Susien suojelusta

Sudet herättävät tunteita. Suomessa yhteiset asiat herättävät aina tunteita. Susien suojelu-kysymyksessä molemmat osapuolet demonisoivat toisiaan.

Jos asiaa kuitenkin tarkastelee analyyttisesti, voi todeta: on olemassa kaksi toistensa kanssa ristiriitaista päämäärää - kestävän susikannan ylläpito ja susien pitäminen pihapiirien ulkopuolella. Minusta ongelma on sen luontoinen, että se on ratkaistavissa, jos halua on.

Susien suojelun näkökulmasta asian näkeminen puhtaana poliisiasiana ei ole tehokasta. Maaseudun väestölle pitää todennäköisesti luoda insentiivit susien säilyttämiseen muulla tavalla kuin pelkällä negatiivisella rangaistusten uhalla.

Mutta mikä se tapa olisi? Jos maaseutuväestö saisi paikallisesti päättää susikantojen tasosta, susikanta romahtaisi kokonaan. Mikäli susikantaa ylläpidetään vain keskitetyillä määräyksillä ja rangaistuksilla, salakaato jatkuu ja salakaatajista tulee yhteisöjensä sankareita. Petokysymyksestä on jo nyt tullut taas yksi kansaa jakava ja polarisaatiota luova asia.

Maailmalla on kokeiltu erilaisia luonnonsuojelun hajautettuja malleja, missä paikallisväestölle annetaan tietty autonomia, mutta insentiivit määritellään niin, että paikallisväestön kannattaa suojella luontoresursseja.

Ajatus, että koko maa pitää pitää asuttuna, on myös ristiriidassa luonnon suojelun kanssa. Porotalouden tukeminen johtaa siihen, että suuri osa maasta on poronhoito-aluetta, missä petojen suojelu on vaikeaa.

Edellytän analyyttisiä kommentteja tässä asiassa. Muut kommentit poistetaan, vaikka ne olisivat muuten kuinka hyviä.

Pakistanin tilanne vain heikkenee

Pakistanilainen sunnijärjestö Lash­kar-e-Jhang­vi julistaa: "On us­kon­nol­li­nen vel­voit­teem­me tap­paa kaik­ki shiiat, ja puh­dis­taa Pa­kis­tan heis­tä". Pa­kis­ta­nin väes­tös­tä run­saat 20 pro­sent­tia on shiio­ja.

Lash­kar-e-Jhang­vi ei vain puhu vaan se toimii. Quettan kaupungissa räjäytettiin eilen 80 shiiaa ja tämän vuoden shiia-murhien määrä tässä kaupungissa on noussut 200:aan. Poliisi ja turvallisuusjoukot ovat kykenemättömiä tai haluttomia toimimaan.

Pakistanin valtio on sanalla sanoen heikko. Siviilien turvallisuustilanne maassa on heikko. Erilaiset ääriryhmät kuten Taleban uhkaavat Pakistaninin hallitusta. 

Lähde: Helsingin Sanomat 18.2.2013.

Korjaus 21.2.2013

Quettan kaupungissa on tänä vuonna tapettu HS:n mukaan sittenkin 400 shiiaa. 200 oli vain viikossa tapettujen määrä. 

Ruotsi -sananvapaus vaarassa

On ollut todella mielenkiintoista seurata ruotsalaista ja tanskalaista mediaa, kun ne ovat raportoineet islam-kriitikko Lars Hedegaardin murhayrityksestä. Tanskassa on pääasiassa tuomittu sananvapauden loukkaus puoluekannasta riippumatta ja tekemättä varauksia.

Mm. Ruotsin virallinen tietotoimisto vääristelee sen sijaan totuutta sumeilematta:

Lars Hedegaard, once convicted for racism, has been subject to an assassination attempt. An unknown man reportedly shot at Hedegaard outside his Copenhagen home. The author Hedegaard is one of the few Danes who is a certified racist, as he some years ago was fined by a High Court for having stated in a blog interview that Muslim fathers rape their children. He was later acquitted by the Supreme Court.

Korkeimman oikeuden lopullinen päätös on varmasti Tanskassakin (ja Ruotsissa) ainoa päätös millä on merkitystä ja Ruotsin tietotoimisto tietää asian aivan hyvin. Se pyrkii kuitenkin antamaan käsityksen, että alemman oikeuden päätös leimaa Hedegaardin virallisesti rasistiksi, mikä ilmeisesti sitten heidän mielestään osoittaa, että Hedegaard on itse osasyyllinen murhayritykseen.

Ei ole osasyyllinen. Sananvapaus on jakamaton - se koskee yhtä hyvin Hedegaardia kuin Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajia, vaikka yksi näistä olisikin väkivaltaisen AFA-järjestön kumppani niin kuin vasemmistoliiton sisällä väitetään.

Virallinen ruotsalainen tietotoimisto alentuu tekstiin, mikä muistuttaa lähinnä Völkischer Beobachterin tai Neues Deutschlandin propagandaa. "Certified racist". Vetää hiljaiseksi.

Korjaus 19.2.2013

Yllä oleva käännös englanniksi oli virheellinen - minun olisi pitänyt tarkistaa ruotsinkielinen alkuteksti.

"Författaren Hedegaard är en av de få danskar som ett tag hade papper på att han var rasist, sedan han för några år sedan av hovrätten dömdes till böter för att i en bloggintervju bland annat ha sagt att muslimska fäder våldtar sina barn. Han frikändes senare i högsta domstolen."

Kiitän kommentoijaa virheen osoittamisesta.

Syklinen maailmankuva - tuloerot ja maahanmuutto

Tuloerojen on historian aikana todettu vaihtelevan syklisesti. Esimerkiksi nälänhädät ja musta surma, jotka iskivät ainakin aluksi ensi sijassa maaseudun ja kaupunkien köyhiin, alensivat työn tarjontaa dramaattisesti, nostivat palkkoja ja alensivat maanvuokraajien maksamia vuokria. Rahvaan elintaso alkoi nousta. 

Maata omistava luokka oli korkeiden maanvuokrien ja alhaisten palkkojen aikana menestynyt, kerännyt omaisuutta ja kasvanut suhteelliselta lukumäärältään. Kun palkat nousivat ja maavuokrat alenivat, aateliston asema alkoi heiketä, aatelistoa oli suhteessa vuokratuloihin ja virkoihin liikaa. Osa aatelistosta muuttui maattomiksi ja virattomaksi. 

Koska aatelisto omisti aseet ja osasi niitä käyttää, ylimääräinen aatelisto käytti voimaansa rahvaan ryöstelyyn ja osallistui milloin minkäkin vallan anastaja -ehdokkaan joukoissa kapinaan. Seurasi epävakaa kausi jolloin aluksi sekä aateliston että maaseutuväestön määrä laski. Aatelisia lähti myös kuninkaan joukoissa taisteluihin naapurimaihin. 

Aateliston lukumäärä alkoi lopulta laskea suhteessa maatyöläisten, maanvuokraajien ja muun rahvaan lukumäärään.

Kun aateliston määrä oli romahtanut, jäljelle jääneen aateliston tulotaso per capita alkoi nousta. Sykli alkoi alusta. Näin on tapahtunut mm. Ranskassa, Saksassa, Venäjällä ja aikoinaan Roomassa. (Lähde: professori Peter Turchin, Secular Cycles).

Maailma on muuttunut eikä syntyvyyden ja kuolleisuuden eriaikaiset nousut ja laskut eri yhteiskuntaluokissa enää samalla tavalla synnytä pitkiä syklejä tuloeroissa. Mutta tulotaso näyttäisi esimerkiksi USA:ssa muuttuvan syklisesti yhä edelleen. Yleistäminen on toki hyvin epävarmaa varsinkin kun Turchinin kuvaamat syklit ovat aina oleet hyvin pitkiä verrattuna esimerkiksi nousu- ja laskukausien sykliin.

Turchin kirjoittaa nyt Aeon Magazinessa:

From 1800 to the 1920s, inequality increased [in US] more than a hundredfold. Then came the reversal: from the 1920s to 1980, it shrank back to levels not seen since the mid-19th century. Over that time, the top fortunes hardly grew (from one to two billion dollars; a decline in real terms). Yet the wealth of a typical family increased by a multiple of 40. From 1980 to the present, the wealth gap has been on another steep, if erratic, rise. Commentators have called the period from 1920s to 1970s the ‘great compression’.

Maahanmuuton vaihtelut ovat mahdollisesti syklien takana: 

One of the most important forces affecting the labour supply in the US has been immigration, and it turns out that immigration, as measured by the proportion of the population who were born abroad, has changed in a cyclical manner just like inequality. In fact, the periods of high immigration coincided with the periods of stagnating wages. The Great Compression, meanwhile, unfolded under a low-immigration regime. This tallies with work by the Harvard economist George Borjas, who argues that immigration plays an important role in depressing wages, especially for those unskilled workers who compete most directly with new arrivals. 

Oikeastaan syklin syyt eivät siis ole mihinkään muuttuneet: vaihtelu työn tarjonnassa synnyttää vaihtelua tuloroissa.

Immigration is only one part of a complex story. Another reason why the labour supply in the US went up in the 19th century is, not to put too fine a point on it, sex. The native-born population was growing at what were, at the time, unprecedented rates: a 2.9 per cent growth per year in the 1800s, only gradually declining after that. By 1850 there was no available farmland in Eastern Seaboard states. Many from that ‘population surplus’ moved west, but others ended up in eastern cities where, of course, they competed for jobs with new immigrants. 

Hyvin korkeiden tuloerojen on väitetty alentavan väestön hyvinvointia ja alhaisten tuloerojen alentavan yritteliäisyyttä, jolloin maahanmuuton tasolla voisi ajatella olevan optimitaso, mutta palataanpa siihen aiheeseen joku toinen kerta.

Katso myös Steve Sailerin referaatti Turchinin tutkimuksista.

Äärivasemmistolaista propagandaa

Yle haluaa TÄLLÄ KERTAA tehdä käpykaartilaisista fasismin vastaisen taistelun sankareita. Maksamme tästä propagandasta kaikki. Miksei stalinismin kätyreitä?

Sananvapauden puolustaminen Jyväskylän tyyppisiä hyökkäyksiä vastaan on minulle kunnia-asia. Tämä ei ole sananvapautta vaan yksipuolista propagandaa ja verovaroilla harjoitettua tiedotusmonopolia.

Nokian romahdus - 2 vuotta myöhemmin

Ei ole häpeä tehdä väärä päätös. Häpeä on jos ei uskalla tehdä päätöksiä ja jos ei uskalla myöntää ainakin itselleen että päätös oli väärä. 

Äärivasemmiston väkivalta

Vasemmistoliittolainen V-P Leino käsittelee rehellisesti sitä, miten myös Euroopan äärivasemmisto harjoittaa väkivaltaa ja miten osa vasemmistoliiton väestä veljeilee väkivaltaa harjoittavien äärivasemmistolaisten kanssa ja miten Voima-lehti ylistää AFA:laisten väkivaltaa.

V-P Leino saa kaiken kunnioitukseni. Rehellisyys on paras keino saavuttaa itsekunnioitus ja myös muiden kunnioitus. Kunnioitus on silta, joka voi rakentaa eräänlaisen yhteyden vihollistenkin välille, kuten Ernst Juenger osoitti.

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu, on mukavampi

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu tai joka kokee että maailma on vaarallinen paikka, on mukavampi ja auttavaisempi kuin ihminen, joka ei koe olevansa uhattu.

Ihminen, joka kokee olevansa uhattu, on uhrautuvampi omiaan kohtaan, kuin ihminen joka ei koe olevansa uhattu.

Ulkoinen uhka synnyttää yhteen hiileen puhaltamista. Mutta samalla ulkoinen uhka aiheuttaa sen, että ihmiset suhtautuvat ulkopuolisiin negatiivisemmin kuin muuten suhtautuisivat.

Ihminen, joka on ainut lapsi tai jolla on korkeintaan yksi sisar tai veli, ei välttämättä muuta suhtautumistaan kokiessaan olevansa uhattu. Kokiessaan olevansa uhattu hän ei muutu uhrautuvammaksi oman sisäryhmäänsä jäseniä kohtaan eikä muutu vihamielisemmäksi ulkoryhmäänsä kohtaan. Evolutiivinen selitys tälle on ehkä se, että pienen perheen jäsenellä ei ole laajaa sisäryhmää, johon identifioitua ja johon turvautua.

Edellä esitetyt väitteet perustuvat Scientific American lehdessä referoituun tutkimukseen. Tutkimustulos on aikalailla linjassa sen kanssa, mitä muu viimeaikainen tutkimus on osoittanut.

Omaa tulkintaani

Liberaali saatta sanoa, että ihmisten jakaminen sisäryhmään ja ulkoryhmään on sairasta ja osoittaa älyllistä epärehellisyyttä. Jarkko Tontti on sanonut:

Ihmisistä pitää puhua yksilöinä, eikä niputtaa kaikkia johonkin kansaan. En minä ainakaan tiedä, mikä on kansa ja kuka siihen kuuluu ja millä perusteella.

Tontille voisi vastata, että kansa on toki keintotekoinen siinä mielessä, että se keitä pidämme oman sisäryhmämme jäseninä vaihtelee jatkuvasti. Mutta ihmisten jakamisella sisäryhmään ja ulkoryhmään on biologinen perusta.

Ihmisten jakamista sisäryhmään ja ulkoryhmään voi case by case kritisoida esimerkiksi sillä kriteerillä, onko jakaminen tehokkuutta lisäävää vai alentavaa. Ihmisten jakamisen kutsuminen yksikantaan sairaaksi on subjektiivinen poliittinen mielipide ja oikeastaan aika naivi sellainen.

Jyväskylä, Perho ja väkivalta

Olen miettinyt Jyväskylän tapahtumia paljon. Tapahtumat aiheuttivat minussakin kaikenlaisia tunteita. Olen välttänyt hätiköityä kannanottoa, mutta koen kuitenkin että minun kuuluu ottaa asiaan kantaa.

Asian tulkinta on edennyt niin paljon, että voinee pitää selvänä että joukko Kansallinen Vastarinta -nimiseen ryhmään kuuluvia äärioikeistolaisia on hyökännyt vasemmistolaisen kirjan julkistamistilaisuuteen ilmeisesti suunnitellusti ja provosoimatta.

Toinen minussa runsaasti tunteita herättänyt asia on Perhon susi-tapot. Asian tutkinta on edennyt sekin niin paljon, että on selvinnyt että paikallisen riistanhoitoyhdistyksen ja metsästysseuran johtohahmo on osallistunut ko. rikokseen. (Palaan Perhon tapahtumiin vasta seuraavassa kirjoituksessa.)

Valehtelisin, jos väittäisin että koen paljonkaan empatiaa niitä ihmisiä kohtaan, joiden kimppuun Jyväskylässä hyökättiin. Samat - tai pikemmin osin samat - ihmiset ovat pyrkineet rajoittamaan minun ja monen muunkin sananvapautta ja siinä osin onnistuneetkin valtion väkivaltakoneiston avulla. Ruotsin esimerkki osoittaa, että äärivasemmisto on valmis aivan samanlaiseen väkivaltaan kuin äärioikeistokin. En toki väitä, että kaikki kirjan kirjoittajat olisivat valmiita tällaiseen. Se, että väkivaltaan ei vielä ole laajasti äärivasemmistossa tartuttu,  johtuu ehkä siitä,  että suomalainen äärivasemmisto ei uskalla.

Tämä osin samat on yksi syy, miksi tuomitsen teon. Toinen syy on se, että kyseessä on hyökkäys sananvapautta vastaan, mitä pidän ihmisyhteisön peruskivenä.    Pidän äärimmäisen tärkeänä asiana, että minunkin mielipiteitäni saa vapaasti kritisoida joutumatta pelkäämään.

Tuomitsen teon myös siksi, että pidän poliittista polarisoitumista äärimmäisen vaarallisena pienelle rajamaalle, joka on puolifasistisen ja uutta imperiumia haikailevan pinta-alaltaan suuren mutta henkisesti pienen valtion naapuri. (Mainittakoon tässä yhteydessä, että pidän niitä Suomen menneitä ja nykyisiä johtajia, jotka tarkoituksellisesti ovat jättäneet Suomen vaille minkäänlaisia turvatakuita Venäjän uhan varalta - hyötyäkseen itse yhteistoimintamiehen roolistaan - äärimmäisen pahoina ihmisinä.)

Tuomitsemiseni ei perustu sen sijaan mihinkään humanismiin. Taisteluissa kuolee ihmisiä aina. Mutta nyt ei ole vuosi 1918 eikä vuosi 1939, eikä toivottavasti tulekaan.

Mediassa jotkut vaativat jo rivien välissä parlamentaarisen äärioikeiston kieltämistä. Iltasanomat kirjoitti eilen:

"Itä-Suomen yliopiston rasismitutkijan Vesa Puurosen mukaan eduskunnassakin on edustettuna salonkikelpoinen äärioikeisto ja se on suurempi uhka kuin pienet ääriliikkeet.

– Olennaista riskien ja vaarojen arvioinnin kannalta on se, että Suomessa toimii laillisissa puolueissa henkilöitä, jotka edustavat äärioikeistolaisia näkemyksiä ja joilla on yhteensä kymmeniintuhansiin nouseva määrä kannattajia.

Puuronen katsoo laillisen äärioikeistolaisuuden muokkaavan kasvualustaa myös laittomia keinoja käyttäville liikkeille." Ääriliikkeet eivät voi elää maaperässä, jossa ne eivät saa ajatuksilleen tukea." 

En viisastele sillä, onko Suomen parlametissa äärioikeistolaisia. Totean kuitenkin, että Puuronen leikkii vielä pahemmilla tulitikuilla kuin Kansallisen Vastarinnan ihmiset.

Toistettakoon: tuomitsen teon ilman selittelyjä.