Terapeuttien ja koulujen rooli USA:ssa on tukea nuorten tyttöjen silpomista?

Note: Kaikki materiaali, jonka esitän aiheeseen Rapid Onset Gender Dysphoria liittyen viittaa joko korkeatasoisessa mainstream-mediassa (Economist) julkaistuun tai suositeltuun materiaalin tai suomalaisten ja ruotsalaisten sairaaloiden ja lääkäreiden hoitosuosituksiin ja lausuntoihin, lääketieteellisiin lehtiin (Duodecim) ja vertaisarvioituihin tutkimuksiin. 

Ajatelkaapa, että tyttärenne tulisi kotiin ja ilmoittaisi olevansa lihava, vaikka olisi selvästi alipainoinen. Veisitte hänet anoreksia-epäilyn takia hoitoon. Terapeutti ilmoittaisi, että "meidän on hyväksyttävä nuoren itse-diagnoosi ja aloitettava laihdutus-hoito". Ajattelisitteko, että terapeutti on empaattinen, ammattitaitoinen ja vastuullinen? 

Lainaan Economist-lehden vuoden kirjaksi julistamaa Abigail Shrierin Irreversible Damage: The Transgender Craze Seducing Our Daughters Truly:

the last thing any of us would countenance from therapists is this response to an anorexic: “If you think you’re fat, then you are, and we can talk about weight-loss programs and liposuction.” Or, to Nia: “If you say you’re white, then you are. There are treatments that we can explore to fix your coloring. I have a great plastic surgeon for you.”

Mm. APA:n (USA:n psykologiliiton) hoitosuositus tilanteessa, missä 12-16-vuotias tyttö kuvittelee olevansa poika on kuitenkin, että terapeutin on hyväksyttävä välittömästi lapsen itse-diagnoosi ja tuettava hänen haluaan esimerkiksi testosteroni-"hoitoon" kyseenalaistamatta itse-diagnoosia:  

 

But it is undeniably the current professional mandate of therapists and psychiatrists and even endocrinologists and pediatricians to accept and “affirm” the self-diagnosis of gender dysphoric patients. The American Psychological Association guidelines even recommend that mental health professionals take “affirmative involvement as allies” in the transgender community, insisting that what trans-identified patients need is “respectful treatment that addresses their gender identity in an affirming manner.”

Economist-lehden mukaan keskenkasvuisten lasten mahdollisesti väliaikaiset kuvitelmat siitä, että he ovat väärässä kehossa, johtavat siihen että heille annetaan suhteellisen helposti "hoitoja" (puberteetti-blokkerit, testosteronihoito tytöille), jotka johtavat steriliteettiin, sukupuolielinten silpomiseen, kognitiivisten taitojen alenemiseen ja osteoporoosiin.

Koulut ja jopa päiväkodit tukevat tätä toimintaa manipuloimalla lapsia miettimään jatkuvasti sukupuoli-identiteettiään. Amerikkalaisissa kouluissa mm. Kaliforniassa kaksitoistavuotiaan lapsen itse-ilmoitus sukupuolen vaihtamisesta voi johtaa siihen, että häntä aletaan koulun sisällä kutsua uudella nimellä ja kohdella kuin hän olisi vastakkaista sukupuolta, mutta asiasta ei ilmoiteta vanhemmille.

Itsensä transseksuaaliseksi identifioituvien määrä on noussut muutamassa vuodessa räjähdyksen omaisesti. On vahvoja tutkimuksellisia viitteitä siihen, että kyseessä on vertaisryhmissä leviäviä sosiaalinen epidemia. Tämä tutkimus on julkaistu PLOS ONE tiedelehdessä:

the onset of gender dysphoria seemed to occur in the context of belonging to a peer group where one, multiple, or even all of the friends have become gender dysphoric and transgender-identified during the same timeframe. Parents also report that their children exhibited an increase in social media/internet use prior to disclosure of a transgender identity. Recently, clinicians have reported that post-puberty presentations of gender dysphoria in natal females that appear to be rapid in onset is a phenomenon that they are seeing more and more in their clinic.

Olemme iloksemme kuulleet, että Suomessa ja Ruotsissa sairaalat ovat suurelta osalta lopettaneet tällaiset "hoidot".