Suomalaiset ovat päättäneet, että emme mene NATOon. Koska näin on, olemme vailla NATOn turvatakuita. Päätökseen on vaikuttanut
a) historia - kuvitelmat että se mikä toimi hyvin joskus (sotilaallinen sitoutumattomuus Kekkosen kaudella) toimii varmaan edelleenkin, ja
b) suomettuneiden poliitikkojen ja median propaganda, jonka mukaan Venäjä ei uhkaa meitä samassa määrin kuin vaikka Ukrainaa, koska Suomessa ei ole laajaa venäläisvähemmistöä tai muuta syytä Putinille Suomen haltuunottoon
Perusteet ovat mielettömiä, mutta olen käsitellyt niitä useita kertoja aikaisemmin, joten en palaa niihin tässä.
Euroopan Unioni ei anna käytännössä Suomelle turvatakuita ja siksi se ei suoraan toimi NATO:n korvaajana. Monet EU:n vastustajat ovatkin todenneet tämän useita kertoja - siksi heidän mielestään Venäjän agressiivisuuden jatkuva kasvu ei ole peruste EU-jäsenyyden säilyttämiselle.
EU-jäsenyys antaa kuitenkin kansalaisille - lähinnä nuorelle keskiluokalle - hyvän yksilötason exit-strategian. Mikäli tilanne pahenee, maasta voi poistua, koska muualle EU-alueelle on helppo siirtyä. Euroopan Unioni antaa hyvän exit-strategian myös Marinin hallituksen yms. veronkorotuslinjaa vastaan. Jos verot nousevat liikaa nuoren keskiluokan näkökulmasta. on helppoa hakea työtä muualta. Tietysti valtion ja eläkeläisten kannalta yksilötason exit-mahdollisuus on huono asia. Mahdollisuus kyykyttää aktiivikansalaisia heikkenee.
Suomi ei tule eroamaan EU:sta, koska olemme ilman turvatakuita. Olisimme kokonaan lännen sidosten ulkopuolella ilman EU-jäsenyyttä.
PS. Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen liittyy lisäksi tietynlainen synergiaongelma, jonka Suvi-Anne Siimes määritteli HS:n haastattelussa EU:n korona-tukipaketin teon yhteydessä:
Tässä on lisäsyy NATO-jäsenyydelle. Jos menisimme NATO:oon, neuvotteluvoimamme EU:ssa kasvaisi. Huonoja ratkaisuja ei olisi pakko hyväksyä.
1 kommentti:
Martti Ahtisaari kertoili tällä vuosituhannella ratkaisustaan presidenttinä itse kannattamansa NATO-jäsenyyden suhteen:
hänen mukaansa NATOn taholta tultiin suorastaan pyytämään häntä liittämään Suomi mukaan nyt, kun Venäjä oli toivottoman heikkouden tilassa eikä pystyisi muuhun kuin diplomaattisiin protesteihin.
Asia olisi ollut vetosolmussa vetämistä vailla auki, mutta sitten tuli se tenkkapoo:
Suomen olisi ollut määrä NATO-jäsenenä vastata Baltian maiden niiltä puuttuvasta ilmapuolustuksesta Venäjää vastaan!
Ahtisaari kertoi yrittäneensä selittää, ettei Suomella kerta kaikkiaan ole resursseja ryhtyä muiden maiden puolustukseen, kun NATO-jäsenyyden motiivina nimenomaan olisi saada selkänoja oman maan alirahoitetuille Puolustusvoimille!
Tätä asiaa ei kuulemma ymmärretty. Ehkä taustalla oli Talvisodan myytti:
yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää?
Ehkä NATOn terävässä päässä oli epärealistinen käsitys Suomen maanpuolustuksen senaikaisesta suorituskyvystä?
Nykyäänhän tilanne on päinvastainen:
jos Suomi hakisi NATO-jäsenyyttä, se hyväksyttäisiin samantien.
Suomi kun on pitänyt maanpuolustuksestaan huolta samaan aikaan, kun Euroopan NATO-maat ovat riisuneet itsensä aseista.
Tämän prosessin myötä Suomi saattoi ostaa halvalla Alankomaista 200 sisäänajettua Leopard 2A6 -taisteluvaunua, koska eihän sotaa enää koskaan tule.
Ei hollantilaisille ehkä tulekaan...
Mutta meidän ei ole syytä hakea nyt NATOon juuri siksi, että meidät haluttaisiin sinne vahvistuksena:
onhan esim. kenttätykistömme Euroopan voimakkain.
Emme saisi liittymisestä mitään varsinaisia etuja, mutta tsaari Vladimir IV Putlerin kosto olisi varma. Ja siinä meitä voisi auttaa vain ja ainostaan USA.
Se sama USA, jonka presidentin mahdollisimman röyhkeä loukkaaaminen on Suomen ainoa hovikelpoinen suhtautuminen maailman voimakkaimpaan suurvaltaan ja sen johtajaan.
Ehkä Donald Trumpin jatkokausi tuo edes vähän lisää järkeä tähän vasemmistoliberaalien hulluunuttamaan länsimaailmaan.
Lähetä kommentti