Timo Hännikäisen kirjoitus EU-vaaleista on minusta merkittävin kansallismielinen analyysi vaaleista. Lainaan oleellisimman sisällön ja alleviivaan vielä ne jotka ovat minusta merkittävimmät kohdat:
Ennen kaikkea populistien menestys kertoo parlamentaarisen demokratian kriisistä, jossa äänestäjien luottamus vanhoihin puolueisiin on murentunut ja kansallisvaltioiden päätösvalta on EU-elimille siirrettäessä päätynyt byrokraattien ja talouseliitin käsiin.
Henkilökohtaisesti en pidä vaalitulosta pelkästään myönteisenä, koska osa vaalivoittajista, merkittävimpinä Front National, Jobbik ja Kultainen aamunkoitto, on avoimen myönteisiä Venäjän nykyiselle suurvaltapolitiikalle ja on puolustanut Venäjän toimia Ukrainassa. Niiden intressit menevät tässä asiassa selvästi ristiin Suomen ja muiden Euroopan rajamaiden intressien kanssa. Toisaalta taas Kansanpuolueen ja ruotsidemokraattien kaltaiset maltillisemmat puolueet ovat jatkuvasti pyristelleet irti rasistileimastaan, mikä tuntuu pelkurimaiselta niin kuin omien motiivien selittely aina. Sopii toivoa, etteivät nämä puolueet tingi monikulttuurisuususkonnon vastaisesta agendastaan salonkikelpoisuuden nimissä, vaan toimivat niin kuin katsovat olevan oikein ja välttämätöntä.
On kuitenkin ilmeistä, että vaalitulos on merkittävä ja historiallinen. Se on sitä ensinnäkin siksi, että kyllästyminen liberaalien valtapuolueiden vastuuttomaan ja valheelliseen politiikkaan on ensimmäistä kertaa ilmaistu koko mantereen laajuisesti. Enää ei ole kyse vain Ranskan, Suomen, Ruotsin tai Itävallan liikehdinnästä, vaan protesti on yleiseurooppalainen. Se herättää toiveita, että kansallisvaltioita yhtenäistä Eurooppaa vastaan puolustava liikehdintä on alkanut muuttua koko Euroopan puolustamiseksi eurokraatteja vastaan. Pelkkä suvereniteetin puolustaminen voi koitua Euroopan tuhoksi, sillä joukko toisistaan eristäytyneitä kansallisvaltioita on avuton niin globaalien talouskriisien, Euroopan ulkopuolelta suuntautuvan muuttoliikkeen, USA:n ja Venäjän suurvaltapolitiikan kuin ekologisten ongelmienkin edessä.
Tarvitaan keskustelua Euroopasta. Millainen olisi "eurokraattisen Euroopan" jälkeinen löyhästi integroitunut Eurooppa. Missä asioissa Euroopan valtioiden on tehtävä syvempää yhteistyötä ja missä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti