa. Korkeaa koulutusta on niin paljon, että sen statusarvo on kokenut vakavan inflaation :)
Tämä alkuperäinen kirjoitus oli erittäin hyvä juttu Jukalta siinä mielessä, että se sai ajukopan raksuttamaan. Kallis sosiaalinen signaali konsumeristisessa ympäristössä voi olla evolutiivinen umpikuja, ellemme kehity kulttuurisesti.
Ymmärrän, vaikken jaakaan, Jukan huolen liittyen monikulttuurisuuteen myös siinä mielessä, että homogeenisyyden vähentyminen tekee vaikeammaksi "ohjata" tällaisen statuksen muodostumista määrääviä mekanismeja.
En kuitenkaan pidä tällaista ohjaamista sen paremmin relevanttina kuin toivottavanakaan. Sellaisen onnistumisesta ei yksinkertaisesti ole kauheasti näyttöä tilanteessa, jossa ihmiset kuitenkin ovat vapaita yrittämään jonkinlaista sosiaalista nousua.
Uhkakuvan ja jarrutettavan kehityksen sijaan olisi ehkä olennaisempaa kysyä, ovatko bemareita ja mersuja himoitsevat köyhät maahanmuuttajat oikeastaan omaksuneet yhteiskuntamme arvot? Esimerkiksi voidaan väittää tapahtuneen ja siten syyttää "konsumenttarismia" tms.
Minusta tämä on vastauksena kuitenkin ongelmallinen, koska selvästikään meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme ei ole sellainen ainakaan kokonaisuutena; en usko, että kovin moni tämänkään kommenttiketjun lukija itse uskoo tähän tai pitää sitä "olennaisena". Koska yhteiskunta koostuu ihmisistä, täytyisi jostain löytyä ihmisiä, jotka todella antavat merkittävän statusarvon ihmiselle, joka elää nälkärajalla vain voidakseen ajaa kallista autoa. (Näin karrikoiden)
En myöskään tarkalleenottaen ymmärrä, mitä tarkoitetaan yllä sillä, että lainsäädäntö estää ihmisiä muodostamasta yhteisöjä tjsp. Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat eläneet jonkinlaisissa kommuuneissa tms., joiden arvomaailma on osin poikennut merkittävästikin ympäröivän yhteiskunnan normeista. (ollen osin tiukempi, osin löyhempi)
En myöskään näe tuossa lainatussa tekstinpätkässä muuta kuin elitististä vasemmistoälymystön moralismia:
which correlates only moderately with intelligence and conscientiousness...
Siis tekstissä eksplisiittisesti esitetään, että älykkyys ja tunnollisuus ovat "aitoja" sosiaalisen erottelun keinoja, mutta varallisuus ei. Tämä jos mikä on huikeaa.
Millerin väitehän oli Käsittääkseni että eivät ainoastaan maahanmuuttajat vaan myös kantaväestö alkaa määritellä identiteettinsä nimenomaan varakkuuden kautta.
Kai ymmärsitte tämän ?
Millerin väitehän oli Käsittääkseni että eivät ainoastaan maahanmuuttajat vaan myös kantaväestö alkaa määritellä identiteettinsä nimenomaan varakkuuden kautta.
Kai ymmärsitte tämän ?
Millerin väitehän oli Käsittääkseni että eivät ainoastaan maahanmuuttajat vaan myös kantaväestö alkaa määritellä identiteettinsä nimenomaan varakkuuden kautta.
Kai ymmärsitte tämän ?
Millerin väitehän oli Käsittääkseni että eivät ainoastaan maahanmuuttajat vaan myös kantaväestö alkaa määritellä identiteettinsä nimenomaan varakkuuden kautta.
Itse ainakin ymmärsin tämän täysin, mutta tietenkään Suomessa ei olla likipitäenkään tuollaisessa tilanteessa - siis että maahanmuutto tms. olisi murtamassa vaihtoehtoisia tapoja määritellä identiteettiä.
Jos sellaista kehitystä on meneillään, kyse ei ole maahanmuutosta eikä monikulttuurisuudesta, vaan jostain yleisemmästä kulttuurin murroksesta. Se on asia erikseen, enkä usko ihan aikuisten oikeasti, että maahanmuutto on sen syynä.
Maahanmuuttajat ovat tässä(kin) asiassa jonkinlaisen syntipukin asemassa. En tietenkään kiistä, etteikö analyysi olisi oikean suuntainen, varmasti "monikultturismi" vahvistaa tällaista tendenssiä ja juurikin tavalla, jonka Miller esittää.
Olin eilen lähialuidemme omakotiyhdistysten järjestämässä perhetapahtumassa - kyse on juuri sellaisesta toiminnasta, joka luo ja ilmentää sosiaalista pääomaa. Ohjelmassa oli saappaanheittoa, luontopolku, makkaraa, kettingin tarkkuusheittoa, "rotantappoa" ja erilaista sosiaalista kanssakäymistä.
Minusta olisi erittäin vahingollista tällaiselle toiminnalle ja etenkin sen funktiolle, jos siellä alettaisiin suhtautua ihmisiin penseästi näiden poliittisten tai uskonnollisten näkemysten, sukupuolisen suuntauksen tai esimerkiksi etnisen alkuperän vuoksi.
Kyse on juuri siitä porukasta, jonka suhteen statusta halutaan määritellä. En koe, että urheiluautoilla tai kaupunkimaastureilla, blingblingillä tms. saisi siellä siellä statustaan nostettua.
Ergo: tilanne ei ainakaan suomalaisen keskiluokan parissa ole tuollainen.
Miller siis puhui USA:sta. Putnam puhui kyllä myös aika samansuuntaisesti eli ei tämä ole mikään pelkästään konservatiivisen diskurssin keksintö. (Valitettavasti en muista Putnamin sanamuotoa joten suhtaudu väitteeseen Putnamin osalta varauksellisesti.)
Jos sellaista kehitystä on [Suomessa] meneillään, kyse ei ole maahanmuutosta eikä monikulttuurisuudesta, vaan jostain yleisemmästä kulttuurin murroksesta.
Varmasti näin on Suomessa kuin sanot. Uskonnon merkityksen laskeminen - Utumiehen mainitsema korkeakoulutuksen inflaatio jne.
Maahanmuuttajat ovat tässä(kin) asiassa jonkinlaisen syntipukin asemassa.
Miller ja Putnam puhuivat pikemmin lainsäädännöstä eivätkä syyllistä ihmisiä. (Sama varaus Putnamin osalta.)
Olin eilen lähialuidemme omakotiyhdistysten järjestämässä perhetapahtumassa - kyse on juuri sellaisesta toiminnasta, joka luo ja ilmentää sosiaalista pääomaa. Ohjelmassa oli saappaanheittoa, luontopolku, makkaraa, kettingin tarkkuusheittoa, "rotantappoa" ja erilaista sosiaalista kanssakäymistä.
Minusta olisi erittäin vahingollista tällaiselle toiminnalle ja etenkin sen funktiolle, jos siellä alettaisiin suhtautua ihmisiin penseästi näiden poliittisten tai uskonnollisten näkemysten, sukupuolisen suuntauksen tai esimerkiksi etnisen alkuperän vuoksi.
Olen samaa mieltä. Siitä ei olekaan oikeastaan kysymys, että ihmisiä pitäisi sulkea ulos tuollaisista happeningeistä, vaan kyse on ihmisten oikeudesta segregoitua.
En koe, että urheiluautoilla tai kaupunkimaastureilla, blingblingillä tms. saisi siellä siellä statustaan nostettua.
Ergo: tilanne ei ainakaan suomalaisen keskiluokan parissa ole tuollainen.
Olet ehkä ylioptimistinen. Asun lähiössä, jossa keskiluokka ei niinkään profiloidu korkeallla koulutuksella vaan nimenomaan varakkuudella.
Keskiluokkaa on monenlaista. Olin aika järkyttynyt kun muuttaessani perinteiseltä työväen aluuelta (Kalliosta) ylemmän keskiluokan alueelle ymmärsin miten materialistinen keskiluokkainen maailmankuva voi olla.
Kesikiluokkaa Kalliossakin tietysti asuu mutta erilaista keskiluokkaa.
En vöitä että minun viime aikoina kokemani keskiluokka olisi tyypillisempi kuin sinun vaan että tilanne on heterogeeninen. Materialismi saattaa olla vahvassakin nousussa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Asun lähiössä, jossa keskiluokka ei niinkään profiloidu korkeallla koulutuksella vaan nimenomaan varakkuudella.
Itse asun alueella, jossa ihmisillä ei keskimäärin ole mitenkään erityisen korkea koulutus, eikä kukaan siellä mitenkään sillä tavalla profiloidu. "Status" ilmenee nähdäkseni jotenkin muuten, omakotiyhdistyksissä ihmiset "pätevät" (joskaan en ole huomannut mitään negatiivisia ilmiöitä) hakeutumalla vastuullisiin tehtäviin.
Yleisestiottaen osallistuminen ja se, että tunnetaan reiluna kaverina, tuntuisi olevan statuksen muodostuksessa olennaista.
Siis niin, että kaupunkimaastureilla ajelevia tms. ei mitenkään katsota kieroon, mutten ole huomannut että he olisivat tämän (hyvin löyhän) yhteisön silmissä mitenkään erityisen arvostettujakaan.
Pojan jalkapallojoukkuueessakin on jos jonkinlaisesta asemasta lähtöisin olevaa väkeä, mutta kukaan vanhemmista ei pahemmin yritä päteä millään varallisuus tms. jutuilla. Se, että jollain on itse rakennettu talo, on ehkä ainoa vähänkään materialistisempi selvästi ylpeilyn aihe, mutta kaikenlainen muukin itse tekeminen ja osallistuminen tuntuu olevan arvossa.
Lisään tähän vielä, että uskonnon merkityksen laskeminen yhteiskunnassa yleensä ei minusta ole vaikuttanut tässä kohtaa kovin paljon. Itse pysyttelen visusti erossa uskonnollisista hommista, vaikka asunkin seurakuntatalon vieressä.
(Lapsena olin tekemisissä seurakunnan kanssa enemmänkin, mutta erosin heti 18 vuotta täytettyäni)
Juuri kenenkään naapuruston ihmisen uskonnollisista näkemyksistä minulla ei ole mitään havaintoa, poislukien muutamat helluntailaiset. (Sivumennen sanoen, en ymmärrä, miksi tuttavapiiriini puoliväkisin tuntuu gravitoituvan helluntailaisia joka suunnasta... Ei sillä, että harmittelisin.)
Jep.
Tämä postaukseni oli tietysti lähinnä Millerin kirjan referaatiota. En todellakaan tiedä miten tämä asia on. Kun katselen ympärilläni olevia ihmisiä teen johtopäätöksiä heistä tietysti aika subjektiivisin perustein. Enkä ala siksi tästä asiasta väittelemään.
Asia jääköön siis auki - kivi on kuitenkin kengässä :)
Sanottakoon nyt omasta puolestani että omistamme kyllä perheenä auton, muta en käytä sitä juuri koskaan esimerkiksi työpaikalle siirtymiseen vaan kuljen polkupyörällä tai julkisella. Suhteeni autoiluun on suhteellisen negatiivinen.
En nyt vähään aikaan pysty osallistumaan keskusteluihin, mutta selattuani nim. tiedemiehen kommentit nopeasti läpi, hän onnistui olemaan väärässä käytännöllisesti katsoen kaikessa. Nim. tiedemies alkaa muistuttaa spin doctoria, jonka henkilökohtaisena tehtävänä on käydä eri blogeilla kutomassa harhaanjohtava hämähäkinseitti, johon vähemmän älykkäät sotkeutuvat.
P.s. Asia on juuri niinkuin Miller sanoo, vaikka konsumerismi liittyy maahanmuuton, ihmisoikeusteollisuuden, multikulttuurisen diskriminoinnin jne. lisäksi tietysti muihinkin asioihin.
selattuani nim. tiedemiehen kommentit nopeasti läpi, hän onnistui olemaan väärässä käytännöllisesti katsoen kaikessa
Tämä on kyllä häikäisevä saavutus ottaen huomioon, että kuvailin yllä monessa kohtaa kokemuksiani. Ilmeisesti se postmoderni suurennuslasi näkee siis myös pääni sisään paremmin kuin minä. Mikä ei ole tietysti yllättävää, koska marxilainen teoria muutenkin sisältää jonkinlaisen "väärän tietoisuuden" käsitteen.
Lisäksi myös nähtävästi olin siis väärässä siinä, että kerskakulutus urheiluautojen tms. muodossa on ympäristöä kuormittavampaa kuin vaikkapa saman rahan käyttäminen palkattomaan lomaan ja puutarhanhoitoon.
Ehkä ymmärsinkin väärin, ja väärässäolemiseni ei johtunut niinkään sanomani virhelliisyydestä vaan siitä, että se olin minä joka ne sanoi.
Ehkä väärässäolemiseni johtuikin siitä, että käytin tahtomattani liberaalia symbolilogiikka, homoseksualistista tietokonetta tai elitistisiä tilastotietoja, enkä jotain voimauttavaa konservatiivista parempaa tietoa, kuten ennakkoluuloa tai pyhiä kirjoituksia.
Tässä pieni off-topic Euroopan maahanmuuttopolitiikasta:
http://www.amren.com/mtnews/archives/2009/08/christopher_cal.php
Putnamin tutkimustuloksista voi lukea täältä. Jos ei jaksa sitä kahlata läpi (kannattaa kyllä), suosittelen Sailerin kirjoitusta aiheesta. Tai kannattaa lukea tuo Sailerin juttu joka tapauksessa.
Putnam yrittää artikkelissaan varsin epätoivoisesti perustella sitä, miksi monikulttuurisuus on rikkautta siitä huolimatta, että hänen oma huolellinen ja laaja tutkimuksensa todistaa täysin päinvastaista. Hän lupaa julkaista jatkotutkimuksen tuloksia, mutta saanemme niitä odottaa, koska tämän tutkimuksen tehtyään hän jahkaili viisi vuotta, ennen kuin vihdoin suostui kertomaan omaa maailmankuvaansa järkyttävistä tuloksista.
Ihmistieteissä todennäköisesti piilotellaan systemaattisesti tutkimustuloksia, jotka ovat vallitsevan "antirasistisen" eetoksen vastaisia. Kaksostutkimuksistaan tunnettu psykologi Thomas Bouchard puhui tästä taannoi haastattelussa. Hän käytti esimerkkinä sitä, että useiden vuosikymmenten ajan Yhdysvalloissa mustien heikompaa menestystä selitettiin valkoisia huonommalla itsetunnolla. Psykologeilla oli kuitenkin runsaasti todistusaineistoa siitä, ettei mitään tällaisia itsetuntoeroja ollut olemassa. He eivät kuitenkaan julkaisseet tuloksiaan, koska pelkäsivät leimautuvansa rasisteiksi.
puolimieli,
Jollain tavalla kyllä kunnioitan Putnamia. On hän kuitenkin rehellinen. Oman aatteensa vastaisia tutkimustuloksia ei ole ehkä hauska julkaista.
Luulen, että Tiedemies väärässä tuon statuksen suhteen. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu nimenomaan kateus, esimerkiksi jos naapurilla on hienompi auto, itsekin pitää saada sellainen. Statuspelit ovat yleensä hienovaraisia, statuksella ei kuulu leuhkia avoimesti, silloin pidetään leuhkana. Riittää, että ajaa paikalle isolla maastoautolla tai että käy eksoottisilla lomilla.
Minä huomasin Tiedemiehen jutussa olevan implisiittisen kysymyksen joka jäi vaivaamaan itseäni, mutta johon ei tainnut vielä tulla suoraa vastausta.
Eli jos ajatellaan, että maahanmuutto on vain yksi voima joka "tuhoaa" suomalaista kulttuuria, niin on yllättävää kuinka harvinaista on muun suomalaista kulttuuria "tuhoavien" voimien, esimerkiksi kansainvälisen kulttuurin tai internetin, vastustus.
Monikulttuurisuus ei mielestäni ole rikkautta sen enempää kuin köyhyyttäkään. Erilaisten ihmisten kohtaaminen vain yksinkertaisesti vaatii työtä. Nykymaailmassa erilaisuutta tulee väistämättä vastaan kaikkialla, maailma nyt vain on sellainen. Tässä tilanteessa monikulttuurisuusaate rehellisesti ja järkevästi ajettuna on yhtä lailla tarpeellista kuin vaikkapa liikennekasvatus. Ilmankin voi elää, mutta se tietää paljon ongelmia.
Edelleen uskoisin, että konsumerismi on sellainen kulttuurin (tai oikeastaan sen puutteen muoto), joka korvaa toisenlaisia merkityksenantojärjestelmiä. Siten nimenomaan samuus lisää vääränlaista kerskakulutusta. Hyvänä esimerkkinä intian keskiluokka, joka on viime aikoina alkanut syödä lihaa statuksen merkkinä. Tämä on samuuden etenemistä ja sillä on suora ekologinen vaikutuksensa, sillä liharuoan tuotanto on suurempi rasite ympäristölle kuin kasvisruoan. Todellinen erojen kohtaamiseen tähtäävä toiminta - 'monikulttuurinen eetos' - saattaa toki pedata tietä konsumerismille, mutta sinällään se ei pyri poistamaan kulttuurien positiivisesti arvotettavissa olevia eroja.
Toki pitäisi määritellä tarkemmin monikulttuurisuusaate. Mielestäni se ei saisi olla tutkimustulosten peittelyä vaan sen rationaalista tunnustamista, että eroja on ja meidän on kaikkien tuyltava toimeen näiden erojen kanssa. Ja että olemme itsekin jonkin oman sosiokulttuurisen paradigmamme vankeja ja sen määrittämiä.
Utumies, ei yhtään hölmömpi kommentti ! Siis kumpikaan havaintosi.
Määritelmäsi monikulttuurisuusaatteesta ehkä on erilainen kuin minulla. Mutta toki myönnän että erilaisuutta on kyettävä kohtaamaan.
Kysymys on tietysti myös siitä, missä määrin ja millaista erilaisuutta kannattaa itse tahallaan luoda. Kuten olen suht tylysti sanonut, minusta on aivan turha ottaa aktiivisesti humanitäärisyyden nimissä tänne tietynlaista porukkaa vain siksi, että joku kansainvälinen sopimus onn joskus solmittu.
Tässä asiassa olen aivan samaa mieltä kanssasi:
Edelleen uskoisin, että konsumerismi on sellainen kulttuurin (tai oikeastaan sen puutteen muoto), joka korvaa toisenlaisia merkityksenantojärjestelmiä. Siten nimenomaan samuus lisää vääränlaista kerskakulutusta. Hyvänä esimerkkinä intian keskiluokka, joka on viime aikoina alkanut syödä lihaa statuksen merkkinä.
Suomalaiseen luonteeseen kuuluu nimenomaan kateus, esimerkiksi jos naapurilla on hienompi auto, itsekin pitää saada sellainen. Statuspelit ovat yleensä hienovaraisia, statuksella ei kuulu leuhkia avoimesti, silloin pidetään leuhkana. Riittää, että ajaa paikalle isolla maastoautolla tai että käy eksoottisilla lomilla.
Tämä on epäilemättä joku pääkaupunkiseudun juttu. Suomalaiset ovat usein kateellisia, mutta siihen kuuluu myös se, että kukaan ei halua olla myöskään liiaksi kadehdinnan kohde. Isolla maastoautolla paikalle ajajaa pidetään öykkärinä ja huonotapaisena jo sen vuoksi että hän tulee paikalle. Ainakin näin näyttäisi olevan.
Myönnän toki, että tilanne on vähän muuttunut ja että tuollainen statuskilpailu on toki lisääntynyt, mutta väitän, että ei ole mitään inherenttiä syytä siihen, että statuskilpailu ei saisi muunlaisia muotoja, ja jotain evidenssiä siitä kyllä on.
Esimerkiksi olen aika monen vanhemman huomannut pitävän jonkin sortin pätemisen aiheena sitä, että pidetään pitkiäkin jaksoja poissa töistä silloin, kun lapset ovat suhteellisen pieniä. Se on kallista ja "pröystäilyä", koska tätä tekevät usein erityisesti ylemmän keskiluokan ihmiset (joihin en siis itse kuulu).
Eli jos ajatellaan, että maahanmuutto on vain yksi voima joka "tuhoaa" suomalaista kulttuuria, niin on yllättävää kuinka harvinaista on muun suomalaista kulttuuria "tuhoavien" voimien, esimerkiksi kansainvälisen kulttuurin tai internetin, vastustus.
Näitähän vastustetaan jatkuvasti. Maahanmuuton vastustus on kuitenkin viriiliä osaksi siksi, että se on helpompi kokea yksikäsitteisemmin negatiiviseksi.
Kansainvälistä kulttuuria vastustetaan kyllä yleisesti, tai ainakin vastustetaan "amerikkalaista massakulttuuria". Lisäksi on ihan tavallista taivastella lainasanojen käyttöä siitä, kuinka se rapauttaa kieltä.
Näissä asioissa ei voida kuitenkaan yksilöidä selkeää vihollista. Tunnistettava vihollinen on paljon mukavampi kohde vastustamiselle. Sitäpaitsi ihmiset voidaan pysäyttää kyllä rajalla, mutta krääsää ja bittejä oikein ei. Näin ainakin koetaan.
Tiedemies: Ilman muuta tapa saada statusta vaihtelee. Vihreissä piireissä maastoautoa (ja jopa autoa) saatetaan katsoa pahalla. Jossain kokkaripiireissä sillä saattaa saada statusta. Mutta tämä kertoo minusta enemmän sosiaalisista piireistä kuin asuinpaikasta.
Eivätkö kielen tai kulttuurin rapautumisesta huolehtivat ole enimmäkseen niitä, jotka kannattavat monikulttuurisuutta? Ja taas ne, jotka vastustavat maahanmuuttoa, eivät vastusta noita samalla tavalla äänekkäästi. Minusta tämä on jännä ristiriita, johon olisi kiva kuulla blogin kirjoittajankin näkemys. Voi tietysti olla, että havaintoni on väärä. Dataahan ei minulla ole tästä esittää.
Eivätkö kielen tai kulttuurin rapautumisesta huolehtivat ole enimmäkseen niitä, jotka kannattavat monikulttuurisuutta? Ja taas ne, jotka vastustavat maahanmuuttoa, eivät vastusta noita samalla tavalla äänekkäästi. Minusta tämä on jännä ristiriita, johon olisi kiva kuulla blogin kirjoittajankin näkemys. Voi tietysti olla, että havaintoni on väärä. Dataahan ei minulla ole tästä esittää.
Kanavassa oli kerran juttua saksalaisten amerikkalaisvihamielisyydestä, joka nyt käytännössä lienee aika sama asia kuin "globaalin kulttuurin vastustaminen".
Kirjoittaja yhdisti sekä Saksan vasemmiston/vihreitten amerikkalaisvihamielisyyden että Saksan äärioikeiston amerikkalaisvihamielisyyden samaan saksalaiseen antimaterialistiseen perintöön.
Saksassa - ja muaallakin Keski-Euroopassakin - on käsittääkseni aina kritisoitu Amerikkaa materialismista. Mutta ristiriita on jotenkin syvempi ja liittynee tuohon Hegelin ja Hobbesin väliseen ristiriitaan josta puhuin. Juengerin Pelkosta-artikkeli edustaa eittämättä amerikkalaisen materialismin ja itsesäilytyksen ihanteen kritiikkiä. Nietschestä nyt puhumattakaan.
Tämän jaarittelun jälkeen sanoisin että nyky-äärioikeisto suhtautuu edelleen amerikkalaisin jopa vielä negatiivisemmin kuin monikultturistit (vasemmisto), mutta periaatteessa kritiikki on aivan samaa materialismin kritiikkiä. Esimerkiksi uusnatsithan haluavat tehdä Venäjästä lännen mallimaan. Eikä kyse ole rodusta vaan siitä että dostojevskilainen henkisyys (Venäjän Pyhyys, Soltsenitshyn,...) tarjoaa vaihtoehdon amerikkalaiselle materialismille.
Mutta muuten olen Mikon kanssa samaa mieltä.
Ps. Se mitä tarkoitan nyky-äärioikeistolla yllä on hiukan epäselvää. Pitää miettiä.
Mitä sitten tulee statusjahtiin - ja erityisesti materaailisten kontra muiden symbolien kuten koulutuksen käyttöön statuksen ilmaisemiseen - niin siihen en oikein osaa sanoa enempää.
On hyvin vaikea sanoa miten asia on. Tätä pitäisi tutkia tieteellisesti.
Tavoittelin yllä, kieltämättä ehkä hieman kömpelösti, sitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa status ei määräydy kovin selkeästi kulutusvalintojen ja varakkuuden (tai siis varakkussignaalien) kautta. Sellaiset asiat kyllä vaikuttavat voimakkaastikin, mutta ne eivät ole toistaiseksi korvanneet kaikkia muita.
Sellainen trendi on kyllä varmaankin meneillään, enkä sitä kiistä. Minusta näyttää kuitenkin äärimmäisen (ja virheellisen) suoraviivaiselta ja yksinkertaistavalta väittää syyksi "monikultturismia" tai varsinkaan maahanmuuttoa.
Jos jotain, nämä ovat jonkinlaisia "oireita" siitä, että "kansallista koheesiota" ei pidetä joko tärkeänä (radikaalimpi "monikultturismi" ja muu makkaratukkavasemmisto) tai sitten ei uskota sen olevan uhattuna (liberaali porvaristo) tavalla, joka vaikuttaisi mihinkään todella olennaiseen.
En ole tarkalleenottaen näiden kanssa samaa mieltä, mutta nämä näkemykset mielestäni selittävät (yksinkertaistaen) sen, miksi niin monien kansallismielisten mielestä on meneillään jokin "punavihermädätysmokutus"- salaliitto.
Materialismin korostuminen voidaan nähdä, kuten yllä, jonkinlaisen arvotyhjiön täyttymisenä, mutta minusta "konservatiivinen" näkemys vaihtoehtoisista tavoista on virheellinen siinä mielessä, että mainittua tyhjiötä ei voi täyttää jollain sellaisella, joka on kuollut ja kuihtunut pois eikä sovi enää nyky-yhteiskuntaan. Tämä ei ole arvoväittämä, vaan tosiasiaväittämä. Tässä mielessä olen Utumiehen kanssa samalla linjalla: mokutus, maahanmuutto jne. eivät ole "hyviä" tai "pahoja" asioita, ne vain "ovat". Eivät ne ole oikeastaan edes väistämättömiä, mutta jarruttaminen todella rankasti nykytilanteesta on epätodennäköistä. Lisäksi kytkökset arvoihin ja niiden kautta ympäristönäkökohtiin ovat erittäin hämäriä ja vaikeasti hallittavia.
Materialismin lisääntymisen ongelmiin kannattaa siksi minusta puuttua niillä työkaluilla, jotka lievittävät näitä ongelmia suoraan. Muu on mielestäni jeesustelua: Niin maahanmuuton kritisoiminen "ympäristönäkökulmasta" kuin joku vihreiden kulutusmoralismikin.
mainittua tyhjiötä ei voi täyttää jollain sellaisella, joka on kuollut ja kuihtunut pois eikä sovi enää nyky-yhteiskuntaan.
Totta. Mutta maahanmuutto ainakin suurissa määrin voi muuttaa sen mikä on kuollut ja kuihtunut uudelleen eläväksi. Jos maahan muuttaa konservatiivinen tai fundamentalistinen etninen ryhmä, kantaväestö alkaa mahdollisesti määritellä omaa identiteettiään uudelleen. Se uusi identiteetti voi sisältää jo kerran kuolleeksi leimattuja asioita. Hyvässä ja pahassa.
Bosnian sotaa ennen Bosnian muslimiväestö oli hyvin maallistunutta - se oli maallistunein ryhmä Bosniassa. Olihan se muodostunut alunperin niistä "pragmaatikoista" jotka myötäillen ottomaanivallanpitäjiä oli vaihtanut katolisen uskonsa ottomaanien uskoon. Sota pakotti "slaavimuslimit" määrittelemään identiteettinsä jyrkemmin.
Niin maahanmuuton kritisoiminen "ympäristönäkökulmasta" kuin joku vihreiden kulutusmoralismikin.
Jos ilamstonlämpenemistä ratkaistaan haittaveroilla ja haittatulleilla, miksi ei maahanmuuttoakin.
...
Mihinkään salaliittoihin en minäkään usko. On vain ihmisiä jotka haluavat omista syistään lisätä maahanmuuttoa. Syyt ovat kahdenlaiset - humanitääriset tai taloudelliset.
Mutta ulkoisvaikutuksia ei oteta huomioon - esimerkiksi sitä että maahan otetut pakolaiset tai työntekijät voivat tuoda mukanaan äärifundamentalistisen ideologiansa ja heikentää näin länsimaista yhteiskuntaa.
Mutta ulkoisvaikutuksia ei oteta huomioon -
Tämä on ihan validi huolenaihe. Jos ulkoisvaikutuksia ei oteta huomioon, niin tehdään yleensä asioita väärin.
Maahanmuuton kohdallahan on julkisuudessa korostettu positiivisia ulkoisvaikutuksia - tätä siis on puhe työvoimapulasta - niin, että vaikka maahanmuutolla on välittömiä kustannuksia, niin viiveellä syntyy taloudellista hyötyä. Tämä argumentti on myös tietenkin validi, mutta sen ongelma on - ja maahanmuuttokriittiset oikein ovat siihen huomiota kiinnittäneetkin - että kaikkien ihmisryhmien mahdollisuudet työllistyä eivät ole samat, eivätkä erot tasoitu pitkälläkään aikavälillä. Eikä kyse ole yleisestiottaen rasismista.
- esimerkiksi sitä että maahan otetut pakolaiset tai työntekijät voivat tuoda mukanaan äärifundamentalistisen ideologiansa ja heikentää näin länsimaista yhteiskuntaa.
Tämä on minusta ollut hieman ylikorostuneena teemana joidenkin kirjoittajien kirjoituksissa. Kauhutarinat "getoista", joihin poliisi ja palokunta eivät uskalla mennä, ovat tietenkin vetoavia (ja osin tietysti tosiakin), mutta minusta ilmiön yhteiskuntaa rapauttavaa vaikutusta liioitellaan.
Tavoittelen sitä, että nämä ongelmat ovat toki todellisia, mutta niiden laajempi vaikutus voi olla toinen kuin ymmärretään. Esimerkiksi tämä mainittu "konservatiivisuus" on ihan todellinen ilmiö ja mitä ilmeisimmin vahvistumaan päin.
Minä:
- esimerkiksi sitä että maahan otetut pakolaiset tai työntekijät voivat tuoda mukanaan äärifundamentalistisen ideologiansa ja heikentää näin länsimaista yhteiskuntaa.
TM:
Tämä on minusta ollut hieman ylikorostuneena teemana joidenkin kirjoittajien kirjoituksissa. Kauhutarinat "getoista", joihin poliisi ja palokunta eivät uskalla mennä, ovat tietenkin vetoavia (ja osin tietysti tosiakin), mutta minusta ilmiön yhteiskuntaa rapauttavaa vaikutusta liioitellaan.
Niin - moni ihminen kuitenkin ihan vilpittömästi uskoo että tämä on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Vaikeahan sitä varmaksi on mennä sanomaan.
Nyt keskustelu on aika lailla juupas-eipäs-keskustelua.
Monikulttuurisuus ei mielestäni ole rikkautta sen enempää kuin köyhyyttäkään. Erilaisten ihmisten kohtaaminen vain yksinkertaisesti vaatii työtä. Nykymaailmassa erilaisuutta tulee väistämättä vastaan kaikkialla, maailma nyt vain on sellainen. Tässä tilanteessa monikulttuurisuusaate rehellisesti ja järkevästi ajettuna on yhtä lailla tarpeellista kuin vaikkapa liikennekasvatus. Ilmankin voi elää, mutta se tietää paljon ongelmia.
Monikulttuurisuusaate, jota termiä käytit, tarkoittaa käsittääkseni sitä, että on rikkaus ja tavoiteltava asia, että saman jurisdiktion alaisuudessa elää mahdollisimman moninainen kirjo mahdollisimman erilaisia kulttuureita.
Minun mielestäni tuon määritelmän mukainen monikulttuurisuusaate on seurauksiltaan vahingollinen, koska on kaikilla tavoin sosiaalista kitkaa ja konfliktialttiutta vähentävä asia, jos saman oikeusjärjestelmän alaisuudessa elävät ihmiset kuuluvat samat perusarvot jakavaan valtakulttuuriin. Tällaisella monikulttuurisuuden vastustamisella ei ole yhtään mitään tekemistä kansainvälisen kaupan, kulttuuri- tai opiskelijavaihdon tai minkään muukalaiskammon kanssa. Toivottavasti tämä on ymmärretty?
Käytännössä tuon ylläolevan määritelmän mukaista monikulttuurisuutta vastustetaan siten, että pakolaiset sijoitetaan ensisijaisesti kulttuurisesti yhteensopiviin maihin ja että muita maahanmuuttajia vastaanotetaan sellaisia määriä per aikayksikkö, että he assimiloituvat.
Esimerkiksi siinä, että Saksassa asuu pari miljoonaa turkkilaista ei ole yhtään mitään väistämätöntä. Suuren turkkilaisväestön asuminen Saksassa on seurausta joukosta talouspoliittisia päätöksiä 1960-luvulla. Puheet monikulttuuristumiskehityksen vääjäämättömyydestä ovat paikkansapitämättömiä.
Markku.
Useinhan otetaan tataarit esimerkiksi että muslimit voivat sopeutua. Väitetään että "kyllä Suomessa monikultturismi voi toimia koska tataaritkin ovat sopeutuneet".
Esimerkki on huono kahdesta syystä:
1. Tataarit ja Bosnian muslimit ovat ajat sitten sopeutuneet Eurooppaan. Ne ovat enemmän eurooppalaisia etnisiä ryhmiä kuin itäisiä etnisiä ryhmiä.
2. Tataarien määrä on Suomessa pieni. Pienet vähemmistöt sopeutuvat useimmiten.
Intiassa kun olen matkustellut olen huomannut että kaupungeissa joissa 80-90% on hinduja ja 10-20% on muslimeja ei ole yleensä ongelmia. Epäluuloisuus on sen sijaan käsin kosketeltava kaupungeissa (Delhi, Varanasi) joissa hinduja ja muslimeja on yhtä paljon.
Jos vähemmistön ja enemmistön kokojen suhde on vakaa 1:10 homma kyllä saadaan toimimaan.
Markku, No tämähän nyt on se sama muna/kana -vääntö, mikä vallitsee modernisaatiokeskusteluissa. Modernisaation kriitikot vastustavat sitä, että ko. kehitys nähdään vääjäämättömänä, deterministisena prosessina. He kritisoivat poliitikkojen ja median antamaa kuvaa yhdensuuntaisesta liikkeestä kohti oletettua parempaa hyvää. Kritiikin ytimenä on tietenkin, että kyse on aina aktiivisten inhimillisten toimijoiden suunnitelmista ja toimenpiteistä jonkin rajatumman päämäärän hyväksi.
Modernisaatiokritiikin ongelma on se, että vaikka kyseinen kehitys nähtäisiinkin sinällään suuntaa vailla olevana ja itse asiassa monilta osin kyseenalaisena prosessina (”väkivaltana perinteisiä instituutioita ja arvoja kohtaan”), nykyiset kansakunnat ja yhteisöt modernisoituvat paradigman omien mittareiden mukaan lähes kaikkialla. Tietenkin pahimmat kriisialueet ja korruptiopesäkkeet poislukien. Syynä tähän on se, ettei staattinen yhteisöllinen olemassaolo ole symbolisille, symboleja pääasiallisena toiminnan ja ajattelun välineenä käyttäville eläimille periaattesssa edes mahdollista; toisaalta asiat kulkevat tiettyyn suuntaan tietynlaisena kulttuurievoluutiona. Tehokkuus nyt vain suosii tietynlaisia arvojärjestelmiä ja toimintamalleja ja karsii toisenlaisia. Toisaalta kaikenlaiset yhteisöt modernisoituvat omista lähtökohdistaan käsin jatkuvasti – näin on ollut jo kauan ennen esimerkiksi teollista vallankumousta, Ranskan vallankumousta sekä vuoden 1848 muita eurooppallaisia vallankumouksia. Nyt paine on yhdenmukaisempi ihan siksi, että meillä on olemassa asioita, joita voi viedä pallullamme lähes kaikkialle (toisin kuin vaikka tiettyä lampaankasvatukseen liittyvää, sinällään tietyssä ympäristössä mullistavaa innovaatiota).
Monikulttuurisuus, ymmärrettynä kehityksenä, jossa toisistaan maantieteellisesti ja kulttuurisesti jne. alun perin suhteellisen etäiset yhteisöt alkavat yhä laajemmin olla vuorovaikutuksessa keskenään, etenee analogisesti tälle. Vaikka kyse toki lokaalisti onkin aina joukosta aktiivisia inhimillisiä toimenpiteitä, on hämmästyttävää, miten paljon historiassa on esimerkkejä omaksumis- ja vaihtokehityksestä - samoin kuin vastaavasti vain vähän esimerkkejä todellisesta eristäytymistarpeesta.
Kommunikaatio laajasti ymmärrettynä, siis kaupankäyntinä, informaation, ideoiden, tavaroiden ja ihmisten liikkeenä, aiheuttaa tietenkin pohjimmiltaan tätä 'monikulttuuristumista', hassunhauskaa eksoottisten pinnallisvaikutteiden leviämistä ja (näennäisesti) ylikulttuuristen, yksilöiden sosioekonomisen vapauden maksimoivien käyttäytymiskoodien yleistymistä. Sitä ei siis pohjimmiltaan luo mikään kukkahattusetien poliittinen ryhmittymä jonkun tietyn maan koulutus- ja viestintäelimissä.
Tietyltä kannalta tarkasteltuan pakolaisvirrat länsimaihin ovat vain yksi osa laajempaa liikettä, jossa viemme omia arvojamme ja mallejamme vähemmän modernisoituneisiin, so. vähemmän länsimaalaisiin maihin. Pakolaisten hyysääminen on tavallaan oman arvomaailmamme ylläpidon symbolinen hinta – muuten kuilu omien ideaaliemme ja käytännön välillä kasvaisi liian suureksi. Pieni kuilu toki ei koskaan ole haitannut oikeastaan ketään. Nykyinen ihmisoikeusjallatus liittyy tietynlaisiin kulutus- ja tuotantosuhteisiin, individualismiajattelun ja konsumerismin epäpyhään liittoon.
Edelleen, on mielestäni väärin edes olettaa, että yksikään kovin monimutkainen yhteisö pysyisi ylipätään edes itsessään, sisäisesti staattisena. Symbolisina eläiminä olemme tuomittuja harrastamaan ristipölytystä. Tieteellis-tekniset ja sosiokulttuuriset innovaatiot ovat saman inhimillisen yleispiirteen kaksi eri puolta. Kekseliäinä otuksina tyydymme huonosti vanhaan. Inhimillistä todellisuutta ei oikeastaan voikaan jakaa erityisen tarkoiksi blokeiksi juuri siitä syystä, että yhteisöllisyys itsessäänkin on jatkuvasti tuotettua ja uusinnettua. Esimerkiksi 'suomalaisuus' käsitteenä ja identiteetteinä on jatkuvassa vuorovaikutuksessa niin suomalaisten itsensä välillä kuin laajemmin ulkomaailmankin. Tämä on vääjäämätöntä, jotta ko. juttu pysyisi toimivana muuttuvissa ristipaineissa. Esimerkkinä hevi: yhtäkkiä siitä on tullut keskeinen osa suomalaista itseymmärrystä (pohjoisen jäyhä itseironinen kansa, joka astuu pelotta euroviisuihin hassuissa paholaisasuissa, ryhtymättä smalltalkiin tai koreiluun), vaikka se on vain lyhyen aikaa sitten ollut tiukasti tuontituote.
Monikulttuurisuus on kuitenkin siinä mielessä minusta aika hutera käsite, että, kuten todettua, sille analoginen modernisaatiokehitys, tiettyinen kulutuskeskeisine painotuksineen, suosii yhdenmukaisuutta erilaisuuden sijaan. Mitä monikulttuurisuusaate oikeastaan onkin on löyhä naamio niin kutsutun uusliberalistisen ajattelun kasvoilla. Tarkoituksena on poistaa esteitä kaupankäynnin ja tiettyjen kuluttamisen mallien tieltä. Samalla uusvasemmisto on löytänyt mokujutuista väylän oman idealisminsa purkamiseen – uusliberalistisen eetoksen siunaamalla tavalla. Perinteinen vaurauden jakamisen junttapönkkä on hiipunut tietyistä historiallisista syistä johtuen ja ideologienn into on löytänyt helppoja uusia väyliä, periaatteella 'mistä aita on matalin'. Kaikki saavat hyvän mielen, paitsi titenkin olematonta, idyllistä, puhtaan kansalllista menneisyyttä nostalgisoivat konservatiivit.
Näkisin, että mokujutut johtavat pohjimmiltaan suvaitsevaiseen, porvarilliseen samuuteen. En toisaalta näe tässä ongelmaa. Italiassa asuessani esimerkiksi oli hyvin kotoisaa käydä kaupassa saksalaisessa kappaketjussa Lidlissä. Toki ymmärrän, että esimerkiksi aafrikkalaiselle tällainen tuttuuden tunne on Euroopassa vaikeampi saavuttaa. Ainakin vielä.
Hmm, mitäköhän sitä tuli äsken kirjoitettua? Olin ihan väsymyksestä umpitunnelissa :D
Tämä on hiukan raskas tämä blogisi tarkistusmenetelmä. Ajatus katkeaa, kun ei näe omaa tekstiään hetipikaa alkuperäisen blogijutun perässä. Siis julkaise-napin painamisen jälkeen.
Ehkä menetys ei ollut viime höpinöissä suuren suuri. Virkeämmillä aivoilla uudemman kerran sitten.
Joku mainosti joskus johonkin kommenttiini liittyen Terence McKennan sekopäisiä visioita. Ilmeisesti ne tulivat mieleen näistä allekirjoittaneen utujutuista.
Anastan (appropriate) nyt Mckennan itselleni eräänlaisena metakommentaarina näistä tässä säikeessä esittämistäni ajatuksista.
Olepa hyvä. Tällä kertaa postmoderni shamaanimme puhuu kontrollista. Itse asiassa asiaa jopa.
Lähetä kommentti