Fjordman kirjoittaa loistavassa artikkelissaan kristinuskon hyvistä ja huonoista puolista.
Kreationismi tai yleensä tieteen vastaisuus ovat kristinuskossa loppujen lopuksi Fjordmanin mukaan suht marginaalisia ilmiöitä. Kristinusko on pikemmin edistänyt kuin jarruttanmut rationalistisen tieteen kehitystä. Oleellisempia ongelmia on kärsimyksen yli-ihannointi ja ylikehittynyt syyllisyys: Ihminen on kristinuskon mukaan syyllinen esi-isiensä synteihin.
Ihminen on synnistä siinnyt ja täysin paha. Vain Kristuksen veri voi hänet pelastaa:
Huolehdi siitä, että Kristuksen veri täydellisesti parantaa sen haavan, jonka synti on iskenyt sinun sieluusi, ettet sen haavan päälle vain kasvata uutta nahkaa, joka on muodostunut velvollisuuksien täyttämisestä, nöyrtymisestä, anteliaisuudesta jne. Käytä mitä tahansa muuta parannuskeinoa kuin Kristuksen verta, ja se on myrkyttävä haavan. Olet huomaava, ettei syntiäsi ole todella koskaan kuoletettu, ellet ole nähnyt vertavuotavaa Kristusta edessäsi ristillä. Mikään muu ei voi sitä kuolettaa kuin Kristuksen vanhurskauden katseleminen. (Thomas Wilcox: KALLIS HUNAJAN PISARA KRISTUS-KALLIOSTA)
Ihminen on ansainnut kaiken sen kärsimyksen minkä kohtaa. Armoa hän ei ole ansainnut mutta Kristus voi sen suuressa rakkaudessaan antaa.
Nykyajan jälkikristillisessä maailmassa monikultturismi edustaa Fjordmanin mukaan tätä kristillistä ylikehittynyttä syyllisyyttä ja kärsimyksen ihannointia enemmän kuin nykykristinusko. (Fjordman puhuu tosin liberalismista eikä monikultturismista.)
Me suomalaisetkin olemme monikultturistien mukaan velkaa esimerkiksi afrikkalaisille, koska olemme syyllisiä. Saksalaiset ovat tehneet syyllisyydestä koko kulttuurinsa keskipisteen - omenan syönti paratiisissa on vaihtunut saksalaisilla holocaustiin.
Kärsimys, jonka esimerkiksi islamilainen maahanmuutto terrorismeineen ja joukkoraiskauksineen aiheuttaa, on monikultturistien mielestä ansaittua kärsimystä. Onhan Länsi synnistä siinnyt ja läpi paha.
Monikultturistiraukalla ei vain ole olemassa Kristusta joka voisi antaa Armon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ei kommentti vaan kevennys ...
Luettuaan Fjormania vuosia alkaa joskus ahdistaa ja hyvä muistaa, että tulevaisuuden voi nähdä toisinkin.
http://www.foreignpolicy.com/story/cms.php?story_id=3881
Synkkää Fjordmanin teksti on mutta tässä osuu minusta todella oikeaan:
"Nykyajan jälkikristillisessä maailmassa monikultturismi edustaa Fjordmanin mukaan tätä kristillistä ylikehittynyttä syyllisyyttä ja kärsimyksen ihannointia enemmän kuin nykykristinusko."
Itse kristinuskon syyllistämistä ja kärsimysihannointia en halua itse demonisoida enkä tuomita, mutta se on hyvin ongelmallinen.
Lähetä kommentti