Lukijani varmasti ovat huomanneet, että olen väittänyt Venäjää vähintään potentiaaliseksi uhaksi pitkään ja uhkaan olisi pitänyt varautua Nato-jäsenyydellä. Esimerkiksi Ulkopolitiikka-lehti Venäjän uudesta uhasta jo vuonna 2005. Ongelma olisi pitänyt tajuta.
Raskainta on ollut, että ilmiselvää asiaa on julkisuudessa kiistetty. Suomessa on vuosien mittaa monisanaisesti selitetty, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Nyt puheet ovat muuttuneet. Ihmiset alkavat tajuta, että uhka on olemassa. Yksi esimerkki kuvaa muutosta:
Ilmavoimien entinen komentaja, kenraaliluutnantti Matti Ahola varoitti perjantain Ilta-Sanomissa vakavasta uhasta, jonka Venäjän uusimmat ilmatorjuntajärjestelmät muodostavat kriisitilanteessa Suomen puolustukselle. Aholan mukaan Suomella ei olisi tosipaikan tullen resursseja tuhota Venäjän ohjusjärjestelmiä, jotka estäisivät tehokkaasti lentotoiminnan isossa osassa Suomea.
Harva keskusteluissa enää kyseenalaista itse uhkaa vaan alkaa miettiä millaisia resursseja Suomen pitäisi hankkia.
Suomessa on vuosia harjoitettu negatiivista maanpuolustustyötä, kun on toistamasta päästyä toitotettu, että nykyajan uhat ovat ekologisia eivätkä sotilaallisia. Olen kuullut puolustettavan tätä erehdystä, että silloin ei voitu tietää. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kukaan olisi vaatinut uskomaan, että sodan uhka toteutuu, vaan siitä että on mieletöntä ennakolta väittää että sodan uhka on lopullisesti Pohjois-Euroopassa voitettu. Varsinkin kun vuodesta 2008 eteenpäin Venäjä on hyökännyt lähialueilleen useamman kerran.
Olen kuullut kansallismieliselläkin puolella kommentteja kuten: en näe mitään syytä, miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen. Perustelu on melkolailla nollan arvoinen, koska se perustuu kuvitelmaan että henkilö itse tajuaa vaikkapa Vladimir Putinin motiivit 100%:sti.
Ruotsin maavoimien komentajan mukaan Ruotsi voi hyvinkin joutua sotaan seuraavan parin vuoden aikana. Toisin sanoen Suomikin voi hyvinkin joutua sotaan seuraavan parin vuoden aikana. Sodan riski Nato-maan (Turkki) ja Venäjän välillä on merkittävä juuri nyt Syyriassa. Sota leviäisi helposti globaaliksi.
Suurin riski ehkä kuitenkin on, että USA:n johtoon valitaan seuraavissa vaaleissa presidentti, joka ei sitoudu eurooppalaisten liittolaistensa puolustamiseen, vaan keskittyy USA:n asioihin. Silloin Suomen ja Baltian peli on pelattu.
Ruususen uni on nyt kuitenkin loppunut. Ongelmien tunnustamisesta alkaa tervehtyminen. Edes siitä voimme olla iloisia.
1 kommentti:
Venäjä ei varmaan Turkin kimppuun hyökkää, NATO-maana se on sille liian suuri riski. Se pelaakin samaa peliä kuin Turkki, mutta ei ole saanut vielä maksua, Turkki on saanut Merkelin järjestämät rahat, joten nyt on vuorossa pakolaisten lähettäminen. Venäjällä on totuttu ampumaan pakolaisia, tsetseeneillä on ollut hyvä harjoitella, mutta nyt kun yritetään vakuuttaa diktatuurin ja kleprtokratian nimissä, että kv-sopimukset humanitäärisistä asioista olsiivat edes tiedossa Venäjällä (??) yritetään tunkea "pakolaisia" Suomeen, kun heitä ei viitsi ampua eikä lähettää Siperiaan. Suomen raja on aina auku, niinkuin tiedetään, hyödyllinen ystävä orpo pitää huolen siitä ylemmän tahon ohjauksella. Sitäpaitsi asiasta on hyötyä, tekevät Suomen valtaamisen helpoksi, joten sinne vaan. Turkin lähettämät "pakolaiset" tulevat suunnilleen samaan aikaan, joten Suomi on valmis poimittavaksi kevään jälkeen milloin se sitten Venäjälle sopii. Niin Suomessa mietitään varmaan Orpon johdolla, jos se raja pitäisi laittaa kiinni? - Pitäisikö? Vaikeata ainakin nykyhallitukselle. Presidentti kumma kyllä on jopa puhunut, että Venäjän ensimmäistä prikaatia ei päästettäisi heti Suomeen. Vaativa laji tämä demokratian johtaminen?
Lähetä kommentti