Economist-lehti referoi tutkimusta jonka mukaan teiniäitiys ei aiheuta nuoren naisen ongelmia. Teiniäiten sisarilla, joilla ei ole lapsia, ei ole sen parempi tilanne.
Economist-lehti spekuloi, että todennäköisesti teiniäitiys on lisääntynyt vain siksi että teiniäitiyteen liittyvät kustannukset laskevat. Tähän voisi tietysti sanoa, että kustannukset voivat olla sekä taloudellisia että sosiaalisia. Sosiaalisilla kustannuksilla tarkoitan au-lasten ja heidän äitiensä demonisointia.
Teiniäitiys on todennäköisesti työttömyyden kanssa samanlainen ilmiö. Jos työttömyyden taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset laskevat, työttömyys lisääntyy. Sosiaalisilla kustannuksilla tarkoitan työttömien demonisointia eli vaikkapa ns. luterilaista työmoraalia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
28 kommenttia:
Tilastokeskuksen artikkelissa, jonka on kirjoittanut Mikko Myrskylä, väitetään, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsi tai lapsia. Kuitenkin enemmistö toivoo saavansa lapsia, ja luultavasti jok'aikuinen katsoo lapsen tekevän hänet onnelliseksi ja rikastavan hänen elämäänsä, joskin toki lapset myös väsyttävät, rasittavat ja muuten aiheuttavat harmaita hiuksia. Miten tämä ristiriita pitäisi tulkita?
Artikkelin mukaan lapsien ja onnellisuuden suhdetta pitää tarkastella globaalisti. Tämä herättää ajatuksia eroavista huoltosuhteista kehitysmaiden ja ns. kehittyneiden välillä; kehitysmaissa lapset hankitaan henkivakuutukseksi. Tosin siitä ei ole mitään viitteitä, että kehittyneissä maissa oltaisiin oikeasti sen onnellisempia; jos ollaan, senkin takana lienee pitkälti onnellisuusmuuri: ollaan opittu esittämään onnellista.
Toiseksi selittäväksi muuttujaksi esitetään ikää. Mitä nuorempana lapset ollaan saatu, sitä onnettomampia ollaan. Tuloksen takana taitaa olla nk. white trash -ilmiö, jossa lapsia ei hankita, vaan niitä saadaan tai niitä vain tulee. Tosin, ei minun lapsuuteni työväenluokkaisessa kodissa, jossa äiti oli 18 ja isä 20 nyt mitenkään onneton ollut.
Mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse, sitä onnettomammaksi ihmiset kokivat itsensä Myrskylän mukaan. Kyse on varmasti osittain siitä, että aikaisemmin lapsien tekemistä pidettiin itsestäänselvästi tavoiteltavana ja arvokkaana asiana, kun nuoremmilla sukupolvilla taas sanotaan korostuvan hedonistisen itsensä toteuttamisen ja omien tarpeiden olevan ensi sijaisia. Nämäkin piirteet ovat tietenkin nuorilla luonnollisia, ja on ennenaikaista ennustaa tämän luonnehtivan koko epookkia. Olisin aika varovainen väittämään aikaamme hedonistiseksi, ylipäätään tekemään mitään Zeitgeist-luonnehdintoja.
Ei siitä, että ihminen saa toteuttaa itseään ja että hän saa mahdollisimman paljon sitä mitä hän haluaa, voi johtaa onnellisuutta tai edes tyytyväisyyttä lopultakaan kaikkeen siihen mitä on saanut. Lopulta sitä voi huomata, että ei sitä alun alkaen olisikaan halunnut. Joskin sinkut saattavat olla perheellisempiä vapaampia ottamaan äkillisiä irtiottoja, missään ei ole sanottu, että heillä olisi sellaisiin edes varaa tai että he edes haluaisivat sellaista.
Olin minäkin mitä itsekeskeisin ja mukavuudenhaluisin nuori ihminen, jolle ajatus heräämisestä lapsen itkuun oli kauhistus. Kuitenkin oma lapsi on todella ollut rikkaus ja olen onnellinen pojastani. En kaipaa krapula-aamuja.
Ikä selittää lapsettomuuden ja onnellisuuden/onnettomuuden suhdetta ainakin kahdella tavalla. Ensiksi tulee mainittu White Trash-ilmiö, jossa ollaan nukuttu koulun ehkäisyvalistustunnit jos niitä ylipäätään on pidetty ja niille ollaan koskaan päästy. Toiseksikin, mitä vanhempana lapsen saa, sitä toivotumpi tämä todennäköisesti on, ja vastaavasti, sitä suurempi tragedia lapsettomuus on.
Lapset eivät siis tee onnettomaksi. Sen sijaan lapset voivat olla monimuotoisen inhimillisen onnettomuuden heijasteita; inhimillisten elämien, joissa eväät hallita omaa elämäänsä ovat jo alun alkaen kehnoilla kantimilla. Jos ihminen on syntynyt ulkopuoliseksi, apaattiseksi eikä usko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä, hän voinee uskoa parhaimmillaankin olevansa onnellinen vain häilähtävinä hetkinä, jolloin hän unohtaa hetkeksi oman elämäntilanteensa rajoitukset. Joskus lapset voivat paradoksaalisesti lisätäkin elämänhallinnantunnetta: lapset on pakko joka tapauksessa hoitaa, ja lapset saattavat olla ainoa realiteetti joka pitää pystyssä. Moni lapsi syntyy vanhempiensa rikkonaisen elämän laastariksi, vaikka krapula-aamuina eivät laastarit auta vaan tarvitaan Buranaa.
http://perukangas.blogspot.com/2011/09/lapset-onnettomuuden-syy-vai-seuraus.html
Työttömyyden demonisointi on harvinaisen tyhjäpäinen idea silloin kun työpaikkoja ei kertakaikkiaan ole ja nuorisotyöttömyys pyörii siellä 20% hujakoilla. [Espanjassa ja Kreikassa tilanne on vielä hullumpi - siellä nuorisotyöttömyys ylittää 50% rajan.]
Ensin pitäisi saada niitä työpaikkoja ennenkuin aletaan demonisoimaan yhtään mitään.
Se taas ei sovi plutokraatin pirtaan. Plutokraatin intresseissä on pitää työttömyysprosentti korkeana ja panna työttömät taistelemaan kynsin hampain niistä vähistä työpaikoista niin saadaan pidettyä palkat alhaisina.
Suomessa nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä 24% pinnassa.
Siinähän sitten demonisoit työttömiä.
Ennenkuin aletaan demonisoimaan yhtään mitään, niitä työpaikkoja pitäisi saada että kaikille riittäisi. Kun työttömyys olisi samoissa lukemissa kuin presidentti Kekkosen julistaessa "kansallisen hätätilan" eli siellä 2% pinnassa, niin sitten voidaan puhua demonisoinnista.
Suomessa kaupan päälle nuoret naiset pyrkivät lykkäämään lasten hankintaa niin pitkään kuin mahdollista. Tilanne on sama kuin 1990-luvun lamassa.
Äitien - ja varsinkin yksinhuoltajien - tilanne ja sosiaaliturva Suomessa on niin huono, että työttömyys ja äitiys yhdessä merkitsee täydellistä katastrofia. Suomalaiset naiset eivät näin pääsääntöisesti ole bimboja.
Suomessa on yksinkertaisesti liikaa ihmisiä Suomen elinkeinoelämän työllistämispotentiaaliin nähden.
Töiden puute on hinnoitttelukysymys.
Lasten ja onnellisuuden suhde on varmaan monimutkainen.
Itse kun en ole mikään seuraihminen mutta toisaalta pidän lapsista ja olin tottunut hoitamaan pikkusiskoani 10-12 vuotiaasta asti, omien lasten syntyminen nosti onnellisuutta runsaasti. Mutta olin tosiaankin jo aikaihminen kun sain omat lapset.
Mitä siihen taas tulee että varsinkin USA:n alaluokan tytöt saavat teineinä lapsia niin siitä on ainakin se hyöty että lapsella on sitten kaksi hoitajaa - au-äiti ja au-isoäiti.
Eli lapsen molemmat varsinaiset sukulaiset ovat vielä hyvässä fyysisessä kunnossa. Saattaapa siasaretkin auttaa lapsen hoidossa.
Ensin pitäisi saada niitä työpaikkoja ennenkuin aletaan demonisoimaan yhtään mitään.
Tämä on kieltämättä totta. Sosiaalidemokratia on onnistunut tuhoamaan Suomesta low-skilled ja semi-skilled työpaikkoja ay-liikkeen saaman lainsuojan ja yleissitovien työehtosopimuksien avulla.
Nyt SAK torppaa lakia, jonka perusteella nuorille voisi maksaa pienempää palkkaa.
---
Olen kirjoittanut siitä, mitä sosiaalivaltio tekee työmarkkinoille:
Mitä sosiaalivaltio tekee työmarkkinoille?
En sanonut että työttömiä tai yksinhuoltaja-äitejä PITÄÄ demonisoida. Referoin Economist-lehteä, joka totesi sen itsestäänselvyyden että jos kustannukset kasvavat, kysyntä vähenee.
"Tosin, ei minun lapsuuteni työväenluokkaisessa kodissa, jossa äiti oli 18 ja isä 20 nyt mitenkään onneton ollut."
Sama. Jos ajattelee 60- ja 70-lukujen ihan normielämää, niin nykyäänhän se olisi kaikkien mahdollisten köyhyysrajojen alapuolella niin totaalisesti, että se tuskin mahtuisi edes asteikolle. Silti se oli varsin hienoa.
Joskus tuntuu, että luotu jonkinlaiset teoreettiset onnellisuuskriteeri ja sitten ruvetaan ihmettelemään kaikkia niitä, jotka eivät mahdu teoreettisten rajojen sisällä jopa niin, että jos sanot olevasi täysin onnellinen niin "lyödään semmoinen rätinki kouraan, joka todistaa, että sä et voi olla onnellinen." :D
Ei.
Lillukanvarsista sivuun eli taloustilanne lännessä on saatanan paha. Siinä vastaus.
Jenkkilässä 2/3 lapsista syntyy köyhiin perheisiin.
Englannin kirjanpitokikkailuista puhdistettu valtionvelka oli viimeksi sitä vilkaistessani 500%.
Englannin yksityiskohtaiset taloustilastot ovat salaiset, mitä te propagandan lapset ette tiedä. Mutta voitte verkossa törmätä sensuurin seinään, jos näette vähän vaivaa. Että tämmöistä tämä elämä nk. vapaissa länsimaissa on vuonna 2012.
Englanti ja Jenkkilä ovat siis konkurssikypsempiä kuin Nokia, mutta tätähän te ette tiedä.
Englannin osalta oleellinen kysymys on, paljonko ne joutuvat tappamaan skotteja, jotka haluavat ryöstää itselleen öljyvarat.
NATO-maa Englannin laivasto on niin huonossa kunnossa, että se mieluummin kapinoi kuin ryöstää Falklandin saaret. Siellä on pattitilanne, koska Argentiinakaan ei saa niitä ryöstetyiksi. NATO-maat taas eivät halua julkisesti pyyhkiä takapuoltaan turvatakuulausekkeilla, koska yksinhän ne Englannin aikovat jättää.
Afganistanin ryöstämiseen käytetään julkisten tietojen mukaan 136 miljardia dollaria vuodessa.
Mikä oli anonyymin pointti. Oliko hänellä jotain huomautettavaa postauksen sisältöön vaan oliko ainoa pointti että "minä tiedän te ootte tyhmiä".
Jukka, eipä näytä olevan töiden puute hinnoittelukysymys oikeastaan missään maassa.
Toki orjatyötä voidaan teettää nälkäpalkalla, mutta se on laissa kiellettyä.
MF, tapasi mukaan haukut jälleen väärää puuta. Sekoitat jälleen syyn ja seurauksen.
Töistä pitää saada sellaista palkkaa, että sillä elää. Muutoin käy niinkuin sille kuuluisalle hullulle miehelle Huittisista. Syä enempi ko tianaa, ja se on korkeiden elinkustannusten ja pitkien välimatkojen Suomessa varsin helppoa.
Otetaanpa esimerkkinä maahanmuuttajat. Olen lukenut useamman paperin jossa todetaan, että Britanniassa, jossa ei ole vähimmäispalkkaa, somalit työllistyvät oleellisesti paremmin kuin sosialistisessa Ruotsissa. Keskustelin pakistanilaisten ja intialaiseten taksikuskien kanssa tästä asiasta Briteissä. Vaikuttivat tyytyväisiltä työnsaantimahdollisuuksiin.
En usko että Britannian somalit tai punjabit tai tamilit näkevät nälkää - luuleeko Ruukinmatruuna. Tietysti on totta että extended family -kulttuurissa pärjää pienemmälläkin palkalla.
Tietysti juuri nyt Euroopassa on lama ja työllistyminen on vaikeaa mutta en nyt puhu vain tästä päivästä - etkä puhu sinäkään.
@ IM
MF, tapasi mukaan haukut jälleen väärää puuta. Sekoitat jälleen syyn ja seurauksen.
Eli sen vuoksiko, että low-skilled ja semi-skilled töitä ei ole enää tarjolla - ainakaan niin paljon - harjoittavat sosiaalidemokraatit sosiaalivaltiopolitiikkaa?
Eikö asia ole juuri siten, että demareiden sosiaali- ja työpolitiikka on tehnyt monista töistä selvää? Jos joku avaa tehdasta Skandinaviaan, niin hän avaa sen todennäköisesti Viroon. Suomessa vaaditaan TES:in mukaista liian korkeaa palkkaa vaihtoehtoihin (Viro) verrattuna.
Vai onko tässä nyt käytössä jonkinlainen vasemmistolainen "käännä vastustajan väite päälaelleen" -temppu? Aiemminkin kun olen väitellyt kanssasi, niin käännät kakun jossain välissä aina päälaelleen.
Jukka, myöskään Suomessa ei ole minimipalkkaa.
Ano, Britannian valtionvelka on 500% BKT:stä. So? Britannia kykenee selviämään siitä ja lyhennyksistään.
Kreikan valtionvelka oli noin 60% BKT:sta kun se meni selvitystilaan. Tällä hetkellä valtionvelka Kreikassa on noin 160%-170% pintaan. Kreikka ei kyennyt suoriutumaan.
Ei se velkapääoma vie konkurssiin, vaan lyhennykset. Kyse on siitä, kykeneekö selviämään lyhennyksistä vai ei. BKT:llä on taipumus kasvaa ajan myötä, joten velanmaksukyky valtioilla yleensä on hyvä. Kreikka kämmelsi oikein kunnnolla.
MF, olen samaa mieltä kanssasi.
"MF, tapasi mukaan haukut jälleen väärää puuta. Sekoitat jälleen syyn ja seurauksen."
Eli sen vuoksiko, että low-skilled ja semi-skilled töitä ei ole enää tarjolla - ainakaan niin paljon - harjoittavat sosiaalidemokraatit sosiaalivaltiopolitiikkaa?
Juuri noin.
Heitteillekö ne ihmiset pitäisi jättää, kenellä ei ole käyttöä työmarkkinoilla? Vankilat ja keskitysleirit tulevat hyvin kalliiksi.
Ei siellä Virossakaan ole niitä hanttihommiakaan tarjolla. Sielläkin osataan automatisoida ja rationalisoida. Virokaan ei ole enää niin houkutteleva ulkoistuskohde halvan työvoiman etsijälle kuin 10 vee sitten.
Nyt on Suomessa niin, että köyhälistön on parasta purra hammasta yhteen ja nostaa rahaa fattasta. Sosiaalidemokratian hedelmistä "nautitaan" nyt.
Mitään pikalääkettä ei ole nykypolitiikalla näköpiirissä - päinvastoin: joka viikko saadaan lukea 50-150 henkilön yt-neuvottelujen aloittamisesta. Siis JOKA VIIKKO.
Pasi J. Matilaisella olisi toimivia ideoita talouden nostamiseen jaloilleen: Kiireellinen To Do -lista.
Samoin Anarkokapitalisti on laatinut Lakien ja asetusten PURKULISTAN.
Heitteillekö ne ihmiset pitäisi jättää, kenellä ei ole käyttöä työmarkkinoilla? Vankilat ja keskitysleirit tulevat hyvin kalliiksi.
Miksi taas noin kärkevä ja ääri kannanotto?
Kokeiltaisiin edes tanskalaista flexicurity mallia, jossa työntekijän palkkaus ja irtisanominen on tehty helpoksi, mutta jossa SILTIKIN on hyvä sosiaaliturva.
Etelä-Euroopan työmarkkinoiden kankeus johtuu hyvin pitkälle siitä, että siellä on yhä edelleen käytössä joitain korporatistisia rakenteita. Toisin sanoen työntekijästä on vaikea päästä eroon nopeasti, joten uusiakaan ei niinkään palkata.
Jukka, myöskään Suomessa ei ole minimipalkkaa.
Tämä vasta on pahinta termikikkailua. Suomessa ei ole yhtä lakiin kirjattua minimipalkkaa kuten Yhdysvalloissa, vaan jokaiselle alalle työehtosopimuksessa erikseen määrättyt vähimmäispalkat. Suomessa siis on minimipalkka.
Tämä vasta on pahinta termikikkailua. Suomessa ei ole yhtä lakiin kirjattua minimipalkkaa kuten Yhdysvalloissa, vaan jokaiselle alalle työehtosopimuksessa erikseen määrättyt vähimmäispalkat. Suomessa siis on minimipalkka.
Sitten on myös työttömyys- ja sosiaalituet, jotka osaltaan määrittävät minimipalkkatasoa. Siis kannattaako työttömän ottaa vastaan työtä, josta maksetaan hänelle vähemmän kuin työttömyys- ja sosiaalietuudet ovat.
Ruukinmatruunan argumentaatio on aina ennalta arvattavaa: kaiken pahan takana on aina läskimahainen kapitali$ti-plutokraatti, joka rii$tää työntekijöitä ja työttömiä.
Neuvostoliiton ja sosialismin ihailusta RM sentään on sanoutunut irti, ainakin julkisesti. Tosin korporatismi ja kansallissosialismi ovat varsin ylhäällä RM arvostusasteikossa.
Eikö RM voisi tunnustaa, että työttömyys johtuu näistä tekijöistä:
1 Koulutusmäärät, jotka ylittävät työmarkkinoiden kysynnän lähes joka alalla.
2 Tiettyjen amo- ja amk-koulutusohjelmien heikko laatu, esim. amk-insinöörit, datanomit.
3 TES-"minimipalkka", kokemattomalle nuorelle maksettava samaa palkkaa kuin vanhalle.
4 Uudelleenkoulutuksen ja aikuiskoulutuksen heikko laatu; syrjäseudun kirvesmiehiä koulutetaan lähihoitajiksi jne.
5 Yritysveroaste Suomessa verrattuna kilpailijamaihin, esim. Viroon.
6 Ylitsevuotavainen lukio- ja yliopisto-opiskelu. 2/3 nuorista valitsee lukio- ja yliopisto "urapolun" ammattitutkinnon sijaan.
7 Kaavoitusrajoituksista johtuva keinotekoinen asuntopula kasvukeskuksissa.
+ monta muuta tekijää
SUMMA SUMMARUM
Jos plutokraatilla tarkoitetaan demaria, niin siinä tapauksessa kaiken takana ON plutokraatti. Vai häärääkö kokoomus kaikkien edellämainittujen tekijöiden takapiruna?
Heitteillekö ne ihmiset pitäisi jättää, kenellä ei ole käyttöä työmarkkinoilla? Vankilat ja keskitysleirit tulevat hyvin kalliiksi.
Kuten Murray totesi oikeistolainen/libertaari voi ehkä vielä hyväksyä kansalaispalkan tuon ongelman osittaiseen ratkaisuun.
Tottakai on ihmisiä joiden arvo työmarkkinoilla on hyvin alhainen ja jotenkin se ongelma pitää ratkaista. Leipä ja virkushyvi -menettely missä ihminen passivoidaan kokonaan on täysin ulossuljettu vaihtoehto.
Ano, Britannian valtionvelka on 500% BKT:stä. So? Britannia kykenee selviämään siitä ja lyhennyksistään.
Sosiaaliturvasta BBC:hin - kaikki on dramaattisten leikkausten kohteina. Kun ei ole rahaa, ei ole.
Euroopassa tullaan näkemään peronistista talouspolitiikkaa vielä kauan - Peron ajeli junalla pitkin maaseutua ja jakeli kansalle ikkunasta rahaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tulee romahdus ja silloin sotilashallitus on inhimillisin ratkaisu.
Niin pitkälle tilannetta ei olisi koskaan pitänyt päästää mutta kun näemmä päästetään. Ei se minun vikani ole. Ei sanan tuoja ole syyllinen itse ongelmaan.
Paras kannuste on raha. Jos halutaan tukea yh-vanhempia, niin rahallahan niitä saa. Eikä tarkoitus ole moittia yksitäisiä tapauksia, koska siellä varmasti on traagisia kohtaloita, mutta ei silmiä pitäisi sulkea tosiasioilta.
Eikös myös Peron ollut sotilas? :)
Sammalkieli, sotilashallinto tuskin on kovinkaan usein hyvä ratkaisu. Ylipäätään diktatuuri voi joskus olla väliaikaisena ratkaisuna ok, mutta useimmiten se vain pönkittää harvainvaltaa.
Etelä-Amerikka on hyvä esimerkki. Aika nopeasti löytää muutaman sotilasdikaattorin jonka vaikutus yhteiskunnan tehokkuuten on ollut positiivinen. Peron ei kuulu niihin.
Lähetä kommentti