Professori Timo Vihavainen esittää ajatuksen että Suomi antaa sotaharjoituksilla vaarallisen viestin Venäjälle. Samaa on vietittänyt kolme äärivasemmistolaista kansanedustaja Erkki Tuomioja, Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro ja kansanedustaja Markus Mustajärvi.
Tavallaan ymmärrän sen logiikan että "sotaharjoitukset amerikkalaisten kanssa vaarantavat Venäjän suhteet". Mutta kun Venäjä on jo monin kertaisesti huonontanut Suomen ja Venäjän suhteet omilla toimillaan, niin pakko Suomen on alkaa etsiä yhteistyökumppaneita. Vaihtoehtona on oikeastaan vain taipuminen Venäjän edessä. Olisi tietysti pitänyt hakea yhteistyökumppaneita jo ajat sitten!
Venäjä on selkeästi kertonut meille omilla viesteillään, että haluaa painostaa meitä pakolaisilla, lapsiasiamiehillä jne. Jos tätä ei tunnusta, niin keskustelulta tipahtaa koko perusta pois.
Perusfakta on, että Suomessa on erheellisesti vuosikausia selitetty, että Venäjä ei ole Suomelle minkäänlainen ongelma eikä Natoon tarvitse siksi mennä. Suomi on ollut kuin taloyhtiö, joka toteaa, että emme tarvitse palovakuutusta, koska talomme on niin erilainen kuin se naapuritalo, joka juuri paloi.
Tosiasia on myös se, että Timo Vihavainen on itse esittänyt samanlaisia mielipiteitä liittyen Venäjän ja Suomen suhteisiin kuin vaikkapa Tarja Halonen tai Erkki Tuomioja. Siis siinä mielessä että ongelmia ei ole, rajat madaltuvat ja Natoon ei ole tarve mennä.
Tietenkään Jussi Niinistön malli "ei Natoon mutta sotaharjoituksia USA:n kanssa" ei ole paras tapa ratkaista Venäjän uhan ongelmaa. Aidalla istumista sekin on. Mutta pitää muistaa, että suuret virheet on jo tehty ja nyt pitää miettiä miten tästä mennään eteenpäin. Paras alku realistiselle keskustelulle olisi, että ne jotka ovat vähätelleet Venäjän uhkaa, tunnustaisivat erehtyneensä.
Tätä voi kommentoida Facebook-seinälleni, johon yritän saada aiheesta keskustelua syntymään.
Tavallaan ymmärrän sen logiikan että "sotaharjoitukset amerikkalaisten kanssa vaarantavat Venäjän suhteet". Mutta kun Venäjä on jo monin kertaisesti huonontanut Suomen ja Venäjän suhteet omilla toimillaan, niin pakko Suomen on alkaa etsiä yhteistyökumppaneita. Vaihtoehtona on oikeastaan vain taipuminen Venäjän edessä. Olisi tietysti pitänyt hakea yhteistyökumppaneita jo ajat sitten!
Venäjä on selkeästi kertonut meille omilla viesteillään, että haluaa painostaa meitä pakolaisilla, lapsiasiamiehillä jne. Jos tätä ei tunnusta, niin keskustelulta tipahtaa koko perusta pois.
Perusfakta on, että Suomessa on erheellisesti vuosikausia selitetty, että Venäjä ei ole Suomelle minkäänlainen ongelma eikä Natoon tarvitse siksi mennä. Suomi on ollut kuin taloyhtiö, joka toteaa, että emme tarvitse palovakuutusta, koska talomme on niin erilainen kuin se naapuritalo, joka juuri paloi.
Tosiasia on myös se, että Timo Vihavainen on itse esittänyt samanlaisia mielipiteitä liittyen Venäjän ja Suomen suhteisiin kuin vaikkapa Tarja Halonen tai Erkki Tuomioja. Siis siinä mielessä että ongelmia ei ole, rajat madaltuvat ja Natoon ei ole tarve mennä.
Tietenkään Jussi Niinistön malli "ei Natoon mutta sotaharjoituksia USA:n kanssa" ei ole paras tapa ratkaista Venäjän uhan ongelmaa. Aidalla istumista sekin on. Mutta pitää muistaa, että suuret virheet on jo tehty ja nyt pitää miettiä miten tästä mennään eteenpäin. Paras alku realistiselle keskustelulle olisi, että ne jotka ovat vähätelleet Venäjän uhkaa, tunnustaisivat erehtyneensä.
Tätä voi kommentoida Facebook-seinälleni, johon yritän saada aiheesta keskustelua syntymään.
4 kommenttia:
Muuten harjoitukset ovat hyvä idea, mutta ilman turvatakuita veren kerjäämistä nenästä. Isäntämaasopimuksien ja tällaisten harjoitusten myötä Suomi saa kaiken paskan, mitä Naton mukana tulee ilman ensimmäistäkään hyötyä. Jos ja kun sota tulee, Suomi tulisi olemaan pommikoneiden maalitaulu molemmille osapuolille.
Miksi ei suoraan liitytä Natoon? Suomi kaveeraa Naton kanssa pahimmalla mahdollisella tavalla, joka ärsyttää Venäjää, eikä edes yritä saada oikeaa turvaa liittoutumisesta.
Vaikea on minunkaan ymmärtää tätä.
"Kultainen keskitie" ei aina ole hyvä. Ei varsinkaan jos se tarkoittaa, että otetaan jostain asiasta huonoimmat puolet ja hylätään parhaat puolet.
Tietysti vaikea varmasti tietää mihin tässä pyritään ja mitä kulissien takana tapahtuu.
Jukka, olen samaa mieltä: tällainen kaksilla rattailla ajaminen, välitila, ei puollustupooliittisesti ole Suomen etu, mutta nyt väliaikaisesti tällaisilla manoovereillä voidaa saavuttaa peliteoreettista hyötyä, jos tilannetta osataan käyttää viestinnällisesti ja propagandistisesti oikein: sotaharjoitukset ja liehittely Naton kanssa on viesti Venäjälle, että olemme vain askeleen päässä Natosta, ja jollei luottamusta palauteta, se askel saatetaan ottaa.
Näen muuten saman ongelman EU:n rahapolitiikan suhteen: tarvitaan joko vahvempaa keskuspolitiikkaa ja integraatiota tai osittaista hajottamista (esim. rinnakkaisvaluutat), nykymalli jossa vain Saksa voittaa, ei ole kestävä malli.
Anteeksi, että kommenttisi makasi jonossa!
"Näen muuten saman ongelman EU:n rahapolitiikan suhteen: tarvitaan joko vahvempaa keskuspolitiikkaa ja integraatiota tai osittaista hajottamista (esim. rinnakkaisvaluutat), nykymalli jossa vain Saksa voittaa, ei ole kestävä malli."
Juuri näin.
Lähetä kommentti