Politikot yllättyvät pakolaisaallosta?

Sisäministeri Petteri Orpo väitti tänään HS:ssä:

Kukaan ei vielä kesken hallitusohjelmaväännön aavistanut, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin oltaisiin tilanteessa, jossa Suomeen arvioidaan tulevan tänä vuonna yli 15 000 turvapaikanhakijaa. Se on 10 000 enemmän kuin keväällä ennakoitiin.

"Ei Smolnassa käyty vielä mitään tällaista keskustelua kuin mitä nyt nähdään."

Orpo on tietysti oikeassa siinä, että oli varmaankin yllätys että tilanne räjähti hallituksen silmille juuri nyt kesällä 2015, eikä esimerkiksi vasta alkuvuonna 2016. Mutta muuten tilanne ei voi olla ainakaan sisäministeriön virkamiehille yllätys.

Kuten olen aiemmin sanonut korttitalon romahtaminen tietyllä hetkellä t voidaan aina esittää yllätyksenä ja ulkoisten ilmiöiden seurauksena (tuli "yllättäen" tuuli). Tosiasiassa korttitalon romahdus on sisäsyntyinen asia - vain ajankohta on yllätys. Tuuli tulee aina ennemmin tai myöhemmin.

Samalla tavalla Euroopan korttitalo-rajan ja Suomen korttitalo-rajan romahtaminen - romahtaminen siinä mielessä että maahan tulee joukoittain pakolaisia halusi Suomen kansa vai ei - ei voi todellisuudessa tulla kenellekään yllätyksenä: Afrikan jatkuva väestöräjähdys, elintasokuilu Euroopan ja lähialueiden välillä, Syyrian sisällissota, Euroopan rajojen heikko vartiointi ja Eurooppaan levinnyt ajatus että meidän pitää auttaa kaikkia hädässä olevia ovat ilmiöinä olleet olemassa jo pitkään ja tekevät Euroopan rajoista korttitaloja. Kreikan rajavartioiden lahjottavuus on ollut pitkään tiedossa.

Pakolaisongelma on ollut Kreikassa ja Italiassa päällä jo pitkään. Oli tietenkin vain ajankysymys milloin tilanne räjähtää Suomenkin osalta. Suomalaisilla poliitikoilla ja kansallakin on tapana puhua kaikesta niin että "ei ole mitään merkkejä että tapahtuu X", vaikka jonkun ilmiön X tapahtumisen riski on selkeästi hyvin korkea. Se, että ilmiö X ei ole vielä tapahtunut tekee muka ilmiön  X tapahtumisesta yllätyksen. Venäjän politiikan aggressiivisuuden kasvu haluttiin samalla lailla kieltää vielä Georgian sodan jälkeenkin. Siksi Natoon menoon ei ollut "mitään syytä". Ja kun Venäjän painostus Suomea, Baltiaa, Ruotsia, Ukrainaa kohtaan alkoi, sekin oli muka yllätys. "Suomella ei kuitenkaan ole mitään pelättävää".

Vastaavia ilmiöitä X, jotka vielä eivät ole tapahtuneet, mutta joiden todennäköisyys on tuntuva haittaan suhteutettuna on ainakin:

1. Pakolaisuuden kiihtyminen tai ainakin pysyminen samalla tasolla vuodesta toiseen. Jos Eurooppaa vastaanottaa tänä vuonna suuren joukon maahanmuuttajia, ongelma ei mitenkään helpotu vaan venepakolaisuus kiihtyy. Joka kerta kun yksittäinen henkilö saa turvapaikan, Eurooppa lähettää Afrikkaan ja Syyriaan viestin, että Eurooppaan kannattaa yrittää.

2. ISIS:in tulo Suomeen ja islamilaisen radikalismin yleinen räjähtäminen käsiin kaikkialla Euroopassa. ISIS suorastaan lähettää taistelijoita Eurooppaan ja panee nämä tekeytymään pakolaisiksi. Moni muslimipakolainen radikalisoituu Suomessa.

3.  Perheenyhdistämiset kasvattavat pakolaisten määrää edelleen. Jos Suomi nyt ottaa 15000 turvapaikanhakijasta vastaan vaikkapa 8000, myös perheenyhdistämiset kiihtyvät, mikä nostaa pakolaisten määrän Suomessa edelleen.

4. Venäjän aggression kohdistuminen Suomeen ja/tai Baltiaan. (Tätä olen käsitellyt aiemmin moneen kertaan, enkä käsittele tätä nyt.)

Mitä riskeihin 1 - 3 tulee nämä tulevat kaikki - tai useimmat - olemaan Orpolle yllätyksiä, jos laukeavat. Tai niin hän tulee todennäköisesti väittämään.  Orpo on ehkä juuri varautuakseen pakolaisuuden kiihtymiseen alkanut hengenheimolaistensa kanssa perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttokriittisten demonisoimisen.

No siinä suhteessa nostan kuitenkin Orpolle hattua, että hän puolittain myöntääkin riskin 1 ja 3:

"Ei kukaan voi luvata turvapaikanhakijoiden määrän laskevan."

Orpo on myös luvannut, että hallitus selvittää pitääkö perheenyhdistämisen sääntöjä tiukentaa:

"Olen sitä mieltä, että meidän on välttämättä oltava tiukkoja siinä, millä edellytyksillä perhettä yhdistetään." Hallitus voisi velvoittaa Suomessa asuvan perheenkokoajan vastaamaan aiempaa useammissa tapauksissa perheenjäsenten toimeentulosta. Nyt myös selvitetään, voitaisiinko perheenyhdistämisen edellytykseksi asettaa se, että Suomessa oleva perheenkokoaja on osallistunut kotouttamistoimenpiteisiin.

Voihan Orpo tietysti olla vilpitönkin. Mutta joka tapauksessa hän perustelee toimiaan moraalisten perusteiden lisäksi sillä, että Suomen pitää tehdä niin kuin EU:ssa on sovittu. Edelleen hän esittää ne, jotka eivät hänen perusteitaan hyväksy, moraalisesti pahoiksi.