sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2014

Kaksi hypoteesia Irakin tilanteen heikkenemisestä

Monelle länsimaiselle Irakin ja Libyan sekasorto on suurelta osin amerikkalaisten syytä. Jos Husseinia tai Gaddafia ei olisi kaadettu, maat eivät olisi ajautuneet sekasortoon.

UK:n entinen pääministeri Tony Blair näkee asian toisin. ISIS:in eteneminen Syyriassa johtuu pitkälti siitä, että länsi ei kaatanut Syyrian presidenttiä al-Assadia, mikä johti Syyrian opposition radikalisoitumiseen eli ISIS:in etenemiseen. Osa tätä kehitystä on Blairin mielestä ISIS:in eteneminen myös Irakissa ja Irakin valtion romahdus. (Toinen syy Irakin valtion romahdukseen on Irakin hallituksen kykenemättömyys integroida sunneja.)

On Blairin mukaan muutenkin erittäin kyseeanalaista väittää, että ilman amerikkalaisten väliintuoloa Irakissa olisi tänään rauhallista. Jos Saddamia ei olisi kaadettu, arabikevään tapahtumat olisivat todennäköisesti levinneet myös Irakiin. Tilanne olisi eskaloitunut vain myöhemmin ja sorto kurdeja, shiioja ja suoarabeja kohtaan olisi estänyt pidempään.

En ota kantaa siihen, kumpi mielipide on oikea. Siinä Blair eittämättä on oikeassa, että arabimaiden heikot instituutiot ja uskonnon liittyminen politiikkaan johtaa vääjäämättä vallankumouksiin ja aseellisiin välienselvittelyihin teki länsi mitä vain:

The problems of the Middle East are the product of bad systems of politics mixed with a bad abuse of religion going back over a long time. Poor governance, weak institutions, oppressive rule and a failure within parts of Islam to work out a sensible relationship between religion and Government have combined to create countries which are simply unprepared for the modern world. Put into that mix, young populations with no effective job opportunities and education systems that do not correspond to the requirements of the future economy, and you have a toxic, inherently unstable matrix of factors that was always – repeat always - going to lead to a revolution.

Antropologi Philip Salzmannin mukaan arabialaisista heimoyhteiskunnista puuttuu sosiaalinen koheesio. Siksi kansalaisyhteiskunta ja kansalaisyhteiskuntaan perustuva valtio on hyvin vaikeasti synnytettävissä - heimoidentiteettiin perustuvat sodat ovat Lähi-Idän kulttuurin vääjäämätön piirre:

People act politically as Muslims only when in opposition to infidels. Among Muslims, people will mobilize on a sectarian basis, as Sunni vs. Shi'a. Among Sunni, people will mobilize as the Karim tribe vs. the Mahmud tribe; within the Karim tribe, people will mobilize according to whom they find themselves in opposition to: tribal section vs. tribal section, major lineage vs. major lineage, and so on.


The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Siitä, voiko lännen interventioilla olla positiivisia vaikutuksia alueen tilanteeseen, voi tietysti väitellä ikuisesti. Blair eittämättä on sitä mieltä, että voi. Henkilöt, jotka näkevät kaikkialla USA:n imperialismia, näkevät asian tietysti vastakkaisella tavalla.

Blairin mielestä Libyan ja Syyrian tämän hetkiset ongelmat johtuvat pikemmin siitä, että lännen interventio oli liian heikkoa. Ja koska Syyrian sisällissota on levinnyt myös Irakiin, lopulta myös Irakin ongelmat johtuvat osin siitä, että lännen interventio on ollut liian heikkoa. Blair on tavallaan ikuinen optimisti ja äärimmäinen uskossaan, että asiat saadaan käännettyä paremmiksi kunhan asioihin puututaan. Bosnian ja Kosovon osalta hän todennäköisesti olikin oikeassa, Lähi-Idän osalta tuskin.



Ei kommentteja: