Sudet herättävät tunteita. Suomessa yhteiset asiat herättävät aina tunteita. Susien suojelu-kysymyksessä molemmat osapuolet demonisoivat toisiaan.
Ajatus, että koko maa pitää pitää asuttuna, on myös ristiriidassa luonnon suojelun kanssa. Porotalouden tukeminen johtaa siihen, että suuri osa maasta on poronhoito-aluetta, missä petojen suojelu on vaikeaa.
Edellytän analyyttisiä kommentteja tässä asiassa. Muut kommentit poistetaan, vaikka ne olisivat muuten kuinka hyviä.
Jos asiaa kuitenkin tarkastelee analyyttisesti, voi todeta: on olemassa kaksi toistensa kanssa ristiriitaista päämäärää - kestävän susikannan ylläpito ja susien pitäminen pihapiirien ulkopuolella. Minusta ongelma on sen luontoinen, että se on ratkaistavissa, jos halua on.
Susien suojelun näkökulmasta asian näkeminen puhtaana poliisiasiana ei ole tehokasta. Maaseudun väestölle pitää todennäköisesti luoda insentiivit susien säilyttämiseen muulla tavalla kuin pelkällä negatiivisella rangaistusten uhalla.
Mutta mikä se tapa olisi? Jos maaseutuväestö saisi paikallisesti päättää susikantojen tasosta, susikanta romahtaisi kokonaan. Mikäli susikantaa ylläpidetään vain keskitetyillä määräyksillä ja rangaistuksilla, salakaato jatkuu ja salakaatajista tulee yhteisöjensä sankareita. Petokysymyksestä on jo nyt tullut taas yksi kansaa jakava ja polarisaatiota luova asia.
Maailmalla on kokeiltu erilaisia luonnonsuojelun hajautettuja malleja, missä paikallisväestölle annetaan tietty autonomia, mutta insentiivit määritellään niin, että paikallisväestön kannattaa suojella luontoresursseja.
Maailmalla on kokeiltu erilaisia luonnonsuojelun hajautettuja malleja, missä paikallisväestölle annetaan tietty autonomia, mutta insentiivit määritellään niin, että paikallisväestön kannattaa suojella luontoresursseja.
Ajatus, että koko maa pitää pitää asuttuna, on myös ristiriidassa luonnon suojelun kanssa. Porotalouden tukeminen johtaa siihen, että suuri osa maasta on poronhoito-aluetta, missä petojen suojelu on vaikeaa.