Woke-ideologian mukaan sukupuolia ei ole ja samaan aikaan niitä on kymmeniä. Rodut ovat samojen ihmisten mukaan vain "skin deep" eli erot eri populaatioissa ovat vain ihon väreissä - muuta väittävät ovat rasisteja.
Tosiasioiden maailmassa näin ei kuitenkaan ole. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on erehdytty testaamaan hoitoja vain joillain populaatioilla, mikä on johtanut siihen, että hoidot - siis esimerkiksi lääkkeet - toimivat huonommin toisilla populaatioilla.
Vuonna 2018 brittiläinen geenitutkija David Curtis väittikin, että käyttäessään eurooppalaisia näytteitä Ison-Britannian lääketiede on vaarassa muuttua institutionaalisesti rasistiseksi. Vuonna 2019 laajaa mediahuomiota saanut amerikkalaisen geenitutkijaryhmän Cell-lehdessä julkaisema artikkeli The Missing Diversity in Human Genetic Studies esitteli seikkaperäisesti monia tapoja, joilla keskittyminen eurooppalaisiin näytteisiin johtaa huonompaan sairauksien ennustettavuuteen ja perimältään aliedustettujen yksilöiden puutteelliseen hoitoon. (Katso Sarastuksen laajempi artikkeli tässä.)
Toisin sanoen rotuerojen vähättelijät - "antirasistit" - leimautuivat rasisteiksi.
Helsingin sanomat käsittelee samaa aihetta tänään naisten ja miesten osalta tosin ottamatta kantaa aikamme identitaarisiin aiheisiin eli pitäytyen asiassa. HS:n tiedetoimittaja Tanja Vasama kirjoittaa:
MIESSUKUPUOLI on pitkään ollut yliedustettuna niin kliinisissä lääketutkimuksissa kuin ennen ihmisvaihetta tehtävissä prekliinisissä kokeissa, lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet.
Se on ongelma, sillä naisten ja miesten – tai naaraiden ja urosten – elimistöt voivat reagoida valmisteisiin eri tavoin. Jos vaikutuksia on tutkittu lähinnä miehillä, lääke voi aiheuttaa naisilla yllätyksiä. Samalla valmisteet, jotka voisivat toimia hyvin nimenomaan naisilla, karsiutuvat jo varhain kokonaan pois.
Sukupuolivinouma on viime vuosina onneksi hieman korjaantunut.
LÄÄKETUTKIMUSTEN vinoumaan on useita syitä. Yksi on ollut halu suojella hedelmällisessä iässä olevia naisia ja tulevia sukupolvia. Toinen syy on, että naisten hormonitasojen vaihtelu aiheuttaa tutkimukselle omat mutkansa.
Silloin kun naisia otetaan mukaan tutkimuksiin, osallistujia testataan usein kuukautiskierron munarakkulavaiheen alussa, jolloin sukupuolihormonien tasot ovat alimmillaan, kansainvälinen tutkijaryhmä huomautti urheilulääketiedettä käsitelleessä artikkelissaan British Journal of Sports Medicine -lehdessä vuonna 2016.
Tosielämässä estradiolin ja progesteronin vaikutuksia ei kuitenkaan voi minimoida yhtä näppärästi kuin tutkimuksissa.
Onkin viitteitä, että esimerkiksi masennuslääkkeiden teho saattaa vaihdella kuukautiskierron eri vaiheissa. Sama pätee synnytyksenjälkeiseen aikaan, jolloin hormonitasot muuttuvat dramaattisesti.
Lisäksi synnytykset voivat vaikuttaa vielä paljon myöhemminkin siihen, miten naisen elimistö reagoi lääkehoitoihin, äitiyden vaikutuksia pitkään tutkinut kanadalaisprofessori Liisa Galea on huomauttanut.
Sukupuolisidonnaisia tekijöitä ei voi häivyttää pois lääketutkimuksista. Sen sijaan niistä tarvitaan enemmän tietoa, jotta me kaikki voisimme elää mahdollisimman terveinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti