Ihminen, joka kokee olevansa uhattu tai joka kokee että maailma on vaarallinen paikka, on mukavampi ja auttavaisempi kuin ihminen, joka ei koe olevansa uhattu.
Ihminen, joka kokee olevansa uhattu, on uhrautuvampi omiaan kohtaan, kuin ihminen joka ei koe olevansa uhattu.
Ulkoinen uhka synnyttää yhteen hiileen puhaltamista. Mutta samalla ulkoinen uhka aiheuttaa sen, että ihmiset suhtautuvat ulkopuolisiin negatiivisemmin kuin muuten suhtautuisivat.
Ihminen, joka on ainut lapsi tai jolla on korkeintaan yksi sisar tai veli, ei välttämättä muuta suhtautumistaan kokiessaan olevansa uhattu. Kokiessaan olevansa uhattu hän ei muutu uhrautuvammaksi oman sisäryhmäänsä jäseniä kohtaan eikä muutu vihamielisemmäksi ulkoryhmäänsä kohtaan. Evolutiivinen selitys tälle on ehkä se, että pienen perheen jäsenellä ei ole laajaa sisäryhmää, johon identifioitua ja johon turvautua.
Edellä esitetyt väitteet perustuvat Scientific American lehdessä referoituun tutkimukseen. Tutkimustulos on aikalailla linjassa sen kanssa, mitä muu viimeaikainen tutkimus on osoittanut.
Omaa tulkintaani
Liberaali saatta sanoa, että ihmisten jakaminen sisäryhmään ja ulkoryhmään on sairasta ja osoittaa älyllistä epärehellisyyttä. Jarkko Tontti on sanonut:
Ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella.
Tontille voisi vastata, että kansa on toki keintotekoinen siinä mielessä, että se keitä pidämme oman sisäryhmämme jäseninä vaihtelee jatkuvasti. Mutta ihmisten jakamisella sisäryhmään ja ulkoryhmään on biologinen perusta.
Ihmisten jakamista sisäryhmään ja ulkoryhmään voi case by case kritisoida esimerkiksi sillä kriteerillä, onko jakaminen tehokkuutta lisäävää vai alentavaa. Ihmisten jakamisen kutsuminen yksikantaan sairaaksi on subjektiivinen poliittinen mielipide ja oikeastaan aika naivi sellainen.
Ihminen, joka kokee olevansa uhattu, on uhrautuvampi omiaan kohtaan, kuin ihminen joka ei koe olevansa uhattu.
Ulkoinen uhka synnyttää yhteen hiileen puhaltamista. Mutta samalla ulkoinen uhka aiheuttaa sen, että ihmiset suhtautuvat ulkopuolisiin negatiivisemmin kuin muuten suhtautuisivat.
Ihminen, joka on ainut lapsi tai jolla on korkeintaan yksi sisar tai veli, ei välttämättä muuta suhtautumistaan kokiessaan olevansa uhattu. Kokiessaan olevansa uhattu hän ei muutu uhrautuvammaksi oman sisäryhmäänsä jäseniä kohtaan eikä muutu vihamielisemmäksi ulkoryhmäänsä kohtaan. Evolutiivinen selitys tälle on ehkä se, että pienen perheen jäsenellä ei ole laajaa sisäryhmää, johon identifioitua ja johon turvautua.
Edellä esitetyt väitteet perustuvat Scientific American lehdessä referoituun tutkimukseen. Tutkimustulos on aikalailla linjassa sen kanssa, mitä muu viimeaikainen tutkimus on osoittanut.
Omaa tulkintaani
Liberaali saatta sanoa, että ihmisten jakaminen sisäryhmään ja ulkoryhmään on sairasta ja osoittaa älyllistä epärehellisyyttä. Jarkko Tontti on sanonut:
Ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella.
Tontille voisi vastata, että kansa on toki keintotekoinen siinä mielessä, että se keitä pidämme oman sisäryhmämme jäseninä vaihtelee jatkuvasti. Mutta ihmisten jakamisella sisäryhmään ja ulkoryhmään on biologinen perusta.
Ihmisten jakamista sisäryhmään ja ulkoryhmään voi case by case kritisoida esimerkiksi sillä kriteerillä, onko jakaminen tehokkuutta lisäävää vai alentavaa. Ihmisten jakamisen kutsuminen yksikantaan sairaaksi on subjektiivinen poliittinen mielipide ja oikeastaan aika naivi sellainen.
26 kommenttia:
Olisiko kuitenkin niin, että suhtautumisen vaihteluissa on kyse ainakin jossain määrin etnisten ryhmien eroista? Valkoisilla perheillä on useimmiten 1-3 lasta ja esim. muslimeilla on usein 2-8 lasta. Muslimit ovat etnosentrisempiä kuin valkoiset, ja siten he ovat auttavaisempia ja ystävällisempiä sisäryhmän jäsenten välillä ja torjuvampia suhteessa ulkopuolisiin.
Tehokkuus on väärä argumentti ryhmien jakautumisen arvioimiseen, koska kaikella ryhmien jakautumisella on tehokkuutta lisäävä vaikutus ryhmän sisällä ja tehokkuutta vähentävä vaikutus ryhmän ulkopuolella. Esim. ihmisten jakautuminen yrityksiin vähentää tehokkuutta yritysten ulkopuolella, koska yritykset eivät jaa käytössään olevaa tietoa, resursseja, työvoimaansa, laitteitaan jne. yritysten ulkopuolelle. Voidaan helposti osoittaa, että lukemattomat toimijat voisivat toimia tehokkaammin, jos niillä olisi yritys X:n tuotannontekijät käytössään.
Täytyy muistaa, että juuri ne kansat, jotka ovat olleet pisimpään (tuhansia vuosia) ja moninaisimmilla tavoilla kansainvälisyyden kanssa tekemisissä, ovat myös eniten jakautuneet erillisiin, usein eksplisiittisesti endogamisiin ryhmiin. Se on ollut menestynein strategia. Länsimainen liberaali, jonka kansalla on historiassa ollut rajoitetusti tekemistä kansainvälisyyden kanssa, ei ymmärrä kansainvälisyyttä ja sen seurauksia, eikä hänellä ole siihen liittyviä riittäviä vaistomaisia suhtautumistapoja. Sen takia liberaalin arvioihin ja mielipiteisiin kansainvälisyydestä ei voi luottaa.
Lisäys,
liberaalit ovat konservatiiveja torjuvampia mustia kohtaan silloin kun sosiaaliset normit eivät vielä velvoita heitä toimimaan tietyllä tavalla jossain tilanteessa. He esimerkiksi lopettavat kanssakäymisen mustan soittajan kanssa lopettamalla puhelun lyhyeen konservatiiveja useammin ennenkuin soitto johtaa sosiaalisiin tai yhteiskunnallisiin velvoitteisiin mustaa kohtaan. (Gartner, 1973). Samoja tuloksia on saatu myös muista tutkimuksista. Heidän vaistomainen negatiivinen suhtaumisensa toisiin etnisiin ryhmiin on siis suurempaa kuin konservatiiveilla. Liberaalien positiivinen suhtauminen diversiteettiin on sosiaalinen naamio, joka peittää allaolevan toisenlaisen totuuden. Osittain tämä selittyy sillä, että liberaalit tukahduttavat konservatiiveja enemmän negatiivista vaistomaista suhtautumistaan ulkoryhmiin jolloin se voimistuu. Tunteilla tai vaistomaisilla tunteilla on taipumus voimistua, jos niitä yrittää tukahduttaa.
lisiko kuitenkin niin, että suhtautumisen vaihteluissa on kyse ainakin jossain määrin etnisten ryhmien eroista? Valkoisilla perheillä on useimmiten 1-3 lasta ja esim. muslimeilla on usein 2-8 lasta.
No on kyllä vaikea uskoa että yliopistollinen tutkimus jättäisi etnisyyden huomaamatta. Muslimien osuus väestöstä Arizonassa on alle 4%. Tässä on kohderyhmänä todennäköisesti suhteellisen valkoiihoinen ryhmä johon saattaa kuulua joukko meksikolaisperäisiä.
Tehokkuus on väärä argumentti ryhmien jakautumisen arvioimiseen, koska kaikella ryhmien jakautumisella on tehokkuutta lisäävä vaikutus ryhmän sisällä ja tehokkuutta vähentävä vaikutus ryhmän ulkopuolella.
En ole samaa mieltä. Esimerkiksi kansakunnan, joka on jaautunut heimoihin, tehokkuus saattaa nousta kun heimorajat madaltuvat. Ja todennäköisesti nouseekin jos heimojen välillä on ollut jatkuvaa väkivaltaa. Tansaniassa on käsittääkseni onnistuttu madaltamaan heimorajoja luomalla yhteinen kansalliskieli ja heimojen väliset väkivaltaisuudet ovat vähentyneet.
Täytyy muistaa, että juuri ne kansat, jotka ovat olleet pisimpään (tuhansia vuosia) ja moninaisimmilla tavoilla kansainvälisyyden kanssa tekemisissä, ovat myös eniten jakautuneet erillisiin, usein eksplisiittisesti endogamisiin ryhmiin. Se on ollut menestynein strategia.
Oletat ikäänkuin eksplisiittisesti, että etnisen ryhmän sulautuminen toiseen ryhmään on automaattisesti paha asia. Miksi se olisi niin aina. Kun vaikkapa liettualaiset ovat tai suomalaiset ovat sulautuneet USA:ssa osaksi valkoista amerikkalaisuutta se on todennäköisesti ollut näille ihmisille edullista.
Surullista se minusta on, että esimerkiksi USA:n lestadiolaiset ovat menettäneet kielensä, mutta minun suruni asiasta ei ole mikään tehokkuuden mittari. Minusta on surullista sekin kun vaikkapa koltta- ja inarinsaaame, vatja ja liivi kuolevat.
Darwins Cathedralissa oli hyvä esimerkki amerikankorelaiasesta kirkosta, joka oli ensimmäisen immigraatio-sukupolven aikana hyvin kiinteä yhteisö, ja joka löystyi toisen sukupolven aikana.
DS Wilsonin mukaan tällä kuviolla oli selvä tehokkkuusetu. Koska ensimmäisen sukupolven jäsenet olivat hyvin riippuvaisia toisistaan, seurakuntien oli hyvä olla tiukkoja ja vaatia jatkuvaa osallistumista jumalanpalveluksiin. Toisessa sukupolvessa riippuvuus omasta etnisestä ryhmästä työn haun sun muun suhteen oli alentunut eikä tiukalle yhteisölle ollut tehokkuusnäkökulmasta enää perustetta.
Mutta tietenkään ko. kristityt eivät itse keskustelleet asioista tehokkuusnäkökulmasta. Ainakin ensimmäinen sukupolvi puhui todennäköisesti ensi sijassa Jeesuksesta ja lojaalisuudesta yms. termeistä tehokkus-termin sijasta. Toinen sukupolvi puhui vanhempien ahdistavasta elämäntavasta ja jämähtämisestä korealaisuuteen.
Yhteisön koheesio perustui uskontoon, perinteeseen ja tunteisiin. Mutta ehkäpä ihminen on suorastaan biologisesti sopeutunut harjoittamaan kaksoisstrategiaa - tiukkoja yhteisöjä ylläpidetään kun siihen on tarve.
Yhteisö syntyy ehkä juuri uhan tunteen takia. Kuten seksuaalinen kiinnostus vie ihmiset parisuhteeseen, uhka vie ihmiset yhteen muodostamaan yhteisöä. (Ulkoista uhkaa kokemattomat pitävät sitten tällaista järjettömänä kuten viktoriaanisen ajan englantilaiset pitivät seksiä iljettävänä.)
Yhteisöä ei tietenkään yleensä muodosteta rationaalisen harkinnan kautta. Toisaalta vastakkaisiakin esimerkkejä on. Kalvin kutsuttiin Geneveen nimenomaan muodostamaan Geneven uhatulle valtiolle uskonto, joka kiinteyttäisi Geneven sen ollessa Savojin uhkaama.
Geneve oli periaatteessa aikansa tärkeimpiä kauppakaupunkeja ja siinä mielessä voisi erehtyä kirjoja lukemalla kuvittelemaan että siellä ei olisi ollut sijaa äärikonservatiiviselle uskonnolle. Asiahan oli juuri päin vastoin. Geneven valistunut johto ymmärsi, että kaupunki tarvitsee koheesiota voidakseen taata kukoistuksensa.
Hutteriittikirkko ei tosin tarvitse mitään ulkoista uhkaa pysyäkseen kasassa - se on jo dramaattisesti toisenlainen joukko yhteisöjä kuin korealaiskirkon seurakunnat.
Se ei tarvitse ulkoista uhkaa. Sen kiinteys perustuu pelkästään endegeenisiin (sisäsyntyisiin) rakenteisiin. Emme tietysti ymmärrä niitä rakenteita täysin.
Hutteriitit ovat ihmiskunnan muurahaisia. Kun muurahaiset kymmeniä miljoonia vuosia sitten kehittyivät eusosiaalisiksi, ne saivat täyden monopolin monissa ekosysteemeissä ja ajoivat kilpailevat lajit marginaaliin joko fyysisesti työntämällä ne ekosysteemin reunoille tai kesyttämällä ne palvelijoikseen.
Hutteriittikirkko saapuessaan tietylle alueelle ostaa maat - ellei sitä keinotekoisesti estetä - ja ajaa muut maanviljelijät tehottomampina marginaaliin käyttäen hyväkseen markkinatalous-järjestelmän vapaata kilpailua.
Jukka: "No on kyllä vaikea uskoa että yliopistollinen tutkimus jättäisi etnisyyden huomaamatta. Muslimien osuus väestöstä Arizonassa on alle 4%. Tässä on kohderyhmänä todennäköisesti suhteellisen valkoiihoinen ryhmä johon saattaa kuulua joukko meksikolaisperäisiä."
- Arizonassa latinot muodostavat 29,6 prosenttia väestöstä ja valkoiset vain 57,8%. Meksikolaisten ja latinojen syntyvyys on suurempi kuin valkoisten ja he ovat etnosentrisempiä kuin valkoiset. Kun tähän lisää muslimeja ja muita vastaavia ryhmiä, tulokset saattavat vääristyä huomattavasti. Olen pitkän kokemuksen perusteella tottunut odottamaan yliopistollisilta tutkimuksilta juuri tämänkaltaisia alkeellisia virheitä. Sinä vaikutat liian herkkäuskoiselta ja luottavaiselta suhteessa yliopistollisiin tutkimuksiin.
"... jos heimojen välillä on ollut jatkuvaa väkivaltaa. Tansaniassa on käsittääkseni onnistuttu madaltamaan heimorajoja luomalla yhteinen kansalliskieli ja heimojen väliset väkivaltaisuudet ovat vähentyneet."
- En voi sanoa kovin hyvin tuntevani Tansanian tilannetta. Heimojen tms. ryhmien sisäistä luottamusta, yhteisyyttä, yhteistyötä, verkostoja, altruismia, jne. voi tietysti käyttää monella tavalla. Autoakin voi ajaa hyödyllisesti ja kannattavuuden huomioiden teitä pitkin paikasta A paikkaan B. Tai sitten ajaa päämäärättömästi ja törmäillä milloin mihinkin. Tansanialaiset ovat voineet tuhlata melkein kaiken yhteistyönsä taisteluihin sen sijaan, että olisivat rakentaneet heimoilleen yksityiskouluja, järjestäneet kunnollisen vanhustenhuollon, luoneet yritystoimintaa, järjestäneet sairaanhoitoa jne. Lyönpä vetoa sen puolesta, että ns. tehokkuuden lisäännyttyä riippuvuus valtion almuista ja palveluista, ja kaikenlainen byrokraattinen tehottomuus on lisääntynyt Tansaniassa. Somalia on lähellä Tansaniaa ja muistuttaa heimorakenteiltaan sitä. Somalia on kummallinen sekoitus heimoyhteiskuntaa ja anarkokapitalismia. Somalialla menee nyt kaikilla mittareilla paremmin (talous, keskiansiot, sairaanhoito, teknologinen kehitys, koulutus, syntyväiskuolleisuus, jne.) kuin silloin kun Somalialla oli vapaamatkustava ja tehoton valtio. Somaleilla on toki erilaisia yhteenottoja silloin tällöin, mutta he tekevät sen lisäksi paljon muutakin yhteisöillään. Somaliassa on yksityisin voimin mm. rakennettu lähes koko maan kattava toimiva kännykkäverkko ja Somalian markkinoilta saa melkein mitä tahansa tuotteita. Ennenkuin kukaan vertaa Somaliaa länsimaihin, meidän täytyy muistaa, että somalien yhteiskunnalliset tulokset täytyy suhteuttaa heidän omiin lähtökohtiinsa, potentiaaliinsa ja vaihtoehtoihinsa.
Jatkuu ...
Osa 2.
Jukka: "Oletat ikäänkuin eksplisiittisesti, että etnisen ryhmän sulautuminen toiseen ryhmään on automaattisesti paha asia. Miksi se olisi niin aina. Kun vaikkapa liettualaiset ovat tai suomalaiset ovat sulautuneet USA:ssa osaksi valkoista amerikkalaisuutta se on todennäköisesti ollut näille ihmisille edullista."
- Samalla suomalaiset ja liettualaiset ovat tulleet osaksi byrokraattista keskushallintoa, joka on osaltaan mahdollistanut sen paisumisen nykyiseen taloudellisesti kestämättömään, pehmeän totalitaristiseen ja hallitsemattomasti paisuvaan tilaansa. Samalla suomalaiset ja liettualaiset ovat menettäneet erillisyytensä, omaleimaisuutensa, erilliset lahjakkuutensa, mahdollisuutensa tiivistää yhteistyötä niin, että se kattaisi useimmat tärkeistä elämänalueistä (koulutus, yritystoiminta, terveydenhoito, vanhustenhuolto, kulttuuri jne.). Voimme olettaa, että suomalaisten ja liettualaisten yhteistyö oli alunperinkin liian löyhää, jolloin laajemman yhteiskunnan lyhyellä tähtäimellä helppojen vaihtoehtojen oli vaivatonta hajottaa heidän yhtenäisyytensä.
"Mutta tietenkään ko. kristityt eivät itse keskustelleet asioista tehokkuusnäkökulmasta. Ainakin ensimmäinen sukupolvi puhui todennäköisesti ensi sijassa Jeesuksesta ja lojaalisuudesta yms. termeistä tehokkus-termin sijasta. Toinen sukupolvi puhui vanhempien ahdistavasta elämäntavasta ja jämähtämisestä korealaisuuteen."
- Oletan, että korealaiskristityillä ei ollut omaa koulutusta, yritystoimintaa, palveluja, keskinäisen avun verkostoja jne. jolloin oli vain ajan kysymys milloin heidän löyhät yhteisönsä romahtavat. Syyrian juutalaiset asuvat tiiviissä yhteisöissä kaikkien modernien houkutusten ja palvelujen vieressä New Yorkin liepeillä, mutta he pysyvät silti omissa yhteisöissään. He järjestävät omat palvelunsa ja koulutuksensa pääsääntöisesti itse, heillä on paljon menestyvää yritystoimintaa, heillä on laajoja ja tiiviitä keskinäisen avun verkostoja, he pitävät yllä omaa kulttuuriaan ja uskontoaan, jne.
"Yhteisö syntyy ehkä juuri uhan tunteen takia. Kuten seksuaalinen kiinnostus vie ihmiset parisuhteeseen, uhka vie ihmiset yhteen muodostamaan yhteisöä. (Ulkoista uhkaa kokemattomat pitävät sitten tällaista järjettömänä kuten viktoriaanisen ajan englantilaiset pitivät seksiä iljettävänä.)"
- Osittain on noin, mutta on tietysti muitakin syitä.
"Hutteriittikirkko saapuessaan tietylle alueelle ostaa maat - ellei sitä keinotekoisesti estetä - ja ajaa muut maanviljelijät tehottomampina marginaaliin käyttäen hyväkseen markkinatalous-järjestelmän vapaata kilpailua."
- Kyllä, mutta hutteriitit harjoittavat paljon muutakin liiketoimintaa kuin maataloutta.
Oletko siis sitä mieltä että koska suomalaiset ovat valkoisia, talvisodassa ei voinut syntyä talvisodan henkeä ja koko talvisodan henki on tuulesta temmattua.
Raportoin vain tutkimuksesta jonka referaatin luit, sitten sinä alat spekuloida tutkittujen etnisestä taustasta ilman että olet selvittänyt asiaa. En usko että sen suhteen on mitään etnisiä eroja että kun joudut uhatuksi pidät omiesi puolta.
Siinä voi olla etnisiä eroja, että jotkut kulttuurit generoivat endogeenisesti uhkaa ja kykenevät näin ylläpitämään jatkuvaa koheesiota. Saksalaiset onnistuivat siinä 20-30-luvulla ihan mainiosti vaikka ovatkin valkoisia.
Tottakai etnisiä tai rotueroja voi olla uhan tuntemisessa tms. mutta kun siitä ei ole mitään näyttöä.
""Hutteriittikirkko saapuessaan tietylle alueelle ostaa maat - ellei sitä keinotekoisesti estetä - ja ajaa muut maanviljelijät tehottomampina marginaaliin käyttäen hyväkseen markkinatalous-järjestelmän vapaata kilpailua."
- Kyllä, mutta hutteriitit harjoittavat paljon muutakin liiketoimintaa kuin maataloutta.
Mun pointti siis noiden hutteriittien ja muiden yhteisöjen osalta on, että hutteriit ja jotkut hyvin harvat muut yhteisöt ovat onnistuneet tekemään koheesiosta melkeinpä stabiilin eikä ulkoista uhkaa enää edes tarvita.
Useimmat yhteisöt eivät ole tällaisia ja ne elävät hetken ja sammuvat sitten.
Minulla ei ole mitään syytä väittää että ensimmäiset ovat parempia kuin toiset. Haluan vaan kuvata että asia on näin.
Boyd ja Richerson esittävät muuten aika hyvin matemaattiset mallit jotka osoittavat että jako näihin kahteen kategoriaan on oikeastaan formaalisti määriteltävissä oleva eikä mikään musta-tuntuu-ero.
Oletan, että korealaiskristityillä ei ollut omaa koulutusta, yritystoimintaa, palveluja, keskinäisen avun verkostoja jne. jolloin oli vain ajan kysymys milloin heidän löyhät yhteisönsä romahtavat. Syyrian juutalaiset asuvat tiiviissä yhteisöissä kaikkien modernien houkutusten ja palvelujen vieressä New Yorkin liepeillä, mutta he pysyvät silti omissa yhteisöissään. He järjestävät omat palvelunsa ja koulutuksensa pääsääntöisesti itse, heillä on paljon menestyvää yritystoimintaa, heillä on laajoja ja tiiviitä keskinäisen avun verkostoja, he pitävät yllä omaa kulttuuriaan ja uskontoaan, jne.
Tottakai heillä on yhteisen avun verkostoja ja he pitävät yllään omaa kulttuuriaan ja uskontoaan, muta he eivät ole absoluuuttisen endogaamisia eivätkä he kykene estämään koheesion alentumista vuosien mittaan.
Mutta miksi heidän pitäisikään? Ei jokainen yhteisö ole kuin hutteriitit eikä jokainen eläinlauma ole kuin muurahaispesä.
Hutteriitit ja muurahaiset ovat äärimmäisen harvinainen esimerkki yhteisöistä. Toisaalta muurahaiset ovat sinällään kyenneet valtaamaan suuren osan maailmaa ja hutteriitit voisivat vallata samallalailla valtavia alueita.
Mutta hutteriittien matkiminen ei ole helppoa ja miksi ihmeessä heitä pitäisikään matkia.
Jukka,
jos katsot tarkemmin kirjoitustani, esitin kysymyksen siitä, onko tutkimuksessa otettu huomioon etnisyys ja etnosentrismin erot. En sanonut siis mitään ehdotonta suuntaan tai toiseen. On sitten eri asia se, että olen tottunut odottamaan tämäntyyppisiltä tutkimuksilta tällaisia virheitä sen takia, että niitä esiintyy niin usein, jotkut tahallisia poliittisesti "korrekteja" virheitä, jotkut rehellisiä virheitä.
Vaikka en ole Kevin MacDonaldin kanssa samaa mieltä hänen pääteesistään, hän on osoittanut tutkimuksissaan, että valkoiset ovat suurista ryhmistä vähiten etnosentrisiä, lähi-idästä kotoisin olevat ovat eniten etnosentrisiä ja muut etniset ryhmät ovat jostain siltä väliltä. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö valkoisetkin olisi jossain määrin etnosentrisiä. MacDonald lainaa tutkimuksissaan tietysti laajalti myös muiden tutkijoiden antropologisia, historiallisia ja psykologisia tutkimuksia.
Vaikka kansallissosialismissa oli varmaankin etnosentrisyyttä mausteena, suurimmalta osin kyse oli vain valtion järjestämästä kollektiivisuudesta, joka oli systemaattisesti järjestetty ajamaan aggressiivista nationalismia. Jos samat valtiolliset voimat ja auktoriteetit olisi järjestetty ajamaan kansainvälistä ideologiaa, esim. kommunistista ideologiaa, ihmiset olisivat seuranneet ja totelleet samalla tavalla sitä, Milgramin kokeiden (1974) ja Zimbardon Stanfordin vankilakokeiden (1971) osoittamilla tavoilla.
Pointtini yhteisöllisyydestä on se, että nykyisen asteinen ja laajuinen individualismi on keinotekoinen sosiaalinen konstruktio, joka pysyy yllä vain jatkuvilla valtion ja muiden laajojen monimutkaisten organisaatioiden toimenpiteillä ja toiminnalla, tärkeimpänä deskilling -koulutus (Ihmiset eivät pysty muuhun kuin olemaan byrokratioiden / suurten organisaatioiden asiakkaina. Ihmiset rationalisoivat tämän itselleen siten, että he valitsevat helpoimman ja/tai parhaimman vaihtoehdon, vaikka he eivät tunne eivätkä ymmärrä muita vaihtoehtoja, ja heidän suhtautumisensa muihin vaihtoehtoihin perustuu lähinnä mediapropagandan istuttamiin ennakkoluuloihin.). Ihmisten luonnollisempi tila on toimia yhteisöllisesti, myös valkoisten.
Ihailen hytterismia. Ihailen muurahaisia ja mehiläisiä. Mutta se on kuitenkin eri asia kuin väittää, että heidän ja niiden elämäntapa olisi välttämättä jotain mitä meidän pitäisi matkia.
Enkä edes usko, että se olisi mahdollista. Ihminen on satoja satoja kertoja yrittänyt konstruoida tuollaisia yhteisöjä mutta onnistunut vain muutaman kerran.
Eläimet ovat onnistuneet luomaan pieniä eusosiaalisia yhteisöjä useillakin eläinlajeilla mutta nisäkkäistä vain kaksi.
Mutta on olemassa paljon kevyempiä ja labiilimpia yhteisöjä joista on ihmisille oleellista hyötyä kuten työyhteisöt. Ei niissäkään toisiin ihmisiin välttämättä suhtauduta mitenkään välineellisesti.
Olen toki samaa mieltä kanssasi siitä, että jotkut valtion toimet, kuten se, että jäseniä ei saa valita vapaasti, murentavat yhteisöjä keinotekoisesti. Työnjakoa nyt kuitenkaan voi tuskin väittää keinotekoiseksi tai valtion luomaksi.
Luulisi että valtion verotus pikemmin jarruttaa Suomessakin työnjakoa. Työnjaolla on usein positiivinen vaikutus ihmisten verkostoitumiseen eikä negatiivinen. Verkostoituminen ei tietysti ole sama asia kuin yhteisöllisyys mutta tavallaan sen sukuinen.
Mainitsen vielä, että puhuessani yhteisöllisyydestä puhun kaikista yhteisöllisyyden muodoista, en pelkästään hutteriiteista. Toisaalta nykyisin käytettävissä oleva tieto helpottaa toimivien ja kestävien yhteisöjen muodostamista. Luonnollisesti siitä huolimatta osa yhteisöistä hajoaa, osasta tulee pysyviä ja menestyviä. Osa yrityksistäkin hajoaa, ja osasta tulee suhteellisen pysyviä, ei tosin koskaan yhtä pysyviä kuin kestävimmistä yhteisöistä.
Mutta kun ainakin rivien välissä yhdistät menestyneen yhteisön ja kestävän yhteisön teet oikeastaan virheen.
Yksilöiden kannalta yhteisö joka ei kestää kauaa voi olla hyvinkin menestynyt kuten tuo korealaiskirkko.
Toisaalta kestävä yhteisö voi olla varsin heikosti menestynyt. On vaikea ajatella että Suomen romanit olisivat kovin menestyneitä. Yksilön kannalta voisi ajatella että romaniyhteisöstä irtautuminen saattaisi olla tehokkain strategia.
Tällä en tarkoita, että suosittelisin romaneja irtautumaan omasta yhteisöstään. Suhtaudun maailmaan ensi sijassa muun kuin reformistin roolissa. Kaikki mikä alentaa diversiteettiä on minusta surullista. Siksi toivon että Suomen romaniyhteisö säilyy jatkossakin.
Romanit ovat *omalla tavallaan* menestyneitä r-strategisteja. He saavat vähäisellä tai minimaalisella panostuksella suhteellisen paljon resursseja eri lähteistä ja heillä on suhteellisen paljon jälkeläisiä. Suosittelen tietysti patriarkaalista ja suhteellisen suurten perheiden sekä korkean koulutuksen K-strategiaa.
Myönnän toki, että korealaiskirkko on voinut olla hetkellisesti toimiva "strategia", mutta sen hajoaminen osoittaa sen yhteisöllisten perusperiaatteiden olleen huonoja, ja sen toimintastrategioiden kyvyttömiä vastaamaan muuttuviin tilanteisiin ja haasteisiin. Tämä on merkki heikosta yhteisöstä.
Ihmisten luonnollisempi tila on toimia yhteisöllisesti, myös valkoisten.
Mutta onko yksilön kannalta parempi? Yhteisössä voi olla myös hyvin ahdistavaa ja ikävää elää. Jotkut lestadiolaisyhteisöistä eronneet ovat kertoneet mm. seksuaalisesta ja hengellisestä väkivallasta, joka painetaan villasella, koska yhteisö ei kykene käsittelemään sitä, jolloin pahimmillaan syytetään uhria. Parhaimmillaan yhteisössä eläminen on ihmiselle antoisaa ja turvallisuutta tuovaa ja pahimmillaan se on helvetti, josta eroaminen on kuolemalla rangaistavaa (jotkut rikollis- tai ankarimmat muslimiyhteisöt). Mitä tulee tiiviiseen yhteisöelämään, niin kaatakaa itsellenne vaan.
Myönnän toki, että korealaiskirkko on voinut olla hetkellisesti toimiva "strategia", mutta sen hajoaminen osoittaa sen yhteisöllisten perusperiaatteiden olleen huonoja, ja sen toimintastrategioiden kyvyttömiä vastaamaan muuttuviin tilanteisiin ja haasteisiin.
Olen eri mieltä.
Yhteisön tai yksilön arvo ei ole siinä onko yhteisö ikuinen.
Korealaisyhteisö toimi yksilön kannalta varsin optimaalisesti. Silloin kun tarvittiin koheesiota, sitä oli, ja kun sitä ei enää tarvittu, koheesio aleni ratkaisevasti.
Millä oikeudella väität että korealaiskirkko olisi toiminut huonosti kun se palveli ihmisten tarpeita.
Mitä tulee tiiviiseen yhteisöelämään, niin kaatakaa itsellenne vaan.
En ole ottanut mitään vahvaa kantaa puolesta enkä vastaan. En ole tarjoamassa täällä varmoja vastauksia tai väittämässä että ihmisten pitää elää tiiviissä yhteisössä. Tämä ei ole poliittinen blogi siinä mielessä että blogillani olisi poliittinen konkreettinen ohjelma.
Sen sijaan olen väittänyt että uusklassisen taloustieteen ihmiskuva - libertaareista nyt puhumattakaan - on rajoittunut. Ihminen on yhteisöllinen eläin, joka on kuitenkin flexiibeli siinä mielessä että olosuhteista ja preferensseistä riippuen elää joko individualistisempaa tai yhteisöllisempää elämää.
Aiheesta enemmän tässä.
Yhteisöt eivät tietenkään ole automaattisesti yksilölle hyviä. Toisaalta lestadiolaisuuskin voi olla hyvä yhdelle paha toiselle.
Toisaalta on objektiivisia taloustieteellisiä syitä miksi yhteisöllisyys tietyssä tilanteessa on erityisen tärkeää: jos esimerkiksi maatalous on riippuvaista kastelujärjestelmistä, yhteisöllisyys on usein välttämätöntä.
Mikäli valtion rooli on heikko, sopimuksiin ei voi luottaa ilman yhteisön tarjoamaa suojaa, koulutusta tai sosiaalihuoltoa on vaikea järjestää ilman yhteisöä paitsi jos on varakas. Jne. jne.
Jukka: "Millä oikeudella väität että korealaiskirkko olisi toiminut huonosti kun se palveli ihmisten tarpeita."
- Millä oikeudella sinä saivartelet sanoista? Mainitsemasi korealaisyhteisö toimi hyvin niinkauan kuin se toimi, mutta tilanteen muuttuessa se ei pystynyt vastaamaan muuttuneen tilanteen haasteisiin ja hajosi (suurelta osin tai kokonaan). Muuttunut tilanne paljasti yhteisön heikkouden, samalla tavalla kuin muuttunut markkinatilanne voi paljastaa yrityksessä olevan heikkouden, joka aiheuttaa konkurssin. Ei kai tässä pitäisi olla mitään epäselvää?
Mutta jos olet tuota mieltä, niin olen eri mieltä. Toimiva yhteisö tuottaa aina erilaisia hyviä jäsenilleen (tarkoitan tällä sekä materiaalisia, että muita hyviä). Jos yhteisö pystyy muuttuvissa tilanteissa, olosuhteissa ja aikakausissa tuottamaan hyvää jäsenilleen tavalla, joka pitää yhteisön elossa ja toiminnassa, se on silloin ratkaisevasti parempi kuin lyhytikäinen yhteisö, joka kaatuu ensimmäisiin muuttuneisiin olosuhteisiin. Voimme verrata tätä yrityksiin. 5 vuotta hyvää tuottava yritys on huonompi kuin 10 vuotta hyvää tuottava yritys ja ikuisesti hyvää tuottava yritys on parempi kuin edelliset. Jos henkilö X:n työura on alussa ja hän pystyy ennustamaan em. yritysten tulevaisuuden, hän valitsee ikuisesti hyvää tuottavan yrityksen. Hän saa sieltä koko työuransa palkan ja hänen lapsensakin saavat sieltä todennäköisesti elantonsa. Hän auttaa lapsiaan saamaan työpaikan Oy Ikuinen Ab:sta.
Ceteris Paribus ikuinen on parempi kuin lyhytkestoinen.
En ole ottanut mitään vahvaa kantaa puolesta enkä vastaan. En ole tarjoamassa täällä varmoja vastauksia tai väittämässä että ihmisten pitää elää tiiviissä yhteisössä.
Tiedän. "Kaatakaa itsellenne vaan" on fraasi, joka on teitittelymuotoinen.
Palaan tähän vaikka se on kirjoitettu jokin aika sitten.
Yhteisö on olemassa vain siinä mielessä kuin sen jäsenet siihen kuuluvat. Mitään "yhteisöä" ei ole olemassa sen ulkopuolella, mitä yhteisön jäsenet kokevat ja tekevät yhteisön osana. Yhteisö on eräänlainen placeholder ja abstraktio. Koska ihmisen ajattelu kuitenkin toimii niin että abstraktio on "luonnotonta", niin "yhteisö" reifikoidaan ihmisen ajattelussa.
Tämä tarve ja kokemus on ihan biologinen ja niin perustavanlaatuinen että sitä ei edes voi kokemuksen tasolla kyseenalaistaa. On aivan turhaa yrittää kuvitella elämää ilman yhteisöä tai esimerkiksi perhettä, jos sellaisen käsitteen on kerran oppinut.
En kuitenkaan näe oikein mitään merkitystä sillä, että yhteisö on tai ei ole olemassa, jos tätä merkitystä ei voi jollakin tapaa palauttaa yhteisön jäsenten kokemuksiin. Iso osa yhteisöistä on transientteja jo ihan luonteeltaan. Osa taas uusintaa itseään jonkin funktion täyttämiseksi.
Vaikkapa jalkapalloseura on kannattajineen usein "yhteisö", ja se on pitkälti riippumaton siitä, ketä siinä tarkalleenottaen pelaa. Sen arvo on kuitenkin siinä, mitä se tuo jäsenilleen, eli kannattajilleen ja pelaajilleen. En näe oikeastaan mitään mekanismia, joka tekisi jalkapalloseurasta itseisarvon millään sellaisella tavalla joka ei redusoidu sen kannattajien tai pelaajien kokemuksiin yksilöinä.
Jos yhteisö lakkaa palvelemasta sen jäsenten etuja, se voi silti säilyä, koska yksilöillä on taipumus uusintaa asioita. Tämä ei ole positiivinen asia, vaan se vaan on, reifikaatio jossa pelkkä säilyminen on itseisarvo, on mielestäni kummallinen ja epätarkoituksenmukainen. Vaikkapa jokin rikollisjengi saattaa säilyä jollakin alueella, koska alueen nuoret osattomat näkevät jengiin kuulumisen ainoana keinona saada osansa kunnioituksesta. Jengissä saattaa olla ankara koodisto, se saattaa vaatia jäseniään tekemään paljon negatiivisia asioita kuten rikoksia pelkästään sitoakseen näitä jengiin. Tällaisessa säilymisessä ei ole mitään hyvää.
Ymmärrän näkökulmasi. Hieman toisaalta jää epäselväksi milloin puhut siitä miten asioiden pitäisi olla ja milloin siitä miten asiat ovat.
Esimerkiksi hutteriittikirkko tai shia-yhteisö tuskin kokevat olevansa pelkkä placeholder. Se kasvattavatko ne jäsentensä hyvinvointia jossain tilanteessa T on vaikea arvioida, mutta varmastikaan se ei ole näiden yhteisöjen jäsenten mielestä ensi sijainen asia.
Koska olen enemmän luonnon ja kulttuurien tarkastelija kuin poliitikko en tuomitse noiden yhteisöjen halua julistautua itseisarvoksi.
Tuskin jokainen sellainenkaan yhteisö, joka todella lisää jäsentensä hyvinvointia, julistautuu ensi sijassa jäsentensä hyvinvoinnin edistäjäksi vaan saattaa nähdä yhteisön pyhänä.
Ymmärrän ja hyväksyn ja allekirjoitan täysin sen näkökulman että yhteisöä on mielekästä tarkastella siitä näkökulmasta onko se tehokkuutta nostava vai ei. (Teen vain sen varauksen, että en lupaa tarkastella asiaa vain tästä näkökulmasta.)
Konservatiivit eivät aina tätä ymmärrä niin kuin eivät ymmärrä monet liberaalitkaan. Jarkko Tontti väitti että kansaa ei ole olemassa koska hän ei ymmärrä mikä kansa on. Esimerkkejä on lukuisia.
Nim. Tiedemies,
kylmässä analyysissä rikollisjengi on usein hyvinkin kannattava business jäsenilleen. Esim. mustien huumeita myyvät katujengit Usassa ovat paikallisille mustille nuorille nopea ja ainoa keino nousta sosiaalisessa hierarkiassa ja rikastua. En tietenkään sano, että tällaiset katujengit ovat hyvä asia, mutta vapaamatkustajajengi voi olla omalta kannaltaan menestynyt.
Nim. Tiedemies: "Jos yhteisö lakkaa palvelemasta sen jäsenten etuja, se voi silti säilyä, koska yksilöillä on taipumus uusintaa asioita."
- Pitkällä tähtäimellä tuo ei pidä paikkaansa, lyhyellä aikavalillä se voi pitää paikkansa. Yhteisössä kaikki jäsenet näkevät joka päivä mikä yhteisön tilanne on, ja miten sillä menee kaikilla mittareilla. Kaikki yhteisön asiat kuuluvat sen jäsenten elämänpiiriin ja vaikutuspiiriin. Hyvää ja huonoa yhteisössä ei voi salata (kauan) jäseniltä. Liberaalissa yhteiskunnassa tai yleensä missä tahansa yhteiskunnassa huonot asiat voivat jatkua paljon pidempään, koska kenelläkään ei ole tarpeeksi tietoa yhteiskunnasta, ja siten ihmiset eivät voi tehdä valistuneita arvioita yhteiskunnan tilasta, kokonaisuuksista ja tulevaisuudennäkymistä. Yhteiskunnan tila ja muutokset voivat vaikuttaa radikaalilla tavalla kansalaisten elämään, mutta yksittäisillä kansalaisilla on hyvin vähän vaikutusta yhteiskuntaan. Yhteisössä vaikutukset yksilöstä yhteisöön ja yhteisöstä yksilöön ovat suhteellisen symmetrisiä ja tasapainoisia, yhteiskunnassa vastaavat vaikutusten virrat ovat erittäin epäsymmetrisiä.
Lähetä kommentti