70-luvulla vasemmisto levitti ajatusta vapaasta kasvatuksesta: Lapsia ei pitänyt rangaista, vaan he oppivat toimimaan moraalisesti itsestään ja vastavuoroisuudessa muitten lasten kanssa.
Nyttemmin vapaan kasvatuksen ajatus on ainakin teorian tasolla pitkälti hylätty. Nykyään uskotaan että lasten kasvatus onnistuu parhaiten, kun siinä yhdistyy rajoitukset ja rakkaus. Rajoituksia ei saa olla liikaa eikä liian vähän - kasvattaminen vaatii taitoa eikä pelkkiä mustavalkoisia periaatteita.
Yhteiskunnassa ns. sallivuus on kuitenkin edelleen muodissa. Ei ole esimerkiksi muodikasta valittaa sitä, että Espan puisto ja meren rannat roskaantuvat, koska nuoret rikkovat pulloja rannoille ja aikuiset jättävät roskat kaupungin työntekijöiden korjattavaksi. Jotkut jopa uskovat että täydellinen sallivuus esimerkiksi alkoholin käytön suhteen edistää sitä, että ihmiset oppivat eurooppalaisen alkoholikulttuurin. Todellisuudessa ainakin Saksassa nuoret ovat alkaneet oppia pohjoismaisen tavan juoda kaatokännit.
Moralisteja pidetään tylsinä ihmisinä - ja äärimmäistä sallivuutta halutaan edistää. Kuitenkin tieteellinen kulttuurin tutkimus osoittaa kiistatta, että yhteisöt pysyvät koossa ja kukoistavat nimenomaan vain, jos osa ihmisistä on valmis moralisoimaan ja rankaisemaan yhteisten sääntöjen rikkojia. Tietenkään mikä tahansa moralismi ei edistä yhteisöllisyyttä - moralismi on välttämätön mutta ei riittävä ehto yhteisön kukoistukselle.
Yletön sallivuus aiheuttaa suoranaista taloudellista haittaa, kun liikennekurin höltyminen aiheuttaa lisää onnettomuuksia, roskaaminen aiheuttaa viihtyvyyden laskemista ja siivouskustannusten kasvua, lasten heitteillejättö aiheuttaa kasvavia sosiaalisia ongelmia ja kustannuksia.
Kuka siis hyötyy sallivuudesta ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sallivuus on kaiketi ihan hieno asia. Normaaliuden syrjiminen taas ei....
Itseä ihmetyttää kuitenkin se, että aika monen "Quality of Life" tutkimuksen keskeinen viesti on ollut että, "normaalius" on myös avain yksilötason onnellisuuteen ja tasapainoon...
Eli tietty sallivuus varmaankin hyödyttää joitakin vähemmistöjä ja parhaimmilaan sitä kautta koko yhteiskuntaa/yhteisöä. Mutta kun sallivuuden välineeksi on otettu normaliuden alasajo (esim. seksuaalinen tasa-arvo ruotsalaisisa leikkikouluissa, tai käsite "hetero-olettama"...)niin olemme lopullisesti eksyksissä.
No käytin sanaa sallivuus ehkä hieman provokatiivisesti mutta olen edelleen sitä mieltä että se mitä "sallivuudeksi" nyky-yhteiskunnassa kutsutaan on mennyt liian pitkälle.
Kuten lapsia pitää rajoittaa säännöillä, aikuisiakin on pakko rajoittaa säännöillä.
Lähetä kommentti