Syklinen maailmankuva - tuloerot ja maahanmuutto

Tuloerojen on historian aikana todettu vaihtelevan syklisesti. Esimerkiksi nälänhädät ja musta surma, jotka iskivät ainakin aluksi ensi sijassa maaseudun ja kaupunkien köyhiin, alensivat työn tarjontaa dramaattisesti, nostivat palkkoja ja alensivat maanvuokraajien maksamia vuokria. Rahvaan elintaso alkoi nousta. 

Maata omistava luokka oli korkeiden maanvuokrien ja alhaisten palkkojen aikana menestynyt, kerännyt omaisuutta ja kasvanut suhteelliselta lukumäärältään. Kun palkat nousivat ja maavuokrat alenivat, aateliston asema alkoi heiketä, aatelistoa oli suhteessa vuokratuloihin ja virkoihin liikaa. Osa aatelistosta muuttui maattomiksi ja virattomaksi. 

Koska aatelisto omisti aseet ja osasi niitä käyttää, ylimääräinen aatelisto käytti voimaansa rahvaan ryöstelyyn ja osallistui milloin minkäkin vallan anastaja -ehdokkaan joukoissa kapinaan. Seurasi epävakaa kausi jolloin aluksi sekä aateliston että maaseutuväestön määrä laski. Aatelisia lähti myös kuninkaan joukoissa taisteluihin naapurimaihin. 

Aateliston lukumäärä alkoi lopulta laskea suhteessa maatyöläisten, maanvuokraajien ja muun rahvaan lukumäärään.

Kun aateliston määrä oli romahtanut, jäljelle jääneen aateliston tulotaso per capita alkoi nousta. Sykli alkoi alusta. Näin on tapahtunut mm. Ranskassa, Saksassa, Venäjällä ja aikoinaan Roomassa. (Lähde: professori Peter Turchin, Secular Cycles).

Maailma on muuttunut eikä syntyvyyden ja kuolleisuuden eriaikaiset nousut ja laskut eri yhteiskuntaluokissa enää samalla tavalla synnytä pitkiä syklejä tuloeroissa. Mutta tulotaso näyttäisi esimerkiksi USA:ssa muuttuvan syklisesti yhä edelleen. Yleistäminen on toki hyvin epävarmaa varsinkin kun Turchinin kuvaamat syklit ovat aina oleet hyvin pitkiä verrattuna esimerkiksi nousu- ja laskukausien sykliin.

Turchin kirjoittaa nyt Aeon Magazinessa:

From 1800 to the 1920s, inequality increased [in US] more than a hundredfold. Then came the reversal: from the 1920s to 1980, it shrank back to levels not seen since the mid-19th century. Over that time, the top fortunes hardly grew (from one to two billion dollars; a decline in real terms). Yet the wealth of a typical family increased by a multiple of 40. From 1980 to the present, the wealth gap has been on another steep, if erratic, rise. Commentators have called the period from 1920s to 1970s the ‘great compression’.

Maahanmuuton vaihtelut ovat mahdollisesti syklien takana: 

One of the most important forces affecting the labour supply in the US has been immigration, and it turns out that immigration, as measured by the proportion of the population who were born abroad, has changed in a cyclical manner just like inequality. In fact, the periods of high immigration coincided with the periods of stagnating wages. The Great Compression, meanwhile, unfolded under a low-immigration regime. This tallies with work by the Harvard economist George Borjas, who argues that immigration plays an important role in depressing wages, especially for those unskilled workers who compete most directly with new arrivals. 

Oikeastaan syklin syyt eivät siis ole mihinkään muuttuneet: vaihtelu työn tarjonnassa synnyttää vaihtelua tuloroissa.

Immigration is only one part of a complex story. Another reason why the labour supply in the US went up in the 19th century is, not to put too fine a point on it, sex. The native-born population was growing at what were, at the time, unprecedented rates: a 2.9 per cent growth per year in the 1800s, only gradually declining after that. By 1850 there was no available farmland in Eastern Seaboard states. Many from that ‘population surplus’ moved west, but others ended up in eastern cities where, of course, they competed for jobs with new immigrants. 

Hyvin korkeiden tuloerojen on väitetty alentavan väestön hyvinvointia ja alhaisten tuloerojen alentavan yritteliäisyyttä, jolloin maahanmuuton tasolla voisi ajatella olevan optimitaso, mutta palataanpa siihen aiheeseen joku toinen kerta.

Katso myös Steve Sailerin referaatti Turchinin tutkimuksista.