Kun Suomi SDP:n Paavo Lipposen johdolla meni aikoinaan euroon, jokainen päätöksentekijä tiesi että ulkoinen devalvaatio ei enää ole mahdollinen. Koska kilpailukykyongelmia tiedettiin aina syntyvän, tajuttiin että sisäistä devalvaatiota tarvitaan, mikäli eurossa halutaan pysyä. Sisäinen devalvaatio edellyttää, että palkat liikkuvat kysynnän mukaan. Mekanismeja on kaksi:
Joko 1) palkat määräytyvät suoraan markkinoilla ilman sopimuksia tai 2) paikallisesti voidaan sopia palkkojen laskemisesta. Keskitetyt sopimukset ovat todennäköisesti liian hitaita ja vaativat liian monen ihmisen yhteistyötä. Paikallisessa sopimisessa ne yritykset, joissa yhteistyö ei toimi niin hyvin, että kilpailukyvyn edistämisestä voidaan sopia, tuhoutuvat darwinistisessa taistelussa. Siksi paikallinen sopiminen on käytännössä yhtä tehokas kuin vapaa palkkakilpailu ja se lisäksi rakentaa yrityksen sisäistä yhteistyötä.
Joko 1) palkat määräytyvät suoraan markkinoilla ilman sopimuksia tai 2) paikallisesti voidaan sopia palkkojen laskemisesta. Keskitetyt sopimukset ovat todennäköisesti liian hitaita ja vaativat liian monen ihmisen yhteistyötä. Paikallisessa sopimisessa ne yritykset, joissa yhteistyö ei toimi niin hyvin, että kilpailukyvyn edistämisestä voidaan sopia, tuhoutuvat darwinistisessa taistelussa. Siksi paikallinen sopiminen on käytännössä yhtä tehokas kuin vapaa palkkakilpailu ja se lisäksi rakentaa yrityksen sisäistä yhteistyötä.
Nyt ay-liike EK:n avustuksella vesitti yhteiskuntasopimuksen, jolla pyrittiin sisäiseen devalvaatioon:
1. Kertaluontoisesta sisäisestä devalvaatiosta ei käytännössä kyetty sopimaan keskitetysti.
2. Paikallisesta sopimisesta ei kyetty sopimaan.
Hallitus on liian heikko - jokaisella "neuvottelu"kierroksella se on antanut periksi lisää. Kansanedustaja Hjallis Harkimo kirjoitti:
Harvoin olen seurannut niin tiiviisti ja pitkään jonkun sopimuksen neuvotteluprosessia kuin nyt kilpailukykysopimuksen. On niin uskomatonta, miten joku sopimus voi muuttua totaalisesti siitä, mitä se oli aloittaessa. Kahdeksassa kuukaudessa ei ole jäänyt paljon mitään siitä alkuperäisestä, Hjallis Harkimo kirjoittaa.
tässä ei oikeasti paljoa jää jäljelle. Lähtökohtana oli, että tarvittiin prosenttisuora 5+5+5, jotta Suomen kilpailukyky paranee. Tästä sopimuksesta jää noin 3,5 prosenttia. Mistä se loppu otetaan?
Paikallisesta sopimuksesta ei jää oikeasti mitään. Kun PAM vielä vesittää kriisilausekkeen, koko sopimus on ihan vesittynyt. Minulle olisi ollut tärkeätä auttaa yrittäjiä, koska se auttaisi työllistymistä ja on yksi tärkeä palikka koko maan kilpailukyvyn paranemisessa ja työllistämisessä.
Yleensä kun Harkimon mukaan neuvotellaan sopimuksesta, molemmilla osapuolilla on järkevä agenda. Nyt toisella osapuolella ei ole kykyä alentaa tarjoustaan, koska Kauko ei halua muutella hintoja.
– Kaikkein pöllöintä on, että tässä neuvottelussa edunsaaja eli Suomi oli toissijainen, hän toteaa.
Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuoren (kok.) mukaan käynnissä olevissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa piilee enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia. Hän pelkää, että hallituksen kädet sidotaan vuosiksi eteenpäin, vaikka juuri nyt olisi vaikeiden päätösten aika.
– On vaarallista, jos tällaisena aikana vahvistuu käsitys, ettei voida tehdä mitään isoa ja merkittävää ilman kaikkien instituutioiden ankaria vääntöjä ja taistoja.
– On suuri riski, että yhteiskuntasopimus lamaannuttaa istuvan hallituksen vuodeksi tai kahdeksi. Syntyy suursopu, jossa sovitaan aika monesta asiasta. Sen jälkeen todetaan, että hallitus pettää, jos se ryhtyy mihinkään merkittäviin toimenpiteisiin millään elämän osa-alueilla seuraavaan pariin vuoteen, Vapaavuori arvioi kirjansa Puoliholtiton Suomi julkistamistilaisuudessa.
Suomi on ollut hieno maa elää, koska Suomea on rakennettu yhdessä. Näin ei enää ole. Suomalaiset eivät enää halua rakentaa Suomea yhdessä. Yhteisö, jossa yhteistyö ei pelaa, on tuhon oma. Siinä ei ole myöskään miellyttävää elää. Suomea on rakennettu aiemmin yhteisönä, jossa yhteisön heikoistakin jäsenistä pidetään huolta. Mutta siinä vaiheessa kun ei enää ole yhteisöä, vaan vain samaan häkkiin suljettuja keskenään riiteleviä yksilöitä, ei ole yhteisöä eikä ole yhteisön heikkojakaan.
Ainoa ongelma on miten päästä pois.
1. Kertaluontoisesta sisäisestä devalvaatiosta ei käytännössä kyetty sopimaan keskitetysti.
2. Paikallisesta sopimisesta ei kyetty sopimaan.
Harvoin olen seurannut niin tiiviisti ja pitkään jonkun sopimuksen neuvotteluprosessia kuin nyt kilpailukykysopimuksen. On niin uskomatonta, miten joku sopimus voi muuttua totaalisesti siitä, mitä se oli aloittaessa. Kahdeksassa kuukaudessa ei ole jäänyt paljon mitään siitä alkuperäisestä, Hjallis Harkimo kirjoittaa.
tässä ei oikeasti paljoa jää jäljelle. Lähtökohtana oli, että tarvittiin prosenttisuora 5+5+5, jotta Suomen kilpailukyky paranee. Tästä sopimuksesta jää noin 3,5 prosenttia. Mistä se loppu otetaan?
Paikallisesta sopimuksesta ei jää oikeasti mitään. Kun PAM vielä vesittää kriisilausekkeen, koko sopimus on ihan vesittynyt. Minulle olisi ollut tärkeätä auttaa yrittäjiä, koska se auttaisi työllistymistä ja on yksi tärkeä palikka koko maan kilpailukyvyn paranemisessa ja työllistämisessä.
Yleensä kun Harkimon mukaan neuvotellaan sopimuksesta, molemmilla osapuolilla on järkevä agenda. Nyt toisella osapuolella ei ole kykyä alentaa tarjoustaan, koska Kauko ei halua muutella hintoja.
– Kaikkein pöllöintä on, että tässä neuvottelussa edunsaaja eli Suomi oli toissijainen, hän toteaa.
Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuoren (kok.) mukaan käynnissä olevissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa piilee enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia. Hän pelkää, että hallituksen kädet sidotaan vuosiksi eteenpäin, vaikka juuri nyt olisi vaikeiden päätösten aika.
– On vaarallista, jos tällaisena aikana vahvistuu käsitys, ettei voida tehdä mitään isoa ja merkittävää ilman kaikkien instituutioiden ankaria vääntöjä ja taistoja.
– On suuri riski, että yhteiskuntasopimus lamaannuttaa istuvan hallituksen vuodeksi tai kahdeksi. Syntyy suursopu, jossa sovitaan aika monesta asiasta. Sen jälkeen todetaan, että hallitus pettää, jos se ryhtyy mihinkään merkittäviin toimenpiteisiin millään elämän osa-alueilla seuraavaan pariin vuoteen, Vapaavuori arvioi kirjansa Puoliholtiton Suomi julkistamistilaisuudessa.
Suomi on ollut hieno maa elää, koska Suomea on rakennettu yhdessä. Näin ei enää ole. Suomalaiset eivät enää halua rakentaa Suomea yhdessä. Yhteisö, jossa yhteistyö ei pelaa, on tuhon oma. Siinä ei ole myöskään miellyttävää elää. Suomea on rakennettu aiemmin yhteisönä, jossa yhteisön heikoistakin jäsenistä pidetään huolta. Mutta siinä vaiheessa kun ei enää ole yhteisöä, vaan vain samaan häkkiin suljettuja keskenään riiteleviä yksilöitä, ei ole yhteisöä eikä ole yhteisön heikkojakaan.
Ainoa ongelma on miten päästä pois.
1 kommentti:
Stalin sanoi, että suomalaiset ovat niin tyhmää ja jukuripäistä kansaa, että järki täytyy takoa heidän päähänsä nuijalla. Toistaiseksi sitä nuijan käyttäjää ei ole vielä tullut. On tullut vain joukko varottelijoita, jotka ovat kertoneet, että huonosti käy jos tuolla mallilla jatkatte. Ja siinä sivussa ne laatulehdet jotka muutamia vuosia sitten tarjosivat Suomen taloudenpitoa muille maille esimerkiksi, ovat alkaneet kirjoitella Euroopan talouden sairaasta miehestä.
Mutta vanha meno sen kun jatkuu. Yritettiin tehdä yhteiskuntasopimusta, mutta ei syntynyt takkia. Syntyi tuluskukkaro. Jos syntyi. Eihän siitä vieläkään ole mitään takeita. Mitättömien tulosten puolusteluksi tarjottiin loputon joukko selityksiä joiden mukaan mikään esitetty ratkaisu ei olisi vaikuttanut ainakaan positiivisesti meidän kilpailukykyymme. Meillä kun on kuulemma väärät yrittäjät, väärä johtajat ja väärät tuotteet ja osinkojakin maksetaan eikä kukaan kuitenkaan tänne investoi. Mutta missään tapauksessa mitään ei saada tehdä tälle äärimmäisen jäykälle neuvottelusysteemille, jossa kaikki vahtaavat mustasukkaisesti toisiaan, mistään eduista ei voida tinkiä, mitään kustannuksia ei saa leikata, kukaan ei voi sanoa kyllä, mutta jokainen voi sanoa ei.
Mutta elä sano, annas mä arvaan. Aikanaan se troikka sitten tulee sitä järkeä takomaan. Eivät sen ratkaisut luultavasti ole yhtään parempia kuin ne, jotka itse olisi pystytty kehittämään, mutta kipeämpiä ne varmasti ovat. Ja silloin se sama kuoro, joka nyt vielä toistaiseksi ulvoo liittovaltion perään, alkaa ulvoa noiden saneluratkaisujen epädemokraattisuutta. Mutta myöhäistähän se enää on sitten on rykiä, kun huonot on housuissa.
Lähetä kommentti