tiistaina, joulukuuta 06, 2011

Itsenäisyys, erillisyys ja yhtenäisyys

Suomen itsenäistyminen oli pragmaattisesta näkökulmasta äärimmäisen tärkeää jotta suomalaiset kansana ja yksilöinä kykenivät irroittautumaan siitä yhteiskunnallisesta kehityksestä joka on leimannut Venäjän yhteyteen jääneitä kansoja ja yksilöitä suurimman osan 1900-lukua. Täydellisen irtautumisen takaamiseksi oli tärkeää, että nimenomaan valkoiset (Suojeluskunnat) voittivat vuoden 1918 sodan. (Vain se osa kansasta, joka jäi vallankumouksen jälkeen Inkerinmaalle, tuhoutui. Inkeriläisten kuuluminen Suomen kansaan on minusta siinä mielessä ilmeistä, että he itse kokivat itsensä suomalaisiksi ja mm. siksi että seurakuntien papit olivat suomalaisia pappeja.)

16.5.1918 kansa oli siis vapaa - irtautunut ja eristynyt Venäjän yhteiskunnallisesta kehityksestä - mutta erittäin jakautunut. Kun nykyään puhutaan yhtenäiskulttuurista, unohdetaan usein, että Suomessa oli 20- ja 30-luvulla kaksi kulttuuria ja kaksi kansalaisyhteiskuntaa, jotka suhtautuivat hyvin epäluuloisesti tai ainakin vihamielisesti toisiinsa. Työväestöllä oli rikas oma kulttuuri - työväentalot, kuorot, työläiskirjailijat, työväenteatterit jne.

Lähes täydellinen yhtenäisyys - halu (ja kansallishenki) säilyttää suomalaisten erillisyys Venäjän yhteiskunnallisesta kehityksestä - ehdittiin kuitenkin saavuttaa 30.11.1939 mennessä. Erillisyys Venäjästä onnistuttiin säilyttämään. Yhtenäisyys ei syntynyt hokkuspokkus joskus marraskuussa 39. Suomessa oli 20- ja 30-luvulla paljon ihmisiä, jotka halusivat ensi sijassa taata valkoisten voiton synnyttämän valkoisen hegemonian. Oli myös paljon punaisia, jotka kaipasivat revanssia ja veristä kostoa.

Koska en ole mikään Suomen historian erikoisasiantuntija, en osaa täysin kuvailla miten talvisodan henki saavutettiin. On kuitenkin selvää, että Suomessa oli lukuisia poliitikkoja, jotka ymmärsivät erittäin kirkkaasti, että kansan jakautuminen oli Suomen suurin turvallisuuspoliittinen ongelma. Heille kuuluu suuri kunnia siitä että Suomi ei ole osa Venäjää.

Yksi näistä poliitikoista oli pohjoispohjalainen körttitalonpoika Kyösti Kallio. Muistan lapsuudesta, miten "sedälläni" (tätini miehellä), joka oli maalaisliittolainen/keskustalainen kansanedustajalla, oli työpöydällään Kyösti Kallion kuva. Pitkäviiksisen "kepulaisukon" kuva nauratti minua, mutta vuosien mittaan ymmärsin että että Kyösti Kallio ei ollut kuka tahansa kepulainen vaan Suomen sotienvälisen ajan ehkä merkittävin poliitikko.

Kyösti Kallion päämäärä oli, että ei olisi punaisia ja valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia. Kallio oli hyvin aktiivinen maareformin toteuttamisessa. Maareformin ensimmäinen vaihe - torppien vapauttaminen - sai nimekseen Lex Kallio. Maareformin toisessa vaiheessa (Lex Pulkkinen) palautettiin kiinteistöjä puutavarayhtiöiltä valtiolle viljelijöille edelleen jaettavaksi. Maareformi oli tärkeä turvallisuuspoliittinen toimi. Maata omistava talonpoika - päinvastoin kuin maata omistamaton maalaisproletaari - ei tue sosialistista vallankumousta.

Kyösti Kallio oli myös aktiivinen oikeiston ja kommunistien ulkoparlamentaarisen toiminnan torppaamisessa. Demokratia oli yksi perusedellytys sille että työväestö otti lopulta itsenäisyyden omakseen. Jos vasemmiston kumous olisi onnistunut, Suomi olisi todennäköisesti ajautunut stalinistiseen terroriin. Jos valkoinen kumous olisi onnistunut, kansa olisi jakautunut lopullisesti ja itsenäisyys olisi talvisodassa menetetty.

Sosialidemokraatit Väinö Tanner ja Miina Sillanpää - joka on nykyaikana reduosoitu edustamaan pelkkää naisten emansipaatiota - olivat työväenliikkeen äärivasemmistolaisen siiven kumoustyön tärkeimmät pysäyttäjät.

Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan ja parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällissodan jälkeen. Tannerin on katsottu osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan. Tämä kumuloitui talvi- ja jatkosodassa, kun vasemmisto saatiin muun väestön rinnalle puolustamaan yhteistä kotimaata. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä onkin sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten väkivaltasuuntausten torjumisessa ja merkittävässä kansallisessa eheytystyössä. (Wikipedia)

Dramaattinen oli hetki jolloin Väinö Tanner otti pääministerinä vastaan valkoisten vuosittaisen voitonparaatin 16.5.1927. Tapahtuma aiheutti hämmennystä ja vihaa sekä valkoisen hegemonian että luokkataistelun edistäjien keskuudessa.

Miina Sillanpää taas onnistui estämään Sosialidemokraattisen Naisliiton siirtymisen kumouksellisten haltuun. Naisliitossa kostonhenki oli luonnollisista syistä suurinta - jäsenistöstä moni oli punaleski.

Yhtenäisyyden ymmärtäminen ei rajoittunut kuitenkaan ns. keskilinjan poliitikkoihin. Itsenäisyysmies Elmo Kaila - jääkäriliikkeen aktiivi, Akateemisen Karjala Seuran johtaja ja Suojeluskunta-liikkeen harmaa eminenssi - teki omalta osaltaan työtä kansan yhtenäistämisen puolesta.

Talvella 1919−1920 Kaila alkoi hahmotella uutta toimintaohjelmaa jonka tarkoituksena oli suomalaisten yhdistäminen taisteluun Venäjää ja venäläisyyttä vastaan. Tähän ohjelmaan liittyi myös aiemmin Venäjän keisarikunnan armeijassa palvelleiden tsaarinupseereiden korvaaminen jääkäritaustaisilla upseereilla Suomen armeijassa. Kailan mielestä sota Suomen ja Venäjän välillä oli tulevaisuudessa väistämätön ja sitä ennen piti kansa eheyttää ja puolustusvoimat vahvistaa ja hankkia niille kansan tuki.

Kaila vastusti siksi suojeluskunnissa esiintyvää sosiaalidemokraattien vastaista oikeistosuuntausta ja halusi koota myös työväestöön kuuluvat suomalaiset suojeluskuntien riveihin. Kaila ryhtyikin mielipidemuokkaukseen asiamiesverkkonsa kautta, lisäksi hän vaikutti rivimiesten mielipiteisiin ensin Suojeluskuntalaisen Lehden päätoimittajana 1919–1923 ja sitten Sanan ja Miekan päätoimittajana 1924−1926. Kaila lähestyi poliittisesti myös aiempaa monarkiataistelun aikaista vastustajaansa Maalaisliittoa ja sen johtajaa Santeri Alkiota, samalla tämä uusi ohjelma johti Kailan pesäeroon entisestä tsaarin kenraalista Mannerheimista.


Erillisyys ja yhtenäisyys eivät ole tietenkään mitään universaaleja kaikkien ongelmien ratkaisukeinoja, mutta eivät ne tietenkään myöskään ole mitään taantumuksellisuutta eikä irrationalisuutta. Elinor Ostromin ja Samuel Bowlesin tutkijatyö osoittaa erillisyyden ja yhtenäisyyden tärkeän merkityksen yhtenä ongelman ratkaisukeinona. Ostrom toteaa mm.

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan. Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.


Raja on ihana insituutio - rakastakaa sitä. Venäjän uhka ei sekään ole käsittääkseni poistunut - mutta palataanpa siihen myöhemmin.

Hyvää Itsenäisyyspäivää !

25 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Toivoisinpa, että tämän päivän Suomi olisi hieman oikeistolaisempi.

---

Tässä hieman useammalta päivältä:

Luterilainen työmoraali ja muita suomalaisia vääriä meemejä

Raha- ja reaaliprosessin eriytyminen on vasemmistolainen myytti

Yliopistokoulutus maksulliseksi? Näin "solidaarisia" opettajat ovat

Meksikon huumesota - markkinalähtöinen ratkaisu

Ruukinmatruunan koottuja ristiriitaisuuksia - osa 2

"Köyhyys on sairautta" - naulan kantaan!

Miltton Friidman kirjoitti...

Uusimmat

Vasemmisto sensuroi minua
Vasemmistolaiset blogaajat sensuroivat minua poliittisin perustein. Siinä siis esimakua "vasemmistoliberalismista".

Kapitalisti Elop - persona non grata
Nokian TJ Elop ei ole tänä vuonna kutsuttujen listalla linnanjuhlissa. Syynä Elopin toimet, jotka ovat kääntäneet Nokian rahavirran demareille negatiiviseksi.

Sininen vasemmisto - ¿Por que no me gusta?
Miksi en pidä perussuomalaisista.

IDA kirjoitti...

Hyvä kirjoitus tosiaan.

Itse olen ajatellut, että Suomen pitäisi nähdä itsensä enemmän kansankuntana kuin valtiona. Olen huolestunut mielestäni yhtä enemmän ilmenevästä ideasta, että valtio olisi vain joukko sääntöjä ja lakeja.

Tiedemies kirjoitti...

Kirjoitus on hyvä. Vaikka uskon että meillä on melko erilaiset käsitykset esimerkiksi siitä, minkälaiset "projektit" ovat nykypäivänä mielekkäitä kansallisen mielialan ja yhtenäisyyden, sanoisinko jopa tehokkuuden nostamiseksi, olen samaa mieltä tällaisen tärkeydestä.

"Miltton", voinko antaa vinkin? On ihan jees, että toisinaan mainostat blogiasi, mutta teet sitä nykyisin niin paljon, että uskoisin sen alkavan jo hieman ärsyttää. Linkkejä on niin paljon, että suurimmaksi osaksi minä en ainakaan viitsi niitä lukea. Vinkkini onkin, että jos haluat mainostaa, niin valitse 1-3 parasta ja mainosta niitä, ja samalla mainitse edes joku lyhyt perustelu siitä, miksi muiden ne kannattaisi lukea. Näin pitkien listojen antaminen vähentää todennäköisesti lukuhaluja muiltakin kuin minulta.

Miltton Friidman kirjoitti...

Minne katosi solidaarisuus? Eurooppalainen vasemmisto haluaa viedä suomalaisen vasemmiston rahat
Vasemmiston miehittämä perustuslakivaliokunta panee kapuloita rattaisiin EMV:n yksipuoleiselle käytölle.

vieras kirjoitti...

Kyösti Kallio on ollut mielessäni korkeimmille arvostamani maalaisliittolais-kepulaispoliitikko. Ennen presidentiksi valitsemistaan Kalliolla oli jo pitkä ura takanaan.

Muistan jonkun todennen että ilman Kallion maareformia Suomi olisi ajautunut levottomuuksiin eteläamerikkalaiseen ym. kehitysmaiden tyyliin. Maareformi tehtiin aikoinaan siksi että maattomat saisivat maata koska muuten niistä olisi tullut kommunisteja jotka olisivat ruvenneet tekemään ja liittämään Suomea Neuvosto-Venäjään, ja silloni taas Suomeen olisi perustettu kolhooseja ja sovhoseja.

Kalliolta jäi aika kesken kun kuoli dramaattisesti ja yhtäkkiä juna-asemalla. Tuntuu että hänellä olisi ollut edellytyksiä jatkaa aikaansaannoksia, jos aika olisi riittänyt.

Olisiko Kyösti Kallio elänyt vanhemmaksi jos välissä ei olisi ollut talvisotaa eikä jatkosotaa? Sota-aika rasitti hänen terveyttä, joskin se taisi olla epävarma jo ennen presidentiksi tuloa. Ja mikäli Kallio olisi elännyt sen verran kauemmin, että olisi ehtinyt olla presidentinvirassa edes täyden kauden 1943 asti ja viettää sitten rauhassa eläkepäiviä.

Osaako blogin pitäjä arvioida kontrafatkuaalisen historiantutkinnan ja todennäköisyyslaskennan avulla mitä Kallio olisi ehtinyt tehdä jos olisi ollut virassaan vaikka kauden loppuun asti?

Jukka kirjoitti...

vieras,

Tuohon ei riitä blogin pitäjällä kyllä paukut. Siis vastaamaan kysymykseesi. Ei siis edes antamaan mitään arvausta.

Miltton Friidman kirjoitti...

Osaako blogin pitäjä arvioida kontrafatkuaalisen historiantutkinnan ja todennäköisyyslaskennan avulla mitä Kallio olisi ehtinyt tehdä jos olisi ollut virassaan vaikka kauden loppuun asti?

Vittu mikä kysymys! Sama kuin kysyisi missä maailma olisi nyt, jos Hitler olisi hyväksytty Wienin kuvataideakatemiaan.

vieras kirjoitti...

"Vittu mikä kysymys!" Käyttäydy asiallisemmin. Tuon asemasta olisit voinut esittää kuivakkaan asiallisen kommentin. Ei sinun tarvitse olla kenenkään kanssa mistään asiasta samaa mieltä jos ei huvita. Mutta ei mitään "vittu mikä kysymys"-tason paskanheittoja.

Jukka, yritä nyt vahtia etukäteistarkasuksella ettei tämä sinun blogin kommenttiosasto mene teinimäiseksi "vittu mikä kysymys"-tasoiseksi paikaksi. Sitä varten on Suoli24:n tapaiset paikat.

Tapahtumattomia asioita on joskus kiinnostavaa pohtia omaksi huviksi. Vaihtoehtoinen historia

Jukka kirjoitti...

Jukka, yritä nyt vahtia etukäteistarkasuksella ettei tämä sinun blogin kommenttiosasto mene teinimäiseksi "vittu mikä kysymys"-tasoiseksi

Jep, olet oikeassa, vieras. Oikeastaan minun olisi pitänyt hylätä Miltton kommenttisi. Älä läytä tuollaista kieltä. Idis tälläkin blogilla on pitkälti ollut että eri mieliset voivat keskustella asiallisesti.

Eikä tuo vieraan kysymys minusta edes ollut typerä. "Vaihtoehtoinen historia" on nykyään ainakin monen mielestä ihan normaalia ja hyödyllistä puuhaa. Eihän tuollaiset ajatusleikit nyt tietysti ole mitään testattavia tai falsifioitaviassa olevia teorioita, mutta avaavathan ne ajatuksia.

LS kirjoitti...

Suomalaisista politikoista eniten arvostamani on Risto Ryti, klassinen liberaali. Internet Mies on kirjoittanut hyvän mini-historiikin Rytistä:

Osa 1
Osa 2

--------
Nyt soi: Toundra - Bizancio / Byzantium

Sammalkieli kirjoitti...

Täydellisen irtautumisen takaamiseksi oli tärkeää, että nimenomaan valkoiset (Suojeluskunnat) voittivat vuoden 1918 sodan.

1. Eikö tämä jos mikä ole pelkkä myytti? Punakaartit eivät missään vaiheessa tavoitelleet Suomen valtiollisen itsenäisyyden menettämistä. Myös Neuvosto-Venäjä tuki nimenomaan itsenäistä punaista Suomea.

Miksi ihmeessä Suomi olisi liitetty osaksi Neuvosto-Venäjää tai Neuvostoliittoa, jos Moskovan vaihtoehtona olisi ollut pitää Suomi erillisenä mutta lojaalina kumppanivaltiona?

Suomea ei nyt vain voi mitenkään verrata johonkin Ukrainaan tai Valko-Venäjään, jotka jo historiallisista ja kulttuurisista syistä ovat paljon luontevampi osa venäläistä imperiumia kuin Suomi.

Venäläinen imperiumi ei siis ole pyrkinyt laajenemaan itseisarvoisesti, vaan laajeneminen on aina ollut sidoksissa tiettyihin demografisiin ja maantieteellisiin tosiasioihin.

Kärjistetysti sanottuna Venäjä ei ole koskaan tosissaan pyrkinyt integroimaan Suomea osaksi Venäjää.

Kannattaa muistaa että Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon liitettiin lähinnä vain Baltian maat.


2. Minulla onkin tarjolla paljon parempi myytti: Jos punaiset olisivat voittaneet sodan, Neuvosto-Venäjä olisi luonut punaisesta Suomesta vahvan puskurivaltion liittämällä Itä-Karjalan osaksi Suomea. Olisi saatu Suur-Suomi kerralla ja verettömästi.

Punainen Suomi olisi luonnollisesti myös välttynyt myöhemmiltä sodilta. Neuvostoliitto ei tietenkään olisi hyökännyt sosialistiseen Suomeen, eikä myöskään Saksa olisi uhrannut resursseja "toisarvoiseen" sotaan, maihinnousut kun ovat aina niin hankalia.

Ehkä korkeintaan suomalaisia vapaaehtoisia olisi epävirallisesti taistellut puna-armeijan riveissä saksalaisia fasisteja vastaan.

Entäpä jos punaiset olisivat voittaneet myös Virossa 1918-1920? Ja miksi eivät olisi, kun punainen Suomi olisi lähettänyt tuhansittain miehiä avustamaan toverien kamppailua rauhan ja sosialismin puolesta?

Olisiko Hitler ylipäänsä hyökännyt Neuvostoliittoa vastaan (1941), jos sosialistinen leiri olisi ollut paljon vahvempi ja vakaampi?

Millaisen muodon Molotov-Ribbentrop -sopimus olisi saanut, jos Suomi ja Viro olisivat jo kuuluneet Neuvostoliiton etupiiriin?

Olisiko Hitler ylipäänsä hyökännyt edes Puolaan (1939), jos Neuvostoliitolla ei olisi ollut haluja jakaa Itä-Eurooppaa etupiireihin - miksi olisi, kun olisihan Itä-Eurooppa jo ollut sen etupiiriä.

Ties vaikka kontrafaktuaalinen tulkintani lopulta osoittaisi koko Toisen maailmansodan olevan suomalaisen porvariston syytä.

Jukka kirjoitti...

Eikö tämä jos mikä ole pelkkä myytti? Punakaartit eivät missään vaiheessa tavoitelleet Suomen valtiollisen itsenäisyyden menettämistä. Myös Neuvosto-Venäjä tuki nimenomaan itsenäistä punaista Suomea.

Miksi ihmeessä Suomi olisi liitetty osaksi Neuvosto-Venäjää tai Neuvostoliittoa, jos Moskovan vaihtoehtona olisi ollut pitää Suomi erillisenä mutta lojaalina kumppanivaltiona?


En sanonut että olisi välttämättä liitetty virallisesti osaksi Neuvostoliittoa. Olisi vaan harjoitettu samanlaista terroria ja murhaamista kansalaisia kohtaan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossakin.

Sammalkieli kirjoitti...

"En sanonut että olisi välttämättä liitetty virallisesti osaksi Neuvostoliittoa. Olisi vaan harjoitettu samanlaista terroria ja murhaamista kansalaisia kohtaan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossakin."

Miten laajasti näitä aktiviteetteja harrastettiin esimerkiksi Itä-Saksassa?

Jukka kirjoitti...

Ulko-Mongolia ja Tannu-Tuva valitsivat sosialismin. Jälkimmäisen itsenäisyys tuhottiin 40-luvulla ja edellisessäkin mutrhattiin useita prosentteja pienestä väestöstä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mass_killings_under_Communist_regimes#Great_purge_in_Mongolia

Espanjalle Neuvostoliitto antoi "apua" fasistien vastaisessa taistelussa 30-luvulla. Apu keskittyi sisäministeriöön jossa murhattiin a kidutettiin ei-kommunistisia sosialisteja.

Suomalainen Inkerinmaa jäi osaksi Neuvostoliittoa. Suomalaiset saivat Inkerissä kansallisen itsehallinnon (Kuivaisten piiri). Kuivaisten piirin asukkaista 80% oli suomalaisia - suuri osa likvidoitiin tai siirrettiin Siperiaan. Alueen itsehallinto likvidoitiin. Suomalaisia tuhottiin Neuvostoliitossa yhteensä kymmeniä tuhansia.

Jukka kirjoitti...

Karjalais-suomalainen Neuvostotasavalta oli suomalaisten johtama itsehallinnollinen alue.

Suomen kieli julistettiin 30-luvulla fasistiseksi ja korvattiin keinotekoisella Karjalan kielellä jossa oli 5 sijaa mikä on edistyksellisen kielen maksimaalinen sijojen lukumäärä. Lopulta sekin kieli likvidoitiin. Inkeroisväestö sai oman kirjakielen joka likvidoitiin vuosi pari syntymänsä jälkeen.

Suomalaiset kommunistit kuten Edward Gylling joka oli onnistuneesti vetänyt Karjalais-suomalaista Tasavaltaa likvidoitiin.

Jne. jne.

Sellaista oli suomalaisten elämä marksismi-leninismin alaisuudessa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Tapahtumattomia asioita on joskus kiinnostavaa pohtia omaksi huviksi. Vaihtoehtoinen historia

Vaihtoehtoinne historia on ajanhukkaa, ellei sillä voi ansaita rahaa.

Jukka kirjoitti...

Rahan hankikiminen ei ole mikän itseisarvo ja toisaalta ajattelu avaaminen kyllä tehostaa ajattelua ja mahdollistaa rahan hankkimisen.

Tuollainen mustavalkoisuus on minusta turhaa jota esität. Se on todennäköisesti jonkinlainen rooli jota vedät.

Markku kirjoitti...

Olisiko Hitler ylipäänsä hyökännyt Neuvostoliittoa vastaan (1941), jos sosialistinen leiri olisi ollut paljon vahvempi ja vakaampi?

Hitler kammosi ajatusta kahden rintaman sodasta. Hitlerin toiveena alusta asti oli strateginen liittoutuminen joko Britannian tai Neuvostoliiton kanssa. Hitler yllättyi perusteellisesti, kun Ranska ja Britannia julistivat Saksalle sodan Puolaan hyökkäämisen takia. Stalin kusetti Hitleriä viivyttelemällä tahallaan 16 päivää omaa hyökkäystään Puolaan väittämällä, että hänellä oli muka jotain teknisiä vaikeuksia. Koko maailma piti nyt Hitleriä yksin syyllisenä. Salaisesta lisäpöytäkirjastahan maailma ei tuolloin tiennyt mitään.


Millaisen muodon Molotov-Ribbentrop -sopimus olisi saanut, jos Suomi ja Viro olisivat jo kuuluneet Neuvostoliiton etupiiriin?


No varmaan sellaisen, jossa Suomi ja Viro olisivat kuuluneet Neuvostoliiton etupiiriin.


Olisiko Hitler ylipäänsä hyökännyt edes Puolaan (1939), jos Neuvostoliitolla ei olisi ollut haluja jakaa Itä-Eurooppaa etupiireihin - miksi olisi, kun olisihan Itä-Eurooppa jo ollut sen etupiiriä.


Itä-Puola ei ollut ennen sopimusta Neuvostoliiton etupiirissä eikä myöskään Bessarabia. MR-sopimuksella Stalin sai yhteisen rajan Saksan kanssa ja pääsi iskuetäisyydelle Saksalle elintärkeästä Romanian öljyntuotantoalueesta.


Ties vaikka kontrafaktuaalinen tulkintani lopulta osoittaisi koko Toisen maailmansodan olevan suomalaisen porvariston syytä.


Stalinille Hitlerin valtaannousu oli oikea onnenpotku. Stalin teki kaikkensa usuttaakseen Hitlerin länsimaiden kimppuun ja tukeakseen tätä strategisin raaka-ainein Ranskaa ja Britanniaa vastaan. Ranskan nopea luhistuminen kesäkuussa 1940 on suuri yllätys kaikille. Suuri osa Saksan asevoimien johtavista kenraaleista vastusti kiivaasti von Mansteinin laatimaa suunnitelmaa, joka toteutettiin. Tuon erittäin riskialttiin suunnitelman täydellinen onnistuminen pilasi Stalinin suunnitelmat suuresta kulutussodasta Saksan ja liittoutuneiden välillä, jonka päätteeksi Neuvostoliitto murskaisi Saksan ja valloittaisi Euroopan.

Puheet Neuvostoliiton valmistautumattomuudesta suursotaan vuonna 1941 ovat täyttä roskaa. Neuvostoliitolla oli tuolloin enemmän panssarivaunuja kuin koko muulla maailmalla yhteensä. Neuvostopanssarit olivat myös raskaampia ja paljon paremmin aseistettuja kuin saksalaiset vaunut. Jostain kumman syystä Neuvostoliitto oli myös valmistanut suuria määriä vaunuja, jossa oli irroitettavata telat ja mahdollisuus liikkua nopeasti pyörillä. Mitä sellaisilla tekee Venäjän liejuisilla ja surkeilla teillä? Myös joukkojen määrissä Neuvostoliitolla oli valtava ylivoima. Neuvostoliiton sotilasdoktriini oli hyökkäyksellinen. Saksan asema kesäkuussa 1941 oli erittäin haavoittuvainen. Neuvostoliitto olisi kyennyt massiivisella iskulla valtaamaan Romanian öljykentät tuhoten Saksan sodankäyntikyvyn - Fischer-Tropsch -synteesi otettiin laajassa mitaassa käyttöön pakon edessä vasta pari vuotta myöhemmin. Noista syistä Saksa itse oli valmistellut hyökkäystä Neuvostoliittoon syksystä 1940 asti, mikä selittää Saksan Suomelle tarjoaman selkänojan Neuvostoliiton häikäilemätöntä painostusta vastaan.

Miltton Friidman kirjoitti...

Viimeisimpiä tekstejäni:

Missä ovat ne paljon puhutut islamistit?
Sininen vasemmisto tyrkyttää islamia uhkana, mutta tälle uhalle ei löydy katetta todellisuudesta

Miksi kannatan ylikansallista EU:ta?
Miksi EU:n keskusvallan lisääminen kansallisvaltioiden kustannuksella voisi auttaa Eurooppaa markkinaliberaalimpaan suuntaan?

Minne katosi solidaarisuus? Eurooppalainen vasemmisto haluaa viedä suomalaisen vasemmiston rahat
Todellinen vastakkainasettelu eurokriisissä käydään eurooppalaisen ja suomalaisen vasemmiston välillä

Sammalkieli kirjoitti...

Markku,

Minkä takia Neuvostoliitto sitten otti niin pahasti dunkkuun?

Jukka kirjoitti...

Miltton, kommenttisi eivät liitty aiheeseen. En ota niitä enää vastaan tuossa muodossa.

Tiedemies kirjoitti...

Minkä takia Neuvostoliitto sitten otti niin pahasti dunkkuun?

Markkuhan selitti asian selvästi. Valtavalla ylivoimalla ei tee mitään, jos se on ryhmittynyt strategisesti epätarkoituksenmukaisesti. Stalin oli valmistautumassa suurhyökkäykseen 1941, tästä on rutkasti todistusaineistoa. Hyökkäykseen valmistautuva armeija on valmistautumisvaiheessa helposti ikäänkuin housut kintuissa, jos sitä vastaan isketään, sen voi olla hankala puolustautua.

Anonyymi kirjoitti...

@Sammalkieli

"1. Eikö tämä jos mikä ole pelkkä myytti? Punakaartit eivät missään vaiheessa tavoitelleet Suomen valtiollisen itsenäisyyden menettämistä. Myös Neuvosto-Venäjä tuki nimenomaan itsenäistä punaista Suomea. (...)"

On totta että valtaosa v. 1918 sosialisteista, punakaartilaisista, jne. halusi elää itsenäisessä Suomessa. Eduskunnassa vasemmisto ajoi itsenäisyyttä paljon ponnekkaammin kuin oikeisto vielä kun Kerenskin hallitus oli vallassa (valtalaki). Asetelma kääntyi Leninin vallankaappauksen jälkeen, mutta sekin joulukuun 6. päivänä annettu toinen vaihtoehtoinen itsenäisyysjulistus (joka ei mennyt läpi) tähtäsi itsenäisyyteen. Uskottiin, ehkä naiivistikin, bolsevikkien lupauksiin.

Ongelmana olisi ollut viimeistään eräs herra Josif Stalin, todennäköisesti jo Lenin paljon aikaisemmin, kuten jo vuoden 1918 sodan aikana oikeastaan osoittautui. Lenin kiristi kansanvaltuuskunnan edustajilta aseapua vastaan sopimuksen, joka olisi tehnyt punaisesta Suomesta käytännössä Neuvosto-Venäjän satelliitin. (Monen punaisen johtohahmon kyseenalaiseksi kunniaksi voi laskea reaalipoliittisen älyn puutteen; tällaiset pyöristyttävät vaateet tulivat yllättäen.) Ja viimeistään Stalinin valtaannousun myötä olisi Suomi liitetty täysin kiinteästi Neuvostoliiton yhteyteen.

Jälkiviisaus on tietenkin helppoa; vuonna 1918 oli vielä helppoa naaivisti kuvitella neuvostotasavalta-Suomen todella pysyvän itsenäisenä.

Jälkiviisautta myös tämäkin: Kauppasopimus jonka Vaasan senaatin edustajat solmivat keisarillisen Saksan kanssa teki Suomesta käytännöllisesti katsoen keisarikunnan dominion. Niin kauan kuin Itämeren divisioona oli Suomessa, ei liennyt mitään epäselvyyttä siitä kuka todellisuudessa oli maan johdossa,"Saksan kenraali Suomessa" von der Goltz, vai senaatti. Mannerheim oli ymmärrettävästi raivoissaan kun kuuli solmitusta sopimuksesta.

Jos Saksa ei olisi hävinnyt I maailmansotaa niin kuin hävisi, olisi Fredrik Kaarlen (vähintään presidentin lopulta saamiin verrattavin oikeuksin) hallitsema kuningaskunta Suomi ollut suunnilleen yhtä itsenäinen kuin lyhytikäiseksi jäänyt Baltian herttuakunta, siis ei juuri lainkaan.

Jos vielä muistellaan autonomian ajan sattumuksia (Suomi sai autonomian lähestulkoon sattumalta) tai toisen maailmansodan kiemuroita (kuten se, että Erkon ulkopolitiikka, joka kaikilla mittareilla oli täysin järjetöntä, johti kuin ihmeen kaupalla hyödyllisempään lopputulokseen kuin esimerkiksi reaalipoliittisesti järkevä toimintamalli, tukikohtien ja maa-alueiden luovuttaminen jota Mannerheim kannatti) on yksinkertaisesti myönnettävä että yleisesti ottaen, näin jälkiviisastelevassa historiallisessa katsannossa, on myönnettävä:

Suomella on aikain saatossa käynyt pirunmoinen tuuri.

Jukka kirjoitti...

Onnea tarvitaan - pelkällä taidolla harvoin pärjää ainakaan hankalassa tilanteessa. Pienten rajamaiden onni oli vuonna 1918 että sekä Venäjä että Saksa hävisivät. Suomi sai siitä pitkäaikaisen hyödyn.

Tosin nyttemmin Suomi on pelannut korttinsa huonosti ja on taas Venäjän armoilla.