tiistaina, elokuuta 28, 2007

Nykypäivä monikultturismista 24.8.2007

Eero Iloniemi kirjoittaa monikultturismista Nykypäivä-lehdessä mm.:

"Uusi amerikkalaistutkimus kyseenalaistaa väitteen eri kulttuurien keskinäisestä rikastuttavasta vaikutuksesta. Saadut johtopäätökset pakottavat viranomaiset pohtimaan monikulttuurisuuspolitiikan perusteita.
...

Ulkomaista työvoimaa houkutteleva Suomi opettelee suhtautumaan avoimin mielin ulkoa tuleviin kulttuurivaikutteisiin. Maasta ollaan tekemässä monikulttuurista.

...

Lisääntyvän maahanmuuton myötä suomalaiseen sosiaali- ja kulttuuripolitiikkaan on iskostunut monikulttuurisuuden ihanne. Helsingin kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa kertoo tavoitteekseen ”tukea monikulttuurisen kaupungin kehittymistä edistämällä eri maista tulleiden ihmisten vuorovaikutusta, tukemalla etnisten vähemmistöjen omaehtoista kulttuurin harjoittamista ja antamalla tietoa erilaisista kultuureista”.

Ihanne ei kestä tutkimusta

Suomessa ei ole totuttu kyseenalaistamaan ajatusta siitä, että monikulttuurisuus lisää ihmisten välistä ymmärtämystä, rikastuttaa elinympäristöä ja siten parantaa kaikkien elinoloja.

Mutta onko monikulttuurisuus tavoiteltava ihanne vai välttämätön paha?

Viime vuosien tutkimukset tästä poliittisesti tulenarasta kysymyksestä eivät ole iloista luettavaa monikulttuurisen ihanteen puolestapuhujille.

Monikulttuuristen lähiöiden ongelmat ovat tuttuja jo Suomessakin. Perinteisesti tämä on selitetty taloudellisin argumentein. Maahanmuuttajat ovat tyypillisesti asettuneet alueille, joilla jo entuudestaan on ollut vaikeuksia. Siksi näille alueille on ollut vaikea kehittää monikulttuurista yhteisöllisyyttä eli sosiaalista pääomaa.

Tämä oletus ei kuitenkaan aina kestä kriittistä tarkastelua. Oslon Groruddalenin lähiön oloja tutkinut Marit Ekne Ruud kiinnitti huomiota siihen, että myöskään keskiluokkaan kuuluvien lähiön asukkaiden vuorovaikutus ei ylitä kulttuurirajoja.

Monikulttuurisen yhteiselon mallimaana pidetyssä Kanadassa käydään kiivasta väittelyä siitä, onko maa aidosti monikulttuurinen vai jakautunut etnisiin saarekkeisiin. ”Kanadan tarunhohtoinen kulttuurien mosaiikki lohkeilee ja etniset ryhmät sulkevat ulkopuoliset ulos”, kirjoitti Alan Gregg arvovaltaisessa Walrus -julkaisussa. Monikulttuurisuuden puolustajat taas sanovat etnisten ryhmien elävän orgaanisina soluina laajemmassa yhteisössä.

...

Poikkeuksellisen mittava amerikkalaistutkimus vahvistaa näkemystä monikulttuurisuudesta sosiaalisen pääoman köyhdyttäjänä. Monimuotoisuus ja yhteisöllisyys 21. vuosisadalla-tutkimus (Diversity and Community in the 21st Century) on erityisen hankala monikulttuurisuusideologian puolustajille, sillä sitä johtanut tutkija on luonut uransa monikulttuurisuuden puolustajana. Harvardin yliopiston professori Robert Putnam on alan ikoneja, hän kuuluu tutkijaryhmään, joka popularisoi käsitteen sosiaalisesta pääomasta.

...

Putnamin tutkijaryhmä haastatteli yli 30 000 ihmistä 41 monikulttuurisessa yhteisössä. Tuloksena on laajin koskaan Yhdysvalloissa tehty yhteiskunnallista ja sosiaalista sitoumista mittaava tutkimus. Löydökset ovat karua luettavaa. Monikulttuurisissa yhteisöissä ihmiset ovat passiivisia, välinpitämättömiä ja sulkeutuneita. Monikulttuurisuus ei ainoastaan lisää keskinäistä epäluuloa, se myös heikentää monikulttuurisen yhteisön sisällä asuvia homogeenisiä pienyhteisöjä, joissa sosiaaliset suhteet kuihtuvat. Putnam kutsuu prosessia ”kilpikonnailmiöksi”, jossa ihmiset vetäytyvät kuoreensa.

Professorin mukaan hänen tutkimuksensa murtaa niin liberaalien kuin konservatiivien keskeisen monikulttuurisuusmyytin. Monikulttuurisissa yhteisöissä ei toteudu konservatiivien pelkäämää ryhmien välisten suhteiden väkivaltaista tulehtumista. Toisaalta liberaalien hellimä ajatus siitä, että lisääntynyt tietoisuus eri ryhmien erilaisista tavoista vähentäisi ennakkoluuloja ja madaltaisi kanssakäymisen raja-aitoja, ei sekään ole totta.

...

Tutkija itse korostaa, ettei hänen havainnoistaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että maahanmuuttoa olisi vastustettava. Hän muistuttaa, että lisääntyvä maahanmuutto on tosiasia. Monikulttuurisuus on nähtävä yhteiskunnallisena ilmiönä eikä ihanteena. Putnam kehottaakin politiikkoja huomioimaan tutkimustulokset niin, että monikulttuurisuuden haitat tunnustetaan.

Tämän kehotuksen anataminen on saanut hänen arvostelijansa syyttämään häntä siirtymisestä tutkimuksesta politikointiin."


Putnamin johtopäätökset ovat minusta antautumismentaliteettia.

3 kommenttia:

Dr. Doctor kirjoitti...

Kaiketi P puhuu Amerikasta. Suomella on vielä mahdollisuus valita ja vaikuttaa...

IDA kirjoitti...

Joo. Nykyäänhän puhutaan siitä, että vaikka eri etniset ryhmät eriytyvät toisistaan ja se on hyväkin asia ihmisten onnellisuuden kannalta, niin silti voidaan rakentaa siltoja ryhmien välille jotta ne voivat elää samassa valtiossa ja saman hallinnon alla. Semmoista toiveajattelua ja varmaan vakavaa yrittämistäkin siis. Voi aika vahvasti olettaa, että jotkut ryhmät jäävät kuitenkin sosiaalisesti eriarvoiseen asemaan mikä taas helposti johtaa etnisperusteiseen politikointiin ja kansanvaltaisuuden periaatteen rapautumiseen.

Kansallisvaltioiden ei siten ole mitään syytä mennä tuohon, koska niitä siltoja voi aivan hyvin rakentaa valtioiden rajojen ylikin.

Jukka kirjoitti...

Sinänsä Putnamille pitää nostaa hattua että hän uskalsi julkaista tuloksensa, vaikkakin vasta sen jälkeen kun tulokset olivat tulleet julki Financial Timesin kautta ennen aikojaan.

Mutta tuo johtopäätös että molemmat olivat väärässä konservatiivit ja liberaalit on hieman huvittava - kai voi kuitenkin sanoa että konservatiivit olivat selkeästi oikeassa: ongelmat eivät toki ensi sijassa (ainakaan vielä) ole olleet verenvuodatus etnisten ryhmien välillä vaan juuri sitä yhteisöllisyyden laskua ja kilpikonnaefektiä, Toisaalta mitä väliä sillä on kuka oli oikeassa, tärkeintä on että ongelma identifioidaan ja sitä aletaan ratkaista. Siitä puhuminen kuka kokee vahingoniloa on naurettavaa.

Toisaalta ainakaan Suomessa monikultturismi ei ole vielä mikään väistämätön tosiasia - se on vain joidenkin ihmisten tavoite. Toisaalta vaikka monikultturismi olisi tosiasia, kannattaa kuitenkin miettiä onko se kuitenkin tosiasia joka voidaan muuttaa.

Nykypäivän artikkelista selviää rivien välistä, että Kokoomuksessa monikultturismi on jotakin mikä väistämättä seuraa siitä että työnantajat tarvitsevat lisää työvoimaa voidakseen alentaa työvoimakustannuksia globaalissa kilpailussa,